Kun aloittaa aineen kirjoittamisen, tulee yleensä minulle aina pieni ahdistus. Vaikka aihe olisi valmiina, tule pieni paniikki miten saada omat ajatukseni täydellisesti muotoiltuna muille, että hekin tajuavat asiani. Tämä kyseinen asia on erityisen vaikea saada täydellisesti muotoiltua, mutta sallikaa minun yrittää.
Meille tuputetaan opetusta koulussa hyvin erilaisista asioista. Meitä opetetaan ymmärtämään historiaa tai suurten matemaatikkojen keksintöjä. Meidän pitää ymmärtää, miten maailma on muodostunut ja mitä kaikkea tämä planeetta sisältää. Käytännössä meille opetetaan lähes kaikki tästä planeetasta ja vähän muistakin.
Kuitenkin opettajat jättävät kertomasta yhden asian, samoin vanhemmat. Meille jätetään iso aukko kuoleman ymmärtämisen kohdalle. Hyvä selitys on se, että kukaan ei vieläkään voi todistaa, mitä sitten tapahtuu. Vaikka ymmärrämme, mitä vähäpätöisimpienkin asioiden toimintaa, emme ymmärrä elämää itseään.
Kun kuolema kohtaa jonkun läheisemme, suureen osaan ihmisiä iskee paniikki. Mitä nyt pitäisi sanoa tai tehdä. On niin vaikea lohduttaa, kun ei tiedä, mitään kuoleman jälkeisestä elämästä. ja kun jokaisella meillä on niin erilaiset uskot tästä asiasta. Jos itse uskoo jälleen syntymiseen, voi toinen olla asiasta täysin eri mieltä. Kaikki uskonnot ovat tuoneet niin monia näkemyksiä asiasta, että on vaikea tietää mihin pitäisi uskoa.
Vielä vaikeamman paikan eteen joutuu, kun jollain läheisellä todetaan kuolemaan johtava sairaus. Silloin on vielä vaikeampi löytää sanoja tukea ja lohduttaa toista, varsinkin kun on itse sen tarpeessa. Epätietoisuus on vaikeaa. Me ihmiset olemme aina halunneet tietää ja ymmärtää kaiken. Mutta tätä asiaa on niin vaikea tutkia. Joten ainut keino ehkä sen ymmärtämiseen on usko, sillä tiede ei vastausta taida löytää.
Mikä siis neuvoksi näinä vaikeina aikoina? Ainut ohje minkä voin antaa, on se, että osoittaa rakkautensa ja antaa hiljaisen tukensa. Kaikella on tarkoituksena, Jumala ei tee virheitä.
Meille tuputetaan opetusta koulussa hyvin erilaisista asioista. Meitä opetetaan ymmärtämään historiaa tai suurten matemaatikkojen keksintöjä. Meidän pitää ymmärtää, miten maailma on muodostunut ja mitä kaikkea tämä planeetta sisältää. Käytännössä meille opetetaan lähes kaikki tästä planeetasta ja vähän muistakin.
Kuitenkin opettajat jättävät kertomasta yhden asian, samoin vanhemmat. Meille jätetään iso aukko kuoleman ymmärtämisen kohdalle. Hyvä selitys on se, että kukaan ei vieläkään voi todistaa, mitä sitten tapahtuu. Vaikka ymmärrämme, mitä vähäpätöisimpienkin asioiden toimintaa, emme ymmärrä elämää itseään.
Kun kuolema kohtaa jonkun läheisemme, suureen osaan ihmisiä iskee paniikki. Mitä nyt pitäisi sanoa tai tehdä. On niin vaikea lohduttaa, kun ei tiedä, mitään kuoleman jälkeisestä elämästä. ja kun jokaisella meillä on niin erilaiset uskot tästä asiasta. Jos itse uskoo jälleen syntymiseen, voi toinen olla asiasta täysin eri mieltä. Kaikki uskonnot ovat tuoneet niin monia näkemyksiä asiasta, että on vaikea tietää mihin pitäisi uskoa.
Vielä vaikeamman paikan eteen joutuu, kun jollain läheisellä todetaan kuolemaan johtava sairaus. Silloin on vielä vaikeampi löytää sanoja tukea ja lohduttaa toista, varsinkin kun on itse sen tarpeessa. Epätietoisuus on vaikeaa. Me ihmiset olemme aina halunneet tietää ja ymmärtää kaiken. Mutta tätä asiaa on niin vaikea tutkia. Joten ainut keino ehkä sen ymmärtämiseen on usko, sillä tiede ei vastausta taida löytää.
Mikä siis neuvoksi näinä vaikeina aikoina? Ainut ohje minkä voin antaa, on se, että osoittaa rakkautensa ja antaa hiljaisen tukensa. Kaikella on tarkoituksena, Jumala ei tee virheitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet oikeassa Jumala ei tee virheitä. On silläkin tarkoituksensa, että kuolema on selkeä raja kahden tilan välillä. Toisille se on olemassaolon ja olemattomuuden raja, mutta itselleni se on vain raja maallisen fyysisen ja taivaallisen henkisen elämän välillä.
