Yleistä kadotuksesta
Lopun aikana yleistyy opetus, jonka mukaan Jeesus ja Isä Jumala eivät tuomitse ketään ikuiseen kärsimykseen helvetin tulessa. Tätä on perusteltu monilla eri tavoilla. Yhteistä opeille on se, että niissä sanotaan Raamatun Jumalan olevan väärämielinen tuomari, jos hän tuomitsee ajallisen elämän rikkeistä jonkun ikuiseen kärsimykseen.
Sielulliset ihmiset tahtovat olla kovin mielellään armollisempia, rakkaudellisempia, oikeudenmukaisempia, oikeamielisempiä ja totuudellisempia kuin Jumala. He tekevät opillaan Jumalasta väärämielisen tuomarin ollakseen itse oikeassa häntä vastaan. Job 40:3 Tämä ei ole mitään uutta luomakunnan historiassa. Ihminen on aina paennut Jumalaa ja hänen langettamaansa oikeudenmukaista tuomiota, mutta lopulta kaikki ihmiset joutuvat tuomittaviksi sen mukaan, mitä ovat ruumiissa ollessaan tehneet, joko hyvää tai pahaa. 2Kor 5:10, Ilm 22:12 Rangaistus on Jeesuksen ja Raamatun opetuksen mukaan yhtä iankaikkinen kuin iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan luona: se ei pääty koskaan. Ihminen on kadotuksessa ollessaan myös tietoinen olotilastaan: hän ei lakkaa olemasta ja häviä olemattomiin. Matt 25:46, 22:13, Luuk 16:19-31, Dan 12:1-2, Ilm 14:9-11, 20:9-15
Rajallista rangaistusta on perusteltu mm. sillä, että Jeesus sanoo määräävänsä paljon lyöntejä sille, joka rikkoo tahallaan ja tietoisesti häntä vastaan, mutta vähän lyöntejä sille, joka rikkoo vain vähän häntä vastaan. Luuk 12:42-48 Fariseuksista Jeesus sanoi, että he saavat muita kovemman tuomion. Matt 23:14, Mar 12:40, Luuk 20:47 Jeesus puhui kertomuksissaan myös määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta. Matt 5:21-26, 18:34-35 Sovellettuna iankaikkiseen rangaistukseen nämä näyttävät puhuvan rajallisen eli päättyvän rangaistuksen puolesta. Viimeinen tuomio tulee ja jumalattomia rangaistaan, mutta vain määrä lyönneillä.
Tämä käsitys sotii kuitenkin muita Raamatun kohtia vastaan, joissa puhutaan ikuisesta kärsimyksestä tuli- ja tulikivijärvessä, joka on toinen kuolema. Kuolema ei ensinkään tarkoita Raamatun terminologiassa olemisen lakkaamista vaan siirtymistä tuonelaan, missä kadotetut odottavat ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota sekä sitä seuraavaa ”toista kuolemaa” eli tuli- ja tulikivijärveä, missä vaivan savu nousee ikuisesta ikuiseen. Ilm 20:9-15, Luuk 16:19-31 Toinen kuolema ei siten ole tiedoton olotila vaan tietoinen kärsimyksen paikka. Jeesus sanoi selvästi, että rangaistus on iankaikkinen. Matt 25:46 Jos rangaistus päättyisi, niin se ei olisi iankaikkinen. Myös Danielin kautta tullut profetia kertoo ylösnousemusta seuraavasta ikuisesta häpeästä niiden kohdalla, jotka eivät pelastu. Dan 12:1-2 Jos opetamme ajallisesti päättyvää rangaistusta, niin opetamme silloin Raamatun ilmoitusta vastaan.
