nii, oikusulkuvirtahan voidaan saada tietoon laskemalla tai mittaamalla. Eikös siinä sillon mitata sen mitattavan piirin impedanssia, mutta mitenkäs se lasketaan?
oikosulkuvirta
mietityttää.
4420606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
laskettaessa ei ohuilla johtimilla tarvitse ottaa huomioon muuta kuin johtimen resistanssi. Ohut johdin on johdin, jonka pinta-ala on pienempi kuin 100 mm2.
Väärin! Alle 70mm2 johtimilla voidaan käyttää impendanssin sijaan muuntajan jälkeisten virtapiirijohtimien resistanssia eli reaktanssia ei tarvitse huomioida. MUTTA ilmajohtojen kanssa reaktanssi tulee huomioida.
Elikkä oikosulkuvirta=jännite / mitattu oikosulkuimpedanssi. Esim 230V/0,5 ohm= 460 A
oikeen mut kuitenkin ihan väärin. Oikosulkuun vaikuttaa impedanssi, impedanssiin vaikuttaa resistanssi ja reaktanssi, ja taas reaktanssiin vaikuttaa induktansi ja konduktansi. Tässä oikea kaava laskea matalajänniteverkossa 1-vaiheinen oikosulkuvirta maata vasten.
Ik1= NJ3xUk/NJ((2xRt Rt0 3xL/Rl Ro)x((2Rt Rt0 3L/Rl Ro)) (2xZt Zt0 L((2xZl Zlo 3Z0)x(2xZl Zlo 3Z0))
NJ=neliöjuuri
Uk= Thevenings voltage (suomessa 230x0.95)
Rt=Jakelumuuntajan resistanssi
Rt0=Jakelumuuntajan nollaresistanssi
L=kaapelin pituus
Rl=Vaihejohtimen resistanssi/km
R0=Nollajohtimen resistannsi/km
Zt=Jakelumuuntajan reaktanssi
Zto=Jakelumuuntajan nollareaktanssi
Zl=Vaihejohtimen reaktanssi
Zl0= Nollajohtimen reaktanssi
Z0=Vaihejohtimen nollareaktanssi
Ja jännitealenemalla ei ole merkitystä oikosulkuvirtaan vaan U on aina pääjännite, eli yksvaiheinen suomessa on 230, koska jännite hävii oikosulun aikana.
Muutama vastauskin on tullut ja kaikki väärin. Kulutuspisteen oikosulkuvirran määrittäminen pelkästään laskemalla on mahdoton tehtävä, jos ei tiedetä syöttävän keskuksen oikosulkuvirtaa ja sitä ei tavallisesti tiedä Erkkikään. Pelkällä jännitteellä laskemalla saadaan liian suuri arvo, koska jännite oikosulun sattuessa putoaa suöttävässä keskuksessa. Mittaaminen on helpoin homma.
Minusta tuo teknikon vastaus on ihan oikein, eli nimellisjännite jaetaan MITATULLA oikosulkuimpedanssilla.
Kaikki asennustesterit eivät nimittäin anna (ainakaan tarkasti) oikosulkuvirtaa.
Sitä luulin kysyjän tarkoittavankin. Esim minä käytän Kyoritsun valmistamaa asennustesteriä joka ei ilmoita oikosulkuvirtaa, vaan jännitteen sekä oikosulkuimpedanssin.
Toimii impedanssin mittauskin. Impedanssin mittauksen matemaattiseen mallintamiseen testeri mittaa piirissä kulkevan virran hetkellistä arvoa, jonka avulla lasketaan oikea arvo (oikosulkuvirta tai impedanssi. On käytettävä lyhyttä mittauspulsia, ettei mittalaitteen piirit ennätä tuhoutua ja virta saavuttaa lopullista todellista arvoaan.
Liittymän oikosulkuvirran saa selville kysymällä sähkölaitokselta, ja sitä normaalisti
käytetään mitoitusperusteena, kun asennuksia suunnitellaan.
Useimmiten lopputulos varmistetaan mittaamalla, mutta se ei todellakaan ole
pakollista, jos laskut on asianmukaisesti suoritettu.
minun testeri näyttää oikosulkuvirran 0.1 kA tarkkuudella, joten jos haluaa tarkemman arvon, niin se on laskettava imdepanssin avulla.
