Viimeisestä tuomiosta

Koska itse olen tuon viimeisen tuomion jo yhden kerran läpitse käynyt, niin kerrotaanpa muutama asia:

1) Viimeinen tuomio on pikemminkin loppuraportti kuin tuomio. Viimeisellä tuomiolla luetaan Elämän Kirjasta kaikki se, mitä olemme tehneet, sanoneet, ajatelleet tai ylipäänsä saaneet aikaan, mitkä ovat olleet niiden seuraukset ja mitkä ovat olleet motiivimme.

2) Viimeiseltä tuomiolta ei jouduta Helvettiin. Viimeinen tuomio ratkaisee sen, olemmeko täysinoppineita (ja valmiita Taivaaseen) vai kaipaammeko vielä lisäopintoja täällä murheen alhossa.

3) Viimeisellä tuomiolla tuomiota ei lue Jumala eikä Jeesus, vaan me jokainen tuomitsemme itse itsemme. Pääsääntöisesti olemme liian ankaria itsellemme - ennenkaikkea meidän tulisi oppia antamaan anteeksi itsellemme.

4) Ne, jotka joutuvat kadotukseen, joutuvat sinne _ennen_ viimeiselle tuomiolle joutumistaan - ja se puolestaan on seurausta sellaisesta elämästä, joka on vienyt heidät eroon Jumalasta. Kadotuksesta voi päästä pois huutamalla Jumalaa avukseen

5) Pahinta, mitä viimeisestä tuomiosta voi seurata, on joutua uusimaan maanpäällinen elämä eli reinkarnoitumaan tänne takaisin. Jumala on Rakkaus, eikä Hän todellakaan halua mitää pahaa meille, omille lapsilleen.

6) Me jokainen olemme täällä maan päällä vapaaehtoisina, omasta halustamme. Meidän ei siksi pitäisi valittaa, jos kohtaamme vaikeuksia - halusimme sitä itse, halusimme kohdata vaikeudet, ja halusimme voittaa ne. Tämä maailma on juuri sellainen kuin mitä sen pitääkin olla

... kirjoitti:

Koska itse olen tuon viimeisen tuomion jo yhden kerran läpitse käynyt, niin kerrotaanpa muutama asia:

1) Viimeinen tuomio on pikemminkin loppuraportti kuin tuomio. Viimeisellä tuomiolla luetaan Elämän Kirjasta kaikki se, mitä olemme tehneet, sanoneet, ajatelleet tai ylipäänsä saaneet aikaan, mitkä ovat olleet niiden seuraukset ja mitkä ovat olleet motiivimme.

2) Viimeiseltä tuomiolta ei jouduta Helvettiin. Viimeinen tuomio ratkaisee sen, olemmeko täysinoppineita (ja valmiita Taivaaseen) vai kaipaammeko vielä lisäopintoja täällä murheen alhossa.

3) Viimeisellä tuomiolla tuomiota ei lue Jumala eikä Jeesus, vaan me jokainen tuomitsemme itse itsemme. Pääsääntöisesti olemme liian ankaria itsellemme - ennenkaikkea meidän tulisi oppia antamaan anteeksi itsellemme.

4) Ne, jotka joutuvat kadotukseen, joutuvat sinne _ennen_ viimeiselle tuomiolle joutumistaan - ja se puolestaan on seurausta sellaisesta elämästä, joka on vienyt heidät eroon Jumalasta. Kadotuksesta voi päästä pois huutamalla Jumalaa avukseen

5) Pahinta, mitä viimeisestä tuomiosta voi seurata, on joutua uusimaan maanpäällinen elämä eli reinkarnoitumaan tänne takaisin. Jumala on Rakkaus, eikä Hän todellakaan halua mitää pahaa meille, omille lapsilleen.

6) Me jokainen olemme täällä maan päällä vapaaehtoisina, omasta halustamme. Meidän ei siksi pitäisi valittaa, jos kohtaamme vaikeuksia - halusimme sitä itse, halusimme kohdata vaikeudet, ja halusimme voittaa ne. Tämä maailma on juuri sellainen kuin mitä sen pitääkin olla

NOIN LUKEE?????T:USKIS

KIRJASSA kirjoitti:

NOIN LUKEE?????T:USKIS

Ei missään kirjassa, mutta olen ollut kliinisesti kuollut, ja elvytetty, ja kokenut tuon. Se kokemus poisti minulta kuolemanpelon aivan täysin ja pani elämänarvoni muutoinkin uuteen uskoon.

Jumala on olemassa, ja Hän on paljon ihanampi ja ihmeellisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

... kirjoitti:

Koska itse olen tuon viimeisen tuomion jo yhden kerran läpitse käynyt, niin kerrotaanpa muutama asia:

1) Viimeinen tuomio on pikemminkin loppuraportti kuin tuomio. Viimeisellä tuomiolla luetaan Elämän Kirjasta kaikki se, mitä olemme tehneet, sanoneet, ajatelleet tai ylipäänsä saaneet aikaan, mitkä ovat olleet niiden seuraukset ja mitkä ovat olleet motiivimme.

