kuolemanpelkoa ja tuskaista elämää

Olin 8kk kun muutin tädin perheeseen koska biologiset vanhemmat olivat alkoholisteja. näin biologisen äidin viimeksi 4-vuotiaana ja isän 11-vuotiaana 2001 juuri ennen kun hän kuoli johonkin yllättäen. Tätini kuoli 2004 kun olin 14-vuotias syöpään joka leikattiin eikä ollut pitänyt levitä minnekkään. Sen jälkeen sijaisisäni 63w on lyönyt ja kuristanut mua ja olen aina ollut hänen inhokkinsa. Hän syyttää , haukkuu, aliarvioi, ei kannusta, puhuu omiaan musta ja kylässä tai sit ku meil on vierai niin hän esittää et oltas ihan ku jotku parhaat kaverit se ottaa päähän. Hän myös aina jaksaa jauhata kuinka huono musta tarvii tulla, ksoka biologiset vanhemmat oli alkoholisteja.HÄn aina myös sanoo et "en mä susta enää tykkää tykkäsin vaa susta sillo ku olit pieni" ja "en mä sua tänne ois ottanu asuu ellei äitis ois väkisin halunnu". Mammani kuoli kuukaus sitten ja samana päivänä jolloin äidin kuolamasta tuli tasan 2-vuotta täyteen. Mulla on tullut masennus, paniikkihäiriö, tukehtumispelko ja ties mitä kaikkea, mutta en saa lääkkeitä. Olen kunnollinen nuori en juo en polta ja pääsin jopa kauppikseen opisekelemaan nyt syksyllä. Käyn kerran viikossa psykologilla ja nyt syyskuussa muutan omaan asuntoon. Toivon asiallisia vastauksia kiitos!
6807
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

hei,
ei mikään kumma että sulla on masennusta, paniikkihäiriötä ja sellaista. Elämässäsi on tosiaan tapahtunut isoja ja raskaita asioita.
Onneksi olkoon kauppiksen opiskeluun pääsystä! Kyllä varmaan selviät, kun pääset pois sen ihme tavalla käyttäytyvän sijaisisän luota. Oma kämppä, oma rauha! Ja että käyt psykologilla, se on tosi tärkeä ja iso hyvä asia elämässäsi nyt.

Alkaa taatusti se ahdistus, tukehtumisen pelko ja muut oireet helpottaa. Huomaat että solmut aukeavat ilman lääkkeitäkin. Kyllä varmaan sinun tapaamasi ammatti-ihmiset ovat nähneet, että pystyt selviämään ilman.
Tsemppiä ja uskoa parempaan huomiseen! Valoa näkyvissä.
Jaksa nauttia kesästäkin! Hyviä rentoutumis-ilmoja toivotellen 'tsemppi'

Äänestä

Pipsanderi! Mahtavaa että pääset pois sellaisen hirviön luota! Nyt elämääsi alkaa puhaltamaan uudet tuulet, ja toivottavasti paremmat sellaiset :)

Näytä sille sijaisisällesi että pärjäät paremmin ilman sitä, ja että et ole hänen arvoisensa.
Sinun arvoasi ei voi edes mitata, toisin kun taas hän ei ole minkään arvoinen!

Tuollaiset hakkaaja ja kuristajat sais laittaa munista hirteen.

TSEMIÄ!!!!!!!

Äänestä

naivi sanonta, mutta totta. Olet paljon kokenut nuoreksi ihmiseksi. Toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Opiskele ahkerasti ja älä anna menneiden täyttää elämääsi, vaan elä edessä olevaa.

Äänestä

ihminen. Näetkö itsesi, kuinka fiksukin olet. Aloitat opiskelun, olet kunnollinen ja vaikeuksissa toimit oikein käymällä psykologilla, jatka näitä käyntejä.

Sinulla on ollut rankkaa, ei ole ihme,että on tullut paniikkihäiriötä ja muuta. Mahdollisesti oireesi helpottavat, kun pääset elämään omaa elämääsi. Olettaisin ammatti-ihmisen näkevän, että pärjäät ilman lääkkeitä. Joskus lääkkeet on tarpeen, mutta kannattaa yrittää ilman.

On hienoa, kun pääset muuttamaan omaan asuntoon. Olisiko sinulla mahdollisuutta muuttaa jo aikaisemmin esim. sosiaalitoimen tukemana. Olethan kertonut psykologille lyömisestä ja kuristamisesta. Eihän ketään saa lyödä. Kysele psykologilta neuvoja kuinka toimia.

