Oli miten oli, mutta jalkapallossa on totuus. Nämä olivat tunnelmat erätauolla.
Muuten vanhan tarinan mukaan Afrikasta lähetetiin eräs poppamies hankkimaan vaikutteita Euroopasta. Palattuaan laajalta opintomatkaltaan hän totesi, ettei Euroopassa ollut mitään muuta mielenkiintoista kuin eräät palvosmenot. Rituaalissa 22 kaksi erilaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä kokoontui laajalle kentälle. Rituaalia ohjasi kolme poppamiestä. Palvosmenot eivät itsesään olleet kovin mielenkiintoisia, mutta aina 15 minuutin kuluttua alkoi sataa. Niin leviää jalkapalloharrastus maailmassa.
Tänään taitaa olla Italian vuoro.
Muuten vanhan tarinan mukaan Afrikasta lähetetiin eräs poppamies hankkimaan vaikutteita Euroopasta. Palattuaan laajalta opintomatkaltaan hän totesi, ettei Euroopassa ollut mitään muuta mielenkiintoista kuin eräät palvosmenot. Rituaalissa 22 kaksi erilaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä kokoontui laajalle kentälle. Rituaalia ohjasi kolme poppamiestä. Palvosmenot eivät itsesään olleet kovin mielenkiintoisia, mutta aina 15 minuutin kuluttua alkoi sataa. Niin leviää jalkapalloharrastus maailmassa.
Tänään taitaa olla Italian vuoro.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jalkapallossa - urheilussa yleensä - on myös korvike mieskuntoisuuden osoittamiselle ja kukkoilulle. Korvike kautta historian tapahtuneelle urhojen keskinäiselle taistolle, voimanmittelöille, sodankäynnille. Ehkä saamme olla urheilulle kiitollisia siitä että maailmanlaaja julkisuus ja kuuluisuus toimivat niin loistavina nationalismin ja maskuliinisuuden virittäjinä ja palkitsijoina, että saattaisi kuvitella perinteisten nationalismin ilmentymien saavan urheilusta vaihtoehdon.
Muutaman tunnin jalkapallokentällä juostuaan, strategisia syöksyjä ja sijoittumisia tehneenä äijä voi olla niin täynnä aggressiohormoneja ettei enää pysty hallitsemaan itseään. Suomen jääkiekkojoukkuetta valmentanut mies kertoi minulle miten tavallista on että häviävä joukkue sortuu aggressioihin - ihan tajuttomaan, hyödyttömään, käsittämättömään väkivaltaan - pelin lähetessä loppuaan. Hän kertoi ettei oikeastaan ole mitään niin kovin ihmeellistä siinä jos viisitoista sekuntia ennen jääkiekko-ottelun päättymistä kentällä syntyy tappelu, jossa äijät adrenaliinia veri täyteen pumpattuna käyvät toistensa kurkkuihin ja mätkivät toisiaan raivon vallassa.
Jotan tällaistahan tänään tapahtui Ranskan joukkueen Zidanelle - tyypin on täytynyt käydä yhtä lailla tlikierroksilla kuin minä tahansa historiallisen taistelukentän solttu taistelun raivotessa ympärillä ja taistelijoiden ollessa täydellisessä kiihotustilassa. Käyttäytymisessä tällöin ei ole oikeastaan mitään järkeä, koska veri on niin täynnä myrkkyjä etteivät aivot toimi enää sen enempää kuin tuntohermotkaan. Hirveätä jälkeä syntyy, mutta taistelijat ovat taistelun kestäessä jokseenkin sokeita näkemään muuta kuin lähimmän vastustajansa.
Sotilaat nähdään usein sankareina, ja usein kuvitellaan että rintamataistelut varsinkin historiassa vuosisatoja sitten kun mitään tuliaseita ei vielä ollut käytössä ja kaikki taistelut tapahtuivat lähitaisteluina avarilla kentillä, olisivat vaatineet miehiltä jotain senkaltaista rohkeutta johon nykyisistä ihmisistä ei ehkä olisi. Tämä on tietenkin täyttä harhaa, ja se tapa, jolla adrenaliinimyrkytetty ihminen käyttäytyy raivotilan vallassa tuli mahdollisesti hyvin esille - tai vähintäänkin antoi aavistuksen - tuossa jalkapallon MM-loppuottelussa Zidanelle tapahtuneen primitiivireaktion yhteydessä.
Re:
Tässä tapauksessa ei pidä sotkea adrenaliinimyrkytystä ja primitiivireaktioita. Montako kabyylia muuten tunnet perusteellisesti hyvin pitkän ystävyyden perusteella?
Zidane on 100:sti kabyyli; ei siis ranskalainen paitsi kansallisuudeltaan!
Sodankäynti ja urheilu ovat molemmat ihan yleismaailmallisia ilmiöitä, ja aggressiot ovat ihan yleisinhimillisiä. Tappeluissa vaarahormonit valtaavat elimistön ihan siitä riippumatta kuka on kyseessä, milloin tai missä. Urheilussa nähtävät aggressiot ovat nekin ihan tyypillisiä, ja niitä nähdään kakkialla. Niiden perusta on selvä, eikä niitä tarvitse selittää muuten kuin ihmisen tyypillisillä rakenteellisilla ominaisuuksilla. Juuri tuolla tavalla ihminen tuollaisessa tilanteessa reagoi. Historia kertoo tämän, päivän uutiset kertovat näitä juttuja toistuvasti.
Tajutonta tämä nykyisten rotuerottelijoiden halu tulkita ihan kaikki käyttäytyminen ja henkiset ominaisuudet rodullis-kielellisistä lähtökohdista. On todella huolestuttavaa, jos tällaisia antropologian täydellisesti väärinymmärtäneitä sekopäitä on enemmän kuin muutama.
Uutiset tietävät nyt kertoa, että Italian joukkueen puolustuspelaaja Materazzi olisi mahdollisesti nimittänyt Zidanea "likaiseksi terroristiksi" ja saanut tällä herjalla aikaan Zidanen silmittömän suuttumuksen.
Materazzi itse kiistää täysin:
"Se ei pidä missään nimessä paikkansa. En kutsunut häntä terroristiksi. Olen oppimaton, en edes tiedä mitä sana tarkoittaa." (Iltakehden välittämän uutisen mukaan)
Nyt meillä on sitten jo kaksi kovaa pelimiestä, jotka eivät tiedä mitä terrosisti tarkoittaa. Ensimmäinenhän oli hallituksemme pääpelaaja Paavo Lipponen, joka haukkua motkotti norjalaisen luonnonsuojelujärjestön Bellonan edustajia terroristeiksi, mutta pyysi myöhemmin kiireesti anteeksi kun kuuli järjestön nostavan herjasyytettä oikeudessa ja totesi, että oli erehtynyt sanoissa. "Tarkoitin aktivisteja, en terroristeja."
Historia siis opettaa että sana 'terroristi' on niin vaikea, ettei sen käyttöä hallitse sen enempää pienen maan pääministeri kuin mm-voittoon yltäneen jalkapallojoukkueen pelaaja.
Ei ihme