Haluaisin tietää kuinka te onnistuneet uskovaiset ja te muut, kohtelette seurakunnissanne niitä, jokka yksisteen huoltaa perhettä? Että ollanko sitä tukemassa, ja millä tavalla? Saapiko sitä kokouksiin tulla istumaan, eikä kukaan sano edes hei?
Entä sitten kun ne yksinhuoltajan tenavat ei ole mitään mallikelpoisia, verrattuna vaikka niihin lapsosiin, joilla on isit ja äitit ohjaamassa. Niin ja mitäs vikaa siinä yksinhuoltajassa muuta on, kun ei kelpaa aviopariperheitten joukkoon koskaan? Onko se teidän mielestä jokin synti tai rangaistus, kun on yksinhuoltaja? Sanoisitte nyt että mitä mieltä enemmistönä olette täällä, kun on paljo hengellistä väkiä koolla!
Entä sitten kun ne yksinhuoltajan tenavat ei ole mitään mallikelpoisia, verrattuna vaikka niihin lapsosiin, joilla on isit ja äitit ohjaamassa. Niin ja mitäs vikaa siinä yksinhuoltajassa muuta on, kun ei kelpaa aviopariperheitten joukkoon koskaan? Onko se teidän mielestä jokin synti tai rangaistus, kun on yksinhuoltaja? Sanoisitte nyt että mitä mieltä enemmistönä olette täällä, kun on paljo hengellistä väkiä koolla!
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä olenko tosiuskovainen, ihan tavallinen uskovainen vaan, onnistunut en varmasti ole ja hengellisyydestäkään en niin tiedä, joten tuskin minun vastaukseni sinulle kelpaa, mutta jos kuitenkin edes yritän.
Minulle ei ole tullut mieleenkään, että yksinhuoltaja olisi jotenkin huonompi tai vähäarvoisempi kuin muut. Arvostan kovasti, jos joku jaksaa zempata yksin lastensa kanssa. Ei ole helppoa heillä varmasti.
En oikein allekirjoita tuota väitettäsi, että jotakuta syrjittäisiin sosiaalisen tilanteensa johdosta. Jos sellaista kuitenkin tapahtuu, niin asian voisi ottaa rakentavasti esille kyseisessä seurakunnassa, jossa sellaista esiintyy. Uskoisin, että tällainen epäkohta halutaan korjata, sillä ei ole Jumalan tahto, että syrjäydymme muista uskovista, vaan huolehdimme toisistamme.
Onhan se mahdollista, että hiljaisemmat joutuvat herkemmin kärsimään yksinolosta. Sitähän tapahtuu missä yhteisössä tahansa. Tällaisiin tilanteisiin voi saada avun rukoillen ja rohkaisemalla itsensä apua pyytämään myös muilta uskovilta.
Jeesuksen siunausta sinulle!
Kukaan uskova ei ole niin onnistunut, että sillä passais ruveta rehvastelemaan. Ehkäpä se enemmän riippuu siitä, millä asenteella sinne "yksinhuoltaja" tulee. Ainakin meillä käy useampi yksinhuoltaja, enkä koskaan ole mitään kummallista huomannut - en lapsissa, enkä "yksinhuoltajassakaan".
Joskus tuntuu, että me itse tehdään niitä esteitä ja luullaan, että toisetkin niin ajattelee. Ehkäpä jokaisen olisi hyvä katsella oman paidan sisään ja miettiä omaa suhtautumista itseensä ja muihin.
Kaikki siellä srk:ssa on armahdettuja syntisiä ja ei passaa ketään osotella, ettei oma taivasosuus karkais käsistä. ;)
En mä mitään luule. Todellisuus vaan on näyttäny kasvonsa. Mä haluaisin uskovaisena kyllä jo vaikka luulla, että me ollaan armon hengestä pelastuksen tielle päässeitä syntisiä, mutta ei sekään näköjään koske kaikkia.
Se mitä elämä tuo eteen, on vaan joskus sellaista, ettei sitä ymmärrä muut kuin itse ja se olisi hyvä jokaisen muistaa.
Tiedän, että on uskovia, jotka syyttää synnin tekemisestä, jos on eronnut, mutta silloin he ovat jo itse tehneet syntiä, koska sellaisesta syyttävät ja syyllistyvät suurempaan syntiin itse, kun eivät ole tukena ja turvana siinä tilanteessa. Aivan sama asia kuin sairaalta kysytään, että mitäs syntiä olet tehnyt, kun olet noin sairas?
En voi pyytää muitten uskovien puolesta anteeksi heidän käyttäytymistään. Voin vain sanoa, että heidän uskonsa on lakiuskoa, eikä uskoa, joka tulee Armosta.
