mua on alkanu noi parin kuukauden ajan särkee päätä tosi usein ja on jotenki huno olo vaa.. mua pyörryttää usein.
mua ei oikee kiinnosta mikään.en saa mitää aikaseks ja ei jaksas lähtee ikinä mihinkää.väsyttää koko aja eikä tää väsymys lähe nukkumallakaa pois.
kun yritän nukkua en nukahda moneen tuntiin vaan pyörin sängyssä jotai 4-6 tuntia. heräilen tosi usein yöllä..
oon myös alipainonen ja paino indeksi on jotai 16 ku normaalisti sen itäs olla 20-23
en kehtaa mennä rannalle ku oon liian laiha.mua hävettää..
koulussakin on jotenki vaikee keskittyä..en jaksais aina lähtee kouluun. haluaisin vaan jäädä kotiin.. siellä puhutaan musta seläntakana paskaa ja virnuillaan että ei tunnu kauheen mukavalta.
lukeminen on nii vaikeeta vaikka luokka ei meluaisikaan..en vaa pysyty keskittyy kunnolla..
ihanaa kun on lomaa niin ei tarvii mennä kuluun mut nyt taas ei ole mitään tekemistä kun ei ole kavereita..istun vaan joka päivä kotona tekemättä mitään.ei sitä yksin kehtaa mihinkään lähteä.
musta tuntuu et kaikki vihaa mua.
mulla ei oo koskaan ollu kun kaks kaveria joita nytkin näen vaan kerran kuussa eikä ne ole edes saman ikäisiä..ne on kolme ja kaks vuotta nuorempia.ois kiva saaha samaa ikäluokkaa olevii kavereita.oon 17 vuotias
mua on kiusattu päiväkodista peruskouluun...
kaikki vaan sanoo että kiusaaminen loppuu kun ei välitä siitä..mutta ei se loppunut..olen ollut välittämättä siitä jo liian monta vuotta enkä ole sanonut kiusaajille asiasta mitään..
.ihmiset on vaa nii ilkeitä mulle..mulle nauretaan.. miks kaikki on niin pinnallisia..jos on ruma ni on emmä tälle mitää voi..
mun itsetunto on menny kokonaa...
mun velikin aina haukkuu huoraksi ja ties mikskä ja arvostelee mua..mun isää en oo nähny ku kahesti tänä vuonna..se ei haluu nähä mua.se vaa soittelee mun veljelle ja tapailee sitä.
mut ihan sama en mä varmaan edes halua tavata sitä..se on väkivaltanen ja hakkas mua aina pienenä..(johtuu varmaan siitä et se vihaa lapsia kun ei se enää hakkaa)se ärsyyntyy niin helposti ettei sille mitää ukalla sanoo ku saa pelätä sitä koko ajan.
mun vanhemmat on eronnu.
asun äidin luona..
mä itken tosi usein..joskus itken itteni uneen..(varmaan se auttaa)
viiltelen ranteet..fyysinen kipu auttaa joskus unohtamaan henkisen kivun..
mua ei oikee kiinnosta mikään.en saa mitää aikaseks ja ei jaksas lähtee ikinä mihinkää.väsyttää koko aja eikä tää väsymys lähe nukkumallakaa pois.
kun yritän nukkua en nukahda moneen tuntiin vaan pyörin sängyssä jotai 4-6 tuntia. heräilen tosi usein yöllä..
oon myös alipainonen ja paino indeksi on jotai 16 ku normaalisti sen itäs olla 20-23
en kehtaa mennä rannalle ku oon liian laiha.mua hävettää..
koulussakin on jotenki vaikee keskittyä..en jaksais aina lähtee kouluun. haluaisin vaan jäädä kotiin.. siellä puhutaan musta seläntakana paskaa ja virnuillaan että ei tunnu kauheen mukavalta.
lukeminen on nii vaikeeta vaikka luokka ei meluaisikaan..en vaa pysyty keskittyy kunnolla..
ihanaa kun on lomaa niin ei tarvii mennä kuluun mut nyt taas ei ole mitään tekemistä kun ei ole kavereita..istun vaan joka päivä kotona tekemättä mitään.ei sitä yksin kehtaa mihinkään lähteä.
musta tuntuu et kaikki vihaa mua.
mulla ei oo koskaan ollu kun kaks kaveria joita nytkin näen vaan kerran kuussa eikä ne ole edes saman ikäisiä..ne on kolme ja kaks vuotta nuorempia.ois kiva saaha samaa ikäluokkaa olevii kavereita.oon 17 vuotias
mua on kiusattu päiväkodista peruskouluun...
kaikki vaan sanoo että kiusaaminen loppuu kun ei välitä siitä..mutta ei se loppunut..olen ollut välittämättä siitä jo liian monta vuotta enkä ole sanonut kiusaajille asiasta mitään..
.ihmiset on vaa nii ilkeitä mulle..mulle nauretaan.. miks kaikki on niin pinnallisia..jos on ruma ni on emmä tälle mitää voi..
mun itsetunto on menny kokonaa...
mun velikin aina haukkuu huoraksi ja ties mikskä ja arvostelee mua..mun isää en oo nähny ku kahesti tänä vuonna..se ei haluu nähä mua.se vaa soittelee mun veljelle ja tapailee sitä.
mut ihan sama en mä varmaan edes halua tavata sitä..se on väkivaltanen ja hakkas mua aina pienenä..(johtuu varmaan siitä et se vihaa lapsia kun ei se enää hakkaa)se ärsyyntyy niin helposti ettei sille mitää ukalla sanoo ku saa pelätä sitä koko ajan.
mun vanhemmat on eronnu.
asun äidin luona..
mä itken tosi usein..joskus itken itteni uneen..(varmaan se auttaa)
viiltelen ranteet..fyysinen kipu auttaa joskus unohtamaan henkisen kivun..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuo kiusaajat on kyllä vihoviimesiä ihmisiä maailmassa. Ite selvydyin ajattelemalla kiusaajistani silleen,että vielä niille käy pahasti,kun aukovat turpaansa väärässä paikassa.
Niillä kiusaajilla menee itsellä huonosti,kun pitää kiusata ja pilata toisen elämä. Koulussahan voit käydä puhumassa vaikka terveydenhoitajalle asiasta,se kyllä kuuntelee ja neuvoo seuraavaa etappia. Itsekkin kävin juttelemassa,kun en enää jaksanu välillä. Yksi sälli erotettiin ihan koulusta sen takia määräajaksi,kun se oli kiusannut muitakin niin,ettei enää uskaltaneet tulla kouluun. Ihan oikein sille..
Ei kannata padota tuollaista asiaa sisäänsä,koska kun kaiken pitää sisällä niin sitä sekoaa.. Tsemiä sulle,kyllä se elämä voittaa..
>Oletko kokeillut puhua äidillesi?
ei mun äiti mua rakasta
se ei kuuntele mua ikinä kun yritän puhuu sille
se on ku mua ei olis olemassakaan
äänitteitä ja lue niitä tekstejä, niin sieltä pitäisi löytyä vastauksia moniin kysymyksiisin. http://usko.spaces.msn.com/PersonalSpace.aspx?_c02_owner=1
et jumalaa ei ole olemassa.kuten ei myöskään joulupukkia eikä pääsiäispupuja