Feministinen liike on syntymästään lähtien yrittänyt "vapauttaa" naiset. Onko tässä on onnistunutta, ja jos ei ole, niin miksi ei? Ensimmäiset feministit, ehkä nykykuulijan mielestä oudoksuttavasti, ei vaatineet tasa-arvoista osallistumista työelämään, vaan päinvastoin olosuhteita, jotka sallisivat naisen jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Tässä ainakin paikoitellen onnistuttiinkiin, mutta sitten tarkkavainuiset feministit haistoivat edelleen jotain olevan pielessä - he olivat saavutuksistaan huolimatta yhä alistettuja. Nyt taloudellisesta itsenäisyydestä tuli tasa-arvon mitta. Koko maailmanhistoria nähtiin miehisen patriarkaatin sortokoneiston kehityksenä, joka oli saavuttanut hirmuisimmat mittasuhteensa juuri vallitsevalla hetkellä. Oli siis aika nousta jälleen taistoon. Viimeisimmästä naisten kansannousun alkamisesta on nyt 40 vuotta. Mitä on saatu aikaan? Yritän listata tähän jotain saavutuksia, täydentää saa, jos unohdan jotain.
1)sukupuolikiintiöt
2)raiskaajille kovemmat tuomiot
3)naisia vallan huipulle
4)dildoja naisille
5)kumipilluja käyttävien miesten yleinen halveksunta
6)naisten "eliitti"kerhoja.
"Ajatelkaa esimerkiksi FEN:iä (Feminist Economic Network - Feministinen talousverkosto). Nimi saattaa hämätä. Näennäisesti se oli vaihtoehtoisen liiketoiminnan verkosto, jonka tarkoitus oli murentaa kapitalismia sisältä käsin luomalla naisille taloudellista omavaraisuutta. Houkutteleva ajatus. FEN:n ensimmäinen suuri projekti avattiin Detroitissa huhtikuussa 1976. Sadan dollarin vuosijäsenmaksua vastaan etuoikeutetut naiset saivat uida yksityisaltaassa, juoda yksityisbaarissa ja saada alennuksia tietyistä boutique-liikkeistä. FEN maksoi naispuolisille työntekijöilleen 2,50 dollaria tunnilta. FEN:n johtaja Laura Brown julisti tämän hankkeen "feministisen taloudellisen vallankumouksen aluksi.""
Melkoinen vallankumous...sitä vasten on hyvä kontrastoida erästä feminismin määritelmää
"Feminismi: katsomus, joka puoltaa miesten ja naisten tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa; nykyisin feminismillä tarkoitetaan erityisesti sellaista radikaalia naisliikettä, joka korostaa naisten oman erityislaatuisen kulttuurin ja arvomaailman merkitystä sekä naisille itselleen että koko yhteiskunnalle."
Ensimmäisenä tulee mieleen onko feminismi todella vapauttanut naiset kahlehtiessaan heidät työelämään ja palkkaorjuuteen? Oli aika jolloin naiset olivat kapitalismin tuhovaikutuksista psyykelle joten kuten vapaa sukupuoli, mutta nykyisin kapitalismi on imaissut feministit syövereihinsä, kapitalismi on saanut feministeistä puolestapuhujan itselleen. Feministit ovat tehneet sen räikeän virheen, että he pitävät yhtäläistä alistamista tasa-arvona. Siis jos miestä alistetaan tietyllä tavalla, ja naista toisella, niin feministien mielestä tämä ehdottomasti on sortoa, sillä kumpaakin pitää alistaa samalla tavalla, tai ehkä oikeamminkin naista pitää alistaa kuten miestä. Feminismi ei ottanut lainkaan huomioon, että kapitalismi ei ole kiinnostunut heidän vapaudestaan, että kapitalismi ei orjuuttaisi heidät siinä missä miehetkin. Muuta syytä tähän en keksi kuin feministien silmitön miesviha, sillä miten muuten moisen irrationaalisuuden voisi selittää kuin tunnekuohulla? Miten feministit edes kuvittelivat antautumalla kapitalismilla (ehkä he ajattelivat ottavansa sen haltuun, jos näin, niin mitä feministiajattelijoista pitäisi ajatella...) nujertavansa "patriarkaatin"? Toimintahan vahvisti patriarkaattia kun ainoa patriarkaatille vihamielinen voima sulautui siihen. Nyt sekä miesten että naisten tilanne vaikuttaa toivottamalta. Miksi?
