perusteella näyttää siltä, että uskovainen voi tehdä syntiä, mutta saa ne anteeksi. Jumalankieltäjä voi tehdä syntiä, mutta ei voi saada niitä anteeksi.
Uskovaisten mukaan kaikki ihmiset, uskovaiset ja ateistit mukaan lukien, ovat siis syntisiä, mutta vain uskovaiset voivat saada syntinsä anteeksi.
Kätevää.
Uskovaisten mukaan kaikki ihmiset, uskovaiset ja ateistit mukaan lukien, ovat siis syntisiä, mutta vain uskovaiset voivat saada syntinsä anteeksi.
Kätevää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole Jumalan lapsi.
Senhän voit lukea jo 1. Johanneksen kirjeestäkin.
Usko on Jeesuksen ja adpostolien opetukseen uskomista ja tavoittelua ymmärtää heidän opetuksensa.
Opetusten tarkoitus on kasvattaa meitä Jumalan salaisuuksien tuntemiseen. Synti on siinä pahimpana esteenä.
Ei kukaan, joka tekee syntiä, voi ikinä oppia Jumalan tahtoa.
Tuon perusteella yksikään ihminen ei pelastu, koska kaikki ovat syntisiä.
Häh.
Etkö ole lukenut ja ymmärtänyt 1.Joh. kirjeen esittämää ajatusta?
Ei kukaan, joka on tehnyt syntiä, voi koskaan pelastua.
Jumala ei pelasta syntistä ihmistä.
Syntinen ihminen on ansainnut kuoleman ja sen myös saa palkakseen.
Jokainen Jumalan Hengestä uudesti syntynyt sensijaan saa elää ikuisesti.
Oletko sinä uudestisyntynyt?
kukaan ihminen ei siis OLE Jumalan lapsi.Koska kaikki tekee syntiä.
raamatunkohta meinaa mulle:
Syntinen ihminen Jumala=Mahdoton yhtälö
Mutta koska Jeesus kuoli synnit nollataan.Joten tulee:
Synti-ihminen= pelastettu ihminen
pelastettu ihminen Jumala=Taivaaseen pääsy
Koska Jeesus > synti joten Jeesus kumosi ja nollasi kuolemallaan kaikki synnit menneet ja tulevat
Olen uudestisyntynyt.Ja yhä syntinen niinkuin kaikki muutkin.
En lukenut ao. Raamatun kohtaa, mutta luin tekstisi ja siitä saa tasan sen käsityksen, minkä edelliseen viestiin kirjasin.
että Raamattuakin voi tulkita matemaattisesti.
Tai itse asiassa olen.
Raamatun mukaanhan 1 1 1=1 eli Isä Poika Pyhähenki=Jumala.
Raamatullinen matematiikka on aivan oma tieteenhaaransa, jossa normaalit lainalaisuuden heittävät häränpyllyä.
Mutta eihän se ole kumma: Raamattuhan on ristiriitoja täynnä.
JOKAINEN ihminen aivan erotuksetta voi saada syntinsä anteeksi. Kun ihminen saa syntinsä anteeksi häntä kutsutaan uskovaiseksi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisestä joka juo sanotaan että hän on juova henkilö.
Jokainen, jolla on jano, saa juoda!
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon..." Joh.7:37.
Juominen kuitenkin edellyttää jotakin.
Esimerkiksi, jos olen lähteen äärellä minun itseni täytyy kumartua ja juoda. Todellisuuden realiteetit on siis otettava huomioon...
Onko tässä nyt kyse siitä että olet loukkaantunut niiden puolesta, jotka eivät polvistu ja juo? Sinun mielestä on epäreilua että ainoastaan ne, jotka polvistuvat ja juovat, tulevat sisällisesti osalliseksi lähteen annista? He saavat lahjana ottaa vastaan kaiken minkä lähde tarjoaa.
Voi tuntua epäreilulta että vesi ei automaattisesti ja ilman ihmisen omaa valintaa tule hänen suuhunsa, mutta sellainen on todellisuus.
Joko otamme huomioon hengellisen todellisuuden realiteetit, etsimme niitä totuudennälkäisesti ja rehellisesti, tai sitten itse omista suppeista lähtökohdistamme ja näkemyksistämme päätämme millainen todellisuuden tulisi olla, jotta siihen voisi uskoa.
Kun todellisuus ei ole ihmisen mielikuvan ja halun mukainen on henkilöitä jotka mieluummin kuolevat janoon kuin nöyrtyvät ja polvistuvat...
Ymmärrän että ehkä huomannut ajatella ajatusta loppuun asti.
Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja hyvää kesää.
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Gal.6:7.
humalaan ja aamulla janottaa kahta enemmän.
asioista on tuo. Et vain ymmärrä teologiaa, mistä väärintulkintasi johtuu. Tottakaki Jumala pelastaa Häneen uskovat. Harmi, että kaikki eivät halua Häneen uskoa. Minkä sille voi. Eivät kaikki halua saada anteeksi.
loukkaan vaikka naapuria, niin rauhoituttuani pyydän anteeksi ja todennäköisesti naapuri hyväksyy anteeksipyyntöni ja jatkamme sovussa eteenpäin.
