Tulevaisuutta ajatellen olen alkanut pohtimaan omaa maailmankatsomustani.
Seurustelen katolisen miehen kanssa (Irlanti, ja tulevaisuudessa tahdomme naimisiin. Tiedän, että minun ei ole pakko liittyä katoliseen kirkkoon mennäksemme naimisiin.
Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut ottamaan selvää katolilaisuudesta. En kuitenkaan aio vaihtaa kirkkokuntaani, ellen koe sitä oikeasti itselleni omaksi. Täytyy myöntää, että oman näkemykseni uskonasioista ei mene kyllä ihan käsi kädessä luterilaisuudenkaan kanssa.
Tahtoisin kuulla varsinkin niiden ihmisten mielipiteitä katolaisuudesta, jotka ovat aikaisemmin olleet luterilaisia.
Seurustelen katolisen miehen kanssa (Irlanti, ja tulevaisuudessa tahdomme naimisiin. Tiedän, että minun ei ole pakko liittyä katoliseen kirkkoon mennäksemme naimisiin.
Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut ottamaan selvää katolilaisuudesta. En kuitenkaan aio vaihtaa kirkkokuntaani, ellen koe sitä oikeasti itselleni omaksi. Täytyy myöntää, että oman näkemykseni uskonasioista ei mene kyllä ihan käsi kädessä luterilaisuudenkaan kanssa.
Tahtoisin kuulla varsinkin niiden ihmisten mielipiteitä katolaisuudesta, jotka ovat aikaisemmin olleet luterilaisia.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Morjens Alissa ja ihan aluksi onneksi olkoon tulevaisuuden suunnitelmiesi johdosta!
Ensiksi tulee mieleen että tämä palsta on varmasti HUONOIN paikka kysyä neuvoa. Lähinnä täällä saat varmaankin vastaukseksi muutaman räyhähengen vastaukset, joissa kehotetaan pysymään erossa katolisesta kirkosta. Sitten tulee pari viestiä joiden kirjoittaja kertoo olevansa katolilainen, mutta antaa neuvoja jotka eivät ole ollenkaan katolisia...
Mutta nyt ihan vaan muutama pointti. En ole koskaan ollut luterilainen, mutta tunnen omasta seurakunnastani yli tusinan nykyisiä katolilaisia, jotka ovat liittyneet katoliseen kirkkoon (kääntymisestähän ei ole kyse, kun kristittyjä ne ovat luterilaisetkin: muslimi kääntyy, protestantti liittyy).
Kaikkein paras tapa ottaa selvää ja tutustua katolilaisuuteen on mennä lähimpään seurakuntaan ja ala käydä messussa. Jos paikkakunnallasi on katolinen kirkko, niin sinne vaan joka sunnuntai-aamu. Sen tavan ympärille on ihan kiva rakentaa lounas, vaikka pieni kävely ja muuta mukavaa. Katolisille kaikkein tärkein uskon eläväksitekevä elementti on sakramentit - ja messu on meille kristillisen elämän huippupiste. Se ei ole ainoastaan paikka jossa istutaan kuuntelemassa saarnoja, vaan Kristus ihan oikeasti tulee keskellemme konsekraation aikana, siksi polvistumme ja ehkä hiljaisesti sanomme 'Herrani ja Jumalani' kun pappi kohottaa ehtoollislahjat.
Toiseksi paras paikka oppia, on informaatiokurssi. Helsingissä se on jokavuotinen, mutta kauempana niitä järjestetään tarpeen vaatiessa.
Kolmas tapa on kirjallisuus. Lukeminen kannattaa aina. Lukemisessa on se huono puoli ettei Katekismuksesta saa itselleen ystävää, mutta seurakunnasta varmasti ainakin pari. Edellisen paavin ja nykyisenkin kirjat ovat aina hyvä alku, ja suomeksi on olemassa ihan alkeiskirja: Katolisen uskon perusteet (tosin se on sen verran aataminaikainen, että on parempi varmaan lukea vaikka sisar Idefeltiä tai vastaavaa). Jos olet menossa irkun kanssa naimisiin, niin englanti sitten varmaan sujuu ihan mallikaasti! Tässä pari linkkivinkkiä:
Vatikaani
http://www.vatican.va/
Vatikaanin radio
http://www.radiovaticana.org/
Katolinen Katekismus (jota on painetuna suomeksi seurakunnissa)
http://www.vatican.va/archive/catechism/ccc_toc.htm
Dominikaanien sivusto:
http://www.op.org/
Fransiskaanien webbisivut:
http://www.ofm.org/
Katolista kulttuuria (tosi laaja)
http://www.catholicculture.org/
Vastauksia kysymyksiin (ja eroavaisuuksia katolilaisten ja protestantien välillä)
http://www.catholic.com/library/church_papacy.asp
Pari pyhimystä
http://maria.catholic.fi/sivut/pyhimyskalenteri.html
Ja lopuksi suosittelisin vielä yhtä asiaa, nimittäin rukousta. Ruusukko on tosi vanha kirkon rukous, jossa muistellaan Jeesuksen elämää ja viimeisiä hetkiä yhdessä Marian kanssa. Jos jostain saisit käsiisi ruusukkohelmet ja pääsisit rukoukseen kiinni, niin sen parempaa tietä katoliseen kirkkoon ei sitten olekaan.