1)Feministit vastustaessaan patriarkaattia ovat samaan aikaan vaatineet naisille samoja "oikeuksia" kuin miehille. Siis koulutusta, työtä, armeijaa, valtaa...eli feminismi on kasvattanut naisista vanhan patriarkaatin palvojia
2)Feministit ovat olleet naisasialiike. Samaan aikaan feministit ovat syyttäneet patriarkaattia toiseuden unohtamisesta, esittäneet omaan "tieteenkritiikkiään" ja kuitenkin, he ovat olleet vielä yksisilmäisempiä kuin paatuneinkaan patriarkaatin korruptoima mies! Tämä ei ole jäänyt miehiltä huomaamatta, ja nyt naiset nähdään miesten vihollisena. Feministit ovat lietsoneet sukupuolen välistä sotaa.
3)Feministit ovat korostaneet miehen ja naisen eroavaisuutta kohtuuttomasti. Mies raiskaa naisen=vakava asia, osoitus miehen väkivaltaisuudesta. Mies hakkaa miehen=suhteellisen harmiton asia, osa miehistä kulttuuria. Nainen hakkaa miehen=naisen viimeinen tapa puolustautua. Onko todella näin? Ovatko miehet todella lähtökohtaisia syyllisiä kaikkeen pahaan maailmassa? Ovatko miehet ja naiset eri tavalla moraalisesti vastuussa samasta teosta? Jos näin, niin miksi?
4)epäoikeudenmukaisten instituutioiden lisääntyminen. Feministit ovat vaatineet sukupuolikiintiöitä tiettyihin virkoihin. Tätä he ovat perustelleet oikeudenmukaisuudella. Kysynkin onko oikein syrjäyttää pätevämpi mieshakija sen vuoksi että alalla sattuu olemaan enemmän miehiä kuin naisia ja antaa työpaikka naiselle? Eikö tämä ole sukupuolirasismia? Kuitenkin, samaan aikaan feministit eivät välitä tuon taivaallista kuinka tavallista duunaria kohdellaan, aivan sama kuinka monta naista toimii varastomiehenä, kuinka monta miestä on kaupan kassalla jne...miksi? Ovatko feministit elistejä? Jos "tasa-arvolla" on väliä vain vallan huipulla, niin eikö feministejä voi oikeutetusti syyttää tekopyhyydestä ja vallanhimoisuudesta?
Paljon kysymyksiä. Jään ihmettelemään.
1)sukupuolikiintiöt
2)raiskaajille kovemmat tuomiot
3)naisia vallan huipulle
4)dildoja naisille
5)kumipilluja käyttävien miesten yleinen halveksunta
6)naisten "eliitti"kerhoja.
"Ajatelkaa esimerkiksi FEN:iä (Feminist Economic Network - Feministinen talousverkosto). Nimi saattaa hämätä. Näennäisesti se oli vaihtoehtoisen liiketoiminnan verkosto, jonka tarkoitus oli murentaa kapitalismia sisältä käsin luomalla naisille taloudellista omavaraisuutta. Houkutteleva ajatus. FEN:n ensimmäinen suuri projekti avattiin Detroitissa huhtikuussa 1976. Sadan dollarin vuosijäsenmaksua vastaan etuoikeutetut naiset saivat uida yksityisaltaassa, juoda yksityisbaarissa ja saada alennuksia tietyistä boutique-liikkeistä. FEN maksoi naispuolisille työntekijöilleen 2,50 dollaria tunnilta. FEN:n johtaja Laura Brown julisti tämän hankkeen "feministisen taloudellisen vallankumouksen aluksi.""
Melkoinen vallankumous...sitä vasten on hyvä kontrastoida erästä feminismin määritelmää
"Feminismi: katsomus, joka puoltaa miesten ja naisten tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa; nykyisin feminismillä tarkoitetaan erityisesti sellaista radikaalia naisliikettä, joka korostaa naisten oman erityislaatuisen kulttuurin ja arvomaailman merkitystä sekä naisille itselleen että koko yhteiskunnalle."
