... selviää Helsingin Sanomien julkaisemasta kirjoituksestani 13.12.2005. Kun nyt taas käydään palstalla vilkasta keskustelua aiheesta, lienee uusinta paikallaan:
Maataloustuet alentavat ruoan hintaa
HS julkaisi sunnuntai (27.11.) Keskusteluja verkossa – palstalla tukiaisista mielipiteitä, joista näkee, ettei suuri yleisö ymmärrä, mistä tukiaisissa on oikeastaan kysymys.
Maataloustuet saivat meillä alkunsa sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä siitä, että erityisesti vasemmistolaiset eivät halunneet nostaa maatalouden tuottajahintoja vuosittain tarkistettavan lakisääteisen maataloustulon edellyttämälle tasolle, kun tiesivät korotusten menevän sellaisinaan kuluttajahintoihin.
Alettiin maksaa osaa viljelijöiden tulosta valtion varoista tukiaisina. Tukiaiset ovat levinneet maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi.
Niitä on perusteltu tuolla kuluttajahintojen subventoinnilla, tietyn omavaraisuuden säilyttämisellä, työllisyyden hoidolla perustuotannossa ja elintarviketeollisuudessa, maisemanhoidolla, jopa maan asuttuna pitämisellä ja viime aikoina on tullut kuvaan puhtaan kotimaisen ruuan arvostus.
Kun nämä kansalliset tavoitteet ovat johtaneet maailmanlaajuiseen ylituotantoon, myydään ylijäämäeriä markkinoilla usein vielä valtioiden vientitukemana hintaan mihin hyvänsä.
Näin muodostuneet maailmanmarkkinahinnat määräävät pääosin tuottajahinnatkin nykyään. Niillä ei kannata tosiasiassa missään tuottaa. Olemme siis joutuneet tukiaiskierteeseen, jota yritetään Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelussa purkaa.
Tukiahan on vähennettävä kaikkialla samanaikaisesti. Jos näet esimerkiksi Suomessa lopetettaisiin tuet, loppuisi täällä samalla maanviljelys, sillä eihän viljelyä kannata jatkaa, jos tuloista puolet jää pois.
Meidän markkinamme kyllä täyttyisivät naapureista tuotavilla tukien avulla hinnaltaan alennetuilla elintarvikkeiden raaka-aineilla (maataloustuotteilla) ja valmiilla elintarvikkeilla.
Maatalousyrittäjä kyllä ottaisi mieluummin kaikki tulonsa suoraan tuottajahintana kuin nykyiseen tapaan noin puolet monimutkaisen tukiaisjärjestelmän kautta.
Viljely meillä säilyisi, vaikka tuet lopetettaisiin; luonnollisesti tuottajahinnat nousisivat tukien verran. Se vain pitää tapahtua niin, ettei siirtymävaiheessa synny korvaamattomia vahinkoja tästä vuosikymmeniä viljelyyn syvästi työntyneen järjestelmän purkautuessa ja niin, että se tapahtuu kaikkialla samanaikaisesti.
Suomalaisen viljelijän kilpailuvaltteja karuista olosuhteistamme huolimatta ovat viljelijöiden valistuneisuus ja hyvä koulutus. Myös tilakoon kasvaminen ja tuotannon koneellistaminen ja rationaalisuus ovat lisänneet kilpailukykyämme. Nuo vaativat kyllä pääomia, mutta niitäkin meillä on.
Ja sittenkin meidän kasvukautemme on melko lämmin, sopivan kostea ja erityisen valoisa.
Maataloustuet eivät ole sosiaalitukea vaan tuotantotukea. Sitä maksetaan kaikille ainakin unionin alueella samoin perustein riippumatta yrittäjän rikkaudesta tai köyhyydestä, tilan suuruudesta tai pienuudesta, yrittäjän muista töistä tai tuloista.
Muunkin elinkeinoelämän piirissä on monimuotoisia tuotantotukia, joilla yhteiskunta pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Näistä on hyviä esimerkkejä telakka- ja varustamotuet.
Maataloustukien avulla kuluttaja saa ruokansa tukiaisten verran halvemmalla. Veronmaksajat siis saavat takaisin tukiaisrahansa.
Tukien sosiaalitukien luonne tulee siitä näkökohdasta, että suurituloisethan maksavat enemmän veroista, joilla tukiaisetkin rahoitetaan. Mutta pienituloiselle on tärkeämpää halvempi ruoka kuin suurituloiselle. Molemmat syövät näitä subventoituja elintarvikkeiden raaka-aineita saman verran.
