Vuosia sitten aloitettiin selkä- ja polvikipuihin kipulääkitys, jota asteittain muutettiin vahvemmaksi.
Aluksi temgesic, myös tramalia oli jossain välissä.
Kipu pysyi hyvin kurissa.
Sitten siirryttiin dolmediin, mutta aika pian lääkkeeksi vakiintui oxycontin 2x80mg/vrk.
Edelleen kipu pysyi hyvin kurissa. Minua hoiti pätevä ja mukava nyt jo eläkkeellä oleva naislääkäri. Välillä kokeilimme myös morfiinia, mutta palasimme takaisin oxycontiniin.
Sitten kipuni alkoivat lieventyä, syytä en vieläkään tiedä, ja aloimme miettiä lääkityksen vähintämistä. Olisihan se mahtavaa olla ilman kipuja ja kipulääkkeitä. Siitä noin puolisen vuotta, ja kivut olivat lähes kokonaan poissa, ja läkkeenikin enää panacod. Hetken perästä lopetin myös panacodin syönnin, ja mulla oli aivan mahtava olla. Olin pitkästä aikaa todella vireä henkisesti ja fyysisesti, ja aloin myös liikkua enemmän. Kävin lenkillä ja pikkuhiljaa myös kuntosalilla. EIkä kipuja ollut. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle. Alkukeväällä alkoi polvissa ja selässä tuntumaan taas ikävän tutulta. Kivut yltyivät, ja juttelin asiasta uuden omalääkärini kanssa, joka määräsi minulle tulehduskipulääkkeitä. Kipu yltyi, mutta uusi omalääkärini ei suosunut kirjoittamaan edes panacodia, koska olen aikaisemmin syönyt vahvoja kipulääkkeitä, eikä sen tähden olisi niitä hyvä uudestaan aloittaa(!) Älytöntä suorastaan! Ei siis olisi pitänyt lopettaa lääkkeiden syömistä silloinkaan, kun niitä ei tarvinnut. Nyt kärsin kovista kivuista, ja käveleminenkin on vaikeaa. Elämänlaatuni on tällä hetkellä välttävää. Nykyine omalääkärini on kovin nuori ja ennakkoluuloilla varustettu. Lähete on menossa ortopedille, mutta jonoa on ja olisi kiva nauttia kesästä. Pitänee mennä yksityiselle. Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Jos niin, olisi hauska kuulla, miten olette asian selvittäneet. Kiitos.
?
Aluksi temgesic, myös tramalia oli jossain välissä.
Kipu pysyi hyvin kurissa.
Sitten siirryttiin dolmediin, mutta aika pian lääkkeeksi vakiintui oxycontin 2x80mg/vrk.
Edelleen kipu pysyi hyvin kurissa. Minua hoiti pätevä ja mukava nyt jo eläkkeellä oleva naislääkäri. Välillä kokeilimme myös morfiinia, mutta palasimme takaisin oxycontiniin.
Sitten kipuni alkoivat lieventyä, syytä en vieläkään tiedä, ja aloimme miettiä lääkityksen vähintämistä. Olisihan se mahtavaa olla ilman kipuja ja kipulääkkeitä. Siitä noin puolisen vuotta, ja kivut olivat lähes kokonaan poissa, ja läkkeenikin enää panacod. Hetken perästä lopetin myös panacodin syönnin, ja mulla oli aivan mahtava olla. Olin pitkästä aikaa todella vireä henkisesti ja fyysisesti, ja aloin myös liikkua enemmän. Kävin lenkillä ja pikkuhiljaa myös kuntosalilla. EIkä kipuja ollut. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle. Alkukeväällä alkoi polvissa ja selässä tuntumaan taas ikävän tutulta. Kivut yltyivät, ja juttelin asiasta uuden omalääkärini kanssa, joka määräsi minulle tulehduskipulääkkeitä. Kipu yltyi, mutta uusi omalääkärini ei suosunut kirjoittamaan edes panacodia, koska olen aikaisemmin syönyt vahvoja kipulääkkeitä, eikä sen tähden olisi niitä hyvä uudestaan aloittaa(!) Älytöntä suorastaan! Ei siis olisi pitänyt lopettaa lääkkeiden syömistä silloinkaan, kun niitä ei tarvinnut. Nyt kärsin kovista kivuista, ja käveleminenkin on vaikeaa. Elämänlaatuni on tällä hetkellä välttävää. Nykyine omalääkärini on kovin nuori ja ennakkoluuloilla varustettu. Lähete on menossa ortopedille, mutta jonoa on ja olisi kiva nauttia kesästä. Pitänee mennä yksityiselle. Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Jos niin, olisi hauska kuulla, miten olette asian selvittäneet. Kiitos.
?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä söin muutaman vuoden Tramalia päivittäin. Toistakymmentä vuotta käyttelin aina tarvittaessa. Lisäks kulu Sirluladia (tai jotaki sinnepäin). Monia muita myös, kuten 600-Buranaa joskus jopa aski päivässä.
Lääkärit ei edes miettiny vaihtoehtoa pillereille. Jotkut vähä yritti, mutta mitään vikaa kun eivät löytäneet... antoivat vain ristiriitaisia diagnooseja ja jumppaohjeita, kuten lopeta uiminen, se ei tee hyvää / uiminen olisi hyvä jumppa.
Mutta onneksi sitten lopulta selvisi varvas-, kantapää-, polvi-, takareisi-, selkä-, olkapää-, niska- ja päänsärkyjeni sekä jalkojeni puutumisen syy. En ole enää Tramalia tarvinnu vuoteen...
Ja vika oli lopulta ihan selkeä, mutta kun lääkärit on niin sokeita... yli 20 lekuria kävin kokeilemassa. Muutaman fysiatrin, ortopedin, neurologin, pari urheilulääkäriä, useita "tavallisia" lääkäreitä, jne. Otettiin paljon kuvia, verikokeita ja kaikenlaisia testejä. Rahaa kului eikä mitään löytynyt... kunnes lopulta tärppäs ja osaava fysiatri löytyi!
Tarinani:
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Kipulista.html