Kuolema on aina puhuttanut ihmisiä. Uskonnot ovat tapa selittää yhteyttä ihmisen ja jonkin suuren mystisen voiman välillä, jota me emme täysin ymmärrä. Kuolema ei kuitenkaan saisi olla niin paha asia. Siihen pitäisi suhtautua enemmänkin niin, että se on normaali päätös maanpäälliselle vaelluksellemme, aivan kuin syntymä on sen alku. Ihan yhtä lailla voisimme miettiä, että missä ne kaikki sielut nyt ovat, jotka eivät ole vielä syntyneet, mutta jotka joskus tulevaisuudessa ilahduttavat meitä tulemalla luoksemme.
Jumala on rakkaus ja vastaukset kysymyksiin on mahdollista jokaisen löytää omasta itsestä. Ei Jumala tarkoittanut pelastusta vain harvoille ja valituille, vaan hän antoi kaikille mahdollisuuden löytää avaimet sisältään ja tuntea hänen voimansa. Itseasiassa hän antoi pelastuksen jopa niille, jotka valitsevat sokeuden ja kulkevat elämänsä piittaamatta mistään. He vaan oppivat läksyt sitten vaikka seuraavassa elämässään? Yksi tärkeimmistä asioista elämässä on se, että pitää kohdella muita hyvin, niinkuin haluaisi heidän itseään kohtelevan. Jeesus aikoinaan puhui tästä, mutta sekin oppi on ihmisessä sisäänrakennettuna. Meillä on sisällämme olemassa käsitys oikeasta ja väärästä ja tuota ääntä kuuntelemalla pääsee pitkälle.
Pääsin itse kurkistamaan esiripun tuolle puolen, ja Jumala todellakin on Rakkaus.
Homma lähtee aukeamaan siitä, jos ajattelemme Stingin sanoin olevamme henkiolentoja materiaalisessa maailmassa. Eli niin, että olemme todellisuudessa henkeä - ja olemme täällä materiassa vain käymässä. Tämä maapallo ei ole meidän todellinen kotimme. Meidän todellinen kotimme ja maailmamme on tuonpuoleinen.
Kuolema ei ole kaiken loppu. Kuolema merkitsee vain ja ainoastaan kotiinpaluuta. Lähdemme silloin takaisin Taivaan Isän luo ja läpikäymme loppuraportin kaikesta siitä, mitä olemme täällä tehneet ja oppineet.
Vain yhdellä asialla on merkitystä, ja se on Rakkaus. Meille on annettu täsmälleen kaksi tehtävää - rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö - ja meidän tulee oppia ja sisäistää ne.
Se, mitä voimme tehdä, on hiljentyä ja rukoilla. Jokainen rukous kyllä kuullaan - siitä voimme olla aivan varmoja.
Sinun kirjoituksistasi tulee aina niin hyvälle mielelle! Olisi joskus kiva kuulla tarinasi lähemmin ja yksityiskohtaisemmin. Siis jos itse tunnet, että pystyt sen meidän muiden kanssa jakamaan.
Oma mieheni on myös joskus kurkkaissut tuonpuoleiseen, muttei siitä senkummemmin halunnut/osannut jutella. Oli tuolloin vielä niin nuori. Oma tiedonjanoni on kyltymätön, mutta sellaista asiaa on hankala ottaa ruokapöytäpuheeksi tuosta vaan! Täällä kun siittä jo keskustellaan, niin ajattelin kysyä...
>>Meille jätetään iso aukko kuoleman ymmärtämisen kohdalle.
että suunnilleen kolmasosa leimaa näistä asioista kertovan hulluksi tai harhaiseksi, toinen kolmasosa huijariksi tai petkuttajaksi, ja kolmas kolmasosa sitten Saatanan riivaamaksi. Ei oikein innosta kertoa omista kokemuksista. Varmuudella vain menettää maineensa.
Mutta netissä on kuitenkin tietoa, jos osaa etsiä. Paras sivusto on http://www.nderf.org (Near-Death Experience Research Foundation). Toinen hyvä sivusto on http://www.iands.org (International Association for Near-Death Studies). Kolmas ja suurin, mutta ei yhtä hyvä, on http://www.near-death.com (joka tosin on hiukan ideologisesti vino). Teepä Google-haku hakusanoilla "near death research", niin sillä löytää paljon hyviä linkkejä.
Varmaan hyviä sivuja mutta itselleni niistä ei ole juuri apua kielitaitoni on niin rajoittunut. Tietokoneohjelmia jotka kääntää suoraan virkkeitä – tekstiä minulla ei ole tiedossani, onko niitä edes olemassa?
Suosittelen luettavaksi Robert Boldmanin kirjaa, joka kertoo kauniisti kuolemanlähikokemuksen seitsemästä eri vaiheesta. Boldman on työskennellyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan sairaanhoidon parissa pitkäaikaissairaiden kanssa ja heidän terapeuttinaan. Kirjassaan kirjoittaja kertoo lukuisista kuolemanlähikokemuksista ja niitä yhdistävistä piirteistä.
Kokemuksia kuoleman rajalta
-seitsemän askelta kohti valoa-
R. Boldman
alkuperäisteoksen nimi:
Sacred life, holy death
-seven stages of crossing the divide-
Kirja on ollut välillä Suomessa loppuunmyyty, mutta aika-ajoin ilmestyy uusia painoksia.