2) Viimeiseltä tuomiolta ei jouduta Helvettiin. Viimeinen tuomio ratkaisee sen, olemmeko täysinoppineita (ja valmiita Taivaaseen) vai kaipaammeko vielä lisäopintoja täällä murheen alhossa.

3) Viimeisellä tuomiolla tuomiota ei lue Jumala eikä Jeesus, vaan me jokainen tuomitsemme itse itsemme. Pääsääntöisesti olemme liian ankaria itsellemme - ennenkaikkea meidän tulisi oppia antamaan anteeksi itsellemme.

4) Ne, jotka joutuvat kadotukseen, joutuvat sinne _ennen_ viimeiselle tuomiolle joutumistaan - ja se puolestaan on seurausta sellaisesta elämästä, joka on vienyt heidät eroon Jumalasta. Kadotuksesta voi päästä pois huutamalla Jumalaa avukseen

5) Pahinta, mitä viimeisestä tuomiosta voi seurata, on joutua uusimaan maanpäällinen elämä eli reinkarnoitumaan tänne takaisin. Jumala on Rakkaus, eikä Hän todellakaan halua mitää pahaa meille, omille lapsilleen.

6) Me jokainen olemme täällä maan päällä vapaaehtoisina, omasta halustamme. Meidän ei siksi pitäisi valittaa, jos kohtaamme vaikeuksia - halusimme sitä itse, halusimme kohdata vaikeudet, ja halusimme voittaa ne. Tämä maailma on juuri sellainen kuin mitä sen pitääkin olla

Kun ihminen lankesi syntiin eli hyvän ja pahan tietoon ja eroon Elävästä Jumalasta.
Jumala valmisti pelastuksen ainoasaan pojasaan.Joka syntyi maan pääle ja sovitti ihmisen rikkomuksen Jumalaa kohtaan. Siis Jumala ei tuomitse ketään vaan ihminen tuomitsee itsensä koska ei ota vastaan evankeljumia eli Jeesuksen armotyötä jonka hän täytti kuolemalla ihmisenä Golgatalla Jerusalemissa kaikkien ihmisten puolesta. Kuka vain polvistuu Jeesuksen eteen ja ottaa armon vastaan voi syntyä uudesti pyhästä hengestä. Kun ihmisellä on etsikkoaika silloin voi ihminen vain löytää armon. Ei siis omasta tahdosta vaan ne löytävät jotka Jumala tahtoo pelastaa poikansa kautta. Silloin jokainnen näkee että pelastus on vain Jeesuksessa jotka ottavat hänen armotyönsä vastaan. Ihminen tuomitsee itsensä kun ei ota vastaan Jumalan pelastusuunitelmaa.

R.O kirjoitti:

Kun ihminen lankesi syntiin eli hyvän ja pahan tietoon ja eroon Elävästä Jumalasta.
Jumala valmisti pelastuksen ainoasaan pojasaan.Joka syntyi maan pääle ja sovitti ihmisen rikkomuksen Jumalaa kohtaan. Siis Jumala ei tuomitse ketään vaan ihminen tuomitsee itsensä koska ei ota vastaan evankeljumia eli Jeesuksen armotyötä jonka hän täytti kuolemalla ihmisenä Golgatalla Jerusalemissa kaikkien ihmisten puolesta. Kuka vain polvistuu Jeesuksen eteen ja ottaa armon vastaan voi syntyä uudesti pyhästä hengestä. Kun ihmisellä on etsikkoaika silloin voi ihminen vain löytää armon. Ei siis omasta tahdosta vaan ne löytävät jotka Jumala tahtoo pelastaa poikansa kautta. Silloin jokainnen näkee että pelastus on vain Jeesuksessa jotka ottavat hänen armotyönsä vastaan. Ihminen tuomitsee itsensä kun ei ota vastaan Jumalan pelastusuunitelmaa.

Syntiinlankeemus on myytti.

Me tulimme tänne maailmaan vapaaehtoisesti. Me "lankesimme syntiin" eli antauduimme materian kahleisiin ja tulimme kokemaan tämän maailman ja sen luonnonlait ja rajoitukset siksi, että me tulisimme, kuten Jumala itse, oppimaan hyvän- ja pahan tiedon ja oppisimme rakastamaan sekä itseämme, toisiamme että Jumalaa tässä maailmassa, joka ei rakkautta tarjoa.

Meistä jokainen on jo valmiiksi pelastettu, ja kuolemamme jälkeen palaamme takaisin Taivaan Kotiin, josta olemme lähteneetkin. Jumala ei ole sellainen kyrpänaama, mitä kristityt esittävät hänen olevan - että hän vihaisi omia lapsiaan ja oletusarvoisiesti haluaisi nakata jokaisen helvettiin, joka ei suostu palvomaan Jeesusta. Me jokainen olemme Jumalalle arvokas, ja me tavikset palaamme Taivaaseen automaattisesti.

