Intiaanien hääperinteet

Muistaakseni jollakin heimolla oli sellainen tapa, että piti appiukolle viedä hevonen ...

Jos olet oikein urhea soturi, niin intiaanipäällikkö saattaa tarjota hemaisevan tyttärensä kättä.

Suuri Intiaanikirja (Gummerus, 2005) on mielestäni hyvä ja kattava käsikirja pohjoisamerikan alkuperäiskansojen historiaan ja tapoihin...löytyy myös kyselemisiäsi hääperinteitä koskevaa tietoa heimoittain.

http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9512047497

Re:

No voe tokkiisa; autetaan kyll’, jos vain Luoja voimii lahjoittais! Olihan minulla aikanaan viime vuosituhannella alle kaksikymppinen intiaanimorsio tuolla Karibian viidakon rannalla, mutta avioon asti en ehtinyt...edes ajatella... työkiireitteni vuoksi(?). Nyt olen sentään ”vakiintunut” ja ainoalla pojallani on ”vain” teoreettisesti tarkasteltuna noin 46-48% intiaanien Y-DNA-Q:ta.

Kovan ja ylivoimaisen urakan olet ottanut, sillä heimoja on kai, kuten kieliäkin eli ainakin noin 600 kpl.

Sinun pitäisi määrittää joku yksittäinen heimo ja keskittyä vain sen hääperinteiden tutkimiseen aina hääruokia myöten. Pohjois-Amerikan intiaanit tunnen vain Pecos Billistä, Aku Ankasta ja Tex Willeristä, mutta latino-intiaaneista on jonkun verran tietoa Netissäkin ja paikallisissa (=amerikkalaisissa) kulttuurilehdissä.

Ollaan tavallaan siis kuin supermarkertissa; heimoissa siis löytyy! Brasiliassa mm. suurimmat heimot ovat: aimorét, apinajét, botokundit, asheninkat, awát, baniwat, caingangt, caripunat, fulniot, guajajarat, guaranit, huaoranit, kamayurat, karaját, katuquinat, kaxinawat, kayapot, krahót, macuxit, mundurukut, ofayét, pataxót, potiguarat, tapuiat, tamoiot, terenat, ticunat, tupininquimit, waiapit, waoranit, xacriabat, xavantet, xerentet, xucurut, yanomamit, yawanawat, zuruahat etc.

Kolumbushan kirjoittaa selvästi päiväkirjassaan, että he kävelevät ja käyttäytyvät alastomina kuin eläimet ja akuutin erektion sattuessa lähin naaras ”kiksautetaan” sen enempää nimeä tai ikää kysymättä.

Näin tapahtuu yhä Meksikossa, sillä naisen – jota länsimaissa vaimoksi kutsutaaan – voi ostaa itselleen metsäkauriilla tai vaikkapa vain sen nahalla. Näin yksi mies nukkuu kasvolihakset sen enempää värähtämättä liki kymmenen naisen kanssa eikä häntä juuri huoleta jos useilla hänen naistensa lapsista on 5-6 eri isää. Käsitettä ”mustasukkaisuus” ei tunneta.

Nykyisin liki kaikki heimot viettävät häitään meidän tapaan vihkimisen tapahtuessa kirkossa tai siviilituomarin edessä, mutta hääjuhlissa noudatetaan perinteisiä heimon tapoja omine rituaaleineen, tansseineen, hääruokineen ja perinteisine pontikka-juomineen (täällä: ”Cusuza, Chicha de Maíz”).

Tietoa on jonkun verran...toistaiseksi. Seuraavana vain otteeksi eräitä linkkejä, jotka saat englanniksi useiden online-kääntäjien avulla. Tosin eivät ne selvää vastausta anna...vain siruja.

http://www.indigenas.bioetica.org/inves57.htm

Seremonia alkaa joskus raiskauksella:
http://www.indigenas.bioetica.org/inves1.htm
Joitakin muita esimerkkejä:
http://www.folklorico.com/bailes/hidalgo/boda-huasteca-hidalgo.html
http://www.veracruz.gob.mx/secciones.html?seccion=turismo@folklore
Kenties PDF-muodossa seuraava:
http://www.kacike.org/GuitarEspanol.html
http://www.lapampa.gov.ar/Cultura/Invcultpub.htm

Siis tiedonjyväsiä täytyy kerätä sieltä täältä pääsemättä kokonaisvaltaiseen ja konkreettiseen lopputulokseen. Siis parempi olisi keskittyä AINOASTAAN yhteen ja ainoaan viidakon pimennoissa asuvaan heimoon, joka vielä ei tunne käsitteitä ”kirkko, uskonto, isänmaa, pasifismi, korruptio, kontoomi ja länsimainen yhteiskunta”.

Olisi helpompaa etsiä jostakin yliopistosta joku erillinen tutkimus tai mennä haastattelemaan jonkun intaaniheimon päällikköä. Eään muinaisen urbanisoituneen intiaaniheimon päällikkö – erittäin hyvä ystäväni – asuu vain kahden kilometrin päässä.

Meidän ainoa puhdas ja aito, syvälle viidakon pimentoihin paennut heimomme, puhuu yhä alkuperäistä kieltään:

”Baha mairka ba kâti luan ra marit lâka kum daukan; upla sut lilia kan.”
(Tuolla naisella oli häät viime kuussa, ja kaikki ovat onnellisia.)