Oiva Härkönen
Vantaa
Maataloustuet alentavat ruoan hintaa
HS julkaisi sunnuntai (27.11.) Keskusteluja verkossa – palstalla tukiaisista mielipiteitä, joista näkee, ettei suuri yleisö ymmärrä, mistä tukiaisissa on oikeastaan kysymys.
Maataloustuet saivat meillä alkunsa sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä siitä, että erityisesti vasemmistolaiset eivät halunneet nostaa maatalouden tuottajahintoja vuosittain tarkistettavan lakisääteisen maataloustulon edellyttämälle tasolle, kun tiesivät korotusten menevän sellaisinaan kuluttajahintoihin.
Alettiin maksaa osaa viljelijöiden tulosta valtion varoista tukiaisina. Tukiaiset ovat levinneet maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi.
Niitä on perusteltu tuolla kuluttajahintojen subventoinnilla, tietyn omavaraisuuden säilyttämisellä, työllisyyden hoidolla perustuotannossa ja elintarviketeollisuudessa, maisemanhoidolla, jopa maan asuttuna pitämisellä ja viime aikoina on tullut kuvaan puhtaan kotimaisen ruuan arvostus.
Kun nämä kansalliset tavoitteet ovat johtaneet maailmanlaajuiseen ylituotantoon, myydään ylijäämäeriä markkinoilla usein vielä valtioiden vientitukemana hintaan mihin hyvänsä.
Näin muodostuneet maailmanmarkkinahinnat määräävät pääosin tuottajahinnatkin nykyään. Niillä ei kannata tosiasiassa missään tuottaa. Olemme siis joutuneet tukiaiskierteeseen, jota yritetään Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelussa purkaa.
Tukiahan on vähennettävä kaikkialla samanaikaisesti. Jos näet esimerkiksi Suomessa lopetettaisiin tuet, loppuisi täällä samalla maanviljelys, sillä eihän viljelyä kannata jatkaa, jos tuloista puolet jää pois.
Meidän markkinamme kyllä täyttyisivät naapureista tuotavilla tukien avulla hinnaltaan alennetuilla elintarvikkeiden raaka-aineilla (maataloustuotteilla) ja valmiilla elintarvikkeilla.
Maatalousyrittäjä kyllä ottaisi mieluummin kaikki tulonsa suoraan tuottajahintana kuin nykyiseen tapaan noin puolet monimutkaisen tukiaisjärjestelmän kautta.
Viljely meillä säilyisi, vaikka tuet lopetettaisiin; luonnollisesti tuottajahinnat nousisivat tukien verran. Se vain pitää tapahtua niin, ettei siirtymävaiheessa synny korvaamattomia vahinkoja tästä vuosikymmeniä viljelyyn syvästi työntyneen järjestelmän purkautuessa ja niin, että se tapahtuu kaikkialla samanaikaisesti.
Suomalaisen viljelijän kilpailuvaltteja karuista olosuhteistamme huolimatta ovat viljelijöiden valistuneisuus ja hyvä koulutus. Myös tilakoon kasvaminen ja tuotannon koneellistaminen ja rationaalisuus ovat lisänneet kilpailukykyämme. Nuo vaativat kyllä pääomia, mutta niitäkin meillä on.
Ja sittenkin meidän kasvukautemme on melko lämmin, sopivan kostea ja erityisen valoisa.
Maataloustuet eivät ole sosiaalitukea vaan tuotantotukea. Sitä maksetaan kaikille ainakin unionin alueella samoin perustein riippumatta yrittäjän rikkaudesta tai köyhyydestä, tilan suuruudesta tai pienuudesta, yrittäjän muista töistä tai tuloista.
Muunkin elinkeinoelämän piirissä on monimuotoisia tuotantotukia, joilla yhteiskunta pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Näistä on hyviä esimerkkejä telakka- ja varustamotuet.
Maataloustukien avulla kuluttaja saa ruokansa tukiaisten verran halvemmalla. Veronmaksajat siis saavat takaisin tukiaisrahansa.
Tukien sosiaalitukien luonne tulee siitä näkökohdasta, että suurituloisethan maksavat enemmän veroista, joilla tukiaisetkin rahoitetaan. Mutta pienituloiselle on tärkeämpää halvempi ruoka kuin suurituloiselle. Molemmat syövät näitä subventoituja elintarvikkeiden raaka-aineita saman verran.
