Itseäni on aina mietityttänyt ortodoksiset rituaalit, varsinkin hääseremonia. Jos ortodoksiseen kirkkoon ei kuulu urkuja tai muita musiikki-instrumenttejä, toisin kuin esim luterilaisilla, miten häämarssi toteutuu vai onko sellasta olemassakaan? Tuntuu hieman typerältä ajatukselta, että hääpari saapuu kirkkoon hiljaisuuden vallitessa.
Entä sitten rippikoulu? Käsittääkseni ortodoksit käyvät kristinoppileirin (tms) samassa iässä kun luterilaiset rippikoulun, mutta miten nämä eroavat toisistaan? Ortodokseja ei ilmeisesti konfirmoida, eli onko rippijuhla ihan normaali liturgia?
Entä sitten rippikoulu? Käsittääkseni ortodoksit käyvät kristinoppileirin (tms) samassa iässä kun luterilaiset rippikoulun, mutta miten nämä eroavat toisistaan? Ortodokseja ei ilmeisesti konfirmoida, eli onko rippijuhla ihan normaali liturgia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Morsiuspari tulee kirkkoon yhdessä. Isä ei siis yleensä saata tytärtään ja luovuta häntä sulhaselle vasta alttarin edessä, niin kuin lännen kirkkojen häissä on tapana.
Jos morsiuspari ei halua tulla kirkkoon hiljaisuuden vallitessa, niin kuoro voi laulaa jotain. Tästä asiasta pitää tietysti sopia kanttorin ja papin kanssa. Häissä laulavan kuoron tasoon pitää muutenkin kiinnittää huomiota. Kuoron ei tarvitse olla suuri. Kvartetti riittää hyvin, jos siinä on hyvät laulajat.
Kristinoppileiri on ehkä käytännönläheisempi kuin luterilainen rippikoululeiri. Pääpaino siinä on jumalanpalveluselämän opettelussa. Esim kaikki sakramentit käydään siellä läpi, joko oikeasti (esim katumus, ehtoollinen) tai demonstraatioin (järjesteään esim leikkihäät ja ristiäiset).
Kristinoppileirin päättää liturgia, jossa leiriläiset ovat mukana jumalanpalveluksen toimittajina, laulajina, lukijoina ja pojat myös alttariapulaisina. Konfirmaatiota ei ole, koska meidät ortodoksit konfirmoidaan heti kasteen jälkeen, kun me saamme myrhavoitelun sakramentin.
vihkiminen voi alkaa kihlauksella, joka toimitetaan heti kirkon ovella. Näin siis ei ole mitään matkaa mitä hääpari tulisi "hiljaisuudessa". Sitäpaitsi; meillä kirkot eivät ole kovin isoja, ja koska sitten itse vihkitoimituskin tapahtuu keskellä kirkkoa ei siihenkään matka ovelta ole pitkä.
Eli ei tarvitse kävellä pitkää käytävää kaikkien katsoessa. Tai hiljaisuuden vallitessa. Ne muutamat askeleet voi varsin hyvin hiljaisuudessakin kävellä.
toimitetaan yleensä lukupöydän ääressä keskellä kirkkoa. En ole koskaan ollut ortodoksihäissä, joissa kihlaus olisi toimitettu kirkon ovella, mutta voipihan olla, että jossain on sellainenkin tapa.
Usein kirkollinen kihlaus sormusten siunaamisineen toimitetaan jo ennen häitä, parin lupautuessa toisilleen. Niinhän se on luonnollisinta ja se lyhentää huomattavasti hääseremonian kestoa.
Meidät vihkimisemme alussa oli kihlaus, joka toimitettiin kirkkosalissa heti oven edessä. Sen jälkeen pappi johdatti ne 4-5 metriä kirkon keskelle, jossa vihkiminen tapahtui.
että sinä et ole osallistunut sellaiseen kihlaukseen, joka toimitetaan kirkon ovella, niin niitä kuitenkin toimitetaan. ;)
Usein kirkollinen kihlaus toimitetaan ennen häitä, usein taas ei. Molempi parempi.
Meillä kirkossa on sen verran tilaa, että ns. kirkon ovelta on keskelle kirkkoa muutamia askeleita. Tämä mahdollistaa liikkumisen. Mikä on muuten aika mielenkiintoinen seikka ort.jumalanpalveluksissa ja toimituksissa; ei nökötetä paikallaan koko aikaa.
