Tämä mies tietää miten porvaria lyödään turpaan.
--
Puheenjohtajan esityslistalle
9.7.2006 19:05
Suomen puheenjohtajakaudella voisimme ottaa esille muutaman tärkeänkin asian, jos kehtaisimme. Voisimme esimerkiksi puolustaa eurooppalaisia arvoja amerikkalaisten investointipankkien markkinoimia arvoja vastaan.
Eikä se puolustaminen edes olisi vaikeata. Kun tilastoja lukee oikein, niin lukutaitoiselle käy selväksi, että noiden investointipankkien suosittelema kontrolloimaton markkinavoimien vapauttaminen on ollut vahingollista maailmantaloudelle. Ainakin, jos sitä vertaa niihin aikoihin, jolloin valtiovallalle vielä suotiin mahdollisuus kontrolloida jossain määrin markkinoita.
Vuosina 1960-1978 (ennen Milton Friedmanin aikaansaamaa kontrolloimattoman markkinatalouden opin voittokulkua) maailman talouskasvu oli keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa. Kun markkinavoimat vapautettiin kontrollista kasvuvuosina 1979-2000, se laski puoleentoista prosenttiin. Samoin on käynyt maailmanlaajuiselle tulonjaolle, jossa erot ovat kasvaneet sen jälkeen kun markkinat niin sanotusti vapautettiin.
Joku voi kuitenkin väittää Maailmanpankin tilastojen perusteella, että tulonjako on maailmassa muka tasaantunut globalisaation ansioista. Mutta jos tilastoja osaa lukea, eihän siinä todellisuudessa niin ole käynyt. Kun niistä poistetaan Kiina, niin kaikkialla muualla tulonjako on kärjistynyt. Ja aika hulppea humoristi pitää olla, jos ryhtyy selittämään Kiinan huimaa talouskasvua kontrolloimattoman markkinatalouden ansioksi.
Käsitykseni mukaan Kiinassa valtio kontrolloi erittäin tarkasti talouselämää. Joka taitaa Miltonin teeseistä ja amerikkalaisista investointipankeista huolimatta olla kuitenkin se talousmalli, joka antaa parhaan kasvun.
Eivätkä vapaasti temmeltävät markkinat ole myöskään poistaneet köyhyyttä maailmasta. Kun nostetaan köyhyysraja kahteen dollariin per päivä ja poistetaan taas Kiina tilastoista, niin köyhyys on maailmassa ennallaan. Joten mitä ihmeen hyvää siitä markkinoiden vapauttamisesta on maapallolle koitunut?
Kun luetaan vielä tilastoja lisää, niin huomataan sekin, että ennen markkinoiden vapauttamista OECD-maiden yritysten tuottamasta lisäarvosta jaettiin 72 prosenttia työntekijöille. Nykyään tuosta lisäarvosta jaetaan työntekijöille enää 64 prosenttia. Ja niissä prosenteissa on vieläpä mukana johdon huimasti nousseet palkat.
Amerikassa se on johtanut siihen, että tulonsaajista parhaan promillen osuus kaikista ansioista on noussut puolesta kolmeen prosenttiin koko kansakunnan tulovirrasta. Taitaa olla melkoinen määrä noita investointipankkiireja siinä joukossa.
Kaiken kaikkiaan amerikkalaismallinen markkinoiden kontrolloinnin lopettaminen ei ole saanut aikaan mitään hyvää. Siksi meidän eurooppalaisten kannattaa puolustaa omaa tasapainoista malliamme, jossa valtiovallalle jätetään mahdollisuus markkinoiden kontrolliin.
Valtiovarainministeri Heinäluoma olisikin voinut esittää Suomen puheenjohtajakauden tavoitteiksi eurooppalaisen talousmallin puolustamista amerikkalaisia investointipankkeja vastaan. Olisi se nyt ainakin ollut maallemme edullisempaa kuin se, että hän nyt ilmoitti koko Euroopalle, että meillä on alkoholiongelma. Tuskin isot unionin maat lähtevät meidän alkoholiongelmaamme ratkomaan korottamalla omissa maissaan väkevän viinan verotusta.
KALLE ISOKALLIO
--
Puheenjohtajan esityslistalle
9.7.2006 19:05
Suomen puheenjohtajakaudella voisimme ottaa esille muutaman tärkeänkin asian, jos kehtaisimme. Voisimme esimerkiksi puolustaa eurooppalaisia arvoja amerikkalaisten investointipankkien markkinoimia arvoja vastaan.