Koko ajan sähkölaitokselle liittymän oikosulkuimpedansseista. Juuri taannoisellakin keittiöremppakeikalla soittelin monta kertaa varmistaakseni, että kiloampeerit ovat kohdallaan. Eivät heittäneet kuin 0,1 Amppeeria. Olipa hyvä olo, kun ei ollut kymmentä kA:ta. Taidan heittää testerit mäkeen, kun sieltä saa kuin apteekin hyllyltä eksaktia tietoa.
ei puhu paskaa ,vaan huomaa ettei tällä palstalla ole sähkötekniikasta perilläolevia juuri montakaan. Kaikki nämä annetut vastaukset ovat teorialtaan vääriä ja sillä sipuli. Vastaajien oletus on , että jännite on ja pysyy 230 voltissa, kun piiriä kuormitetaan. Ostakaa kunnon testerit ja mitatkaa, niin ei tarvitse sähkölaitoksille soitella. Kun omistaa laatumittalaitteet, ei tarvitse testausvaiheessa sähkikselle soitella. Suunnitteluvaihe on toinen juttu uusissa kiinteistöissä. Oikosulkuvirta liittymän luona on aivan eri asia kuin oikosulkuvirta kulutupistettä syöttävän keskuksen luona. Halvat mittalaitteetkaan eivät anna kuin suuntaa missä mennään, näyttämissä voi olla 30-40% heitto eri mittarilla samasta kohdasta mitattuna, tämäkin on testattu. Hyvä testeri näyttää sähkön tulosuunnan ketjutetuista sukoista, jotka on asennettu alle metrin päähän toisistaan.
No mikä on hyvä asennustesteri. Tilasin fluken..
Helppo käyttää yms onko?
Meillä mökillä pihalla keskus ja sulakkeelta mitattiin oikosulkuvirta ja lukema oli 1-2 vaihella 177 kolmosvaiheella 188 onko ne nyt sitten amppeereja en ole asian tuntia sähkövirma on vattenfall. valot vilkkuu muuntaja on 800-1000 metrin päässä meitä on viisi mökkiä Muuntaja on 30kv.Kaikilla on sähkölämmitys ja on säkökiukaat ym. Onko sun mielestaä oikosulkuvirrat liian alhaisia.voisitko vastata.
Liittymän oikosulkuvirraksi suositellaan 250 A (ampeeria), mutta ei sitä aina saada ja olemassa olevissa asunnoissa se voi olla paljon pienempikin. Toisaalta valojen vilkkuminen voi johtua niin monesta asiasta, joka vaatisi jo syvempää perustietoa. Syynä voi olla esim. samassa muuntopiirissä oleva kuluttaja, jolla on kuormia, jotka ottavat suuria virtapiikkejä (moottoreita, hitsejä, pumppuja...), jolloin se voi aiheuttaa välkyntää piirissä.
Jos asia vaivaa, voi paikallista sähkölaitosta pyytää tekemään standardin SFS-EN 50160 mukaisen laatumittauksen, jossa viikon ajan mitataan erilaisia sähkösuureita. Suurempi muuntaja on tietenkin yksi mikä auttaa tällaisessa asiassa. Seuraava tuosta sitten olisi 50 KVA muuntaja, mutta ei niitä kovin helpolla lähdetä vaihtamaan.
Kyllä se valojen himmeneminen johtuu silti tavallaan pienestä oikosulkuvirrasta vaikka häiriöt aiheutuisivatkin muusta.
Kun oikosulkuvirta on noin pieni, ei muuntajalla ole juurikaan vaikutusta siihen eikä isompi muuntaja auta. Jännite laskee johdoissa eikä muuntajassa. 30 kVA muuntajankin oikosulkuvirta on kuitenkin laskennallisesti yli 1000 A ja mittarilla olen mitannut 1600 A.
Jos valojen välkkyminen haittaa, kannattaa käyttää energiansäästölamppuja hehkulamppujen sijaan. Ne eivät ole ihan niin herkkiä jännitteen vaihteluille. Vielä parempi voisi olla käyttää elektronisella liitäntälaitteella varustettuja himmennettäviä loistevalaisimia (tai ehkä halogeeneja).
nollaan oikosulun aikana, jos et usko ota mittarit käteen.
2,5 kertaa sulakkeen nimellisvirta, huom tämä verkostostandardi, ei täytä 0,4s laukaisuaikoja.
"Toisaalta valojen vilkkuminen voi johtua niin monesta asiasta, joka vaatisi jo syvempää perustietoa."
Kyllä ne tiedot tuossa jo tulivat.
1) 800-1000 m
2) oikosulkuvirrat 177-188 A
3) 5 mökkiä sähkölämmityksillä ja kiukailla
Valot siis vilkkuvat taatusti noilla johdonpituuksilla, kun isompia kuormia lyödään päälle. Jännitteenalenema on jo melkoisen selkeä ja lienee todettavissa helposti vaikka yleismittarilla.