Toivottavasti tästä on edes vähän apua! Minä menen nyt kaupoille, ja aion takaisin tullessani pysähtyä hetkeksi kirkossa ja sanon muutaman rukouksen sinunkin puolestasi. Onni on on katolilainen ja asua kirkon lähimaastossa - ovet ovat auki ihan joka päivä.
että pitää pysyä kaukana katolisesta kirkosta. Kuten vanha jesuiitta pappiystäväni, joka oli lukenut meidän "Suomalaisesta murhenäytelmästä" oli sanonut, että huono piispa ei ole kirkon oppi ja Vatikaanin täysin epäonnistunut piispanvalinta ei ole kirkon oppi. En tiedä ketkä olet tarkoittanut "räyhähengellä, joka tapauksessa kukaan ei ole koskaan neuvonut ketään mahdollista tulevaa pysyä kaukana katolilaisudesta.
Tämä edesvastuuton heitto syntyi ainoastaan sinun pienessä maailmassasi.
Pientä tarkkuutta tulevassa.
Miksi ihmeessä turhaan roikkuisit kiinni täysin maallistuneessa luterilaisuudessa? Ei ainakaan sellaisella uskonnolla ole mitään arvoa. Eri asia on, jos olisit aktiiviluterilainen.
Sinun kannattaa liittyä katoliseen kirkkoon, niinkuin tein kaksikymmentä vuotta sitten - enkä ole katunut sitten hetkeäkään. Katolilaisuus on yleismaailmallista, avarakatseista, kaunista, inhimillistä, tasapainoista ja virkistävää! Suomessa ihmisiä yritetään pelotella pois katolilaisuudesta ylimainostamalla etenkin ehkäisyasioita. Älä mene siihen halpaan, vaan ota asioista itse selvää. Mitä enemmän rukoilet, luet Raamattua ja otat asioista selvää, sitä enemmän Pyhä Henki voi sinussa toimia - Hän vie johdatuksellaan sinut aivan varmasti katoliseen kirkkoon.
Ajattele vielä tulevaa perhettäsi. On aina erityisen kaunista, jos perhe on uskonnollisesti yhtenäinen. Ainakaan miehesi ei tarvisisi selitellä onnettomille vanhimmilleen sitä, että vaimoehdokas kuuluu kummalliseen Pohjois-Euroopassa kerran miekan voimalla kukoistaneeseen provinssiuskontoon. Irlannissa "protestantti" on lähes kirosanaan verrattavissa oleva ilmiö... syystäkin?!
Viimeisessä lauseessasi annat ymmärtää, että sinun mielestäsi protestantit olisivat jopa "kirottuja".
Voi pyhä Sylvi.
Kun paavi ohjaa tämän päivän tilanteessa katolilaisia ja luterilaisia hengellisen ekumenian suuntaan, niin uskon, ettei se ole mitään sanahelinää, vaan todellakin tarkoittaa, että myös luterilaisilla on meille hengellisesti jotakin annettavaa.
Olen samaa mieltä kanssasi, että katolisuus on avaramielistä, kaunista, virkistävää ja yleismaailmallista, ihmisiä yhdistävää! Ei uskoisi kun lukee eräitä viestejä...
...että ne, jotka ovat päättäneet siirtyä luterilaisuudesta katolilaisuuteen, suhtautuvat jälkimmäiseen positiivisemmin. Samaten ne, jotka ovat päättäneet pysyä luterilaisuudessa, pitävät siitä enemmän. Siksihän kunkin nykytilanne on mikä on.
Minä liityin katoliseen kirkkoon kauan ennen kuin edes tapasin vaimoni, joten tilanteeni ei ole sama kuin sinulla. Sen voin sanoa, että yleensä luterilaiseksi identifioituva hengellisyys on jossain määrin iskostunut suomalaiseen mielenlaatuun; jonkinlainen vaatimattomuus, näkemys ihmisestä Paavo Ruotsalaisen sanoin armon kerjäläisenä, henkilökohtaisen synnintunnon ja kääntymyksen korostaminen (jonka ihanin ilmenemismuoto lienee laulu, niin yhdessä kuin yksin).
