Voiko vakavasti tällaista

Tuo näyttää ihan asialliselta. Sinä sen sijaan hyökkäät nimimerkkiä vastaan, etkä asiaa, jota käsitellään.

miksi?

"Uskottava malli joo...tässä juuri kiteytyy se,miten harhautunut tämä nimimerkki tavoitteissaan - eivät ne mallit ole mikään todiste asian puolesta."

Sinulla varmaan on sitten joku käsitys asiasta, kun tuollasen väitteen esität? Älä pidä meitä jännityksessä.

>>Uskottava malli joo...tässä juuri kiteytyy se,miten harhautunut tämä nimimerkki tavoitteissaan - eivät ne mallit ole mikään todiste asian puolesta.

1970-luvun keksintö, että alkumaapallon ilmakehässä alun perin vallinneet kaasut tekivät aminohapposynteesin mahdottomaksi, oli kova isku molekyylisen evoluution teorialle. Ymmärrettiin, että sellaisten evolutionistien kuin Miller, Fox ja Ponnamperuma tekemät "alkeellisen ilmakehän kokeet" olivat pätemättömiä. Tämän vuoksi 1980-luvulla käynnistettiin uusia evolutionistisia yrityksiä. Niiden tuloksena esitettiin "RNA-maailman" rakennelma, jonka mukaan ensin eivät muodostuneet proteiinit vaan proteiineihin tarvittavan informaation sisältävät RNA-molekyylit.

Harvardin kemistin Walter Gilbertin vuonna 1986 esittämän rakennelman mukaan miljardeja vuosia sitten muodostui sattumalta RNA-molekyyli, joka onnistui kopioimaan itsensä. Tämä RNA-molekyyli alkoi ulkoisten vaikutusten tuloksena tuottaa proteiineja. Sen jälkeen tuli välttämättömäksi tallentaa tämä informaatio toiseen molekyyliin, ja jotenkin sitten ilmaantui DNA.

Tämä tuskin kuviteltavissa oleva rakennelma koostuu joka vaiheessaan mahdottomuuksien ketjusta, ja se vain suurensi ongelmaa ja toi esiin monia selvittämättömiä kysymyksiä sen sijaan, että olisi tarjonnut mitään selitystä elämän alkuperälle:

1. Kun on mahdotonta selittää edes yhden sellaisen nukletotidin muodostumista sattumalta, jollaisista RNA koostuu, miten on mahdollista, että nämä kuvitteelliset nukleotidit muodostavat RNA:n liittymällä yhteen oikeaksi sarjaksi? Evolutionisti John Horgan myöntää RNA:n sattumanvaraisen muodostumisen mahdottomuuden seuraavasti:

Kun tutkijat jatkavat RNA-maailman käsitteen tarkastelua lähemmin, tulee esille lisää ongelmia. Miten RNA alkuaan syntyi? RNA:ta ja sen rakennusosasia on vaikeaa syntetisoida laboratoriossa parhaissa olosuhteissa, puhumattakaan uskottavista olosuhteista.131

2. Vaikka oletettaisiin RNA:n syntyneen sattumalta, kuinka tämä yksinkertaisesti nukleotidiketjusta koostuva RNA olisi voinut "päättää" kopioida itsensä, ja millaisella mekanismilla se olisi toteuttanut kopioitumisprosessin? Mistä se löysi kopioitumisessa käytettävät nukleotidit? Jopa evolutionistiset mikrobiologit Gerald Joyce ja Leslie Orgel ilmaisevat epätoivonsa tilanteen vuoksi kirjassaan In the RNA World (RNA-maailmassa):

Tämä keskustelu… on tavallaan keskittynyt mitättömyyteen: myyttiin kopioituvasta RNA-molekyylistä, joka nousi uutena sattumanvaraisten polynukleotidien keitoksesta. Tällainen käsitys ei ole vain epärealistinen nykyisen esibioottista kemiaa koskevan ymmärryksen valossa, vaan sen pitäisi uhmata jopa optimistista näkemystä RNA:n katalyyttisistä mahdollisuuksista.132

Vaikka alkumaapallolla olisi ollut kopioituva RNA ja RNA:n käytettävissä lukuisasti kaikentyyppisiä aminohappoja ja kaikki nämä mahdottomuudet olisivat jotenkin toteutuneet, tilanne ei silti johtaisi yhdenkään proteiinin muodostumiseen. RNA sisältää vain tietoa proteiinien rakenteesta. Aminohapot taas ovat raaka-aineita. Ei ole kuitenkaan mitään mekanismia, joka tuottaisi proteiineja. RNA:n olemassaolon pitäminen riittävänä edellytyksenä proteiinien muodostumiselle on yhtä järjetöntä kuin sellainen odotus, että auto tulisi kootuksi ja valmistetuksi itsestään, kun sen rakennuspiirustukset heitetään sen tuhannet osat sisältävän kasan päälle. Tässä tapauksessa tuottaminen ei voi onnistua siksikään, että prosessiin ei ole osallistumassa mitään tehdasta eikä työntekijöitä.

