Lueskelen mielelläni aamuisin hesaria ja siitä sarjakuvien lisäksi pääkirjoitukset. Niistä näkee helpoiten mikä väri ja mikä aate on lehtisen johtotähti. Usein olen saanut tukevat naurut niitä tavaillessani jonkun pääkirjoittajan hurskastellessa pahasti keulien tai selittävän miten musta onkin valkoista, hänen mielestään. Yllättäen näissä kirjoittajissa on hyvinkin heikkotasoisia joukossa sekä ulosanniltaan, että asiatietoudeltaan.
Tänään niissä ei ollut kovin naurettavia juttuja jos ei mitään asiaakaan. Kuitenkin erään kirjoittajan kannanotto viinapulloihin suunniteltuihin, vaaroista varoittaviin etiketteihin tuntui hiukan oudolta.
Kirjoittaja ei lämmennyt ajatukselle mutta ei osannut selittää vastahankaisuutensa syitäkään vakuuttavasti. Mainitsi kyllä epäillyksensä niiden tehosta ja siitä, etteivät pienet tislaamot ryhdy varoituksia etiketteihinsä erityisesti suomea varten asentelemaan.
Kirjoituksen pohjalta paistoi kuitenkin myös se todellinen syy vastahankaisuuteen. Kirjoittaja ei halua, että niissä puteleissa joista hän ryyppää viinaa on mitään varoituksia esim. alkoholismista ja alkoholisairauksista.
Hän kuten monet muutkin miettivät miltä näyttää ja vaikuttaa kun tuovat puteleita pöytään itsensä ja vieraidensa ryypättäväksi ja etiketeissä loistaa kauas vaaramerkkejä ja kehoituksia olla liikoja tenuttamatta. Siinähän menee pian maku koko juopottelusta kun putelien etiketit jatkuvasti kirkuvat varoittavaa ja turmiollista sanomaansa, mutta eikös se ole tarkoituskin.
Tämän on syyksi sanonut jotkin kaappijuopot, virallisesti "kohtuukäyttäjät" kahdenkeskisissä keskusteluissa. He vierastavat ajatusta, että heidän käyttämänsä, kalliin viinapullon kyljessä varoitetaan heitä, ovathan he sivistyneitä "kohtuukäyttäjiä" ja osaavat juoda viinaa.
Nuo teesit, etteivät varoitukset auta ja etteivät pienet tislaamot ryhdy varoituksia laittelemaan ovat tuulesta temmattuja ja kestämättömiä.
Ehkä varoitukset eivät auta kirjoittajan kaltaisiin viinan juojiin eivätkä muihinkaan tenuneniin koska hehän ovat jo alkoholisteja tai kovaa kyytiä matkalla holistiksi. Ei sellaisten juomahaluja enää mikään muu pysäytä kuin ehkä uskoon tuleminen.
Sen sijaan kasvaviin sukupolviin ja todellisiin kohtuukäyttäjiin sillä saattaa hyvinkin olla vaikusta. Kyllä varoitukset saavat ainakin miettimään puoli sekunttia ja mahdollisesti se toinen puteli jääkin hyllyyn sillä kertaa. Nouseva polvi taas saa takaraivoonsa tunteen jo pienenä, ettei viina ole vaaratonta vaikka isi ja äiti sitä koko ajan juovatkin. Varoitus pullon etiketissä ja siitä juoneet, hulluna humallassa heiluvat vanhemmat todistavat hyvin toistensa puolesta.
Viinan tukkumyynti taas on aivan normaalia kaupankäyntiä ja tuottaja liimaa pullojen kyljet vaikka täyteen tarroja jos asiakas niin haluaa. Hinta nousee sentin pari mutta se ei vaikuta ostajan haluun tyydyttää viinanhimoaan.
Pääkallo ja sääriluut, pöhöttyneiden naamojen ja rasvamaksojen kuvia pullojen kylkiin mahdollisimman nopeasti vain. Suomalaiset juovat jo nyt aivan tolkuttomasti eikä mitään keinoa alkoholismiin matkalla olevien herättämiseksi ja pysäyttämiseksi tule jättää käyttämättä, ei edes siksi, että jotkut tulevat kokemaan ne pistoina omassatunnossaan ryypätessään.