Onko sinulla ehdottoman luotettavaa sukulaista tai ketään muuta, jolta saisit tukea psykologin lisäksi.

Katso tulevaisuuteen. Saat ammatin, voit rakentaa ihan oman elämän. Edessä voi olla paljon hyvää.
Sinä et ole syyllinen ikäviin kokemuksiisi.Vanhempiesi alkoholismi ei ole sinun syysi, ei tee sinusta huonoa, eikä määrää mitä sinusta tulee.

Minulle jäi kerran psykologin luona käynniltä elämän ohjeeksi tällainen ajatus. -Vaikka tänään olisi kuinka vaikeaa, on aivan varmaa, että muutaman vuoden päästä, ehkä jo aikaisemmin, tilanne ei ole sama.- Jaksathan uskoa näin.

Sinulle pipsanderi lämpimiä ajatuksia ja oikein hyvää jatkossa.

Äänestä

Ihan ensimmäiseksi, sinä et ole tehnyt mitään väärin. Raskasta että olet syntynyt vanhemmille, joilla on ollut liian vähän voimia antamaan se hyvä mikä jokaille lapselle kuuluu.
Täydellisiä vanhempia ei ole meillä kenelläkään.
Kun itse menetin lapseni päätin, että haen kaiken sen tuen ja avun joka on saatavissa.
Sen jälkeen olen tutustunut ihaniin ihmisiin, vertaistuessa, ja monissa muissa paikoissa, jossa on jotain samaa kokeneita ihmisiä.
Älä jää yksin ja voi olla, että ikäisesi tuntutuvat lapsellisilta, koska he ovat kokeneet niin paljon vähemmän kuin sinä.
Halauksin voimia sinulle. Rumastan ankasta voi kasvaa joutsen, muista se.

Äänestä
  • Minulla oli murrosikäisenä vaihe, että ei ollut hyvä olla koulussa (sisäoppilaitos) eikä kotona.
    Koulussa ja kotona kiusattiin.
    Asuin isoisän luona jolla oli ilkeä taloudenhoitaja. Rakas mummoni joka hoiti minua äidin kuoleman jälkeen kuoli kun olin 10v.
    Taloudenhoitajan ivailu tuntui silloin pahalta. Niin vain olen selvinnyt ja sain oman perheen ja lapsia sekä lapsenlapsia.
    Minulla oli yksi hyvä tukija, enoni vaimo jolta sain voimia. TOivon sinulle samaa, että löytäisit ihmisen joka tukisi sinua.
    Toivon enkeleitä elämääsi varjelemaan sinua.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pipsanderi kirjoitti:

Olin 8kk kun muutin tädin perheeseen koska biologiset vanhemmat olivat alkoholisteja. näin biologisen äidin viimeksi 4-vuotiaana ja isän 11-vuotiaana 2001 juuri ennen kun hän kuoli johonkin yllättäen. Tätini kuoli 2004 kun olin 14-vuotias syöpään joka leikattiin eikä ollut pitänyt levitä minnekkään. Sen jälkeen sijaisisäni 63w on lyönyt ja kuristanut mua ja olen aina ollut hänen inhokkinsa. Hän syyttää , haukkuu, aliarvioi, ei kannusta, puhuu omiaan musta ja kylässä tai sit ku meil on vierai niin hän esittää et oltas ihan ku jotku parhaat kaverit se ottaa päähän. Hän myös aina jaksaa jauhata kuinka huono musta tarvii tulla, ksoka biologiset vanhemmat oli alkoholisteja.HÄn aina myös sanoo et "en mä susta enää tykkää tykkäsin vaa susta sillo ku olit pieni" ja "en mä sua tänne ois ottanu asuu ellei äitis ois väkisin halunnu". Mammani kuoli kuukaus sitten ja samana päivänä jolloin äidin kuolamasta tuli tasan 2-vuotta täyteen. Mulla on tullut masennus, paniikkihäiriö, tukehtumispelko ja ties mitä kaikkea, mutta en saa lääkkeitä. Olen kunnollinen nuori en juo en polta ja pääsin jopa kauppikseen opisekelemaan nyt syksyllä. Käyn kerran viikossa psykologilla ja nyt syyskuussa muutan omaan asuntoon. Toivon asiallisia vastauksia kiitos!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu