ero & uusi suhde

Erosin noin puolitoista vuotta sitten, se koko aika eron jälkeen meni urheillessa, luulin olevani niin ruma että laihdutin itseni anorektiseksi. Painoin 38 kiloa! Sen jälkeen alkoi aivan mahdoton juominen, uomisen seurauksena tuli näitä yhdenillan juttuja joita ei selvinpäin tulisi koskaan tehtyä. En halunnut päästää ketään enää loukkaamaan minua joten olin varma etten seurustelisi enää ikinä. Sitten aivan unelma tuli ja pelasti minut tästä sairaasta sekoilusta ja halusi auttaa minua. Rakastuimme ja nyt asumme yhdessä, ja minäkin olen taas terve. Toivon ettävelä jonain päivänä menemme naimisiin ja meille siunaantuisi myös lapsi/lapsia, ellen ole sitä mahdollisuutta anoreksialla pilannut...

Kaikkea hyvää ihmiset! Ihanaa kun on kesä ja oma rakas=)

Erostani on vajaa vuosi ja sen jälkeinen aika on mennyt enemmän tai vähemmän seikkaillessa. Alkuun vauhdikkaammin, mutta nyt maltillisemmin. Uusi vakava suhde on jo haaveissa, mutta tiedän etten ole siihen valmis vielä. Katselen ja kuulostelen ja nautin elämästä vapaana :)

Pari kuukautta kun uusi suhde oli jo menossa.Tämä josta erosin oli mun kolmas avioliitto.

Viisi vuotta erosta. Pitkä avosuhde takana päin.
Suuria kivun, katkeruuden ja surun tunteita ja joitakin irtosuhteita lohdutukseksi.
Vanhojen tapojen totaalinen muuttaminen.
Vanhan elämän hajottaminen, työstä luopuminen, nöyrtyminen ja itsensä kuunteleminen johtivat lopulta sinne minne pitikin.
Vasta kun olin kokonaan omillani,
en etsinyt ketään ja olin asennoitunut yksineloon
loppuelämäksi tapasin sen oikean.
Nyt tiedän minne olen ollut matkalla 40 vuotta.

Yli kaksi vuotta erosta aikaa, ja toisaalta kyllä haluaisin jo uuden suhteen, mutta kuitenkin aina, kun joku liian lähelle pyrkii, ahdistaa. Kait se on vaan sitä ettei se oikea ole vastaan tullut. Eiköhän sekin aika vielä joskus koita...

Kyllä tässä olisi jo valmis -Mutta eipä oo sopivia tarjottimella :(
Just eronneista ...suosittelen pysymään kaukana - ne huumorintajuiset ym...ym.. on oikeesti kaukana siitä jos eroja ei oo käsitelty.
Tässä iässä kun kaikilla sitä menneisyyttä jo on.
...mutta jaksan odotella ja toivoa !

Mä oon kuuskybänen nainen, eronnut kolme vuotta sitten. Sen jälkeen mulla on ollut laskujeni mukaan 14 partneria, joita en kylläkään ole kelpuuttanut sen pitemmälle. Eikä ne mua. Epäilen, että enää ikinä asuisin kenenkään kanssa, mutta sitoutunut seurustelu vois olla ok, jos kelvollinen mies löytyisi. Mihin en siis usko.

ja huopaamista kauan, liian kauan!
Lopulta tein päätöksen että nyt loppu soutelut. Meni siinä muutama kuukausi kun aloin uuden suhteen, mutta oikeesti olin ollut yh jo 2v.

Alkuun päätin että se suhde on vain laastari, jota käytän törkeästi hyväkseni, että 'parannun' erosta. Ja sama ajatus oli ollut myös vastapuolella, totesimme myöhemmin keskusteluissa.
Mutta toisin kävi, rakastuttiin, riideltiin ja lopulta erottiin kuitenkin.
Nyt voin todeta, että olen selvillä erosta, mutta hiukan sydän palasina 'laastarista'.
Olkaa varovaisia, ei se näin mene oikeessa elämässä!
Ei toista ihmistä voi käyttää hyväksi, jos itsellä on yhtään sydäntä. Tiesin asian tosin jo leikkiin rytyessäni, siivet kärventyy.
Nyt kasvattelen uusia sulkia..... ja taidan olla hetken yksin.
voimia kaikille eroaan eläville, kyllä siitä selviää, helppoa se ei ole..
Ja mähän olen siis 40vee! Ja äiti!

Tuli eilen purettua sydäntäni, kirjoitin omista kurjista kokemuksistani. Uskomattoman helpottunut olo. Yhtäkkiä on vahva tunne että suruprosessi loppuu nyt. En koskaan kuvitellut olevani näin kauan sinkkuna, tosin en myöskään kuvitellut että tuntisin näin vahvasti sitä entistäni kohtaan. Hänen jälkeen muut on tuntunut ihan liikaa second besteiltä, nyt on sydämessä semmoinen tunne että voisin taas rakastaa ja olla rakastettu. Viinaa on mennyt kyllä runsaasti vitutukseen ja tyhjyyteen, nyt ajattelin jättää tuonkin taakseni. Enemmän saan voimaa siitä että tiedän etten ole yksin näiden kokemusten kanssa, olen vain padonnut kaiken sisälleni mikä on tehnyt sen entisen suhteen jättämisen taakse tähän asti niin vaikeaksi.

Erosin 44 vuotiaana ja päätin, että biletän ja nautin irtosuhteista 5-kymppiseksi asti.

Toisin kävi. Vajaan vuoden jälkeen tapasin naisen, jonka kanssa aluksi ns.säädimme ja sitten tapailimme. n. vuoden jälkeen tapaamisesta sovimme, ettemme tapaile muita ja siitä vajaan vuoden jälkeen muutimme yhteen. Nyt olen 50 ja naimisissa.

Tiedättekö muuten miksi loppujen lopuksi suurin osa suhteista menee pöin helvettiä. No, syy on se että ne muuttuu vakaviksi. Ei enää iloa, ei yhteistä huumoria ym. Ei vakavaan suhteeseen kannata lähteä, mutta vahvasti sen sijaan kantsii sitoutua. Ei uutta kumppania kantsi etsiä, se tulee kun on tullakseen. Viiden vuoden päästä erosta, samana päivänä kuin eroaa, kuukautta ennen eroa tai jopa vuosia ennen eroa. Jos puoliso kuolee niin silloinhan monet viettää muutamien kuukaisien suruajan ihan vain lähimpiä tyynnytelläkseen, mutta jotkut ne vaan jatkaa. On muuten tuo suuresti ihailtu Tommy Helstenkin löytänyt kumppanin edellisen puolisonsa haudalta eli puolisonsa kaverin.