Eikä se puolustaminen edes olisi vaikeata. Kun tilastoja lukee oikein, niin lukutaitoiselle käy selväksi, että noiden investointipankkien suosittelema kontrolloimaton markkinavoimien vapauttaminen on ollut vahingollista maailmantaloudelle. Ainakin, jos sitä vertaa niihin aikoihin, jolloin valtiovallalle vielä suotiin mahdollisuus kontrolloida jossain määrin markkinoita.
Vuosina 1960-1978 (ennen Milton Friedmanin aikaansaamaa kontrolloimattoman markkinatalouden opin voittokulkua) maailman talouskasvu oli keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa. Kun markkinavoimat vapautettiin kontrollista kasvuvuosina 1979-2000, se laski puoleentoista prosenttiin. Samoin on käynyt maailmanlaajuiselle tulonjaolle, jossa erot ovat kasvaneet sen jälkeen kun markkinat niin sanotusti vapautettiin.
Joku voi kuitenkin väittää Maailmanpankin tilastojen perusteella, että tulonjako on maailmassa muka tasaantunut globalisaation ansioista. Mutta jos tilastoja osaa lukea, eihän siinä todellisuudessa niin ole käynyt. Kun niistä poistetaan Kiina, niin kaikkialla muualla tulonjako on kärjistynyt. Ja aika hulppea humoristi pitää olla, jos ryhtyy selittämään Kiinan huimaa talouskasvua kontrolloimattoman markkinatalouden ansioksi.
Käsitykseni mukaan Kiinassa valtio kontrolloi erittäin tarkasti talouselämää. Joka taitaa Miltonin teeseistä ja amerikkalaisista investointipankeista huolimatta olla kuitenkin se talousmalli, joka antaa parhaan kasvun.
Eivätkä vapaasti temmeltävät markkinat ole myöskään poistaneet köyhyyttä maailmasta. Kun nostetaan köyhyysraja kahteen dollariin per päivä ja poistetaan taas Kiina tilastoista, niin köyhyys on maailmassa ennallaan. Joten mitä ihmeen hyvää siitä markkinoiden vapauttamisesta on maapallolle koitunut?
Kun luetaan vielä tilastoja lisää, niin huomataan sekin, että ennen markkinoiden vapauttamista OECD-maiden yritysten tuottamasta lisäarvosta jaettiin 72 prosenttia työntekijöille. Nykyään tuosta lisäarvosta jaetaan työntekijöille enää 64 prosenttia. Ja niissä prosenteissa on vieläpä mukana johdon huimasti nousseet palkat.
Amerikassa se on johtanut siihen, että tulonsaajista parhaan promillen osuus kaikista ansioista on noussut puolesta kolmeen prosenttiin koko kansakunnan tulovirrasta. Taitaa olla melkoinen määrä noita investointipankkiireja siinä joukossa.
Kaiken kaikkiaan amerikkalaismallinen markkinoiden kontrolloinnin lopettaminen ei ole saanut aikaan mitään hyvää. Siksi meidän eurooppalaisten kannattaa puolustaa omaa tasapainoista malliamme, jossa valtiovallalle jätetään mahdollisuus markkinoiden kontrolliin.
Valtiovarainministeri Heinäluoma olisikin voinut esittää Suomen puheenjohtajakauden tavoitteiksi eurooppalaisen talousmallin puolustamista amerikkalaisia investointipankkeja vastaan. Olisi se nyt ainakin ollut maallemme edullisempaa kuin se, että hän nyt ilmoitti koko Euroopalle, että meillä on alkoholiongelma. Tuskin isot unionin maat lähtevät meidän alkoholiongelmaamme ratkomaan korottamalla omissa maissaan väkevän viinan verotusta.
KALLE ISOKALLIO
Vastaukset 2
Vanhimmat
menee välikauden tiliin.
Jos johdossa olisivat alunperin EU-myönteinen
pää- ja ulkoministeri, asiat voisivat olla toisin.
UKK:kin olisi käyttänyt tilaisuuden
monin tavoin paremmin hyväksi, kuin tämä
nykyinen "taantumuspunamultahallitus".
Mutta UKK:n oli täysi kommari!