Minun isäni on 50-vuotias.Hän polttaa tupakkaa ja hänellä on hieman huono kunto. Mietin joka yö että miten isi voi, koska hän asuu yksinään.Pelkään aina, että milloin isi kuolee. Oisiko mitään apua siihen etten miettisi tälläisiä ikäviä asioita koko ajan. ja aina kun minulla on hauskaa niin nämä asiat tulevat mieleeni. mikä tähän autaisi?
en kestä jos isi kuolee
eeiii
102081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oikein tiedä mitä tohon voisi vastata, tuttu juttu mullekin ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään, ilmeisesti olet vielä aika nuori, iän karttuessa huomaat että olo helpottaa paljonki, muista että et taatusti ole ainoa ihminen jolla on vastaavia tunteita, meitä on ja paljon.
että välität hänestä ja pyydä lopettamaan se tupakanpoltto. Minäkin olen isi ja asun nyt yksin. Varmaan munkin lapset ajattelee joskus samoin, vaikka elänkin terveesti.
Ei tupakanpolton lopettamisesta tarvitse sanoa,eiköhän aikuinen ihminen itse tiedä,mitä tekee!! Mun mielestäni voit kertoa avoimesti,kuinka huolissasi olet hänestä ja kuinka tärkeä hän on sinulle. Muistakaa kaikki,että elämä on rajallinen ja vaikka eläisi kuinka terveellisesti tahansa,kuolema kohtaa meidät. Se on kaikista varminta täällä.
...isäni kuoli nuorena. Viimeaikoina huomasi, että hän ei voi hyvin. Osoita isällesi, että välität hänestä. Kerro tunteistasi. Voit niihinkin vedoten pyytää, että hän aloittaisi terveellisemmän elämän. Anna aikaasi. Lähtekää esimerkiksi yhdessä kävelemään tms. Mutta jos hän ei kehoitukseesi (lääkärienkin) korviansa hetkauta ei voi mitään. Mutta tärkeintä lienee, että isäsi tuntee, että hänestä välitetään. Mielestäni sinun kannattaisi jutella ihmisten kanssa tuntemuksista ja kuoleman pelosta. Se auttaa.
En uskalla arvailla kuinka vanha olet, mutta asiasi kuullostaa aivan siltä kuin olisit aika nuori. Tämän oloinen pohdiskelu kuuluu ihmiseksi kasvamiseen. Oma poikani on pelännyt, että hänen mumminsa kuolee. Juoksi yhteen aikaan siellä alvariinsa kuin vartioiden ettei mummi kuole. Joku viisas sanoi hänelle, että sinä et ole kuoleman portin vartija. Kuolema tulee silloin, kun se on tullakseen. Yritä ajatella niin, että elät ihan omaa elämää. Pidät hauskaa ja teet niitä asioita joista pidät (toki pitää tehdä niitä ikäviä hommiakin). Älä anna oman elämän valua hukkaan murehtimalla asioita joille et mahda mitään. Ajatteles, jos murehdit esim. 20 vuotta, että voi, jos isäni kuolee. Oma elämä on sitten jäänyt elämättä. Silloin voi harmittaa, kun huomaat, että siinähän tuo isä vielä tuota tupakkiaan tupruttelee ja olen ihan turhaan murehtinut 20 vuotta.
Ja sitten, kun aika tulee sinä selviät isäsikin kuolemasta ajan kanssa. Sekin kuuluu tähän ihmisen elämään. Tuo kuolema on juuri niitä asioita joita ihminen ei voi hallita ja siksi se meitä pelottaakin.
Jollet yksin pääse eroon tuosta ajatuksesta mene ihmeessä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Se on ihan hyvä konsti sekin.
Kaikkea hyvää sinulle ja elä omaa elämääsi täysin rinnoin :)
Nyt minä en enään murehdi tuota asiaa kun ajattelin niin kuin sanoitte. Kysyin isiltä, että onko hän syönyt nikotiini-purkkaa ja hän sanoi, että kyllä on syönyt. :) Aijon ostaa hänelle lahjaksi nikotiini-purkkaa. Olin siellä tänään kylässä ja meillä oli oikein kivaa. Joten kiito näistä jutuista joita kirjoititte. Olen saanut nyt nukuttakin ja voin ihan rauhassa elää omaa elämääni. KIITOS!
Varmasti isäsi ymmärtää itse myös terveellisten elämäntapojen merkityksen, ja kannusta sinä vain häntä elämään terveellisesti. Hän tietää varmasti, että tarkoitat hyvää. Itse olen jo aikuinen, mutta huolehdin vähän samalla tavalla omista vanhemmistani ja isovanhemmistani, vaikka ei periaatteessa ole mitään syytä huoleen. Ehkä se johtuu siitä, että oma elämäni on usein niin köyhää ja kärsin aspergerin syndroomasta, joka saa aikaan maanisia pakkoajatuksia ja mielteitä, mutta raskasta se on huolehtia oman sydämensä puhki toisista. Itse rukoilen useita kymmeniä kertoja päivässä, että läheiseni saisivat olla terveenä, ja toisaalta tiedän myös, että rukous auttaa paljon ja siinä on voimaa. Olisi kuitenkin ihanaa, jos voisi olla murehtimatta.
En nyt jaksanu lukee kun avausviestin. Mun isä on kohta 50-vuotias ja oon ite kohta jo neljännesvuosisadan iässä. Kylmä totuus on että en pärjäis ilman isää tässä ikävässä maailmassa. Jos mun isä kuolee, meen aika pian itekin hautaan sen jälkeen. Oman käden kauttahan tässä lähtöö aattelee muutenkin vähän väliä.Eipä tollakaan elämäntavat oo kovin hyvät. Että kuollakin voi tietty koska tahansa. No tavallaan se on mulle helpotus sillon, äiten takia en elä enkä siskojen. Enkä kenenkään muun takia. Aattelee usein että sillon täältä itekin pääsis pois jos toi nyt kupsahtas.
...Joskus kun itsemurha pyöri mielessä niin ajattelin että en voi tehdä sitä isäni takia... Harmi vaan,hän ei ajatellut minua ja ehti ensin. Eli tappoi itsensä. Vituttaa. Tekisin mitä vain jos hän eläisi. Ja lupaisin etten mieti itsemurhaa. Ei hän tosin edes mun itsemurha-aikeistani tiennyt.
Mutta nyt jotenkin tuntuu että olen enemmän oikeutettu itsemurhaan kun isäkin tappoi itsensä.
Tiedän ja ymmärrän pelkosi. Oma isäni reissasi paljon autolla, kesät talvet saatto tehdä pitkiä työmatkoja. Pelkäsin aina että jotain tapahtuu.
Viime syksynä isäni kuoli pitkällisen sairauden uuvuttama, ikävä on väliin valtava. Isä oli minulle kaikki kaikessa, vaikka olenkin jo aikuinen.
Nauti siis isäsi seurasta kun sinulla on siihen vielä mahdollisuus. Elämä on liian lyhyt, jotta se kannattaisi hukata tulevan pelkäämiseen. Me jokainen täältä joskus lähdetään, mutta niin kauan kun isäsi on täällä elävien joukossa, nauti joka hetkestä. Kerro isällesi, että hän on tärkeä, ELÄ. Ehdit surra myöhemmin kun se on tapahtunut, mutta sure vasta sitten, älä vielä ja ennakkoon.