Mutta tästä hengellisyydestä tuskin kenenkään on tarvinnut luopua tullessaan katolilaiseksi - katolisesta näkökulmasta katsoen luterilaisuus ei oikeastaan sisällä ylimääräistä. Sama yksi Herra meillä on, Jeesus Kristus, ainoa Vapahtajamme.
Alissa,
olen melkein samassa tilanteessa kanssasi. Sulhaseni on katolilainen ja minä en kuulu katolilaiseen kirkkoon. Olemme menossa naimisiin tässä muutaman kuukauden kuluttua. Minä olin jo käynyt messussa useampaan otteeseen ennen kuin tutustuin häneen, joten olin jo havainnut olevani kiinnostunut katolilaisuudesta. Nyt olen parin vuoden aikana käynyt tiiviimmin messussa sekä keskustellut katolisesta uskosta ja kirkosta sekä pappien että muiden katolilaisten uskovien kanssa. En ole tehnyt vielä päätöstä liittyä katoliseen kirkkoon, mutta ainakin olen varma, että kun meillä on lapsia, tahdon tarjota heille yhtenäisen kristillisen kasvupohjan.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tutki sydäntäsi ja tutustu katoliseen kirkkoon. Vain sinä voit tehdä ratkaisun ja juuri sinun on "oltava sinut" ratkaisusi kanssa.
Jos menet naimisiin katolilaisen kanssa, katolisella sulhasella on JOKA TAPAUKSESSA vakava velvollisuus kastattaa lapset ja kasvattaa heidät katolilaisiksi. Muuten ei katolinen kirkko teitä vihi - ja muualla solmittu vihkimyshän on katolilaiselle täysin epäpätevä (ilman kirkon antamaa erityislupaa)!
Älä siis erehdy luulemaan, että tulevan perheesi "yhtenäinen uskonnollinen pohja" voisi toteutua muulla tavalla kuin siten, että itse käännyt katolilaiseksi.
Mutta ei hätiä, se kannattaa. Mitä enemmän opit tuntemaan katolista kirkkoamme, sitä syvemmin sitä aivan varmasti rakastat - ongelmistammekin huolimatta.
Meillä oli itse asiassa juuri viikonloppuna keskustelu poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon eroista.
Poikaystäväni äiti on harras katolinen ja tietenkin hän haluaisi lastenlastensa kasvatettavan katolilaisten arvojen pohjalta.
Itselleni ainoa todella pohdituttava asia on se, että minun on vaikea hyväksyä paavin asemaa katolisessa kirkossa.
Asiasta on hyvä kirja: Paavi. Kirjoittajana on isä Jan Aarts. Kirjastoissa on varmasti vielä jäljellä.
Lisäksi saattaa kiinnostaa:
http://catholic.com/library/church_papacy.asp
Onnea peliin, muista rukoilla tänä iltana messusta koko teidän perheen puolesta.
Laitan sinulle saman vastauksen kuin tämän keskustelun aloittaneelle. Valitettavasti siinä menivät nimimerkki ja otsikko sekaisin. Tässä siis vastaukseni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000017751067
Käytännössä (ainakin Suomessa) lapset kuuluvat samaan kirkkokuntaan kuin heidän äitinsä, ellei pari päätä eritavalla. Ja kuten aiemmin jo sanoin, en ole päätöksiäni vielä tehnyt. Teen päätökseni sitten, kun olen VARMA asiasta. Kirkkoon liittyminen ei ole sama asia kun uuden mallisen t-paidan ostaminen...
Katolisen kirkonkin sisällä on ajattelivia ihmisiä, sulhaseni on samaa mieltä kanssani... eli jos sitä yhtenäistä pohjaa ei ole, lapsille opetetaan tasapuolisesti kummankin usko (ja huom. minä en ole luterilainen). Tiedän, ettei tämä ole paras vaihtoehto ja siksi edelleen tutkin asioita. Paavin asema Kristuksen sijaisena on vaikein "niellä".
...että dispensaatio (erikoislupa) ei-katolilaisen kanssa naimisiin menemiseen vaatii nykyään, että katolilainen osapuoli lupaa tehdä kaikkensa, että lapset kastetaan ja kasvatetaan katolisiksi. Ennen vanhaan piti myös toisen osapuolen kirjallisesti luvata suostuvansa tähän.