Ensimmäisenä tulee mieleen onko feminismi todella vapauttanut naiset kahlehtiessaan heidät työelämään ja palkkaorjuuteen? Oli aika jolloin naiset olivat kapitalismin tuhovaikutuksista psyykelle joten kuten vapaa sukupuoli, mutta nykyisin kapitalismi on imaissut feministit syövereihinsä, kapitalismi on saanut feministeistä puolestapuhujan itselleen. Feministit ovat tehneet sen räikeän virheen, että he pitävät yhtäläistä alistamista tasa-arvona. Siis jos miestä alistetaan tietyllä tavalla, ja naista toisella, niin feministien mielestä tämä ehdottomasti on sortoa, sillä kumpaakin pitää alistaa samalla tavalla, tai ehkä oikeamminkin naista pitää alistaa kuten miestä. Feminismi ei ottanut lainkaan huomioon, että kapitalismi ei ole kiinnostunut heidän vapaudestaan, että kapitalismi ei orjuuttaisi heidät siinä missä miehetkin. Muuta syytä tähän en keksi kuin feministien silmitön miesviha, sillä miten muuten moisen irrationaalisuuden voisi selittää kuin tunnekuohulla? Miten feministit edes kuvittelivat antautumalla kapitalismilla (ehkä he ajattelivat ottavansa sen haltuun, jos näin, niin mitä feministiajattelijoista pitäisi ajatella...) nujertavansa "patriarkaatin"? Toimintahan vahvisti patriarkaattia kun ainoa patriarkaatille vihamielinen voima sulautui siihen. Nyt sekä miesten että naisten tilanne vaikuttaa toivottamalta. Miksi?
1)Feministit vastustaessaan patriarkaattia ovat samaan aikaan vaatineet naisille samoja "oikeuksia" kuin miehille. Siis koulutusta, työtä, armeijaa, valtaa...eli feminismi on kasvattanut naisista vanhan patriarkaatin palvojia
2)Feministit ovat olleet naisasialiike. Samaan aikaan feministit ovat syyttäneet patriarkaattia toiseuden unohtamisesta, esittäneet omaan "tieteenkritiikkiään" ja kuitenkin, he ovat olleet vielä yksisilmäisempiä kuin paatuneinkaan patriarkaatin korruptoima mies! Tämä ei ole jäänyt miehiltä huomaamatta, ja nyt naiset nähdään miesten vihollisena. Feministit ovat lietsoneet sukupuolen välistä sotaa.
3)Feministit ovat korostaneet miehen ja naisen eroavaisuutta kohtuuttomasti. Mies raiskaa naisen=vakava asia, osoitus miehen väkivaltaisuudesta. Mies hakkaa miehen=suhteellisen harmiton asia, osa miehistä kulttuuria. Nainen hakkaa miehen=naisen viimeinen tapa puolustautua. Onko todella näin? Ovatko miehet todella lähtökohtaisia syyllisiä kaikkeen pahaan maailmassa? Ovatko miehet ja naiset eri tavalla moraalisesti vastuussa samasta teosta? Jos näin, niin miksi?
4)epäoikeudenmukaisten instituutioiden lisääntyminen. Feministit ovat vaatineet sukupuolikiintiöitä tiettyihin virkoihin. Tätä he ovat perustelleet oikeudenmukaisuudella. Kysynkin onko oikein syrjäyttää pätevämpi mieshakija sen vuoksi että alalla sattuu olemaan enemmän miehiä kuin naisia ja antaa työpaikka naiselle? Eikö tämä ole sukupuolirasismia? Kuitenkin, samaan aikaan feministit eivät välitä tuon taivaallista kuinka tavallista duunaria kohdellaan, aivan sama kuinka monta naista toimii varastomiehenä, kuinka monta miestä on kaupan kassalla jne...miksi? Ovatko feministit elistejä? Jos "tasa-arvolla" on väliä vain vallan huipulla, niin eikö feministejä voi oikeutetusti syyttää tekopyhyydestä ja vallanhimoisuudesta?
Paljon kysymyksiä. Jään ihmettelemään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan!
Mutta yksi juttu on varma: Jokainen feministi joka ei tee parannusta, menee ikuisen helvettiin jossa on ikuinen piina ja hammasten kiristys. Parannus pitää feminismistä tehdä ja ottaa Jeesus tilalle. Muuten menee helvettiin varmasti.
