Siis miksi niin mustavalkoinen jako kuin on uskovaisen ja ateistin välillä. Uskovaiset ovat aina näemmä oikein fundamentalistikristittyjä ja ateistit leimataan kommunisteiksi. Kirjoitteleeko tälle palstalle pääsääntöisesti vain teini-ikäiset hormoonipurkauksissaan?
Itse en ole krisseuskovainen ja kommunismiakin inhoan. Life is not black and white, kids!
Itse en ole krisseuskovainen ja kommunismiakin inhoan. Life is not black and white, kids!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskotko yliluonnolliseen?
Se jako on melkeimpä kahtiajakoinen...
Eli herää tajuaan että toiset uskoo toiset ei.
Onhan niitäkin jotka ajattelevat että voihan se olla niinkin , mutta epävarmuus kääntää ihmisen jommallekummalle linjalle.
"Life is not black and white, kids!"
Niin elämä ei ole mitään kahtia jakoinen.
Selvitäppäs se krisselille. Maailmassa on ongelmia ja ne voidaan ratkaista. Karisselin ielestä riittää kun uskoo johki yliluonnolliseen ja palvoo sitä niin kaikki muutetaan hyväksi:Ongelmat poistuvat.
>>Uskotko yliluonnolliseen?
Se jako on melkeimpä kahtiajakoinen... >>
Ihmiset jakautuvat pikemminkin heihin, joille tosiasiat ja todellisuus ja oikeudenmukaisuus ovat ensisijaisen tärkeitä, ja niihin, joille omat edut ja omien rajoittuneiden käsitysten puolustaminen on tärkeintä.
Mikä sitten on ns. yliluonnollista? Telepatia, ruumiista poistuminen eli O.B.E, reinkarnaatio, Henkimaailma, UFO-alusten olemassaolo/läsnäolo jne.
Edellä lueteltuja "yliluonnollisuuksia" läheskään
kaikki uskovaiset eivät hyväksy,vaikka ne ovatkin olemassaolevaa todellisuutta.
Onko kyse siis vain ideologiasta ja ideologian puolustamisesta, koska totuus ei kaikilta osin kelpaa?
>>Siis miksi niin mustavalkoinen jako kuin on uskovaisen ja ateistin välillä>>
Mustavalkoisen ajattelun taustalla on usein tietämättömyyttä, epäterve itsetunto ja huono itsetuntemus. Useimmat ns. tavalliset ateistit kuulunevat tähän ryhmään, samoin uskonnollisiin oppeihin tiukasti sitoutuneet uskovat (=henkistä kypsymättömyyttä).
On olemassa myös henkilöitä, joille tosiasiat ja todellisuus eivät ole ensisijaisen tärkeitä.Oma etu on heille tärkeintä. He ovat usein valmiita sivuuttamaan tietoisesti tosiasiat ja esimerkiksi oikeudenmukaisuuden (=pahuutta).
Totuutta ja rehellisyyttä arvostava ei koskaan sido itseään mihinkään ideologiaan siten, että tuo ideologia määrittää lopullisesti sen miten pitää ajatella ja toimia. Terveen itsetunnon ja -ajattelukyvyn omaava kykenee kyseenalaistamaan uskomuksensa ja vakiintuneetkin käsityksensä, koska itsetunto ei perustu pysähtyneeseen ja valmiiseen maailmankuvaan ja -minäkuvaan.
Itsekeskeisyyteen/egoismiin liittyvät muunmuassa
seuraavat luonteenpiirteet ja -ominaisuudet:
* Asenteellisuus
* Ahdasmielisyys
* Pinnallisuus
* Ylimielisyys
Edellä lueteltuja ominaisuuksia on kaikilla ihmisillä, mutta pinnallinen ja rehelliseen itsetutkiskeluun kykenemätön ei halua nähdä
niitä itsessään, kuten ei syvää pelkoaankaan.
Pelkäävätkö ateistit henkisen todellisuuden olamassaoloa ja henkisiin arvoihin perustuvaa moraalia - ja itsetutkiskelua?
Monet ateistit eivät ehkä ymmärrä olevansa väärään tietoon ("henkistä todellisuutta ei ole" ) perustuvan ideologian rajoittamia.
Pelkäävätkö ateistit ja tiukasti uskonnollisiin oppeihin sitoutuneet ahdasmieliset uskovat siis rehellistä itsetutkiskelua - ja totuutta?