Äidilläni on paha alkoholiongelma ja vahvasti alkoholisoitunut mies. Ollut jo noin kymmenen vuotta jos ei ylikin.
Tänään jutellessani äitini kanssa hoitoon menemisestä ja juomisen lopettamisesta tajusin hänen puheistaan, ettei hän halua lopettaa, koska haluaa kuolla. Saada rauhan ja lopettaa kaikki kärsimyksensä.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen aivan järkytynyt asiasta, mikä ei auta minun tilaani sillä olen itse masentunut vakavasti. Sallinko hänen juoda itsensä hengiltä ja ajattelen kuoleman olevan hänelle helpotus, vai onko minun koetettava jaksaa taistella hoitoon menemisestä ja hänen hengissä pitämisestä.
En tietenkään halua että äitini kuolee, mutta mikä oikeus minulla on pakottaa häntä elämänkään?
Tänään jutellessani äitini kanssa hoitoon menemisestä ja juomisen lopettamisesta tajusin hänen puheistaan, ettei hän halua lopettaa, koska haluaa kuolla. Saada rauhan ja lopettaa kaikki kärsimyksensä.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen aivan järkytynyt asiasta, mikä ei auta minun tilaani sillä olen itse masentunut vakavasti. Sallinko hänen juoda itsensä hengiltä ja ajattelen kuoleman olevan hänelle helpotus, vai onko minun koetettava jaksaa taistella hoitoon menemisestä ja hänen hengissä pitämisestä.
En tietenkään halua että äitini kuolee, mutta mikä oikeus minulla on pakottaa häntä elämänkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin samassa tilanteessa vuosia isäni kanssa, hän oli alkoholisoitunut ja yritimme koko perhe auttaa muttemme pystyneet tekemään mitään, hoitoon hän ei halunnut lähteä ja oli erittäin masentunut jouduttuaan sairaseläkkeelle. Äitini viimein jätti hänet, mutta antoi isälle mahdollisuuden ryhdistäytyä ja ottaa elämästä kiinni ja jos niin olisi tapahtunut niin äiti olisi isän kanssa voinut vielä yrittää.
Mutta niin ei tapahtunut ja isän elämänhalu oli jo kadonnut, häneen koski, hänellä oli paljon tuskia, masennusta ja hän oli yksinäinen, vaikka kuinka yritin hänen luonaan käydä ja saada häntä takaisin tähän elämään, en siinä onnistunut. Hänkin halusi kuolla pois.
Ja niin yhtenä aamuna veljeni löysi isämme hirttäytyneenä autotalliin. Se siitä. Kukaan ei voinut sinne mitään eikä olisi voinutkaan. Hän oli tehnyt päätökseen ettei jaksa eikä halua enää elää, viina oli ainoa jota hän halusi.
Kaikista pahinta on se kun ei voi tehdä mitään, vaikka haluaisi auttaa, se avuttomuus ja tunne kun oma isä sanoo ettei halua enää elää...
En minäkään koskaan olisi toivonut tässä käyvän näin, mutta toisaalta tiedän nyt että isän on parempi olla, eikä häneen koske enää. Hänellä on nyt rauha. Tosin hän jätti meille jotka häntä jäivät kaipaamaan tuskan mutta kai sekin joskus helpottaa... (Hänen kuolemastaan on 1 kk 4 pv.)
Toivon sinulle voimia ja yritä jaksaa, tiedän tuon tunteen mutta ketään ei voi pakottaa elämään eikä kenenkään puolesta voi elää. Jos ihminen ei halua hoitoon ei häntä voi pakottaa.. Kamalaa mutta totta.
Yritä jaksaa, joskus se helpottaa...