Tällainen kyllä edesauttaa feminismin jalon aatteen edistymistä.
Kiitos avusta.
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA
Onko sinulla jotakin lähdettä, josta käy ilmi että naisten mielestä feminismi on pettänyt heidät, vai onko tämä päätelmä vain sinun omasta päästäsi?
Miten turvallista tietää, että uljas ritari Jaakko sieltä nyt rientää valkoisella ratsulla pelastamaan nämä onnettomat petetyt naiset.
Lähteitä on tietenkin mahdollista löytää, mutta miksi vaivautua jos pettäminen on ilmeisestä. Suurta osaa naisista voisi verrata vieraassa maassa ja kulttuurissa huoraaviin naisiin, jotka ovat ymmällään uudessa tilanteessa, he eivät tiedä miten maailma siellä toimii ja mitä tehdä. Siksi he tarvitsevat parittajaa (feminismiä) kertomaan miten asiat ovat, miten hoitaa omaa asiaansa jne.
Samaten kirjoituksestani kävi ilmille ne tosiseikat, jotka osoittavat feminismin myyräntyön tuhovaikutukset. Feminismi väittää olevansa emsansipatorinen projekti, mutta todellisuudessa se haluaa vain khalifiksi khalifin ("patriarkaatin")paikalle, tästä kielii suoraan mm. feminismin vallanhimoisuus.
Jos kuitenkin kaipaat lähteitä, niin laitapa googleen hakusanoiksi "feminism betrayed", niin eiköhän niitä löydy.
Onks tää joku vitsi, vai?
Miksi ihmeessä olisi? Olen mielestäni perustellut mielipiteeni...samaa odottaisin myös feministeiltä. Jos kukaan enää edes tietää mikä feministi on.
Varmaan itsekin ymmärrät asiaa pohtineena, että sukupuolikiintiöt muodostuivat estämään käytäntöä, että pätevämpi naishakija syrjäytetään vain sukupuolensa perusteella vähemmän pätevän tai yhtä pätevän mieshakijan tieltä. Hänhän on kerran kuussa kärttyisä ja vastuuton, saattaa hankkiutua raskaaksi milloin vain, jne, jne. Naisten ruumis on aina antanut syyn väheksyä ja rajoittaa heitä. (Meitä) Intiaaneillakin oli tapana lukita naiset "häpeämajaan" kuukautisten ajaksi, koska silloin nämä olivat likaisia. Meillä häpeämaja on lasikatto ja lasiseinät.
Raiskausta on vähätelty seksuaaliseksi väkivallaksi, nytkin (tuomioiden kovennuttua? hah) ylin tuomio on todellisuudessa kaksi vuotta ja lieventävät asinahaarat ovat ylipäänsä mitä tahansa minihameen käyttämisestä aktin lyhytkestoisuuteen, jolloin selviää ehdonalaisella.(Ikään kuin henkinen vahinko riippuisi ulkoisen väkivallan näkyvästä määrästä) Tarkoitus ei ole vähätellä pahoinpitelyä, mutta siihen suhtaudutaan jo vakavasti ja tuomiot ovat sen mukaisia. Raiskaus on vieläkin naisten ongelma, vähän niin kuin kuukautiset tai synnytys, kun sen kuitenkin pitäisi olla meidän kaikkien huolenaiheemme. Vahingostahan kärsivät myös miehet, nimittäin tulevat/nykyiset miehet, poikaystävät ja ystävät.
Naisten väkivaltaa ei kukaan oikeamielinen ihminen, feministi tai ei, tietenkään puolusta. En osaa edes arvella, mistä tämä argumentti on peräisin.
Siinä olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä, ettei ole välttämättä oikea tapa tavoitella tasa-arvoa ottamalla pakolla osaa kaikkeen, mihin miehetkin. Kyseen pitäisi olla tasa-arvoisista mahdollisuuksista! Siitä, että naisen on yhtä mahdollista tulla Soneran pääjohtajaksi (kukapa haluaisi...) kuin miehenkin. Ei niin, että olisi pakko. Kukapa tosin osaisi kehittää maailmaa muusta suunnasta kuin siitä, mistä se on tulossa; patriarkaalinen yhteiskunta on pitänyt meitä otteessan niin pitkään, että on aika vaikea lähteä riuhtomaan minnekään muualle kuin sen suuntaviivoille.
