Olen palannut varusmieskouluttajaksi 11 vuoden tauon jälkeen. Tuosta ajasta olen ollut kolme vuotta rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä.
Tätä palstaa selatessani törmäsin väittämiin ja mielipiteisiin, joihin haluan tuoda oman näkemykseni.
Usein täällä epäillään varusmiesten motivaatiota ja kykyjä. Minulle oli hämmästys, kuinka paljon koulutusmetodit ja nuoret miehet ovat muuttuneet yhdessätoista vuodessa. Nykyvarusmiehelle ei riitä, että käsketään tekemään jotain. Jos hänelle selitetään, miksi joku asia tehdään, mihin se liittyy ja miksi se on tärkeää, ei motivaatiopulmia ole. Tärkeää on myös, että he saavat palautetta suorituksistaan ja itse konkreettisesti näkevät edistymisensä. Meidän kouluttajien tulee huolehtia, että mahdollisimman moni mies pääsee kykyjään vastaaviin tehtäviin: alisuoriutuminen syö nopeasti motivaation, ja päinvastoin. Tässä on meille kouluttajille haastetta, mutta kun nämä perusasiat hoidetaan kuntoon, voidaan puhua erittäin motivoituneesta joukosta. Tietenkään kaikille ei riitä pelkästään kivoja hommia, vaan jonkun on hoidettava ne ikävätkin. Silloinkin on tärkeää tietää, mikä on homman tarkoitus. Toki joukkoon eksyy niitäkin, joilta on peruskoulu jäänyt kesken, eikä mikään muukaan ole sen jälkeen kiinnostanut, mutta heitäkin tulee tukea ja antaa heille mahdollisuus.
Työskentelin kansainvälisissä tehtävissä sotatoimialueilla eri maiden, suurvaltojenkin, ammattisotilaiden kanssa. Voin vakuuttaa, ettei suomalainen varusmies tai reserviläinen häviä heille taidoissa tai motivaatiossa. Meidän etuna on se, että saamme koko ikäluokan koulutukseen. Varusmieheksi tullessaan liki kaikilla on jo olemassa ammatti tai ylioppilastutkinto ja oppimisvalmiudet ovat hyvät. Tästä on hyvä ponnistaa. Suurvalta-armeijan rivisotilaiksi ei välttämättä pestaudu se kaikkein oppimiskykyisin yhteiskunnan osa. Niinpä siellä tavallisesti korvataan laatu määrällä. Olen varma, että suomalainen varusmieskoulutusjärjestelmä tuottaa taistelukelpoisia, hommansa osaavia miehiä ja naisia.
Palkatun rivisotilaan motivaatiosta tuntuu olevan liikkeellä monia mielipiteitä. On heissä toki kutsumuksen vuoksi pestautuneitakin, mutta useimmat ovat päätyneet sotilaiksi koska heillä ei ole yhteiskunnassa muuta mahdollisuutta tai se on tie myöhempiin opintoihin. Tällaisen sotilaan motivaatio ja lojaalius on sama kuin minkä tahansa yrityksen työntekijän kohdalla.
Sotilaita usein syytetään militaristeiksi. Olen vuosien aikana maailmalla nähnyt, mitä sota saa aikaan. Voitte olla varmoja, että se on viimeinen asia, jota toivon. Tämä tunne vain vahvistuu mitä enemmän alaa opiskelee. Olen myös nähnyt, mikä on sellaisten kansojen kohtalo, jotka eivät kykene puolustautumaan. Jotta voisimme välttyä näiltä kauheuksilta, on meidän paras pitää yllä sellaista puolustuskykyä, ettei maatamme vastaan yksinkertaisesti kannata käyttää voimatoimia. Siksi koen tekeväni rauhantyötä.
Tällä palstalla mielestäni aiheettomasti haukutaan ja arvostellaan siviilipalvelusmiehiä heidän valinnastaan. Siviilipalvelus on täysin laillinen tapa suorittaa velvollisuutensa, eikä ketään tämän valinnan vuoksi tule syrjiä tai arvostella. Suomessa on armeija, jotta suomalaisilla säilyisi vapaus tehdä valintoja.
Tätä palstaa selatessani törmäsin väittämiin ja mielipiteisiin, joihin haluan tuoda oman näkemykseni.