Minä (niinkuin ateistit yleensä) olen käytännöllinen ihminen, enkä pyydä anteeksi joltain henkiolennolta. Mitä se hyödyttäisi?
Tidän uskovaistenkin kannattaisi keskittyä todellisiin synteihin ja niiden anteeksipyytämiseen synninteon kohteelta.
No kuule, se on vähän niin, että jos on rikkonut kyseistä henkiolentoa ja Hänen tahtoaan vastaan, kannattaa sit niinku pyytää anteeksi. Rauha Jumalan kanssa on arvokas asia. Se on käytäntöä, jos mikä.
Eräässä kirjassa kuvattiin tätä niin, että jos joku rikkoo toisen kotona lampun ja sitten pyytää anteeksi, niin anteeksiantamus ei kuitenkaan korjaa lamppua. Jonkun on maksettava, ja talon isäntä, antaessaan anteeksi, myös maksaa. Hän ei yleensä vaadi vierasta maksamaan vaan tekee sen itse. Anteeksipyyntö siis korjaa isännän ja vieraan välit niin että he voivat olla ystäviä, mutta lamppua anteeksipyyntö ei korjaa eikä korvaa: sen tekee armollinen isäntä.
Hengellisessä maailmassa on kyse kahdesta asiasta. Ensinnäkin, että meidän välimme Jumalan kanssa ovat auttamattomasti rikki. Kysymys ei ole ainoastaan teoista vaan sisimmästä luonteesta, ihmisen olemuksesta, siitä luonnosta jota Jumalasta vieraantuneena ihmisenä itsessäni kannan. Olen täysin yhteensopimaton Jumalan kanssa, mahdoton Hänen kirkkauteensa.
Jos Jumala tulisi kohtaamaan syntistä ihmistä Hänen omassa luonnossaan, ilman sovittajaa näiden kahden välillä, jo pelkästään Jumalan pyhyys murskaisi ihmisen.
Toiseksi, on kysymys myös teoista, joilla olemme rikkoneet ja rikomme Jumalaa vastaan. Ihmisen synnit ovat tavallaan kosmologisia mittakaavassaan. Tämä olisi hyvä tajuta ettemme suhtaudu syntiin liian kevytmielisesti. Syntien tähden jotakin menee jatkuvasti rikki. Pahat teot mahdollistavat pimeyden henkivaltojen liikkeitä maan päällä ja niin vihollinen toimii ihmisen tyhmyyden kautta turmellen paljon Jumalan tarkoittamaa hyvää, kuten on nähtävissä.
Ihminen itse ei voi oman luontonsa särkymiselle, sen irtirepeytymiselle mitään. Tosiasia on että hän on niin sanotun perisynnin tähden auttamatta erossa Luojastaan ja tämä asiantila siirtyy sukupolvien ketjussa vääjäämättä eteenpäin. Ihmisen ei tarvitse tehdä mitään niin pahaa että hän sen tähden joutuisi kadotukseen, koska hän on menossa sinne ilman muuta, syntisenä ihmisenä. Ja toisaalta hän ei voi tehdä mitään niin hyvää että hän teoillaan saisi aikaan pelastuksen, oman olemuksensa muuttumisen yhteensopivaksi Jumalan kanssa, syntymisen Hänen lapsekseen. Tähän muutokseen tarvitaan Jumalan teko.
Kun minä siis en voi sovittaa syntejäni, pahoja tekojani ja rikkomuksiani Jumalan näkymätöntä, todellisuuteen sisälle kirjoitettua lakia vastaan, niitä periaatteita vastaan joista Kymmenen Käskyä osaltaan kertovat, täytyy olla joku joka sovittaa minun puolestani. Tämän Jumala teki Jeesuksessa Kristuksessa joka otti minun syntini päälleen ja kuoli niiden tähden. Ihmisen siis täytyy maksaa, koska oikeudenmukaisuus vaatii sitä, mutta koska ihminen ei voi maksaa siksi Jeesus tuli ihmisen osaan, otti rikkomuksemme päälleen ja kuoli niiden tähden, että minun suhteeni Jumalaan voisi ennallistua ennen syntiinlankeemusta vallinneeseen tilaan.
Jeesuksen sovintoveren tähden saan anteeksi syntini, sekä yksikössä että monikossa, olemukseni kapinallisuuden ja sitä ilmentävät rikkomukset, niin että Jumalalle tulee mahdolliseksi vuodattaa sisimpääni Pyhä Henki, joka liittää minut Häneen ja on minussa todistuksena saamastani armossa, jonka kautta olen Jumalan lapsi. Kuten jokaisessa lapsessa on sisällinen todistus geeneissään että hän on tiettyjen vanhempien lapsi niin on kristityllä Pyhä Henki todistaen Jumalan olemuksesta ja kirkkaudesta hänessä.