Tänään niissä ei ollut kovin naurettavia juttuja jos ei mitään asiaakaan. Kuitenkin erään kirjoittajan kannanotto viinapulloihin suunniteltuihin, vaaroista varoittaviin etiketteihin tuntui hiukan oudolta.
Kirjoittaja ei lämmennyt ajatukselle mutta ei osannut selittää vastahankaisuutensa syitäkään vakuuttavasti. Mainitsi kyllä epäillyksensä niiden tehosta ja siitä, etteivät pienet tislaamot ryhdy varoituksia etiketteihinsä erityisesti suomea varten asentelemaan.
Kirjoituksen pohjalta paistoi kuitenkin myös se todellinen syy vastahankaisuuteen. Kirjoittaja ei halua, että niissä puteleissa joista hän ryyppää viinaa on mitään varoituksia esim. alkoholismista ja alkoholisairauksista.
Hän kuten monet muutkin miettivät miltä näyttää ja vaikuttaa kun tuovat puteleita pöytään itsensä ja vieraidensa ryypättäväksi ja etiketeissä loistaa kauas vaaramerkkejä ja kehoituksia olla liikoja tenuttamatta. Siinähän menee pian maku koko juopottelusta kun putelien etiketit jatkuvasti kirkuvat varoittavaa ja turmiollista sanomaansa, mutta eikös se ole tarkoituskin.
Tämän on syyksi sanonut jotkin kaappijuopot, virallisesti "kohtuukäyttäjät" kahdenkeskisissä keskusteluissa. He vierastavat ajatusta, että heidän käyttämänsä, kalliin viinapullon kyljessä varoitetaan heitä, ovathan he sivistyneitä "kohtuukäyttäjiä" ja osaavat juoda viinaa.
Nuo teesit, etteivät varoitukset auta ja etteivät pienet tislaamot ryhdy varoituksia laittelemaan ovat tuulesta temmattuja ja kestämättömiä.
Ehkä varoitukset eivät auta kirjoittajan kaltaisiin viinan juojiin eivätkä muihinkaan tenuneniin koska hehän ovat jo alkoholisteja tai kovaa kyytiä matkalla holistiksi. Ei sellaisten juomahaluja enää mikään muu pysäytä kuin ehkä uskoon tuleminen.
Sen sijaan kasvaviin sukupolviin ja todellisiin kohtuukäyttäjiin sillä saattaa hyvinkin olla vaikusta. Kyllä varoitukset saavat ainakin miettimään puoli sekunttia ja mahdollisesti se toinen puteli jääkin hyllyyn sillä kertaa. Nouseva polvi taas saa takaraivoonsa tunteen jo pienenä, ettei viina ole vaaratonta vaikka isi ja äiti sitä koko ajan juovatkin. Varoitus pullon etiketissä ja siitä juoneet, hulluna humallassa heiluvat vanhemmat todistavat hyvin toistensa puolesta.
Viinan tukkumyynti taas on aivan normaalia kaupankäyntiä ja tuottaja liimaa pullojen kyljet vaikka täyteen tarroja jos asiakas niin haluaa. Hinta nousee sentin pari mutta se ei vaikuta ostajan haluun tyydyttää viinanhimoaan.
Pääkallo ja sääriluut, pöhöttyneiden naamojen ja rasvamaksojen kuvia pullojen kylkiin mahdollisimman nopeasti vain. Suomalaiset juovat jo nyt aivan tolkuttomasti eikä mitään keinoa alkoholismiin matkalla olevien herättämiseksi ja pysäyttämiseksi tule jättää käyttämättä, ei edes siksi, että jotkut tulevat kokemaan ne pistoina omassatunnossaan ryypätessään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.saunalahti.fi/~myllma/viinavaroitus.htm
Alkoholissa itsessään on jo varoitus, siitä tulee krapula.
Krapulan varoittavassa luonteessa on se ongelma, että sen ennalta ehkäisevä vaikutus kestää korkeintaan keskiviikkoon asti jos on ryypiskellyt koko viikonlopun. Perjantaina sitä ja sen kurjuutta ei enää lainkaan muista ja niinpä ryhdytään hankkimaan uutta muistin virkistämiseksi.
Kuinkahan monta kertaa lausutaan suomessakin kärsivällä ja vapisevalla äänellä pelkästään tänään: "Ei enää ikinä" ja kuinka moni näistä lausujista on ensi lauantaina taas tuuheasti päissään.