Taas tuolla vl-palstalla typeryyttäni kirjoittelin anteeksi antamiseta otsikolla Kääntäkää toinenkin poski.
Vastauksissa oli myös sihhen suntaan, että helluntailaisuus opettaa, että jos ihminen ei parane, hän on huono uskovainen. Itse en koskaan ole kuullut näin opetettavan, vaan on sanottu, joskus Jumala parantaa, joskus ei.
Oletteko tällaista opetusta saaneet?
Vastauksissa oli myös sihhen suntaan, että helluntailaisuus opettaa, että jos ihminen ei parane, hän on huono uskovainen. Itse en koskaan ole kuullut näin opetettavan, vaan on sanottu, joskus Jumala parantaa, joskus ei.
Oletteko tällaista opetusta saaneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet siinä, että väittelyt ja vikoilut on turhia.
Helluntaislaisuudessa on niin monenlaisia opetuksia, ettei ne sovi ensinkään yhteen muottiin.
Hellareissa ei opeteta tuota harhaa!
Vapaista suunnista on tosin lähtenyt ihmisiä jotka ovat ottaneet opikseen menestysteologian. Eräskin pastori motkotti Tapani Suonnolle, että sä elät synnissä, kun tämä oli sairas, mutta kun itse tämä pastori sairastui syöpään, niin hän katui opetustaan ja palasi takaisin puhtaaseen evankeliumiin ja Jeesuksen luokse. Tietääkseni tämä kyseinen pastori kuoli syöpään, vaikka siitä nyt en ole varma!
Tuollaista ei ole minun korviini sattunut. Joitakin saarnoja olen kuitenkin kerennyt kuulemaan, sillä sain tulla Jeesuksen omaksi v.-80.
Kyllähän silti joku ajattelematon uskova voi tuollaisia sammakoita päästellä suustaan, mutta onhan meissä ihmisissä monenlaista menijää, minä yhtenä kummajaisena monien joukossa.
Pitää kuitenkin muistaa, mitä on sanottu Raamatussa puheen virheettömyydestä.
Jaak. 3:2
"Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa".
Jeesuksen siunausta sinulle!
Hagin, Copeland, Benny Hinn, David Sterling. Muutamia mainitakseni.
En pitäisi heitä helluntailaisina, mutta aika monet pitävät. Tai ainakin toivotetaan tervetulleeksi puhujaksi.
Meidän seurakunnassa moisia ei puhumaan kutsuttaisi. Menetysteologian luikertelu helluntailaisuuteen on aiheuttanut eripuraa ja pahimmillaan seurakuntien jakautumisia. Kysymys on sen verran tärkeästä asiasta, että toivoisin asiaan ihan selviä kannanottoja RV-lehdessä tai muussa sopivassa yhteydessä.
Samaan seuraan kuuluu myös ajatus siitä, että vastoinkäymiset ovat jonkun "hengen" aiheuttamia ja joka aamu pitää aloittaa sitomalla vastustavat henget.
Valitettavasti taitaa olla liian kuuma aihe.
Appiukkoni parani laktoosi-intoleranssista kun vieraileva sarnaaja sanoi niin. Kotiin tultuaan tuli mieleen, että josko se sana koskikin häntä ja kokeili. Joi litran maitoa saman tien ilman mitään vaivoja, eikä ole vaivat uusiutuneet kymmeneen vuoteen.
Parantumiseen ei kuitenkaan vaadittu mitään erikoista voitelua, puhaltamista, kaatamista, takilla hakkaamista tai sairauden hengen ulos ajamista. Saarnaaja ainoastaan sanoi, että joku parani vatsavaivastaan.
Kunnia Jumalalle.
Kun olette lukeneet tätä palstaa niin oletteko panneet merkille, että äärikarismaattiset ilmiöt laitetaan nimenomaan hellareiden piikkiin.
Virallinen helluntaiteologia, jos sitä edes hajanaisessa herätysliikkeessämme on, ei lämpene ääri-ilmiöille, mutta siitä huolimatta niitä esiintyy ja niiden kitkemiseen ei taida edes olla suurempaa innostusta.
On tiedossa, että kaikkein villeimmät opettajat ovat perustaneet yleensä ihan oman seurakuntansa, mutta yleisesti niitä pidetään helluntailaisina ja tavalliset hellarit saavat vastata kaikenlaisten helppoheikkien tempauksista.
Tämän vuoksi pitäisin tärkeänä, että helluntaiherätyksessä käytäisiin kunnon keskustelu tästä aiheesta ja menestysteologiasta sanouduttaisiin julkisesti irti.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus varoittaa viimeisten aikojen eksytyksestä. Sellaiselta menestysteologia juuri vaikuttaa. Ellemme tee siihen selvää eroa, on lopputulos huono.
ja erittäin tärkeä. Miten asiaa voisi hoitaa eteenpäin?
