Lueskelin tätä palstaa, ja aina vaan tuntuu olevan valittamista milloin mistäkin, kuka juo, kenen penskat huutaa, ja kenen koirat haukkuu...sehän on elämää. Olen nyt ukkokultani kanssa harrastanut asuntoautoilua kolmisen vuotta, ja ilmeisesti me olemme erittäin onnekkaita. Kertaakaan emme ole törmänneet örveltäviin juoppoihin, muksujen iloiset äänet eivät häiritse, koirat haukahtelevat, ja jopa naapuriauton kissakin naukaisi. Ei ehkä kannata olla aina pipo tiukalla ja hampaat irvessä tuolla reissun päällä. Jos jollakin alueella joku asia pännii, niin sunnataan seuraavalle. Ja alueissahan on vara valita.
Kummallista
ajavamuori
6733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä... aina löytyy valituksen aihetta. Karavaanariharrastus on vähän kuin kerrostalossa asuminen, että elämisen äänet aina häiritsee.
Olen kanssasi samaa mieltä, olemme neljä vuotta harrastaneet tätä autoilua ja monen monet paikat kiertäneet, eikä koskaan ole tullut mieleen mennä sanomaan metelistä (jota aina joskusten pitkin yötä kyllä kuuluu)... vastaavasti me noustaa aikaisin ja meidän "elämisen" äänet saattavat jotain taas aamu kahdekselta häiritä.
Koirat,kissat, lapset, aikuiset ja autojen äänet kuuluu tänä päivänä elämän ääniin...
Voihan sitä mennä sinne mettikköön jos ei kestä muuta kun linnun laulua tai alkaan harrastaa joogaa suljetuin ovin :)
Olipa ilo lukea viestisi :-)
En enää kovin usein käy tällä palstalla juuri tuon valituksen ja suunsoiton vuoksi.
Mekin ollaan oltu monta vuotta karavaanareita. Silloin kun muksut olivat ihan pieniä, on yhden kerran jouduttu pyytämään musisoivaa naapuriseuruetta siirtymään alueen grillikotaan, että lapset saivat nukkua. Mutta kun sen teimme mahdollisimman ystävällisesti, niin kyllä hekin ymmärsivät. Vastaavasti aamulla kun lapset heräsivät, veimme heidät sitten leikkipaikalle meluamaan, että myöhään valvoneet naapurimme saivat nukkua rauhassa. Kyllä sopu sijaa antaa.
Huomattavasti useammin minun untani ovat häirinneet luonnosta tulevat äänet, kuin kanssa karavaanareista. Rätsien räkätys, harakat tai männyistä vaunun katolle tippuvat kävyt... Kyllä niidenkin äänet kuuluvat vaunuun tosi selkeästi. Pitäisiköhän siitäkin kirjoittaa valitus tälle palstalle?
Me ainakin ollaan karavaanareita myös siksi, että haluamme olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tutustua uusiin ihmisiin. Ei meidän tarvitse laskea naapurin oluiden määrää tai paukun vahvuutta, kukin taaplaa tyylillään.
Ja todella hyviä ystäviä tämä harrastus on meille tuonutkin.
Kiitos vielä kerran kirjoituksestasi, minäkin voin sen allekirjoittaa :-)
he ovat leiriytyneet ns. yleisilläleirintäalueilla ??
Oman kokemukseni mukaan niillä riittää elämää lähes puoleen yöhön :D ...
Elämää saa olla ,mutta ei liian kovaäänistä keskiyöllä .
Olen kanssasi samanlaiset kokemukset omaavana karavaanarina täysin samaa mielipuolta. Hienoa, että tänne uskaltavat kirjoittaa myös oikeat immeiset, eivätkä ainoastaan kaiken maailman nurisijat , nipottajat ja kyttääjät. Ahdistavaa on lomanvietto todennäköisesti heillä, joiden pitää nukkuakin ikkunat auki, ettei vaan jäisi mitään kuulematta, mihin voisi puuttua tai mistä voisi kertoa toisille seuraavassa "herättäjäkokouksessa".
Mielestäni nämä tällaiset laurit , mirkut , maijat ja minnat voisivat aivan hyvin leiriytyä jonnekin yksinäisemmille aroalueille, missä ei olisi naapuria lähimmän viidenkymmenen kilometrin säteellä meuhaamassa. Mutta ei, pitää kuitenkin tunkeutua aina "kuuloetäisyydelle", ettei vaan mene mitään sivu korvien.
Minäkin tässä alan lastailemaan asuntovaunuani viikonlopun retkelle. Kahdestaan vaimoni kanssa lähdemme liikenteeseen. Tarkoitus on suunnata jollekin SFC-alueelle 500 km säteellä.
Leppoisaa viikonloppua kaikille reiluille ja suvaitsevaisille vaanareille.
Kotiuduin juuri reissusta, ilmojenkin puolesta olisi mieli tehnyt jatkaa rannikkoseutujen kiertämistä, mutta välttämättömät velvollisuudet ajoivat kotiin.
Näinkin parhaaseen loma-aikaan liikkeellä olleena, en "löytänyt" mitään valittamisen aihetta yhdestäkään tapaamastani matkalaisesta.
Meniköhän matkani nyt hyvin, vai onkohan asenteellanikin jotain osuutta asiaan.
Ei vaan. Kaikki matkalaiset, joita tapasin, olivat ystävällisiä, toiset huomioon ottavia, ja miellyttävää iltaseuraa juttuineen.
KIITOS SIITÄ KAIKILLE TEILLE!!!
Kiitos kaikille jotka vastasitte. Uskoni karavaanihenkeen vaan lujittui. Meitä "suvaitsevaisia ja mukavia" (kröhöm)!! karavaanareitakin vielä on.
Hyvää ajelu kesää kaikille. Ensi viikonloppuna taas ukkokullan kanssa reissuun, ja kesälomaa odotellaan jotta pääsee pitemmälle matkalle.