Ehkä jossain vaiheessa miehet ja naiset voivat olla niin tasa-arvoisia, että voivat yhtenä rintamana ruveta taistelemaan nykyisen kapitalistisen järjestelmän meille asettamia paineita ja vaatimuksia, "tulostavotteita" vastaan, inhimillisempien arvojen puolesta. Se on ainakin minun päämääräni, vaikka naiivi onkin.
Ymmärrän kyllä retoriikan sukupuolikiintiöiden takana, mutta nähdäkseni se on retoriikkaa juuri sen pejoratiivisessa mielessä; asiasisältöä argumenteilla ei juuri ole. Ja viimeisimmän uskottavuuden sukupuolikiintiöiden vaatimisesta vie niiden elistisyys, kuten jo mainitsinkin. Minä en käsitä miten sukupuolikiintiöitä tarvitaan estämään käytäntöä, joka syrjäyttäisi pätevämmän hakijan, sillä nähdäkseni tämä käsitettäisiin muutenkin diskriminaatioksi. Mitä taas lasikattoon (ensinnä haluaisin nähdä todisteita sen olemassaolosta) tulee, niin kysyn tuleeko epäoikeudenmukaisuuteen vastata epäoikeudenmukaisuudella, luulisi moisen "kovaa kovaa vastaan"-periaatteen olevan feminismin vastaistakin, mutta ei...femininismi pelaa samoilla arvoilla kuin patriarkaattikin.
Mitä taas raiskaukseen tulee, en ole kanssasi samaa mieltä. En tässä kuitenkaan kertaa mielipitietäni, niistä voi lukea täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=20500000000190752
Tasa-arvoajatuksesi vaikuttavat nekin kummallisilta...mikä ihmeen mahdollisuuksien tasa-arvo? Urheilussa tämän ajatuksen naurettavuus tajutaan hyvin, siksi miehet ja naiset eivät kilpaile samassa sarjassa. Muutoinkin jos puollat mahdollisuuksien tasa-arvoa vallitsevissa oloissa, puollat nykyistä järjestelmää, ts. "patriarkaattia".
Mielestäni on vaarallista ajatella, että kapitalismia vastaan voidaan alkaa tapella "sitten kun" miehet ja naiset ovat riittävän tasa-arvoisia. Ensinnäkin on luultavaa, että tällä periaatteella "sitten kun"-aika ei koskaan koita (monestakin syystä, joita en lähde tässä perustelemaan). Näkemys on kummallinenkin sitä tosiasiaa vasten kontrastoituna, että sorto on yleensä yhdistänyt alistetut luokat. Jos luokat ovat olleet tasa-arvoisia, valtataistelu on paljon luultavampaa. Pikemminkin naiset saisivat ajettua parhaiten asiaansa yhdistämällä voimansa miesten kanssa kapitalismin vastaisessa taistelussa, sillä niin naisten kuin miestenkään sorto EI tule loppumaan niin kauan kuin elämme plutukratiassa.
Naisten pitäisi suhtautua itseensä ja toimintaansa refleksiivisesti. Jos he hyväksyvät tarkoitus pyhittää keinot-periaatteen, he tekevät itsestään samanlaisia rikollisia kuin heidän parjaamansa miehet. Eikö kyseinen periaate on patriarkaattia puhtaimmillaan, eikö se ole edusta miehisen järjen tuhoavaa, keinotekoisen analyyttista (kokonaisuuden unohtavaa) ja erilaisuuden poissulkevaa puolta? Kaikessa todellisessa vapaustaistelussa pitäisi pitää huolta, jos vapautta todella tavoitellaan, että päämäärä ja keinot ovat harmoniassa keskenään. On vaarallista erottaa ne.
kirjoitan nyt lyhyesti näin, että en todellakaan ole samaa mieltä kanssasi tuosta raiskaus-asiasta. eihän siinä fyysiset vammat ole mitään verrattuna henkisiin. koitappa miettiä itse miltä tuntuisi, kun pimeänä iltana kävelet puistossa ja yht-äkkiä tulee viisi miestä ja pitelee sua samalla kun yks vetää perseesees... mieti miltä tuntuu kun et sitä halua, mutta et sille mitään voi. (ja siis oikeasti, ala ajatteleen sitä. äläkä vaan naura.)
