olen erittäin pettynyt siihen,että entinen poikaystäväni kohteli minua todella törkeästi,hakkasi ja haukkui jne. Äitinsä on helluntalainen.Minä oli kaiken pahan juuri ja alku. Näin varsin läheltä miten tekopyhiä nämä ihmiset olivat ja kuinka herkästi tuomitsemassa muita ei-uskovaisia. Kun jätin poikaystäväni hän tuli uskoon. Onko näin,että hänen aikaisemmat syntisä ovat nyt annettu anteeksi? Minulta hän tai hänen äitinsä eivät ole koskaan loukkauksiaan tai pahoinpitelyjään anteeksi pyytänyt. Kun huomautin asiasta kerran hänelle hän alkoi jauhamaan p...kaa siitä miten minun elämästäni puuttuu suunta...uskomatonta tekopyhyyttä.
pahiten minua loukannut ihminen on halluntailainen
syvät arvet jäivät
8352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyva teksti. Valitettavasti on paljon ihmisia jotka tonkimalla tonkivat epakohtia muista ihmisista. Ei se ole Jumalan mielen mukaista. Jumala haluaa etta siunaamme muita, myos vastustajia. Olen ajaellut etta se muiden jatkuva arvostelu johtuu omasta huonommuuden tunteesta. Muita arvostelemalla tuntee itsensa paremmaksi - oman egonsa ponkitys.
Tulipa voimakkaat tiedon sanat veljeltä. Mistä onkin saanut noin ihmeellisen ihanaa hengellistä viisautta? Suorastaan profeetallista näkyä on veljellä asiasta. On varmaan käynyt hakemassa taivaallista tuoksu-öljyä veli Bennyn kokouksista. Väkevä palvelutyö sinulla veljeni. Ole rohkea loppuun saakka. Saat vielä satakertaisen palkan kun vielä vähän kovempaa isket sitä päätäsi Aunuksen Karjalan mäntyyn. Ole siunattu!
Hän on tietysti velvollinen pyytämään anteeksi tekojaan ja osoittaa elämällään muutosta.
Itsellesi on paljon parempi olla jos annat anteeksi hänelle loukkaukset ja pahoipitelyt.
Siihen pystyy uskossa, mutta omin voimin se voi olla vaikeaa.
Minuakin vainoaa yksi ns, uskova.
Hän valittaa jostain asiasta joka on sattunut vuosia sitten.
Hän on soittanut seurakuntamme paimenelle ja minun vanhemmille ja itse tiedän olevani syytön osapuoli ja hänen hyökkäyksensä johtuvan jostain antipatiasta minua kohtaan.
Olen antanut hänelle anteeksi, kieltämättä aina kun hän on jollekkin kaverilleni soittanut ja haukkunut minua se tekee kipeää, mutta kun rukoilen niin voin antaa anteeksi.
Tässä ajassa on paljon psykoottisia ihmisiä joilla on kaikenlaisia ongelmia ja niiden keskellä tässä on yritettävä elää.
Siunausta sinulle ja jaksamista.
Jeesus rakastaa sinua ja haluaa vapauttaa sinut vihasta ja muusta jos sinulla sellaista on.
Kuin myös minut.
tuollainen kohtelu! Vakivalta on aina vaarin. Ala kuitenkaan yleista tuota kaikkiin uskoviin. En minakaan yleista kaikkia luterilaisia esim pankkiryostajiksi. Sanoit etta se poika tuli uskoon vasta sen jalkeen kun olitte eronneet. Han ei siis ole ollut uskossa eika helluntailainen seurustelunne aikana. Siina mielessa ei voi sanoa etta han oli helluntailainen joka toimi ikavasti. Han oli sita vasta jalkeenpain. Eika hanen kayttaytymistaan voi syyttaa aitia. Kylla omasta kayttaytymisesta pitaa ottaa vastuu. Muuten, ala valita tuosta ensimmaisen "...":n vastauksesta. Han kaytti nimimerkkiani ja kopioi kommenttini eraasta toisesta ketjusta taalta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000017738905
ei niinkään anteeksipyytämisestä. Vika onkin todennäköisesti omassa sydämessäsi. Toki entinen poikaystäväsi rikkoi raskaasti sinua vastaan. Kuitenkin anteeksipyynnöt eivät sinua vapauta omasta vihastasi ja kaunastasi. Ne tunteet vahongoittavat sinua itseäsi, ja ovat syntiä kumpikin.
tosi pirullinén tyyppi. Kuule ei niitä kaikkia koirankakkoja niin vaan anneta anteeksi. tiedän itte mitä on joutua ilkeitten ihmisten naskalisilmien ja koukkukynsien raatelemaksi. sinä olet siinä syntinen kuin muutki.
poikaystäväsi tulisi kyllä uskoon tulleena pyytää sinulta anteeksi. Toivotaan ja rukoillaan, että hän tulisi synnintuntoon tässä(kin) asiassa. Voimia sinulle!
taas arkipäivän evankelioinnista...esimerkki siitä millaista se ei saisi olla
taisi äiti pelätä menettävänsä poikansa toiselle naiselle - ei ole varmaankaan uskomattomuutesi vika - mutta se oli niin helppo laittaa syyksi
ts.peittää oma eroahdistus toisen puutteella
--- meillä kaikilla äideillä on vaikea luopua pojastaan....eikä siinä ole mitään kummallista, mutta kummalista on se että se kyvyttömyyden joutuu kantamaan henkilö joka ei ole millään tavalla syyllinen siihen ,että poika on tullut siihen ikään.......