Ja on totta kai hyvä asia opettaa lapsille tietoa molempien vanhempien uskoista. Mutta molempia he eivät voi tunnustaa ainakaan sitten kun ymmärtävät niiden väliset erot ja ristiriidat - esimerkiksi paavi ei voi yhtä aikaa olla sekä Kristuksen sijainen että vain tavallinen piispa.
Paavin asema on monille varmasti vaikea niellä. Mutta Jeesushan käski Pietarin ruokkia karitsojaan ja kaitsea lampaitaan. Ei se sen enempää tarkoita, ei esimerkiksi että paavi olisi vapahtaja, jumala tms.
Tiedämme kumpikin, että lapset eivät voi samaan aikaan olla katolilaisia ja protestantteja. Jos päädymme kasvattamaan heidät opettaen kummankin uskoa, he joutuvat itse valitsemaan uskonsa kun siihen kykenevät. Ei välttämättä reilua... asettaa lapsi itse valinnan eteen.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin, tämä ei ole meidän "ykkössuunnitelmamme". Toivon voivani olla varma, että olen valmis valintoihini ennen lasten syntymää... Se kodin yhtenäinen kristillinen pohja on edelleen tavoiteltavin valinta... "Kakkossuunnitelmasta" on keskustultu ueamman katolilaisen papin kanssa ja olemme saaneet heidän hyväksyntänsä myös tälle suunnitelmalle (ei varmaan tarvitse mainita että "ykkössuunnitelma" olisi heistä parempi?).
Etelä-Amerikka on usein korostetumpi mm. Paavin aseman suhteen.. joten tämä vaikeuttaa Paavin aseman käsittelyä. Täällä helposti tuntuu siltä, että omalla uskolla ja omantunnon kuuntelemisella ei ole niin paljon väliä kuin Paavin mielipiteellä.
p.s. Kiitos viestistäsi Rousku. En tiennyt tarkasti erityisluvan piirteitä.
"Tiedämme kumpikin, että lapset eivät voi samaan aikaan olla katolilaisia ja protestantteja. Jos päädymme kasvattamaan heidät opettaen kummankin uskoa, he joutuvat itse valitsemaan uskonsa kun siihen kykenevät. Ei välttämättä reilua... asettaa lapsi itse valinnan eteen."
Lisäksi kirkon jäsenyyden kannaltahan tämä on aika mahdoton ratkaisu, ellei lapsia jätetä kastamatta tähän "valintaan" asti (mikä taas on jo lasten kristillisen kasvatuksenkin kannalta vahingollista, niin katolilaisten kuin useimpien protestanttien mielestä).
"Etelä-Amerikka on usein korostetumpi mm. Paavin aseman suhteen.. joten tämä vaikeuttaa Paavin aseman käsittelyä. Täällä helposti tuntuu siltä, että omalla uskolla ja omantunnon kuuntelemisella ei ole niin paljon väliä kuin Paavin mielipiteellä."
Voi olla, että kyseessä on myös kulttuurinen ero sen suhteen, minkä verran ihmiset puhuvat näistä asioista toisilleen saati julkisesti. Lisäksi paavi hyvin harvoin sanoo mitään asioista, jotka jäisivät ihmisen ratkaistavaksi ilman kirkon antamaa Pyhän Hengen tuella erehtymättömästi annettua ratkaisua. Kun siis hän puhuu, on oikeasti syytä kuunnella; omatunto on kristityn käytössä, mutta sen tulee kuunnella niitä keinoja, millä Jumala meille välittää totuuttaan. Muistetaan myös, että väestö on Suomessa keskimäärin koulutetumpaa kuin siellä päin; tämä antaa ihmisille hyviä eväitä esim. moraalikysymysten filosofiseen pohdiskeluun, ja toisaalta kolikon kääntöpuoli on usein rajaton luottamus omaan erehtymättömyyteen ja kaiken subjektiivisuuteen.
Kaikkea onnea ja siunausta sinulle ja perheellesi.
Uudestaan kiitos sinulle.
"Lisäksi paavi hyvin harvoin sanoo mitään asioista, jotka jäisivät ihmisen ratkaistavaksi ilman kirkon antamaa Pyhän Hengen tuella erehtymättömästi annettua ratkaisua."
Nimenomaan vaikeaa on sisäistää se, että Paavi "ajattelee" puolestasi. En väitä, etteikö ainakin suurin osa hänen lausunnoistaan ole "oikeassa" (siis minun omasta mielestäni), mutta on myös niitä, jotka ovat ristiriidassa omien moraalikäsitysteni kanssa. En kuvittele olevani erehtymätön, mutta minun on vaikea uskoa Paavin olevan erehtymätön.