että pahoinpitelystä ei voi koitua psyykkisiä vammoja?
mutta uskon että raiskauksesta seuraa kuitenkin pahemmat henkiset vammat kuin pahoinpitelystä (no tietysti tapauskohtaista). ja toisekseen kirjoittaja vähätteli tuossa raiskausta rikoksena verrattuna pahoinpitelyyn, joten siihen vastasin.
Mielestäni tuon kirjoituksen oli tarkoitus tehdä selväksi, että raiskausen tuhovaikutuksilla ei annettujen seikkojen nojalla ole tuomion langettamisen ja rikoksen vakavuuden kannalta suurtakaan merkitystä. Kun tämä mielestäni onnistuin osoittamaan, eikä esittämiäni perusteluja ole pystytty kumoamaan tai edes saatettu epäluulon alaiseksi, ei samastumisellani johonkin hypoteettiseen tilanteeseen ole asian kannalta juuri minkäänlaista merkitystä.
"mutta uskon että raiskauksesta seuraa kuitenkin pahemmat henkiset vammat kuin pahoinpitelystä (no tietysti tapauskohtaista)."
Ensiksi väität, että seuraa, mutta sitten väität, että asia onkin tapauskohtainen. Ota tästäkin nyt selvää.
Yhtä hyvin voin sanoa, että joissain tapauksissa raiskauksesta ei seuraa yhtä pahoja henkisiä vammoja kuin pahoinpitelystä.
"ja toisekseen kirjoittaja vähätteli tuossa raiskausta rikoksena verrattuna pahoinpitelyyn, joten siihen vastasin."
Minusta on hieman outoa väittää, että pahoinpitelystä ei jää jälkiä juuri ollenkaan. Ei kun pahoinpitelemään!
"Mielestäni tuon kirjoituksen oli tarkoitus tehdä selväksi, että raiskausen tuhovaikutuksilla ei annettujen seikkojen nojalla ole tuomion langettamisen ja rikoksen vakavuuden kannalta suurtakaan merkitystä."
Juu, se tuli selväksi. Ja turhahan mun siitä sulle on puhua kun et luultavasti asialle mitään voi, muttahan eihän tuo nyt oikein ole. Tosin kuten siinä kirjoititkin, niin mahdotontahan on ennalta tietää tuomio-vaiheessa rikoksen henkiset seuraamukset uhrille. Joten kuten sanoin niin tuo ei oikein ole, mutta sille ei mitään voi. Nämä vain on näitä inhottavia asioita elämässä.
En voi raiskaus-kommenttisi lukeneena sanoa muuta kuin, että olet eksynyt älylliseen suohon, enkä näe sinussa tarpeeksi yhtään mitään inhimillisesti miellyttävää eli välttämätöntä kanssakäymisen edellyttämiseksi.
Ihan kaiken pystyy perustelemaan logiikan keinoin. Ihmiselämä vain ei perustu, nojaa tai edes täysin suhteudu logiikkaan, ehkä siksi, että se on vain ihmisten keksintö, yritys järjestää maailmaa. Sinulla näyttää olevan siihen kova tarve, koska olet emotionaalisesti puuttellisesti kehittynyt. Jos todella uskot näin, etkä vain kokeile ajatuksia.
Minulla ei ole halua käydä keskustelua sinunlaisesi ihmisen kanssa, näen että se olisi täysin turhaa. Edes omista lähtökohdistasi puhuvalla toisella henkilöllä ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa käsityksiisi. Mutta pidäpä hauskaa niiden kanssa. Ehkä joskus löydät vielä jonkun, joka erehtyy rakastamaan sinua niistä huolimatta.
"En voi raiskaus-kommenttisi lukeneena sanoa muuta kuin, että olet eksynyt älylliseen suohon..."