Mutta voimme kyllä halutessamme kämmeltää oikein kunnolla ja joutua eroon Jumalasta. Meillä on vapaa tahto. Emme ole oletusarvoisesti kadotettuja, vaan voimme itse järjestää asiamme niin, että joudumme kadotukseen eli eroon Jumalasta. Ja tätä varten Jeesus teki mitä teki: hänen sovitustyönsä on ensisijaisesti niitä varten, jotka ovat onnistuneet kämmäämään ja ovat vaarassa joutua kadotukseen. Se on sitä yhtä eksynyttä lammasta varten - me 99 tavista palaamme kotiin muutoinkin.

Ainoa, millä todella on merkitystä, on rakkaus. Se, että olemme noudattaneet rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä. Vain se on merkittävää. Ei se, millä nimellä olemme Jumalaa kutsuneet tai miten häntä palvoneet tai mikä on ollut suhteemme Jeesukseen.

... kirjoitti:

Ei missään kirjassa, mutta olen ollut kliinisesti kuollut, ja elvytetty, ja kokenut tuon. Se kokemus poisti minulta kuolemanpelon aivan täysin ja pani elämänarvoni muutoinkin uuteen uskoon.

Jumala on olemassa, ja Hän on paljon ihanampi ja ihmeellisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Ihana Jumala pisti minut kärsimään uudestaan ihmisten seassa. Elä uudestaan,elä uudestaan. Saisi se loppu jo tulla.

Khzael kirjoitti:

Ihana Jumala pisti minut kärsimään uudestaan ihmisten seassa. Elä uudestaan,elä uudestaan. Saisi se loppu jo tulla.

on usein samansuuntaisia fiiliksiä. Koen, että olen täällä joko rangaistuksena tai sitten olen boddhisattva ja todella halusin tänne jostain syystä.

Mutta tämä kerta saa jäädä viimeisekseni.

... kirjoitti:

Ei missään kirjassa, mutta olen ollut kliinisesti kuollut, ja elvytetty, ja kokenut tuon. Se kokemus poisti minulta kuolemanpelon aivan täysin ja pani elämänarvoni muutoinkin uuteen uskoon.

Jumala on olemassa, ja Hän on paljon ihanampi ja ihmeellisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Ei missään kirjassa, mutta olen aivokuollut, koska olen uskis, ja fanaattinen hullu, ja uskon kaiken mitä raamtuksi kutsutussa satukirjassa sanotaan. Se kokemus poisti minulta elämänhalun aivan täysin ja pani kuolemanhimoni kaiken edelle.

Jumala on olemassa, ja Hän on paljon pervompi, psykoottisempi ja verenhimoisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Suomentaja kirjoitti:

Ei missään kirjassa, mutta olen aivokuollut, koska olen uskis, ja fanaattinen hullu, ja uskon kaiken mitä raamtuksi kutsutussa satukirjassa sanotaan. Se kokemus poisti minulta elämänhalun aivan täysin ja pani kuolemanhimoni kaiken edelle.

Jumala on olemassa, ja Hän on paljon pervompi, psykoottisempi ja verenhimoisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Sellaista se on. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Jällen kerran kokemus menee Raamatun edelle. Meillä jokaisella todellakin on oma suojelusenkelimme - joillakin meistä useampia - joka pitää meistä huolta.

Enkelit ovat toki luotuja, samalla tavoin kuin ihmisetkin, mutta he ovat kahdessa ulottuvuudessa samanaikaisesti. emme havaitse heitä, mutta silti he ovat täällä.

Kuolemakokemuksissa on käynyt ilmi, että usein ne pikkulasten kuvitteelliset leikkitoverit, joita vain he ovat kyenneet näkemään, ovatkin olleet heidän suojelusenkeleitään.

... kirjoitti:

Jällen kerran kokemus menee Raamatun edelle. Meillä jokaisella todellakin on oma suojelusenkelimme - joillakin meistä useampia - joka pitää meistä huolta.

Enkelit ovat toki luotuja, samalla tavoin kuin ihmisetkin, mutta he ovat kahdessa ulottuvuudessa samanaikaisesti. emme havaitse heitä, mutta silti he ovat täällä.

Kuolemakokemuksissa on käynyt ilmi, että usein ne pikkulasten kuvitteelliset leikkitoverit, joita vain he ovat kyenneet näkemään, ovatkin olleet heidän suojelusenkeleitään.

että ihminen olisi muka niin heikko, että tarvitsisi jonkin pallinaaman suojelua?! Tuskin! Minä en tarvitse apua, saati joidenkin kyrpänaamojen suojelua. Minä pärjään omillani. En tarvitse ketään, jumalasta puhumattakaan!