Miksi hääseremonian kestoa pitäisi lyhentää?? Etkö jaksa olla paikallasi häävieraana 45 minuuttia?
jo silloin, kun pari tosiasiassa kihlautuu. Miksi se pitäisi säästää häihin? Näinhän nämä seremoniat on tietysti tarkoitettu toimitettavaksi.
Häissä on useimmiten mukana myös lapsia ja toisuskoisia, joten lyhyt hääseremonia on tietysti parempi kuin pitkä. Mutta tämä on tietysti jokaisen morsiusparin itse päätettävissä oleva asia.
Pisimmät ortodoksiset jumalanpalvelukset voivat kestää kuusikin tuntia, (vigilia Venäjän ortodoksisessa kirkossa) ja meilläkin pääsisäisyön jumalanpalvelus kestää yli kolme tuntia, joten kirkossakäyvillä ortodokseilla on tietysti seisomatottumusta, mutta toisin on morsiusparin toisuskoisten ystävien ja omaisten laita.
Menee vähän off topic, mutta tuosta kihlauksesta. On aivan kaunis ajatus ja periaate, että kihlaus pitäisi toimittaa silloin kun pari kihlautuu. Näin jotkut tekevätkin.
Mutta, mutta, se käytäntö. Jos ja kun pari menee kihloihin, niin yleensä sitä halutaan juhlistaa jollain tapaa. Tavallista on, että suku ym. läheiset ovat tässä jotenkin läsnä. Vaati aikamoisia järjestelyitä kutsua kaikki koolle ja kirkkoon tuota suhteellisen lyhyttä toimitusta, kihlausta varten. Ja varsinkin kun luvassa on vihkiminen, oletettavasti lähitulevaisuudessa.
Tästä syystä päädyimme siihen ratkaisuun, että kirkollinen kihlaus ja vihkiminen toimitettiin samalla kertaa. Ns. epäviralliset (vai pitäisikö sanoa epäkirkolliset?!) kihlat vaihdoimme kaksistaan aikaisemmin.
Ortodokseilla kihlauskin eroaa luterilaisesta? En tiennytkään että sekin on kirkollinen toimitus. Kuinka tavallista sitten on kihlautua vasta hääseremoniassa, luulisi että kihloissa ollaan jo siinä vaiheessa, kun naimisiinmenosta sovitaan. Ja ortodoksithan pitää kihlaansa oikeassa kädessä? Tuleeko vihkisormus sitten vasempaan?
Valitettavasti aika usein on nykyään niin, että kihlaus (joka siis on sitova avioliittolupaus) toimitetaan vasta vihkitoimituksen alussa. Loogisempaa olisi (ja joskus niin tapahtuukin), että kihlaus toimitetaan aikaisemmin erillään vihkimisestä.
Kihlasormusta on tapana pitää oikeassa kädessä. Perinteisesti miehen sormus on kultaa, naisen hopeaa. Papiksi vihittäessä on aika tavallinen "slaavilainen" tapa joko lopettaa sormuksen käyttö (seurakunnan palvelijanhan tulee olla yhden naisen mies luonnostaan) tai ainakin siirtää seormus vasempaan käteen. Tässä on nykyään huomattavaa vaihtelua.
Avioliittoon vihkimisessä ei ole sormusta, vaan sen symbolina ovat kruunut.
vihkisormus kihlasormuksen lisäksi siis, niin se tulee myös tietysti oikeaan käteen.
>>>Papiksi vihittäessä on aika tavallinen "slaavilainen" tapa joko lopettaa sormuksen käyttö (seurakunnan palvelijanhan tulee olla yhden naisen mies luonnostaan) tai ainakin siirtää seormus vasempaan käteen.>>>
Ja perusteluna on se, että siunaavassa kädessä ei saisi olla sormusta. Ainakin jossain perustelussa kyseisestä asiasta siis.
Kyllä on tapana laulaa kirkkoveisuja parin tullessa kirkkoon - mitään tiettyä veisua tähän tarkoitukseen ei ole, mutta yleensä ne ovat esimerkiksi Jumalansynnyttäjän veisuja tai esimerkiksi piispan vastaanottoon tarkoitettuja lauluja olen kuullut laulettavan. Nämä veisutkun ovat yleensä ottaen iloisia, jokus (sävelmästä riippuen tietysti) jopa majesteettisia. Käyvät siis häämarssin "sijasta" ihan hyvin.
osoittaa, että palstan taso oli ennen korkeampi?