Miksi mahdat uskoa näin? Nähdäkseni esim. nykyisen yhteiskuntamme/kulttuurimme perustavaa laatua oleva väkivaltaisuus ei selviä jos on "eksynyt älylliseen suohon" vaan älyllisessä suossa rypeminen ikäänkuin kuuluu tämän väkivallan luonteeseen. Voisin jopa mennä niin pitkälle, että väitän tosikkomaisuuden (jota sinunkin kirjoituksesi kuvastaa ja jolla voisi nähdä juontuvan protestanttisesta moraalista) olevan osa kulttuurimme väkivaltaisuutta.
"Ihan kaiken pystyy perustelemaan logiikan keinoin."
Se oli retoriikkaa...
"Sinulla näyttää olevan siihen kova tarve, koska olet emotionaalisesti puuttellisesti kehittynyt."
Eräs kulttuurimme väkivaltaisuuden muoto on tiedontahto, jonka osaksi myös asioiden määrittelemisen/nimeämisen voi katsoa. Todellisuus on monisyinen, määrittelyjen tuolla puolen, viime kädessä mysteeri. Kukaan ei tiedä mitä se on. Sinulle on kuitenkin selvinnyt, että olen "emotionaalisesti puutteellisesti kehittynyt". En lähde purkamaan tuota lausetta, totean vain että nimeämällä minut noin teet olemukselleni väkivaltaa vain sen tähden että minäkin saisin paikan turvallisen järjestäytyneessä maailmassasi. Tämäkin on tietysti tulkintaa.
"Edes omista lähtökohdistasi puhuvalla toisella henkilöllä ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa käsityksiisi."
Yleensä juuri tuossa tapauksessa ei ole mahdollisuutta vaikuttaa toisen käsityksiin vaan hedelmällinen keskustelu vaatii dialogia toisen näkökulmasta käsin. Jos keskustelijat vain toistelevat omia näkökantojaan, mitään keskustelua ei edes synny.
...jonka esittämät pointit kannattaa pitää mielessä - uskon, että jokainen järkevä ihminen (nainen ja mies) kavahtaa tämmöistä kehitysskenaariota ja etsii keinoja välttää sitä.
Mutta se on ilmennyt, ettei feminismi pelkästään liene tuota.
Oma vaimoni ei halua sanoa olevansa feminismi juuri esittämiesi argumenttien tähden (joita hän on itse miettinyt, ja kertonut minullekin joskus). Näkee kehityksen riskit.
Hän on ollut eniten huolissaan juuri kotityön arvostuksen vähyydestä, sen pitäisi olla samanarvoista kuin palkkatyön - asia, josta tytsykin lienee samaa mieltä.
Perheillä pitäisi siis olla valta valita myös taloudellisessa mielessä, hoitaako lapset kotona pieninä vai mennäkö töihin. Nyt sitä ei ole (ehkäpä yhteiskunnallamme ei ole varaa siihen?)
Asia korjautuisi esim. sillä, että kotona lasta hoitava puoliso saisi työstään edes sen verran kuin kunnallisen päivähoidon reaalikustannus lasta kohti on... se olisi huomattava parannus.
Tällä hetkellä suomen yhteiskunta suosii kapitalistista työntekijän riistomallia, jossa lapsi on suurin kärsijä, samoin se puoliso, joka haluaisi olla kotosalla. Silti verotus rokottaa entistä rankemmin juuri lapsiperheitä.
Ehkäpä sen verran voisin tuota otsikkoasi korjata, että yksisilmäinen politiikka yleensä (jota joskus on tehty feminismin nimissä joskus ei) on pettänyt perheet...
Lapsettomilla sinkkunaisilla tuskin on taloudellista hätää (yksinhuoltajilla on).
Voisin ehkä siten sanoa, että nyky-yhteiskunnassa lapsettomat aikuiset työntekijät ovat jo aika tasa-arvoisia... Perheet kiristävät vyötä - mutta onhan se toisaalta se lasten hankkiminenkin vapaaehtoista, useimmiten. Perheelliset ja yksinhuoltajanaiset ovat ehkä tiukimmilla - samoin perheelliset vastuuta kantavat miehet ja yksinhuoltajamiehet (ja elatusvelvolliset).
Jotenkin nyky-yhteiskunnan ideaali on individualistinen, itsekeskeinen, ja sinkkuelämää korostava - kuin perhekeskeinen ja jälkipolvia ajatteleva. On tämä sitten sovinismia tai feminismiä.