Tuomion eri asteet voidaan selittää ilman ristiriitaa ikuisesta kärsimyksestä helvetin tulessa. Helvetti on muuten kreikankielisessä alkutekstissä Gehenna, joka oli kaatopaikka Jerusalemin ulkopuolella, missä tuli paloi jatkuvasti, kun jätteitä hävitettiin. Tämä kuvaa osuvasti jumalattoman kohtaloa: hän palaa kulumatta ja on hyödytön kenenkään käyttöön. Kun Jumalan enkeli puhui Moosekselle palavasta pensaasta, ei pensas kulunut, mikä voidaan sovittaa ikuiseen helvetin tuleen. 2Moos 3:2 Polttopuut eli ihmiset eivät pala koskaan loppuun vaan he kärsivät ikuisesti. Tuli kuvaakin sielun kärsimystä eikä ole välttämättä konkreettista ilmoitusta fyysisestä tulimerestä. Kadotus on nimittäin pimeyden ja yksinäisyyden paikka, missä ei ole seuraa muista ihmisistä. Jes 38:11 Siellä on itku ja hammasten kiristys niin kuin Jeesus opetti. Matt 22:13 Samalla tavalla lyönnit kuvaavat kärsimyksen voimakkuutta eivätkä lyöntien määrää. Toinen kärsii ikuisesti hieman enemmän kuin toinen: kukin tekojensa mukaan.
Toinen mahdollisuus määrälyöntien selittämiseksi on se, että ihmisiä rangaistaan tekojen mukaan määrälyönnein, mutta ero Jumalasta on sen jälkeen ikuinen. Suurin kärsimys aiheutuu juuri siitä, ettei Jumala ole helvetissä ja niin ihminen joutuu olemaan ikuisesti erossa hänestä, joka on hänelle elämän ja olemisen antanut sekä rakastanut häntä niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa kärsiä sekä kuolla hänen tähtensä. Jos Jumalan tarjoama pelastus ei ihmiselle kelpaa, niin kadotukseen joutuminen on ihmisen oma syy eikä Jumalan. Jumala ei käske ketään tekemään syntiä eikä pakota ketään olemaan epäuskoinen. Hän antaa jokaiselle reilun mahdollisuuden pelastua sen valon mukaan, mitä kullekin antaa. Enempää uskoa tai hyvyyttä hän ei ihmiseltä vaadi kuin mitä itse on valmis antamaan ja vaikuttamaan. Näin myös ne voivat saavuttaa iankaikkisen elämän, jotka eivät ole kuulleet mitään kirjoitetusta Jumalasta. Heidät voidaan tuomita omantunnon todistuksen ja elämän vaelluksen mukaan ilman vääryyttä. Room 2-12ss.
Paavalin opetusta kadotuksesta
Paavali opetti selvästi oppia ikuisesta kadotuksesta, mikä liittyy viimeiseen tuomioon ja siitä saarnaamiseen myös jumalattomille. Apt 24:25 Lainaan tähän Koivuniemen Raamattuhaun avulla niitä jakeita, missä Paavali opettaa iankaikkisesta kadotuksesta. Selitän sen jälkeen eri sanojen merkitystä, mitkä esiintyvät kreikankielisessä alkutekstissä ja tarkoittavat kadotusta viimeisen tuomion jälkeen.
2.Tessalonikalaiskirje:
1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
1:2 Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
1:4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
1:5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (olethros) Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
1:10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
Roomalaiskirje:
5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi (katakrima), mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi (katakrima), niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota (katakrima) niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen (katakrino)? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat (apollymi), mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
1:19 Sillä on kirjoitettu: ”Tuhoan (apollymi) viisaiden viisauden ja kumoan (atheteso) ymmärtäväisten ymmärryksen.”
11:32 mutta kun meitä tuomitaan (krino), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi (katakrino).
2.Korinttolaiskirje:
2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien (apollymi) joukossa:
3:9 Sillä jos kadotustuomion (katakrisis) virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat (apollymi),
Filippiläiskirje:
1:28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen (apoleia), mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
3:19 heidän loppunsa on kadotus (apoleia), vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
2.Tessalonikalaiskirje:
1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (olethros) Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen (apoleia) lapsi,
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (apollymi), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
1.Timoteuksen kirje:
6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon (olethron) ja kadotukseen (apoleian)."