Usein täällä epäillään varusmiesten motivaatiota ja kykyjä. Minulle oli hämmästys, kuinka paljon koulutusmetodit ja nuoret miehet ovat muuttuneet yhdessätoista vuodessa. Nykyvarusmiehelle ei riitä, että käsketään tekemään jotain. Jos hänelle selitetään, miksi joku asia tehdään, mihin se liittyy ja miksi se on tärkeää, ei motivaatiopulmia ole. Tärkeää on myös, että he saavat palautetta suorituksistaan ja itse konkreettisesti näkevät edistymisensä. Meidän kouluttajien tulee huolehtia, että mahdollisimman moni mies pääsee kykyjään vastaaviin tehtäviin: alisuoriutuminen syö nopeasti motivaation, ja päinvastoin. Tässä on meille kouluttajille haastetta, mutta kun nämä perusasiat hoidetaan kuntoon, voidaan puhua erittäin motivoituneesta joukosta. Tietenkään kaikille ei riitä pelkästään kivoja hommia, vaan jonkun on hoidettava ne ikävätkin. Silloinkin on tärkeää tietää, mikä on homman tarkoitus. Toki joukkoon eksyy niitäkin, joilta on peruskoulu jäänyt kesken, eikä mikään muukaan ole sen jälkeen kiinnostanut, mutta heitäkin tulee tukea ja antaa heille mahdollisuus.
Työskentelin kansainvälisissä tehtävissä sotatoimialueilla eri maiden, suurvaltojenkin, ammattisotilaiden kanssa. Voin vakuuttaa, ettei suomalainen varusmies tai reserviläinen häviä heille taidoissa tai motivaatiossa. Meidän etuna on se, että saamme koko ikäluokan koulutukseen. Varusmieheksi tullessaan liki kaikilla on jo olemassa ammatti tai ylioppilastutkinto ja oppimisvalmiudet ovat hyvät. Tästä on hyvä ponnistaa. Suurvalta-armeijan rivisotilaiksi ei välttämättä pestaudu se kaikkein oppimiskykyisin yhteiskunnan osa. Niinpä siellä tavallisesti korvataan laatu määrällä. Olen varma, että suomalainen varusmieskoulutusjärjestelmä tuottaa taistelukelpoisia, hommansa osaavia miehiä ja naisia.
Palkatun rivisotilaan motivaatiosta tuntuu olevan liikkeellä monia mielipiteitä. On heissä toki kutsumuksen vuoksi pestautuneitakin, mutta useimmat ovat päätyneet sotilaiksi koska heillä ei ole yhteiskunnassa muuta mahdollisuutta tai se on tie myöhempiin opintoihin. Tällaisen sotilaan motivaatio ja lojaalius on sama kuin minkä tahansa yrityksen työntekijän kohdalla.
Sotilaita usein syytetään militaristeiksi. Olen vuosien aikana maailmalla nähnyt, mitä sota saa aikaan. Voitte olla varmoja, että se on viimeinen asia, jota toivon. Tämä tunne vain vahvistuu mitä enemmän alaa opiskelee. Olen myös nähnyt, mikä on sellaisten kansojen kohtalo, jotka eivät kykene puolustautumaan. Jotta voisimme välttyä näiltä kauheuksilta, on meidän paras pitää yllä sellaista puolustuskykyä, ettei maatamme vastaan yksinkertaisesti kannata käyttää voimatoimia. Siksi koen tekeväni rauhantyötä.
Tällä palstalla mielestäni aiheettomasti haukutaan ja arvostellaan siviilipalvelusmiehiä heidän valinnastaan. Siviilipalvelus on täysin laillinen tapa suorittaa velvollisuutensa, eikä ketään tämän valinnan vuoksi tule syrjiä tai arvostella. Suomessa on armeija, jotta suomalaisilla säilyisi vapaus tehdä valintoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa jos hyväksyt siviilipalvelusmiehet ja olet sitä mieltä, että sivari on laillinen tapa hoitaa velvollisuutensa. Monet näistä tämän palstan maanpuolustusintoilijoista tuntuvat vaan olevan kovasti niitä vastaan, jotka eivät ole syystä tai toisesta suorittaneet varusmiespalvelustaan. Paras esimerkki tästä on vänrikki, joka ei välttämättä edes oikeasti ole sotilasarvoltaan vänrikki. Toinen hyvä esimerkki on eräs alaikäinen rasisti, joka ei ole edes suorittanut armeijaa ikänsä vuoksi.
Ei minulla ole mitään armeijan käyneitä ja siellä töissä olevia vastaan, elleivät he sitten ole pakottamassa kaikkia sinne vasten tahtoaan. Kantahenkilökunnan mielipiteestä en osaa sanoa juuri mitään, mutta ainakin varusmiehet ja armeijan käyneet tuntuvat olevan vahvasti sitä mieltä, että armeija olisi jokin pakollinen velvollisuus, josta yksikään suomalainen mies ei saisi kieltäytyä.
En tajua sitä, miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä toisten eriäviä mielipiteitä ja heidän henkilökohtaisia valintojaan. En minäkään ole pakottamassa kaikkia nuoria ammattikouluun lukion sijasta, koska itse valitsin ammattikoulun. Mielestäni jokaisen pitäisi antaa valita vapaasti se ratkaisu, joka tuntuu itsestään parhaalle ja sopii hyvin juuri itselleen. Koska kyse on todellakin omista valinnoista, eikä toisten mielipiteet saisi painaa sitä valitsessa.