"Jos asia vaivaa, voi paikallista sähkölaitosta pyytää tekemään standardin SFS-EN 50160 mukaisen laatumittauksen, jossa viikon ajan mitataan erilaisia sähkösuureita. Suurempi muuntaja on tietenkin yksi mikä auttaa tällaisessa asiassa. Seuraava tuosta sitten olisi 50 KVA muuntaja, mutta ei niitä kovin helpolla lähdetä vaihtamaan."
Mittaus kannattaa tosiaan teettää, sillä tuossa tapauksessa muuntaja tullaan lähes takuuvarmasti vaihtamaan. Omalla kohdalla melkein 1:1 vastaavassa tilanteessa ratkaisuna oli muuntajan vaihtaminen ja toisen lisääminen kulutuspisteiden välittömään läheisyyteen.
Vanha tilanne:
20/0,4 kV muuntaja ---> ~1 km kaapelia ja ~5 taloutta
Korjattu tilanne:
20/1 kV muuntaja ---> ~1 km kaapelia ---> 1/0,4 kV muuntaja
Muistaakseni tuo ~1 km kaapeli vedettiin uusiksi, mutta kaikissa tilanteissa sitäkään ei tarvitse tehdä.
"tuossa tapauksessa muuntaja tullaan lähes takuuvarmasti vaihtamaan."
Kuten jo yllä totesin, pelkästä muuntajan vaihdosta isompaan ei ole juuri mitään apua, vaan pitää saada paksummat johdot tai muuntaja lähemmäs (kuten tapauksessasi oli tehty). Noin pienillä oikosulkuvirroilla muuntajan impedanssi on lähes merkityksetön suhteessa johtojen impedanssiin.
"Kuten jo yllä totesin, pelkästä muuntajan vaihdosta isompaan ei ole juuri mitään apua, vaan pitää saada paksummat johdot tai muuntaja lähemmäs (kuten tapauksessasi oli tehty). Noin pienillä oikosulkuvirroilla muuntajan impedanssi on lähes merkityksetön suhteessa johtojen impedanssiin."
Ilmeisesti selitin jotenkin hankalasti, mutta juurikin tuon asian tuossa edellä kerroin. Muuntaja jouduttaneen vaihtamaan, koska tuskinpa siellä on valmiina jo 20/1/0,4 kV muuntajaa. Se voidaan siis tavallaan siirtää lähemmäs, kun siirretään tuo pitkä matka 1 kV jännitteellä. Lienee kuitenkin huomattavasta halvempi tapa kuin uuden 20 kV linjan vetäminen perille saakka.
impedanssi, ottamalla kynä, laskin ja vihko esiin. Tai jollain ohjelmalla. Ei sen kummempaa.
Mutta minkälainen on sinun tapauksen virtapiiri, mihin olet laskemassa?
Pääkeskuksesta, ryhmäkeskuksesta, vai esim. jonkin ryhmäjohdonpäästä? Vaiheiden välinen vai vaiheen ja vaikkapa suojamaan välinen oikosulkuvirta? Onko kyse suurjännitelinjasta, johon olet asettelemassa suojareleasetuksia?
Mitä olet laskemassa?
Ei siihen ennen voi vastata. Vaikka täällä näyttää moni asiantuntija jo tietävän mitä olet laskemassa, mutta minulle ei aukea tuo tapaus vielä.
Onkohan olemassa vain yksi tapaus näissä oikosulkupiirin impedansseissa?
Elikkä mitataanko se oikosulku impedanssi PE:n ja vaiheen väliltä esim. ryhmäkeskuksessa? Ja tulos jaetaan käyttöjännitteellä eli, esim. 230V/0,5ohm ja siinä on oikosulkuvirta???
Silloin kun et tiedä sähköhommista mitään, puhu oikosulkuvirrasta. Silloin annat kuulijalle itsestäsi hyvinkin asiantuntija kuvan.
Oikosulkuvirta on niin monikäistteinen asia et sillähän saa sekaisin hyvänkin asiantuntijan. Ja voihan myöhemmin väittää tarkoittaneensa sitä toista asiaa.
.....................
ei ole suurtakaan merkitystä. Sitä ei edes mainita SFS 6000-4-41 kohdassa 411.4.4, jossa määritellään suojalaittteen ominaisuudet.
Ainoastaan vikapiirin impedanssilla ja nimellisjännitteellä on merkitystä. Tuosta voi jotain oikosulkuvirtaa yrittää laskea, mutta sitä ei tarvita missään.
Tavallisesti vikapiirin impedanssi mitataan kuormittamalla piiriä, ja jännitteenalenemasta saadaan laskemalla impedanssi.