Uudessa Testamentissa käytetyt sanat kuvaamaan ikuista kadotusta ovat:
1. katakrima
- Room 5:16,18, 8:1
- kadotustuomio, kadotus, tuomio kiroukseen (damnatory sentence, condemantion)
- Adamin lankeemus koitui "kiroukseksi" koko ihmiskunnalle; siitä seurasi sairaus, vanheneminen, kivut, tuska ja vaiva elannon vuoksi sekä lopulta kuolema. Kuolemaa seuraa myös "katoaminen" eli "ruumiin muuttuminen maaksi jälleen, josta se on otettu". 1Moos 3:19, Apt 2:27,31 Tässä on käytetty sanaa `diafthora´, joka on suomeksi "tuho, turmeltuminen, maatuminen". Sana esiintyy em. lisäksi myös jakeissa Apt 13:34,35,36,37 Toinen katoavaista sekä ruumiin turmeltumista ja maatumista tarkoittava sana on `fthartos´, joka esiintyy jakeissa Room 1:23, 1Kor 9:25, 15:53,54, 1Piet 1:18,23
2. katakrino
- tuomita; tuomita syylliseksi/ kuolemaan/ rangaistukseen/ kadotukseen; arvioida tuomion ansainneeksi; kirota/ tuomita kiroukseen
- Matt 12:41,42, 20:18, 27:3, Mar 10:33, 14:64, 16:16, Luuk 11:31,32, Joh 8:10,11, Room 2:1, 8:3,34, 14:23, 1Kor 11:32, Hebr 11:7, 2Piet 2:6, Jaak 5:9
3. apollymi
- tuhota, tappaa/ surmata, hävittää, turmella käyttökelvottomaksi, julistaa kuolemantuomio, tuomita ikuiseen kärsimykseen kadotuksessa, kadota, hävitä, mennä pilalle, turmeltua, menettää, hukkua
- Matt 2:13, 9:17, 10:6,39, 12:14, 18:11, Mar 4:38, 11:18, Luuk 11:51, 13:3, 15:9,17, 17:29, Joh 6:12,27,39, 10:10,28, 12:25, Room 14:15, 1Kor 1:18,19, 8:11, 10:10, 2Kor 2:15, 4:3,9, 2Tess 2:10, Hebr 1:11, 1Piet 1:9, 2Piet 3:6,9, Jaak 1:11, 4:12, 2Joh 1:8, Jda 1:5,11
- Matt 7:19, "leilit turmeltuvat" eli "menevät pilalle", ne eivät katoa tai lakkaa olemasta; sovita tämä kadotustuomioon ja ihmisen olotilaan tuli- ja tulikivijärvessä, niin ymmärrät kadotuksesta vähän enemmän.
- Matt 10:6, "kadonneet lampaat" ovat olemassa, mutta he ovat vain kadoksissa eli hukassa, eksyneitä.
- Luuk 15:9 "kadonnut raha" ei ole kadonnut jäljettömiin vaan on ollut ainoastaan hukassa, kunnes löytyy jälleen. Ikuiseen kadotukseen joutuvat ovat ikuisesti hukassa eikä heitä löydetä enää koskaan. Jumala pyyhkii mielensä ja muistinsa tyhjäksi heidän muistostaan, mutta he eivät lakkaa olemasta itselleen vaan ainoastaan Jumalalle ja pelastetuille. Me emme muista kadotukseen joutuneita ihmisiä taivaassa eikä kukaan enää murehdi heidän tähtensä tai synnin tähden. Pelastuneiden muisti pyyhitään tyhjäksi ikävistä asioista ja murheet sekä suru kaikkoavat pelastuneiden mielistä ikuisiksi ajoiksi. Ilm 21:4, Jes 65:17
4. katakrisis
- tuomio kuolemaan/ rangaistukseen/ kadotukseen
- 2Kor 3:9, 7:31 "kuoleman/ kadotuksen virka" ja "en tuomioksi sano".
5. apoleia
- verbistä apollymi
- tuho, kadotus, tuhlaus, haaskaus, hukkaan joutuminen, hyödyttömäksi/ käyttökelvottomaksi tuleminen
- Matt 7:13, 26:8, Mar 14:4, Joh 17:12, Apt 8:20, 25:16, Room 9:22, Fil 1:28, 3:19, 2Tess 2:3, 1Tim 6:9, Hebr 10:39, 2Piet 2:1,2,3, 3:7,16, Ilm 17:8,11
- Esimerkiksi voiteen haaskaus, Mar 14:4: voide ei kadonnut tai hävinnyt olemasta vaan se tuhlattiin.