Sain juuri kuulla tuttava perheen erosta ja se tuntui pahalta, mutta he tekevät omat ratkaisut ja elävät niiden päätösten mukaan. Voin vain rukoilla.
Yhtä asiaa haluaisin sinulle korostaa: anteeksi antamista. Jos me jäämme niihin loukkauksiin, joita me koemme ja emme anna anteeksi, sidomme itsemme ja loukkaajat samaan vyyhteen ja se vain kasvaa yhä suurennaksi. Toivon hartaasti, että sinulla olisi joku, jonka kanssa keskustella tästä asiasta ja päästä itse siitä yli ja omata Jumalan Armo, eläen sen avulla eteenpäin. Sinua loukanneet saavat silloin elää omissa katkeruuden liemissä elämääänsä eteenpäin ja eivät enää voi loukata samalla tavalla sinua. Vihan sijaan tuleekin sääli, että he eivät ole löytäneet samaa minkä sinä olet löytänyt. Tämä vie aikaa, mutta on täysin mahdollista. Olen käynyt sen itse läpi omassa srk:ssa, kun minun työni siellä poljettiin lokaan. Emme nimittäin etsi ihmisten hyväksyntää, vaan Jumalan hyväksyntä.
Siunausta sinulle!
Mistä niitä yksinhuoltajia niin kauheasti tulee???
Onko ihminenn yksinhuoltaja luonnollisen leskeyden kautta vai onko "leskyeden "aiheuttanut oma valinta?
Paavali teki eron oikeiden ja väärien "autettavien leskien" välillä.
Hän jätti itse leskeytensä valinneet selvittämään valintansa tulokset itse.
jaa että Paavali teki eron? Mä olen sen raamatun kohran käsittänyt köyhien leskien avustamisena, enkä lähimmäisenrakkauden kieltämisenä. Mutta eihän tä'ssä nyt mistään köyhän avustamisesta olekaan kysymys. Vaan tavallisesta suhtautumisesta.
Pitääkö sitä selittää sitten miksi on yksinhuoltaja, enneku tulee huomatuksi ihmisenä jos sattuu olemaan leskikin? Mutta jos ei sitten´satu olemaan leski, niin onko turha odottaa mitään ihmisystävällisyyttä ittiään ja lapsiaan kohtaan? En ole mikään hiljainen vaan tavallisen sosiaalinen.
> Pitääkö sitä selittää sitten miksi on yksinhuoltaja, enneku tulee huomatuksi ihmisenä jos sattuu olemaan leskikin? Mutta jos ei sitten´satu olemaan leski, niin onko turha odottaa mitään ihmisystävällisyyttä ittiään ja lapsiaan kohtaan?
34 vuoden kokemuksella olen sitä mieltä, että helluntailaisista seurakunnista löytyy valitettavasti sellaisia ihmisiä, jotka suorittavat kristillistä uskoaan samalla tavalla kuin kirjanoppineet Jeesuksen aikana. Lain ja tekojen mukaan. He taakoittavat rakkaudettomuudellaan elämän vammauttamia lähimmäisiään tekemättä elettäkään toisten taakkojen kantamiseksi.
Heidän sisintään hallitsee armottomuus, rakkaudettomuus, tekoihin ja ulkonaiseen sidottu ehdollinen välittäminen. Hedelmänä on kovuus, halveksunta, ahdistunut ja lakihenkinen ilmapiiri, jne. Jumala armahtaa, nämä ihmiset eivät.
Toivon, että sinun kohdallesi näitä ei osuisi. Ja jos osuu, kehoitan pysymään heistä etäällä. Mikäli koko seurakuntayhteisö hönkii tälläistä kuollutta uskoa, kehotan etsiytymään johonkin toiseen uskovien yhteisöön.
Toisaalta ja onneksi, paljon on niitä Kristuksen rakkauden tuoksuisia lähimmäisiä, jotka rakastavat, armahtavat ja välittävät ehdoitta. Heitä, Kristuksen armon ja rakkauden lähettiläitä, toivon sinun elämääsi osuvan.
Onhan niitä ansioituneita osunut eteen ja sivuilleki, sillä 90% on juuri sitä lajia. Niin nyt vaan on, että välillä vetää elämän hyvin ankeaksi, kun haluaisi jakaa arkista olemistaan juttelemalla tavallisista asioita aikuisten kesken. Mutta se ei toimi täällä normaalilla tasolla. Kirjoituksesi oli helpottavaa luettavaa sillä olen tuumannut asioita tuohon malliin. Aikomukseni ei ole olla kerjäämässä myötätuntoakaan, muuta kuin taivaan ovella. Ihmettelen vaan kuinka ihmeessä muut ihmiset jaksavat taakkoineen jos ei ole rakentavia ihmissuhteita edes seurakunnan puitteissa.