"Lisäksi kirkon jäsenyyden kannaltahan tämä on aika mahdoton ratkaisu, ellei lapsia jätetä kastamatta tähän "valintaan" asti"
Niin, "kakkossuunnitelma" ei ole aukoton. Kysymys kirkkoon liittymisestä on suuri. Etsin varmuutta asiaan jatkuvasti. En toivo meidän päätyvän tähän ratkaisuun, mutta en kykene tekemään päätöstä ennen kuin minulla on varmuus siitä, että se on oikea minulle. Toivon, ettei valintani loukkaa vanhempiani... tai tulevia lapsiani. Tämä on kuin puun ja kuoren välissä olisi ;)
"Nimenomaan vaikeaa on sisäistää se, että Paavi "ajattelee" puolestasi. En väitä, etteikö ainakin suurin osa hänen lausunnoistaan ole "oikeassa" (siis minun omasta mielestäni), mutta on myös niitä, jotka ovat ristiriidassa omien moraalikäsitysteni kanssa. En kuvittele olevani erehtymätön, mutta minun on vaikea uskoa Paavin olevan erehtymätön."
Kaipa tämä liittyy siihen, hyväksyykö ihminen ylipäätään ilmoituksen lähteitä, joiden kautta katsoo Jumalan ilmoittavan tahtonsa, ja jotka ovat oikeassa riippumatta siitä, mitä intuitio kullakin yksilöllä sanoo. Itselleni tulevat tässä kohdassa vain mieleen se, että Jeesus kehotti seuraamaan apostoleita, ja se, että he jatkuvasti korostivat opetuksensa tulevan Jumalalta.
Apostolit valitsi itse Kristus, Paavin valinta on monimutkaisempi erivärisine savuineen jne. Sen ymmärtäminen on vaikeampaa.
Onko netistä (kirjastoon en Suomeen pääse) löydettävissä jotain artikkelia, joka selventäisi tietämättömälle Paavin valinnan?
Kuten kirjoitin, monilla on harhakäsityksiä esim. paavin roolista.
Paavia kutsutaan kyllä "Kristuksen sijaiseksi", mutta hän on sitä vain koko kirkon näkyvänä johtajana. Kirkon todellinen paimen on Kristus itse, Hän yksin on Vapahtaja. Paavin osalta kysymys on siis lähinnä kunnianimestä.
En rouskun tavoin usko, että lapsille voisi opettaa tasapuolisesti kummankin uskoa. Se tarkoittaa käytännössä, että kummankin uskosta vain vaietaan!
Ota asioista selvää, rukoile, opiskele, pyydä Jumalan johdatusta... ja ole avoin. Se on edelleen neuvoni sinulle ja muille.
"Apostolit valitsi itse Kristus, Paavin valinta on monimutkaisempi erivärisine savuineen jne. Sen ymmärtäminen on vaikeampaa."
Niin. Mutta toisaalta kun Juudas Iskariot oli menettänyt apostolin aseman, hänen seuraajansa valittiin kokouksella. Samoin paavi valitaan kokouksella.
"Onko netistä (kirjastoon en Suomeen pääse) löydettävissä jotain artikkelia, joka selventäisi tietämättömälle Paavin valinnan?"
Kyllä. Jos englanti kelpaa niin esimerkiksi http://en.wikipedia.org/wiki/Papal_election . Jos haluat koko dokumentin joka nykyään säätelee vaalia (ja sääteli viimeksi tapahtunutta) niin http://www.vatican.va/holy_father/john_paul_ii/apost_constitutions/documents/hf_jp-ii_apc_22021996_universi-dominici-gregis_en.html .
Vaikka vasta luinkin wikipedian artikkelin, olen huomannut jo useita asioita, jotka E-Amerikassa esitetään huomattavasta "fundamentalistisemmin". Vatican.va -sivuston artikkeli on varmasti luotettavampi tietolähde, mutta pituuden vuoksi lukeminen jää viikonloppuun.
Uudelleen siis, kiitos.
...Etelä-Amerikassa (aika laaja alue!) esitetään fundamentalistisemmin?
Mm. Paavin valinnasta tehdään mystinen prosessi. Esimerkiksi savujen väristä. Minulle väitettiin useaan otteeseen (pappien kanssa en ole aiheesta keskustellut), että äänestysliput poltetaan lukematta niitä ja pelkkä savun väri ilmoittaa Paavin valinnasta ja sitten kaikki hienosti tietää kenet on valittu (eli siis kaikki tietää kenellä oli kaikki äänet). Eli siis kaikki looginen oli riisuttu selityksestä pois. Tämä nyt on kai se suurin seikka. Totta kai voit todeta, että fiksuinta olisi ollut keskustella asiasta nimen omaan pappien kanssa... mutta kuultuani usein saman selityksen, luulin viattomasti sen olevan oikea selitys.