- Esimerkiksi rahan haaskaus/ tuhlaaminen/ hyödyttömäksi tuleminen: raha ei katoa vaan siitä ei ole hyötyä kadotuksessa. Apt 8:20
- Jakeessa 2Piet 2:2 "totuuden tie tulee häväistyksi" ei voi tarkoittaa sitä, että totuuden tie eli Jeesus häviää tai lakkaa olemasta; se on vain hyödytön ja käyttökelvoton eli turha niitä varten, jotka joutuvat kadotukseen.
6. olethros
- turmio, tuho; kadotus, häviö
- 1Kor 5:5 "lihan turmioksi", 1Tess 5:3 "yllättää heidät yhtäkkiä turmio", 2Tess 1:9 "heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista", 1Tim 6:9 "Mutta ne, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, paulaan ja moniin mielettömiin sekä vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmisen tuhoon (olethron) ja kadotukseen (apoleian)."
Lopun aikana yleistyy opetus, jonka mukaan Jeesus ja Isä Jumala eivät tuomitse ketään ikuiseen kärsimykseen helvetin tulessa. Tätä on perusteltu monilla eri tavoilla. Yhteistä opeille on se, että niissä sanotaan Raamatun Jumalan olevan väärämielinen tuomari, jos hän tuomitsee ajallisen elämän rikkeistä jonkun ikuiseen kärsimykseen.
Sielulliset ihmiset tahtovat olla kovin mielellään armollisempia, rakkaudellisempia, oikeudenmukaisempia, oikeamielisempiä ja totuudellisempia kuin Jumala. He tekevät opillaan Jumalasta väärämielisen tuomarin ollakseen itse oikeassa häntä vastaan. Job 40:3 Tämä ei ole mitään uutta luomakunnan historiassa. Ihminen on aina paennut Jumalaa ja hänen langettamaansa oikeudenmukaista tuomiota, mutta lopulta kaikki ihmiset joutuvat tuomittaviksi sen mukaan, mitä ovat ruumiissa ollessaan tehneet, joko hyvää tai pahaa. 2Kor 5:10, Ilm 22:12 Rangaistus on Jeesuksen ja Raamatun opetuksen mukaan yhtä iankaikkinen kuin iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan luona: se ei pääty koskaan. Ihminen on kadotuksessa ollessaan myös tietoinen olotilastaan: hän ei lakkaa olemasta ja häviä olemattomiin. Matt 25:46, 22:13, Luuk 16:19-31, Dan 12:1-2, Ilm 14:9-11, 20:9-15
Rajallista rangaistusta on perusteltu mm. sillä, että Jeesus sanoo määräävänsä paljon lyöntejä sille, joka rikkoo tahallaan ja tietoisesti häntä vastaan, mutta vähän lyöntejä sille, joka rikkoo vain vähän häntä vastaan. Luuk 12:42-48 Fariseuksista Jeesus sanoi, että he saavat muita kovemman tuomion. Matt 23:14, Mar 12:40, Luuk 20:47 Jeesus puhui kertomuksissaan myös määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta. Matt 5:21-26, 18:34-35 Sovellettuna iankaikkiseen rangaistukseen nämä näyttävät puhuvan rajallisen eli päättyvän rangaistuksen puolesta. Viimeinen tuomio tulee ja jumalattomia rangaistaan, mutta vain määrä lyönneillä.
Tämä käsitys sotii kuitenkin muita Raamatun kohtia vastaan, joissa puhutaan ikuisesta kärsimyksestä tuli- ja tulikivijärvessä, joka on toinen kuolema. Kuolema ei ensinkään tarkoita Raamatun terminologiassa olemisen lakkaamista vaan siirtymistä tuonelaan, missä kadotetut odottavat ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota sekä sitä seuraavaa ”toista kuolemaa” eli tuli- ja tulikivijärveä, missä vaivan savu nousee ikuisesta ikuiseen. Ilm 20:9-15, Luuk 16:19-31 Toinen kuolema ei siten ole tiedoton olotila vaan tietoinen kärsimyksen paikka. Jeesus sanoi selvästi, että rangaistus on iankaikkinen. Matt 25:46 Jos rangaistus päättyisi, niin se ei olisi iankaikkinen. Myös Danielin kautta tullut profetia kertoo ylösnousemusta seuraavasta ikuisesta häpeästä niiden kohdalla, jotka eivät pelastu. Dan 12:1-2 Jos opetamme ajallisesti päättyvää rangaistusta, niin opetamme silloin Raamatun ilmoitusta vastaan.