DNA ei voi tehdä tehtäväänsä, muun muassa muodostaa lisää DNA:ta, ilman katalyyttisten proteiinien tai entsyymien apua. Proteiinit eivät siis voi muodostua ilman DNA:ta, mutta toisaalta DNA ei voi muodostua ilman proteiineja. 2

Miten geneettinen koodi ja mekanismit sen kääntämiseen - ribosomit ja RNA-molekyylit - saivat alkunsa? Tällä hetkellä meidän on vastauksen sijasta tyydyttävä ihmeen ja kunnioituksen tunteeseen. 3

New York Timesin tiedetoimittaja Nicholas Wade huomautti vuonna 2000 julkaistussa artikkelissaan:

Kaikki, mikä liittyy elämän alkuperään maapallolla, on arvoitus, ja näyttää siltä, että mitä enemmän saadaan tietää, sitä hämmentävämmäksi se muuttuu. 4

2 John Horgan, "In the Beginning", Scientific American, vol. 264, February 1991, p. 119
3 Douglas R. Hofstadter, Gödel, Escher, Bach: An Eternal Golden Braid, New York, Vintage Books, 1980, p. 548
4 Nicholas Wade, "Life's Origins Get Murkier and Messier", The New York Times, June 13, 2000, pp. D1-D2

Proteiini tuotetaan ribosomitehtaassa monien entsyymien avulla ja tuloksena äärimmäisen monimutkaisista solun sisäisistä prosesseista. Ribosomi on monimutkainen soluelin, joka koostuu proteiineista. Siten tämä tilanne tuo esiin toisen järjettömän olettamuksen, että myös ribosomin olisi pitänyt syntyä sattumalta samanaikaisesti. Jopa Nobelin palkinnon saanut Jacques Monod, yksi kiihkeimmistä evoluution kannattajista, selittää, että proteiinisynteesiä ei pidä mitenkään aliarvioida niin, että se riippuisi vain nukleiinihapoissa olevasta informaatiosta:

Koodi on merkityksetön, ellei sitä käännetä. Nykyisen solun kääntämiskoneisto koostuu ainakin 50 makromolekylaarisesta osasta, jotka itse ovat DNA:han koodattuja: koodia ei voida kääntää muuten kuin kääntämisen tuotteiden avulla. Tämä on nykyajan muunnos kysymyksestä omne vivum ex ovo. Milloin ja miten tämä ympyrä sulkeutui? Sitä on suunnattoman vaikea kuvitella.133

Miten alkumaapallon RNA-ketju olisi voinut tehdä sellaisen päätöksen ja mitä menetelmiä se olisi käyttänyt toteuttaakseen proteiinien tuottamisen yksin, ottamalla 50 erikoistuneen osasen tehtävät? Evolutionisteilla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin.

Tohtori Leslie Orgel, yksi Stanley Millerin ja Francis Crickin tutkijatovereista San Diegon yliopistosta, Kaliforniasta, käyttää termiä skenaario siitä mahdollisuudesta, että "elämän alkuperä olisi RNA-maailmassa". Orgel kuvailee, millaisia ominaisuuksia tällä RNA:lla olisi täytynyt olla ja miten mahdotonta se olisi, American Scientist -lehdessä lokakuussa 1994 julkaistussa artikkelissaan The Origin of Life (Elämän alkuperä):

Totesimme, että skenaario olisi voinut toteutua, jos esibioottisella RNA:lla olisi ollut kaksi ominaisuutta, jotka ilmeisesti puuttuvat nykyiseltä RNA:lta: kyky kopioitua ilman proteiinien apua ja kyky katalysoida jokainen proteiinisynteesin vaihe.134

Kuten pitäisi olla selvää, kahden näin monimutkaisen ja äärimmäisen olennaisen prosessin odottaminen RNA:n kaltaiselta molekyyliltä on mahdollista vain evolutionistin mielikuvituksen voiman ja näkemyksen pohjalta. Konkreettiset tieteelliset tosiasiat sen sijaan tekevät selväksi, että "RNA-maailman" teoriaksi kutsuttu uusi elämän sattumanvaraisen synnyn malli on yhtä epäuskottava taru kuin aikaisemmat mallit.

Biokemisti Gordon C. Mills Texasin yliopistosta ja molekyylibiologi San Fransiscon valtion yliopistosta arvioivat RNA-maailma -rakennelman virheitä ja muotoilevat johtopäätöksensä artikkelissa "The RNA World: A Critique" ("RNA-maailma: kritiikkiä"): "RNA on merkittävä molekyyli. RNA-maailman hypoteesi on toinen asia. Emme näe mitään perusteita pitää sitä vahvistettuna tai edes lupaavana." 135

Tiedetoimittaja Brig Klycen artikkeli vuodelta 2001 selittää evolutionistien olevan hyvin itsepintaisia tässä asiassa, mutta tähän mennessä saavutetut tulokset ovat jo näyttäneet, että kaikki nämä yritykset ovat turhia:

RNA-maailman tutkimus on keskikokoinen teollisuusyritys. Tämä tutkimus on osoittanut, kuinka tavattoman vaikeaa elävien solujen olisi ollut syntyä sattumalta elottomasta aineesta maapallolla käytettävissä olleena aikana. Tämä näyttö on arvokas panos tieteen hyväksi. Myös lisätutkimukset ovat arvokkaita. Mutta on hämmentävää, että äskettäin käsitetyistä vaikeuksista huolimatta yhä väitetään itsepintaisesti, että elämä voi syntyä spontaanisti elottomista kemikaaleista. Tämä muistuttaa keskiajan alkemistien työtä, kun he itsepintaisesti yrittivät muuttaa lyijyä kullaksi.136

lisää:
http://www.harunyahya.com/other/fi/books/evolution/evoluution_petos10.php