Etelä-Amerikka on kieltämättä laaja alue, mutta koska olen asunut useammassa maassa tällä mantereella on helpompi yleistää kuin luetella maat, mutta voin tietysti täsmentään Etelä-Amerikan länsirannikoksi.
En ole kyllä koskaan kuullut tuollaista selitystä. Missä yhteydessä kuulit sen, nimettömällä keskustelupalstalla? Ainakaan katolinen kirkko ei noin missään opeta. Lisäksi oikea tieto asiasta on saatavilla (ainakin jos on kirjallisuutta tai Internet).
Myönnän selityksen ihmetyttäneen minuakin, mutta koska keskusteltuani useamman katolilaisen kirkon jäsenen kanssa (keskustelu "kasvoista kasvoihin") en voinut muuta kuin uskoa asian olevan näin. Nyt voin todeta, että kyseessä on joko tietämättömyys tai halu huijata kysyjää. Viikonlopun aikana aion lukea enemmän aiheesta ja edessä taitaa olla ajatusten uudelleen järjestely...
Kun liityin katoliseen kirkkoon, pelkäsin paljon oman perheeni, työkavereideni ja ystäväpiirini negatiivisia reaktioita tai ainakin sitä, että kääntymisestäni tulisi "suuren luokan juoru".
Pelkäsin ihan turhaan. Ihmiset katsovat meitä katolilaisia YLÖSPÄIN. Siinä missä luterilaisuus edustaa tuppukylämäisyyttä ja ortodoksisuuskin kukoistaa eniten Siperian sipulikirkoissa, katolilaisuus on länsimaista, kansainvälistä, avaraa, ihailua ja kateutta herättävää... En varsinaisesti "mainostanut" kääntymistäni, vaan kerroin siitä luontevasti, jos sattui tulla puhetta uskonnoista. Kaikki saamani reaktiot olivat vain positiivisia, tyyliin "oi kun hienoa", "siis katolilainen niin kuin paavikin" jne.
Suomalaisia katolilaisuudessa pelottavat ihan turhaan a) ehkäisy, b) aborttikielto ja c) paavi. Kaikista näistä asioista kannattaa ottaa itse selvää, sillä niistä on tieten tahtoen laitettu täällä ev.-lut. "takapajulassa" liikkeelle aivan väärää tietoa. Hyvä tietolähde on vasta suomeksi ilmestynyt Katolisen Kirkon Katekismus.
Lopuksi tahdon sanoa yhden asian. Katolilaisuus ei ole suomalaisille virasta, päinvastoin omat esi-isäsi olivat katolilaisia vuosisatoja ennen kuin jokin Martti Luther -niminen munkki sai älyllisen aivohalvauksensa Saksanmaalla.
Rukoile paljon, älä pelkää ja ota rohkeasti askel. Rukoilen puolestasi. Ystävyydellä, Johanna.
Arvon Martti Luther ei ollut munkki, vaan luostarilupauksensa pettänyt ex-munkki, joka mm. vihasi juutalaisia... Kannattaa lukea Lutherin tekstejä. Oikein suosittelen! Tulet tekemään saman johtopäätöksen kuin minä: hän oli hullu.
Nimimerkki "Liisa-Maria" edustaa palstalla omia näkemyksiään, joilla ei aina (esim. tässä tapauksessa) ole mitään tekemistä Katolisen kirkon kanssa.
Liisa-Marialle on suositeltu hoitoon hakeutumista.
Kuten huomaat luterilaisuutta ei voida puolustaa järkiargumentein, vain toisia haukkumalla, syyttämällä ja leimaamalla. Vedä siitä omat johtopäätöksesi!
Muista kuitenkin se, että katolisen kirkon ja luterilaisen tunnustuskunnan välinen ero on yhtä suuri kuin elefantin ja hiiren - niin suuruuden kuin iän osalta!
Puolustan vain Katolisen kirkon linjaa. Siihen kuuluu mm. ekumenia, dialogi jne. En halua, että kukaan erehtyy luulemaan sinun asennettasi Kirkkomme asenteeksi.
(Mistä fanaattisen raivopäinen tyylisi kumpuaa, se on minulle arvoitus. Mieti itse.)
Tämä viesti on siis vastaus Liisa-Marialle.
