toivoo lastensa kuolevan taistelussa Israelia vastaan. Se ei olisi menetys, koska he pääsisivät taivaaseen, missä koko perhe aikanaan tapaisi.
Samanlainen ajattelu juurtuisi tämänkin palstan hihhuleihin, jos sitä heille opetettaisiin pienestä pitäen.
Samanlainen ajattelu juurtuisi tämänkin palstan hihhuleihin, jos sitä heille opetettaisiin pienestä pitäen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin se juurtuisi tämän palstan ateisteihinkin, jos sitä heille opetettaisiin pienestä pitäen.
Kyllä minäkin luulen, että kehen tahansa meistä saisi juurrutettua vaikka minkälaisia ajatuksia, jos meidät pienestä pitäen opetettaisiin uskomaan niihin. Kasvatuksemme tuloksia tavalla tai toisella taidamme olla ihan jokainen.
"Kyllä minäkin luulen,"
Minä en luule.
"että kehen tahansa meistä saisi juurrutettua vaikka minkälaisia ajatuksia, jos meidät pienestä pitäen opetettaisiin uskomaan niihin."
Tuskimpa. Yhteenottoja olisi todellisuuden kanssa ja muiden ihmisten maailmankuvan kanssa jatkuvasti. Ja jossain vaiheessa ihminen alkaa itsenäisen ajattelunsa , eikö niin? :)
Todellisuus tarkistuksia ja tietojen vertailua.
Keskustelua ja vuorovaikutusta muoden ihmisten kanssa takaa muiden maailmankuvasta ja uskomuksista kuulemisen ja näkemisen. Et voi paeta todellisuutta.
"Kasvatuksemme tuloksia tavalla tai toisella taidamme olla ihan jokainen."
Emme taida olla ainakaan itsestään selvän lähteen, sillä ulkoisia vaikutteita tulvii joka puolella:Olemme osa tieto yhteiskunnassa. Kouluja käydään , vanhemmat on töissä:Meitä kasvattaa valtion oppilaitokset ja media TV:n kautta.
opiskelemme ammattiin liittyviä taitoja , lisäksi harrastuksia ja kommunikaatiota muiden ikäistemme kanssa.
Lisäksi on viihde:Elokuvat , pelit , kirjallisuus.
Ja tiede.
Eli ei se nyt ihan noin mene että sinne pään sisään ja sit se tulee tietynlaisena ulos : Tässä tulos. Ei koska maailma on paljon monimutkaisempi kuin maailmaa kuvaavat järjestelmät. etenkin uskonnoilla on taipumus pelkistellä ja yleistää asioita.
Samoin uskonnon harjoittajilla:Asiat tuntuvat olevan hieman yli yleistettyä soopaa.
uskovaisen kodin lapset ole aikuisina hihhuleita, järkevimmät pystyvät luopumaan uskosta.
"Eli ei se nyt noin mene että sinne pään sisään ja sit se tulee tietynlaisena ulos."
Enhän minä näin väittänytkään. Tarkoitin sitä, että tavalla tai toisella kasvatus vaikuttaa arvoihimme ja asenteisiimme aikuisenakin. Ja kuten itsekin totesit, vanhemmat eivät ole ainoa tahoi, joka meitä kasvattaa.
Suomessa voimakkaan uskonnollinen kasvatus saattaa muokata ihmisestä ihan toisenlaisen ideologian kannattajan, ikään kuin vastareaktiona. Ja Suomessa niiden omien mielipiteiden muodostaminen on huomattavasti helpompaa ja jopa mahdollisempaa kuin esim. islamilaisessa maailmassa. Täällä ei joudu yhteiskunnallisesti alempaan kastiin uskonnollisten näkemystensä perusteella, jossain muualla moisesta saattaa maksaa henkikullallaan.
Mielestäni me olemme ihmisinä kuitenkin loppujen lopuksi siinä mielessä samantyyppisiä, että tietynlaisissa olosuhteissa olemme, varsinkin lapsuudessa, hyvin alttiita vaikutuksille. Minä väitän, että jotain vaikutusta ihmiseen on sillä, mitä sisään menee. Sen seurauksena sieltä tulee uloskin jotain, toisilla toista kuin toisilla. Mutta sillä, kuinka meidät kasvatettiin ja kuinka itse kasvatuksemme koimme, hyvänä, ahdistavana, turvallisena, välinpitämättömänä yms., on vaikutusta siihen, millaisiin asioihin aikuisena uskomme ja mihin pyrimme.
perheissä kasvaneilla lapsilla on se ero, että jälkimmäiset ovat saaneet tietoa erilaisista elämänkatsomuksista laaja-alaisesti, päinvastoin kuin uskisperheissä kasvaneet.
Olen itse ei- uskovaisesta perheestä enkä muista, että minulle olisi painotettu koskaan uskonnon varjopuolia tai uskonnottomuuden hyviä puolia.
Kun kohtasin uskonnon kansakouluun mennessä, käsitykseni siitä oli täysin neutraali.
Minulle teroitettiin lapsena lähinnä hyvien tapojen, rehellisyyden ja työteliäisyyden merkitystä. Uskonnon pakkosyöttö kansakoulussa oli silloin hyväksyttävä. Ei ollut puhettakaan uskontotunneilta pois olosta.
Silti minusta ei tullut uskovaista. Hyvin olen pärjännyt ilman uskontoa ja näyttävät lapsenikin pärjäävän.
"perheissä kasvaneilla lapsilla on se ero, että jälkimmäiset ovat saaneet tietoa erilaisista elämänkatsomuksista laaja-alaisesti, päinvastoin kuin uskisperheissä kasvaneet."
Kiitos, minä olen kasvanut ei-uskovaisessa perheessä. Silti minusta tuli uskis. Ehkäpä totesin ettei määrä korvaa laatua...;)?
Pärjään muuten erittäin hyvin ilman uskontoa minäkin, sillä uskonnollisuus ja muotojumalisuus ovat aivan eri asia kuin Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Hänen kanssaan eläminen.
Äläs puppua puhele: käsky kuuluu "Älä tapa".
Poikkeusta ei ole, vaan pään poikkeusta tulkinnalle.
on tuon käskyn kanssa ristiriidassa olevia kohtia kymmenittäin.