Tuomion eri asteet voidaan selittää ilman ristiriitaa ikuisesta kärsimyksestä helvetin tulessa. Helvetti on muuten kreikankielisessä alkutekstissä Gehenna, joka oli kaatopaikka Jerusalemin ulkopuolella, missä tuli paloi jatkuvasti, kun jätteitä hävitettiin. Tämä kuvaa osuvasti jumalattoman kohtaloa: hän palaa kulumatta ja on hyödytön kenenkään käyttöön. Kun Jumalan enkeli puhui Moosekselle palavasta pensaasta, ei pensas kulunut, mikä voidaan sovittaa ikuiseen helvetin tuleen. 2Moos 3:2 Polttopuut eli ihmiset eivät pala koskaan loppuun vaan he kärsivät ikuisesti. Tuli kuvaakin sielun kärsimystä eikä ole välttämättä konkreettista ilmoitusta fyysisestä tulimerestä. Kadotus on nimittäin pimeyden ja yksinäisyyden paikka, missä ei ole seuraa muista ihmisistä. Jes 38:11 Siellä on itku ja hammasten kiristys niin kuin Jeesus opetti. Matt 22:13 Samalla tavalla lyönnit kuvaavat kärsimyksen voimakkuutta eivätkä lyöntien määrää. Toinen kärsii ikuisesti hieman enemmän kuin toinen: kukin tekojensa mukaan.
Toinen mahdollisuus määrälyöntien selittämiseksi on se, että ihmisiä rangaistaan tekojen mukaan määrälyönnein, mutta ero Jumalasta on sen jälkeen ikuinen. Suurin kärsimys aiheutuu juuri siitä, ettei Jumala ole helvetissä ja niin ihminen joutuu olemaan ikuisesti erossa hänestä, joka on hänelle elämän ja olemisen antanut sekä rakastanut häntä niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa kärsiä sekä kuolla hänen tähtensä. Jos Jumalan tarjoama pelastus ei ihmiselle kelpaa, niin kadotukseen joutuminen on ihmisen oma syy eikä Jumalan. Jumala ei käske ketään tekemään syntiä eikä pakota ketään olemaan epäuskoinen. Hän antaa jokaiselle reilun mahdollisuuden pelastua sen valon mukaan, mitä kullekin antaa. Enempää uskoa tai hyvyyttä hän ei ihmiseltä vaadi kuin mitä itse on valmis antamaan ja vaikuttamaan. Näin myös ne voivat saavuttaa iankaikkisen elämän, jotka eivät ole kuulleet mitään kirjoitetusta Jumalasta. Heidät voidaan tuomita omantunnon todistuksen ja elämän vaelluksen mukaan ilman vääryyttä. Room 2-12ss.
Paavalin opetusta kadotuksesta
Paavali opetti selvästi oppia ikuisesta kadotuksesta, mikä liittyy viimeiseen tuomioon ja siitä saarnaamiseen myös jumalattomille. Apt 24:25 Lainaan tähän Koivuniemen Raamattuhaun avulla niitä jakeita, missä Paavali opettaa iankaikkisesta kadotuksesta. Selitän sen jälkeen eri sanojen merkitystä, mitkä esiintyvät kreikankielisessä alkutekstissä ja tarkoittavat kadotusta viimeisen tuomion jälkeen.
2.Tessalonikalaiskirje:
1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
1:2 Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
1:4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
1:5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (olethros) Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
1:10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
Roomalaiskirje:
5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi (katakrima), mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi (katakrima), niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota (katakrima) niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen (katakrino)? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat (apollymi), mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
1:19 Sillä on kirjoitettu: ”Tuhoan (apollymi) viisaiden viisauden ja kumoan (atheteso) ymmärtäväisten ymmärryksen.”
11:32 mutta kun meitä tuomitaan (krino), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi (katakrino).