Se, että mustepullolla "paholaista" heittänyt, munkkilupauksensa pettänyt, nunnan viekotellut, sekavia kirjoitellut ja juutalaisia vihannut Martti Luther oli mielestäni hullu, ei estä minua edistämästä ekumeniaa hänen seuraajiensa kanssa.
Väännänkö tämän vielä rautalangasta?
"Se, että mustepullolla "paholaista" heittänyt, munkkilupauksensa pettänyt, nunnan viekoitellut, sekavia kirjoitellut ja juutalaisia vihannut Martti Luther oli mielestäni hullu, ei estä minua edistämästä ekumeniaa hänen seuraajiensa kanssa."
Kyllä estää, sillä puhut lähinnä palturia.
"mustepullolla paholaista heittänyt..."
Lutherista kerrotaan legendoja, laajasti tunnettuja tarinoita, joita ei ole voitu todistaa todeksi. Tällaisia ovat mm. seuraavat: 1 ) mustepullon heittäminen, 2 ) salamanisku Lutherin läheisyyteen, 3)teesien naulaaminen Wittenbergin linnankirkon oveen, 4 ) keisari Kaarle Lutherin haudalla, 5 ) Wittenbergin Luther-tammi, 6 ) "Tässä seison enkä muuta voi". Se, että Luther olisi heittänyt mustepullolla paholaista on siis tarina, jota ei ole pystytty todistamaan.
"munkkilupauksensa pettänyt"
Luther jätti seitsemän vuoden jälkeen luostarin, kun koki sen vääräksi paikaksi itselleen. Sen jälkeen Luther toimi professorina Wittenbergissä. Sinun mielestäsi ilmeisesti Lutherin olisi pitänyt pysyä vastoin tahtoaan luostarissa loppuelämänsä. Sekö sitten olisi ollut oikein, että luostaria ei saisi koskaan jättää?
"nunnan viekoitellut"
Ei pidä paikkaansa. Katharina von Bora oli lähetetty kouluun benediktiiniläiluostariin 5-vuotiaana, neljää vuotta myöhemmin hän siirtyi Nimbeschenin luostariin ja antoi nunnalupauksensa 16-vuotiaana. 24-vuotiaana hän pakeni 11 muun nunnan kanssa luostarista.
Luostarista lähdettyään Katharina kiintyi varakkaan nürnbergiläisen perheen poikaan, mutta pojan vanhemmat eivät hyväksyneet nuorten ystävyyttä. Myös Lutherin sovitteluyritys epäonnistui. Dosentti ja pappi Glatz kosi Katharinaa, mutta tämä kieltäytyi. Katharinan kerrotaan kertoneen Nikolaus Amsdorffilaiselle, että hän halusi naimisiin Lutherin kanssa. Niin sitten kävi, että Katharina ja Luther kihlautuivat.
"sekavia kirjoitellut"
Mitä sekavia Luther kirjoitteli? Väittämäsi kuulostaa pelkästään omalta mielipiteeltäsi vailla perusteita.
"juutalaisia vihannut"
On muistettava, että Luther eli aikana, joka oli hyvin juutalaisvastainen, niin oli myös tuolloin katolinen kirkko. Juutalaisia syrjittiin, he elivät ghetoissa ja heidän liikkumistaan rajoitettiin. Maaherrat karkottivat ajoittain kaikki juutalaiset alueeltaan. Ajan juutalaisvastaisuudesta kertovat myös juutalaisivastaiset kuvat kuten esim. korkokuva "Judensau" ( juutalaissika ), jossa juutalainen oli intiimisssä suhteessa sian kanssa.
Nuorena ja terveenä v. 1523 Luther kirjoitti juutalaismyönteisen kirjoituksensa "Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen". Vasta vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa Luther kirjoitti juutalaisvastaisen teoksensa "Juutalaisista ja heidän valheistaan", jossa hän toisti omalle ajalleen tyypilliset juutalaisvastaiset käsitykset. Pitäisikö Lutherista muistaa vain hänen elämänsä kolme viimeistä vuotta, kun hän oli vanha ja sairas? Niinkö sinä haluaisit itsestäsi muistettavan?
Vielä kerran viestisi: " Se, että mustepullolla "paholaista"heittänyt, munkkilupauksensa pettänyt, nunnan viekoitellut, sekavia kirjoitellut ja juutalaisia vihannut Martti Luther oli mielestäni hullu, ei estä minua edistämästä ekumeniaa hänen seuraajiensa kanssa."
Tapasi suhtautua historiaan kylläkin estää, koska liioittelet ja vääristelet huoletta asioita omien tarkoitusperiesi vuoksi. Ota ensin selvää ja kirjoita vasta sitten.