Tässä oikein loistava esimerkki siitä, miten vaikea toisten on hyväksyä armeijasta kieltäytymistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001458&posting=22000000017259242
kirjoituksessasi, nimittäin tätä:
"Varusmieheksi tullessaan liki kaikilla on jo olemassa ammatti tai ylioppilastutkinto ja oppimisvalmiudet ovat hyvät."
Ammatti saattaa olla monella mutta ainakin siinä paikassa jossa itse palvelin olivat varmasti yli puolet varusmiehistä sen verran nuoria että ylioppilastutkinto olisi ollut noin teoriassakin mahdoton. En muista että kauhean monella olisi ollut vielä varsinaista ammattiakaan, ainakaan niillä tyypeillä jotka samoissa tuvissa olivat kuin minä.
Onko kiroilu sivistyneen ihmisen tapoihin kuuluvaa?
no nyt mennyt ylioppilastutkinnot ja yliopistotutkinnot sekaisin. Mutta onneksi Jaakko Sivonen sentään osaa kiroilla.
Aloittajan kirjoitus oli hyvä ja perusteltu
kannanotto.Erityisesti kiinnitin huomiota
palkkasoturimenttaliteettiin,jota esim,usan
joukoissa varmasti on (ei muuta tietää sosiaali-
seen nousuun ja turvaan kuin värväytyminen armei-
jaan),nythän venäjänkin armeijaa ollaan muuttamassa palkalliseen suuntaan (rekrytointi-
mahdollisuudet valtavat,60% venäläisistä elää
köyhyysrajalla tai sen alapuolella).
Itse olin 1980-luvulla varusmiehenä ja muistelen
niistä ajoista,että enempi se oli sellaista
leppoisaa tekemistä,jossa ei pahemmin kasvatus-
tieteen metodologiaa pohdittu.Koulutettiin
se mitä tarpeelliseksi nähtiin,ja se oppi joka
oppi,ja jos ei oppi mennyt perille,aina löyty
jotain tehtävää sillekin:Kantahenkilökunta oli
asiallista ja mukavaa (muutamaa vasta kadetti-
koulusta tullutta lukuunottamatta)aina ruk:ta
myöden,mutta varusmiesesimiehet simputtivat
(jäi paha maku suuhun,vaikka nauruksihan se
homma loppujen lopuksi meni).Fysiikkaakaan
ei ollut kovilla,kun tuo tykistöhomma on
enempi kaluston kanssa temppuilemista kuin
juoksemista kieli vyön alla.
Sen opin,että mitä inhimillisempi ja myötäelä-
vämpi esimies,ja jos vielä itse osaa hommat
hyvin,niin kyllä semmoinen saa joukkonsa luotta-
muksen ja täyden tuen:karjumalla ja vittuilemalla
ei saa kuin porukan niskakarvat töröttämään.Ali-
suorittamista syntyy,kun homma menee pakkopullaksi,eikä minkäänlaisesta paremmasta
ole tietoa.Kyllä sitä jaksaa kaikennäköistä,jos
tietää,että silläkin on rajansa.Sehän se onkin
taitolaji,että jokaiselle löytyy omia kykyjä
vastaava homma,vaan sen olen huomannut,että
tyypillä kuin tyypillä on jotain erikoiskykyjä
aina piilossa,jotka tulevat vain sattumalta esille.
Sodasta ja sotimisesta sen verran,että reaalisesti se on maailmanlopun hommaa,ja
luulen,että ammattisotilaat sen varsin hyvin
tietävät:ovatpa olleet usein stoppareina
militaristisille poliitikoille,toisaalta
löytyyhän sitä heistäkin sotahulluja
(esim kubrickin tri outolemmen malliin).
Vaan suomen tilanne on sellainen,ettei tänne
sotaa saa,jos ei itte keskenämme sitä tehdä.
eu:n osana on tietysti mahdollisuus joutua
osapuoleksi selkkauksiin,ja se ettei semmoisiin
jouduta,pitäisi ulkopoliittisen johdon kyetä
estämään (kuuntele nyt tuomiojan erkki tarkkaan)
Hyvää kesää vaan armeijassa palveleville
sekä sivareille tietysti (se on kuitenkin
muistorikas kokemus se armeija,jota muistelee
hyvin mielin jälkikäteen;samoin varmaan
sivariakin)
"Tällä palstalla mielestäni aiheettomasti haukutaan ja arvostellaan siviilipalvelusmiehiä heidän valinnastaan."
Totta. Tosin vastaavasti mielipiteet ovat molemmin puolisin yleensä kaikkea muuta kuin asiallisia.
Olen tehnyt sellaisen mutu-havainnon, että innokkaimpia sivarien haukkujia eivät todellakaan ole kapiaiset, vaan yli-innokkaat reserviläiset. Henkilökunnalla on yleensä vähän laajempi näkemys tästä asiasta. Yleensä ammattisotilaiden piirissä sivarius koetaan jokaisen omaksi asiaksi, joka ei liikuta mieltä suuntaan jos toiseen