Oiva Härkönen
Vantaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asiallinen kirjoitus kaiken kaikkiaan. Siinä mielessä hämmästyttävää, että tuontapainen juttu on ollut Hesarissa. Ko. lehden olemme tottuneet kirjoittavan maataloudesta negatiiviseen sävyyn.
Mitä pitäisi tehdä , että kuluttajat ymmärtäisivät Suomen elintarvikehuollon kokonaisuuden? Sen, miten maatalouden tuet liittyvät heidän joka päivä syömäänsä ruokaan. Tuntuu, että näitä avaajan kaltaisia ymmärtäjiä on Suomessa liian vähän. Suomihan on sivistysvaltio, sen koulusaavutukset peruskoulutasolla ovat maailman parhaat. Lukutaito on jokaisella, toisin kuin esim. USA:ssa. Syy ei voi olla tiedon puutteessa.
Olen usein arvellut,että käsite ruoan maailmanmarkkinahinta aiheuttaa sen luulon, että jossakin länsimaissa olisi halvemmalla tuotettua ruokaa kuin Suomessa. Päädytään ajattelemaan niin, että ostetaan ruoka ulkomailta halpaan hintaan ja säästetään kotimaiset maataloustuet. Tai säilytetään tuoretuotteiden viljely ja ostetaan muut elintarvikkeet halvalla ulkomailta. Luotetaan nykyajalle tyypilliseen markkinatalosvoimaan, joka kilpailun kautta huolehtii halvoista hinnoista. Varmasti jokainen kuitenkin tietää perusteet sille, että asia ei ole näin yksioikoinen. Silti jopa politiikan ylätasolla viljellään tämäntapaista populisimia. Se on mielestäni kansalaisten älyn aliarvioimista, pahimman laatuistä älyrasismia.
Ns. maailmanmarkkinahintojen suhteellisuudesta saatiin eilisissä Geneven vapaakauppaneuvotteluissa hyvä näyte. Yhdysvallat kieltäytyi tiukasti suuremmista leikkauksista maataloustukiinsa. EU-maat ovat neuvotteluissa tulleet vastaan oman maataloutensa tukemisessa. USA kieltäytyy myös osallisumasta Kioton ilmastosopimukseen, joka sekin takaa maan taloudelle, maatalous mukaan lukien, kilpailuetua halvan tuetun energian muodossa.
Missään länsimaassa ei ole tukematonta maataloutta.
"Mitä pitäisi tehdä , että kuluttajat ymmärtäisivät Suomen elintarvikehuollon kokonaisuuden?"
Lopetetaan aluksi salailu tilakohtaisten tukien suhteen.
Miten tieto esim. naapurin hehtaareista, kotieläinten lukumääristä, pellonvuokrauksista ja niihen liittyvistä tukioikeuksien siirroista muuttaisi kuluttajan suhtautumista maatalouteen ? Hehtaarikohtaiset uet ovat julkisia, tilakohtaiset tiedot taas paljastavat yksityisyyteen kuuluvia asioita.
>>Suomenmaa-lehdelle puhunut Kalli perustelee esitystään salailun ilmapiirin hälventämisellä. Hänen mielestään tukien ilmoittaminen selventäisi maatalousbyrokratiaa veronmaksajille. Samalla nämä huomaisivat, miten vähän suomalaiset saavat tukia muihin EU-maihin verrattuna, Kalli jatkaa.
Minä tuossa aiemmin yritin provosoida keskustelua tukien luonteesta, mutta tosiasiallisesti kannatan suomalaisten, puhtaiden elintarvikkeiden tukemista.
Kansakunnan tulee kaikissa oloissa kyetä riittävään omavaraisuuteen.
"vasemmistolaiset eivät halunneet nostaa maatalouden tuottajahintoja vuosittain tarkistettavan lakisääteisen maataloustulon edellyttämälle tasolle,"
Silloin olivat demarit oikealla asialla. Pula-aika oli todellinen ja monille ruoka oli oman peltotilkun ja parin possun varassa.
Tuottajahinnat saisivat nyt asettua oikeille paikoilleen ilman hintasäännöstelyä tai tulleja.
Siinä samalla lähtisi maan arvo laskemaan oikeaan arvoonsa ja pankkiirien viljelyharrastukset tulisivat kannattamattomiksi.
... ei sillä, saako pankkiin omistama tila kaikki tulonsa tuottajahintoina vai osan tukiaisina. Pankkiirille tilanpito on liiketoimintaa siinä kuin joku muukin yritystoiminta. Mutta missään oloissa hän ei tappiolla sitä harrasta.