Siksi UT puhuu paljon vanhan lihallisen luonnon ja uuden hengellisen luonnon erosta. Taipumus vanhaan, itsekkääseen elämään on yhä olemassa. Ihminen voi tehdä ja tekeekin edelleen pahaa, myös uskovana. Siksi tarvitsemme alati Jumalan anteeksiantamusta Jeesuksessa. Jokainen kristitty on Jeesuksen veren armon alla joka hetki, joten lankeemus ja erehtyminen ei vie häntä pois armosta, eri asia on tahallinen selän kääntäminen Jeesukselle ja synnin harrastaminen, siitä kiinni pitäminen. Silloin yhteys Jumalaan on poikki ja uskovaisen täytyy uudelleen luovuttaa itsensä Jeesukselle, pyytää anteeksiantamuksen armoa ja lähteä kokosydämisesti elämään Jumalan lapsena.
Uskovan ei kuulu elää synnissä. Kyse siis on paljon syvemmästä asiasta kuin teoista. Meidän ei kuulu elää itsekästä elämää jossa toimimme omin ehdoin ja omalla voimallamme. Myös uskonnolliset suoritukset kuuluvat omaan ponnisteluun jonka keskipisteenä on ihminen tekoineen. Jumalan tahto on että Kristus saisi tulla meille niin rakkaaksi ja tärkeäksi että todella seurustelemme Hänen kanssaan ja rakastumme Häneen syvemmin. Tämä sitten tulee näkyviin myös tekojen kohdalla, kun Henki tekee eläväksi.
Rauha Jumalan kanssa näkyy ja ilmenee aivan varmasti ihmissuhteiden tasolla, sillä nimenomaan ihmisten keskellä ja ihmissuhteissa elämme todeksi Jumalan tahtoa, suhdettamme Häneen. Anteeksiantamus ei johda synnin tekemiseen sen varjolla että saanhan sitten taas anteeksi pahat tekoni joten eipä sillä väliä vaikka talloisin lähimmäistä varpaille ja tekisin mitä, päinvastoin, apostoli Paavali osoitti että tuollainen ajattelu on nurinkurista ja kirjoitti:
"Pitääkö meidän siis pysyä synnissä, että armo tulisi suuremmaksi? Pois se!"
Mitä syvemmin käsitämme syntisyytemme Jumalan edessä ja koemme Hänen ihanan armonsa, sitä varmempaa on että suhteemme myös lähimmäisiin alkaa muuttua. Jos ja kun tulee rikottua lähimmäistä vastaan toki on pyydettävä anteeksi Jumalalta. Rikkomus lähimmäistä kohtaan on rikkomus sekä Jumalaa että lähimmäistä kohtaan. Pyytäessäni anteeksi Jumalalta saan anteeksi synnin, mutta Hänen tahtonsa on että sitten pyydän anteeksi myös lähimmäiseltä.
Se on käytäntöä, jos mikä. Ja juuri siihen anteeksiantamuksen todellisuus ja armo johtaa, käytännölliseen kristillisyyteen: elämään Jeesuksen, Vapahtajan kanssa.
sen pitäs sitte olla?Ei mun mielestä.Helppoa se on mutta on siinä vaikeutensa.Monen kriisin jälkeen olen päätynyt siihen että KAIKKI syntini annetaan anteeks.
Enkä silti sano että synnin teko olis oikein.
aloitukseeni monisanaisesti ja käyttäen monimielisiä ja monimutkaisia vertauksia.
Enpä tullut hullua hurskaammaksi.
Jaa, no se jäi käteen, että jos Raamattu on ristiriitainen, niin uskovaiset ovat vielä ristiriitaisempia. Tai ainakin täällä kirjoittavat uskovaiset.
Jo kymmenessä vastauksessa on ainakin kolme, neljä eri mielipidettä.
Mutta ei se mitään. Te voitte pitää uskonne ja minä pysyn ateistina ja kaikki ovat tyytyväisiä.:)
Jeesuksen sanoja lainaten "mene, äläkä enää syntiä tee". Synnistä on aina seuraamus, voipi käydä vielä niin että jää tuohon ansaan ja jää siihen tunteeseen, että kun tekee syntiä sen saa anteeksi. Tämä on pahin harha mihin ihminen voi tuudittautua. Jos olemme langenneet, teemme parannuksen, mutta myös muistamme sen emmekä jää siihen tilanteeseen että voimme taas tehdä syntiä ja taas saada anteeksi. Näin se ei mene, Jummalan Sanan mukaan.
Petämme vain itseämme, jos luulemme että syntiä voi harjoittaa kun sen saa anteeksi.
Uskovana pitää muistaa että emme tee tahallamme syntiä. Tietoisesti synnissä eläminen ei kuulu uskovan elämään. Siitä on todellakin tehtävä parannus ja jatkettava puhtaalta pöydältä, ja vältettävä lankeamasta toista kertaa samaan suohon.