Jos asiallisesti Lutherista kertovat sivut kiinnostavat, niin tässä on linkki:
http://www.luther.de/fi/leben
"Väännänkö tämän vielä rautalangasta?"
Ei tarvitse. Tarkoitushakuinen negatiivinen suhtautumisesi on käynyt täysin selväksi. Ekumeniaa ei edistetä tuollaisella suhtautumisella. Pikemminkin päinvastoin.
'Analyysisi', rakas Marjaliisa, ei ollenkaan osunut kohteeseensa. Katsotaanpa uudestaan:
Legendoja toki kerrotaan, ja niihin voi ihan hyvin vedota. "Tässä seison enkä muuta voi" oli ihan normaalia jokaviikkoista leipää minulle alakoulussa. Lutherin hagiografiaa, jota lähinnä uskonnonopettaja (joka oli entinen luterilienn 'papp'i!) viljeli...
Joten vaikkei mustepullo 100% varmuudella lentänytkään, ei ole mikään virhe siihen viitata.
Luther petti munkkilupauksensa - siitä et sinä, eikä kukaan muukaan pääse yli eikä ympäri. K.o. valat ovat pyhiä, sille ne annetaan sekä luostarin johtajalle joka edustaa kirkkoa, sekä itselleen Jumalalle. Nykysuomalaisille joille edes avioliiton valat eivät paljon mitään meinaa voi olla vaikea käsittää, että Jumalalle annettu lupaus on velvoittava.
Katharina von Bora oli samoin antanut nunnalupauksensa, ja hänestä oli tullut Kristuksen morsian - hänen lupauksensa oli pysyä neitsyenä, ihan apostoli Paavalin ohjeen mukaan, ja tämä lupaus tuli tehtyä Jumalalle. Nyt jos k.o. nunna oli karannut luostarista, ei tarkoita että lupaus on jotenkin mystisesti hävinnyt - jos minä olen pankille velkaa 100 euroa Turussa, ja lähden Veteliin, niin se ei tarkoita ettei mun tartte maksaa mitään... Joten vähän realiteetteja peliin. Nunnan kanssahan se luopiomunkki makasi. (tuollaiset valat on muuten avioeste...)
Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa ihan samaa mieltä: Lutherin kirjoitukset ovat ihan sekavia - tosin sellaista se on tuo uskonleikkely. Sekavaa. Luther oli tunnetusti juutalaisvastainen. Olisiko aika sinunkin, vaikka ehkä oletkin akateeminen katolilainen ja taistelet omien paholaistesi kanssa (voin tosin olla väärässä, ehket ole naispuolinen katolilainen joka tätäkin palstaa terrorisoi), hyväksyä tosiasiat.
Newton keksi painovoimalain, kun omena putosi hänen päähänsä. Hauska juttu, mutta fantasiaa. Samoin nuo iänikuiset tarinat Lutherista.
Lutherilla ei ilmeisesti ollut kutsumusta luostarielämään. Silloin lienee viisainta lähteä sieltä. (Samaa pätee Katharinaan.)
Lutherin kirjoitukset eivät ole niin sekavia, etteikö niitä voisi ihan rauhallisesti analysoida ja niistä keskustella. Kirkkojen välillä on kyetty käymään oppikeskusteluja, selvitetty joitakin vanhoja väärinkäsityksiä ja saavutettu yhteisymmärrys monista asioista. Ja vaikka kirkot ovat erilaisia, niin uskomme toki samaan kolmiyhteiseen Jumalaan.
Juutalaisvastaisuutta on esiintynyt kaikkialla Euroopassa halki vuosisatojen. Se ei ole Lutherin keksintö. Katolinen kirkko on pyytänyt anteeksi menneitä erehdyksiään tässä suhteessa. Paavi Johannes Paavali II:n vierailua Rooman synagoogassa voidaan pitää historiallisena käden ojennuksena ja sovinnon tahdon eleenä. (Valitettavasti hänen rauhan vetoomuksensa näyttävät kaikuneen kuuroille korville poliittisten päättäjien keskuudessa.)
"Neuvoja" vastasi niin hyvin, etten keksi siihen lisättävää.
Siunausta elämäänne!
Lisään tähän sentään yhden linkin - paavin ajatuksia aiheesta:
http://www.eni.ch/articles/display.shtml?06-0431
Kiitos linkistä. Artikkeli oli mielenkiintoinen, asia kun on minulle omakohtainen. On hienoa havaita, että Paavi on avarakatseisempi kuin moni "normaali" katolinen.