Nyt auttakkee! Ei ollut tälle aiheelle sopivaa palstaa, joten laitetaanpa juttu vaikka minne. ELI onko kukaan koskaan törmännyt minkäänlaisiin intiaanien hää/ennen häitä tapahtuviin perinteisiin? Mitä morsian käy läpi ennen hääpäivää/naimisiin menoa? Onko jotain traditioita, tansseja, rukouksia, hikimaja "juttuja" tms!?! Niin laaja kuin internet onkin, niin en löydä mitään järkevää tietoa asiaan.
Intiaanien hääperinteet
Infoa en löydä mä
2112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juhlat ja rituaalit
Maatalousvuosi ja vuodenaikojen kierto määräävät kalenterijuhlat: kevättalvella juhlitaan, kun mahla nousee vaahteroihin ja vaahterasiirapin valmistus pääsee alkuun. Ensimmäiset mansikat, vihreät pavut ja maissintähkät antavat myös aiheen kiitosjuhlaan. Jotta vilja saisi riittävästi sadetta, järjestetään ukkosseremonia: Seitsemän vanhaa miestä pukeutuu ukkosen hengiksi ja pelaa Lacrossea seitsemää heimon toisesta puoliskosta valittua nuorukaista vastaan. Sadon kypsyttyä juhlitaan syyskesällä sadonkorjuuta. Vuodenvaihteessa, joulun aikaan, on eniten aikaa juhlimiseen, ja silloin suoritetaan kaiken uudistumista ja uudelleensyntymistä kunnioittavat rituaalit. Auringon, Kuun, Ukkosen ja muiden luonnonilmiöiden ohella myös Kotiliesi on pyhä, ja tulta vaalitaan läpi kylmän talven.
Päälliköiden päätöksiin ja neuvotteluihin sisältyi paljon rituaalista, sillä mitkään toimet eivät menesty ilman henkien ja jumalien suosiollisuutta. Tunnettu rauhanpiippu kiersi neuvottelukumppanilta toiselle. Tupakkaa paitsi poltettiin piipussa, uhrattiin jokaisessa rituaalissa. Vaikka häitä ei kummemmin juhlittu, niin lasten syntymä tai oikeammin nimen antaminen pienokaiselle oli rituaalinen tapahtuma. Kuolema aiheutti suuren murheen lähisukulaisten parissa, ja siksi he saivat uppoutua surunsa ilmaisemiseen ja kaukaisemmat sukulaiset hoitivat hautajaisjärjestelyt.
Oneida-runoilija Roberta Whiteman Hill kirjoittaa surusta ja sen voittamisesta:
"..Oh crazy itch that grabs us beyond loss
and let us forgive, so that we can answer birds and deer,
lightning and rain, shadow and hurricane
Truth waits in the creek, cutting the winter brown hills:
it sings of its needles of ice, sings because of the scars."
"Tuo hullu levottomuus joka tartut meihin menetyksen tuolta puolen
ja annat meidän unohtaa, että voimme taas vastata linnuille ja peuroille,
salamalle ja sateelle, varjolle ja pyörremyrskylle
Totuus odottaa purossa, joka leikkaa talven ruskeat vaarat:
se laulaa jääpuikoistaan, laulaa arvistaan."
Uskonto, rituaalit ja yhteys henkimaailmaan eivät rajoittuneet vain juhliin ja seremoniatilaisuuksiin, vaan ne olivat osa arkipäivää. Tästä on esimerkkinä unien tärkeä rooli elämän säätelijöinä, sillä unissa ihmiset saivat viestejä hengiltä. Uni piti toteuttaa käytännössä. Jos ihminen sairastui ja näki unen, joka vaati muita järjestämään juhlan tai tuomaan hänelle arvokkaita lahjoja, unta toteltiin sairaan parantamiseksi. Jos nuori soturi näki unta, että hän joutui kiinni kidutettavaksi, hänen ihoonsa poltettiin haavoja, jotta uni toteutuisi vain tässä lievemmässä muodossa. Vanhat sairastuneet naiset saattoivat nähdä unen, joka vaati järjestämään seksiorgiat: sen vaatimuksesta nuoret naiset kokoontuivat alastomina juhlapaikalle ja valitsivat kylän miesten joukosta seksikumppanin, ja sairas nainen istui korkealla kunniapaikalla katselemassa.
Lähetyssaarnaajat lähettivät näistä hirvittävistä tavoista värikkäitä kuvauksia esimiehilleen Eurooppaan: intiaanit suhtautuivat heidän mielestään sukupuolikuriin ja lastenkasvatukseen, sekä elämään yleensäkin sietämättömällä huolettomuudella ja vapaamielisyydellä. Intiaanien yhteiskuntajärjestys tuotti ongelmia lähetystyössä senkin vuoksi, ettei tärkeä kolmiyhteys "Isä, Poika ja Pyhä Henki" merkinnyt heille mitään. Irokeesipojalle läheisin mieshenkilö oli eno, äidin veli. Kohteliaassa puheessa kutsuttiin kaikkia vanhempia miehiä enoiksi, ja vanhat puolestaan kutsuivat nuorempia hellästi sisarenlapsiksi.
Senecoilla oli Naamioseura. Joku saattoi nähdä unta hirveästä naamiosta, joka sitten kaiverrettiin puusta ja maalattiin mustalla ja punaisella. Naamio herätettiin henkiin käyttämällä se tulisijassa, ja sitä hoidettiin ja ruokittiin kuin lasta. Naamiota käytettiin parannusriiteissä ja noituutta vastaan siten, että joku aikuinen laittoi sen päähänsä ja kulki kyläraitilla riehuen ja meluten.
Alkuun
Suomessa vaikutti ainakin vielä 80-luvulla joku intiaanikulttuuriin perehtynyt yhdistys, jonka järvenpääläinen johtaja oli naimisissa intiaaninaisen kanssa. Koeta hakea sitä Googlesta hakusanalla intiaanikulttuuri tai jotain.