Synnistä elävät matkakauppiaat

Eikö Jeesuksen kanssa kalastaminen ole sitten ihan tavoiteltavaa?
Vai kalastatko itse mieluummin paholaisen kanssa?

Hei

Ehkä tuo sapatti on jotenkin korostunut joidenkin toimesta kyllä.
Vakavana kysymyksenä se liittyy enemmän tulevaan aikaan jolloin se ilmeisesti on kiistakapula. Tuo aika ei ole vielä.

Vilpittömiä sunnuntain viettäjiä on ollut vuosisatoja, eivätkä ole vilpittömyytensä vuoksi kaikki syyllisiä.
Kerromme toki miksi sapattia vietämme, Jumalan Raamatullisen viikon 7 päivää, mutta pelastuskysymys se ei ole sellaisessa merkityksessä että vain sapatin viettäjät pelastuisivat.
Syyllisyys tulee lähinnä omantunnon kautta ihmisen vilpittömyys huomioiden. Luuk 12:47-48.

Lepopäivä on yksi lain käsky.
Jaak 2:10-12.

Siunausta
jari laurila

MITEN ADVENTTIKIRKOSSA SUHTAUDUTAAN MUIDEN SEURAKUNTIEN USKOVIIN?
Adventtikirkko on ehkä maailman suvaitsevaisin kirkko asenteissaan, ja suhtautumisessa muiden seurakuntien jäseniin. (Joh 13:34-35) Adventtikirkko on myös todennäköisesti maailman suvaitsemattomin kirkko suhteessa synnin harjoittamiseen. (Ilm 12:17, 1 Joh 3-4, Jaak 1:25, 2:10-12, Luuk 16:17)

Mikään kirkko maailmassa ei opeta niin kauniisti ja avoimesti uskovista jotka ovat muissa seurakuntayhteyksissä:

Adventtikirkon tunnustus vapaasti kirjoittajan mukaan;

- “Adventtikirkko kannattaa ja tunnustaa kaiken Kristusta korottavan toiminnan kaikissa katolisissa ja protestanttisissa seurakuntayhteyksissä. Kaikissa näissä piireissä on Jumalan lapsia, vilpittömiä sieluja, (rehellisiä ymmärrykselleen oikeasta ja väärästä) yksilöinä, jotka seuraavat ja korottavat Jeesusta Kristusta sen ymmärryksen ja valon mukaan minkä omistavat ja ovat saaneet. Jumalan kansaa on tänään (2006) enemmän muissa piireissä kuin Adventtikirkossa.”

Jumalan kansa on siis hajallaan eri piireissä yksilöinä. Adventtikirkossakin Jumalan lapset ovat yksilöitä. Jeesus opetti että rikkavilja ja vehnä kasvavat yhdessä elon loppuun asti (ajan loppuun) saakka. Seurakunnan jäsenet koostuvat aina hyvin erilaisista ihmistä, jotka ovat erilaisilla oman hengellisen kasvunsa tasoilla ja vaiheilla. Siksi ihmisellä ei ole oikeutta tuomita. Ihminen voi aina muuttaa tapansa, ja kasvaa kristillisyydessä. Jotkut kylmenevät pois seurakuntayhteydestä, (Hebr 10:24-25) ja jotkut ovat palavina öljyä lampuissaan. (Matt 25:1-13, 24:45-51)

Oikeudenmukainen Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti, ja huomioi ihmisen vilpittömyyden. (Luuk 12:47-48)

Ajan lopulla kristikunta tulee Raamatun mukaan jakaantumaan kahtia. (Ilm 13) Jakaantuminen tapahtuu niihin jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille, (Matt 5:17-18, 7:20-23) Jeesuksen todistukselle, (Ilm 19:10) ja uskovat Jeesukseen. (Ilm 14:12)

Toinen ryhmä kumartaa petovaltaa, ja sen johtajia, jotka vaativat Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta itselleen. Tämä “petovalta” on uskonnollisen ja poliittisen vallan yhdistelmä. (Ilm 13:12-18, 14:9-13) Jumalan valtakunta tulee, ja voittaa. Suuri Babylon tuhoutuu. (Ilm 18, Dan 2:44)

Lisää aiheeseen liittyvää:

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Raamattuopetukset:

- "Mikä on oikea uskonto?" Osasto 7.
- "Ovatko Jumalan käskyt voimassa uudenkin liiton aikana?" Os. 4.
- "Ristillä kumoutuneet käskyt ja lopunajan harhaoppi" Os. 4.
- "Jumalan lapseus" os.5
- "Pyhitys maailmassa" os. 5
- "Miten Jumalan kansa yhdistyy yhdeksi laumaksi?" Os. 7.
- "Pilkaajat lopun aikana." Os. 9.
- "Antikristus" Os.10.

SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.



LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.

Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)

Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.

Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä? Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)

Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)

Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.

Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)

Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)