Itse uskaltauduin puhumaan kolmen paikkakuntani helluntaisrk:n vastuunkantajan kanssa (evankelistan ja kaksi vanhemmistoveljeä). Kirjoitin vielä sähköpostia seurakuntamme nuorisopastorille, mutta hän ei vastannut.
Puhuin siis Jumalan sanan tärkeydestä kokemuskristillisyyden sijaan. Eli: kaatumiskokoukset? Seurakunnan järjestys? Seurakuntakuri? Ja tämän tyyppisistä asioista- Ja mitä Raamattu niistä opettaa!
Minua kuunneltiin kyllä, mutta jotenkin vaivaannuttiin. Lisäksi annettiin ymmärtää, että on parempi huolehtia omaista asioista kuin muiden...
kävin hellareitten tilaisuudessa ja siellä kaikki puhuivat kielillä yhteen ääneen. Kerran kävin myös rukouspiirissä ja samanlaista oli.
En tarkoita loukata, muttei mulle sopinut. Kaiketi sitten jotkut tykkää, kun siellä on.
Voin uskoa, että asiasta on hankala puhua. Jo perusasetelma on vaikea. Nuori nainen kyselemässä vaikeita setämiehiltä.
Meillä ei valitettavasti ole avointa keskustelukulttuuria. Itse olen kuulunut oman seurakuntani vanhimmistoon yli 10 vuotta, mutta joudun edelleen harkitsemaan kannanottojani. Mikään veneenkeikuttajaradikaali en kuitenkaan ole, tavallinen konservatiivi, mutta totuudesta en tahtoisi tinkiä. Arat asiat haluttaisiin mielummin vaieta kuoliaiksi.
Toisaalta ymmärrän tilanteen. Seurakunta on usein historiassaan joutunut käymään läpi vaikeita vaiheita ja saavutettua työrauhaa ei haluta häiritä. Sisäinen vakaus häiriintyy erittäin helposti, aina on niitä, jotka ottavat asiakseen loukkaantua jostakin ja sen seurauksena alkavat kerätä samanmielisten oppositiota, joka kohta jo vaatiikin saarnaajan vaihtoa.
Kuuluisa puhuja vetää salin täyteen. Kun lehti-ilmoituksessa lukee karismaattinen parantumiskokous, niin tulee takuulla ihmisiä linja-autolasteittain. Surullista.
Juuri tästä helluntailaiset tunnetaan. Juuri tälle pitäisi tehdä jotain. Ihan heti.
Voisit kai kirjoittaa Ristin Voittoon asiasta? Jos rehellistä Jumalan Sanaa kirjoitat, ja sinut esim. potkaistaisiin palliltasi pois, haittaisiko se? Parempihan on olla mieliksi Jumalle kuin ihmisille. Siis en tiedä tosiaankaan, potkaistaisiinko vai ei, mutta JOS...
Miksi ylipäätään perustetaan uusia seurakuntia koko ajan? Citysrk, Elävät kivet jne jne...
Jokaisella on oma hengellinen kotinsa. Se on oikein.
Hellareissa ei juuri kuule opetusta kielillä puhumisesta, eli siis sitä, että yleisessä kokouksessa ei tulisi kaikkien puhua kielillä yhteen ääneen, vaan yksi kerrallaan ja selityksen kanssa.
Toisaalta kielillä puhuminen on puhujalle itselleen erittäin rakentavaa.
Kielillä puhumista olen kuullut myös vapaakirkossa, luterilaisessa kirkossa ja joissakin nimeämättömissä venäläisissä pikkuseurakunnissa.
Miten teillä lestadiolaisten kokouksissa? Joskus olen seuroissa käynyt, mutta en muista kuulleeni tästä mitään opetusta. Mitä teillä opetetaan tästä asiasta?
Ei potkaistaisi, eikä julkaistaisi.
Minua kiinnostaa, minkä paikkakunnan siioniin kuulut? Ei tietenkään ole pakko täällä kertoa.
Millaisia saarnoja sinä pidät mm. kielillä puhumisesta ja järjestyksestä seurakunnassa, kaatumisista rukousjonoissa, yms. ? vai pidätkö saarnoja ollenkaan?
En viitsi täällä kertoa.
Juuri noista aiheista en ole puhunut. Ei ole ollut meillä ajankohtaista.
Viimeksi taisin ottaa Johannes kastajan esimerkiksi oikeasta Jumalan palvelemisesta.
Menen muuten nyt nukkumaan, aamulla on lähtö lasten leirille.