Vikapiirin impedanssi mitataan ryhmäjohdon kauimmaisesta pistorasiasta tms.
Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan kohta 4: Syötön automaattinen poiskytkentä varmistetaan joko laskemalla tai mittaamalla pienin tai pienimmät esiintyvät oikosulkuvirrat.
.Tarkastuspöytäkirjan liitteenä on taulukko 4a: Suojalaitteiden toimintarajavirrat ja pienimmät hyväksyttävät mittaustulokset.
Tarkastusta tehdessä verrataan mittaamalla saatua tulosta (A) taulukon arvoihin, jos tulos on suurempi kuin taulukon arvo, on kaikki ok. Jos mitataan ainoastaan impedanssi, pitää tehdä laskutoimitus että saadaan oikosulkuvirta ja voidaan vertailu tehdä.
tietysti omat vaatimuksensa ovat. Ne ovat vain hiukan hankalasti kirjoitettuja ja aivan eri paikkaan kuin esim. käyttöönottotarkastuksen vaatimukset.
Johdonsuojauksen (vika vaiheen ja nolan välissä) tulee toimia enintään 5 s.
Kaapelin ominaisuuksista, EI JÄNNITTEESTÄ !!!!!!!!! OHMI LUKA EI MUUTU JÄNNITTEEN MYÖTÄ.
Teollisuudessa kaikkien keskuksien oikosulkuvirrat aina lasketaan, kun mennään oikosulkuvirroissa 1000A paremmalle puolelle, ei mittaustulos enää pidä paikkansa.
Ja laskemalla todellista oikosulkuvirtaa ei voi määrittää, koska esim. liitosten todellista ylimenovastusta ei voi tietää. Lisäksi kaapeleiden todelliset pituudet pitäisi olla selvillä. Aivan liikaa epävarmuustekijöitä.
Laskeminen on kuitenkin täysin hyväksyttävä tapa selvittää asia ja antaa huomattavasti tarkemman tuloksen kuin asennustesterit keskimäärin -olen tehnyt muutaman kerran vertailua useammalla eri asennustesterillä samaan aikaan samasta kohtaa ja erot ovat olleet kymmeniä prosentteja ääripäissään.
Asennustestereissä on kaksi epätarkkuustekijää, mittajohdot ja mittaaja.
Tuostahan voisi sitten päätellä että ihan tosissasi väität että eri mittareilla saisi lähellekkään samanlaisia tuloksia vain nuo epätarkkuustekijäsi eliminoimalla.
Ei niissä ole sen enempää mystiikkaa kuin muissakaan mittareissa.
Mites mystiikka tähän liittyy? -mutta et siis ilmeisesti ole koskaan vertaillut useampaa mittaria samaan aikaan samassa kohteessa.
Mittarien erilaisiin näyttämiin on monia syitä joita tietty mittajohdot ja mittaajankin aiheuttamat, mutta nämähän eivät edes ole ne suurimmat syyt.
Kerro nyt jo viimeinkin, mitä erikoista asennustestereihin liittyy, verrattuna voltti-, ampeeri- yms. mittareihin, joiden antamia lukemia ei tarvitse erityisesti kyseenalaistaa?
Voltti- ja ampeerimittareissa ei kytketä johtoa oikosulkuun, niinkuin tehdään asennustestereissä.
Asennustestereissä johto kytketään ihan oikeasti ja pysyvästi oikosulkuun, ja silloin voidaan luotettavasti todeta oikosulkuvirta.
Niin varmaan, oikosulkuun pysyvästi ja lopullisesti :D
Asennustestereissä testauksen aikainen oikosulku on mikro-/millisekunteja... sen pysyvyyden määrittely siis riippuu tarkasteluajanjakson pituudesta...
Nanosekunneissa siis varsin pysyvä kytkenä, eikö totta?
Höpsis. Ei asennustestereissä aikuisten oikeasti kytketä johtimia oikosulkuun. Ne kytketään lyhytsulkuun. Ulkomaankielellä short circuit.
Ja höpön höpö, mitä luulisit mittarille tapahtuvan jos se kytkisi verkon oikosulkuun paikassa jossa oikosulkuvirta on luokkaa >2 kA. Taitaisi venyä ajateltu nanosekuntien mittausaika hieman pidemmäksi ja mittari muuttuisi tulipalloksi.
Asennustesteri tietysti valitaan mitattavan oikosulkuvirran mukaan. Jos ei testeri kestä, niin sitten se on voivoi, ja yritetään hiukan tukevammalla vehkeellä.
Onhan ne jotkut kokeilleet mitata valtakunnanverkon vastusta ohmialueella :D
Lienevätkö vielä löytäneet tarpeeksi järeää mittaria...