2.Korinttolaiskirje:
2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien (apollymi) joukossa:
3:9 Sillä jos kadotustuomion (katakrisis) virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat (apollymi),
Filippiläiskirje:
1:28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen (apoleia), mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
3:19 heidän loppunsa on kadotus (apoleia), vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
2.Tessalonikalaiskirje:
1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (olethros) Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen (apoleia) lapsi,
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (apollymi), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
1.Timoteuksen kirje:
6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon (olethron) ja kadotukseen (apoleian)."
Uudessa Testamentissa käytetyt sanat kuvaamaan ikuista kadotusta ovat:
1. katakrima
- Room 5:16,18, 8:1
- kadotustuomio, kadotus, tuomio kiroukseen (damnatory sentence, condemantion)
- Adamin lankeemus koitui "kiroukseksi" koko ihmiskunnalle; siitä seurasi sairaus, vanheneminen, kivut, tuska ja vaiva elannon vuoksi sekä lopulta kuolema. Kuolemaa seuraa myös "katoaminen" eli "ruumiin muuttuminen maaksi jälleen, josta se on otettu". 1Moos 3:19, Apt 2:27,31 Tässä on käytetty sanaa `diafthora´, joka on suomeksi "tuho, turmeltuminen, maatuminen". Sana esiintyy em. lisäksi myös jakeissa Apt 13:34,35,36,37 Toinen katoavaista sekä ruumiin turmeltumista ja maatumista tarkoittava sana on `fthartos´, joka esiintyy jakeissa Room 1:23, 1Kor 9:25, 15:53,54, 1Piet 1:18,23
2. katakrino
- tuomita; tuomita syylliseksi/ kuolemaan/ rangaistukseen/ kadotukseen; arvioida tuomion ansainneeksi; kirota/ tuomita kiroukseen
- Matt 12:41,42, 20:18, 27:3, Mar 10:33, 14:64, 16:16, Luuk 11:31,32, Joh 8:10,11, Room 2:1, 8:3,34, 14:23, 1Kor 11:32, Hebr 11:7, 2Piet 2:6, Jaak 5:9
3. apollymi
- tuhota, tappaa/ surmata, hävittää, turmella käyttökelvottomaksi, julistaa kuolemantuomio, tuomita ikuiseen kärsimykseen kadotuksessa, kadota, hävitä, mennä pilalle, turmeltua, menettää, hukkua
- Matt 2:13, 9:17, 10:6,39, 12:14, 18:11, Mar 4:38, 11:18, Luuk 11:51, 13:3, 15:9,17, 17:29, Joh 6:12,27,39, 10:10,28, 12:25, Room 14:15, 1Kor 1:18,19, 8:11, 10:10, 2Kor 2:15, 4:3,9, 2Tess 2:10, Hebr 1:11, 1Piet 1:9, 2Piet 3:6,9, Jaak 1:11, 4:12, 2Joh 1:8, Jda 1:5,11
- Matt 7:19, "leilit turmeltuvat" eli "menevät pilalle", ne eivät katoa tai lakkaa olemasta; sovita tämä kadotustuomioon ja ihmisen olotilaan tuli- ja tulikivijärvessä, niin ymmärrät kadotuksesta vähän enemmän.
- Matt 10:6, "kadonneet lampaat" ovat olemassa, mutta he ovat vain kadoksissa eli hukassa, eksyneitä.
- Luuk 15:9 "kadonnut raha" ei ole kadonnut jäljettömiin vaan on ollut ainoastaan hukassa, kunnes löytyy jälleen. Ikuiseen kadotukseen joutuvat ovat ikuisesti hukassa eikä heitä löydetä enää koskaan. Jumala pyyhkii mielensä ja muistinsa tyhjäksi heidän muistostaan, mutta he eivät lakkaa olemasta itselleen vaan ainoastaan Jumalalle ja pelastetuille. Me emme muista kadotukseen joutuneita ihmisiä taivaassa eikä kukaan enää murehdi heidän tähtensä tai synnin tähden. Pelastuneiden muisti pyyhitään tyhjäksi ikävistä asioista ja murheet sekä suru kaikkoavat pelastuneiden mielistä ikuisiksi ajoiksi. Ilm 21:4, Jes 65:17
4. katakrisis
- tuomio kuolemaan/ rangaistukseen/ kadotukseen
- 2Kor 3:9, 7:31 "kuoleman/ kadotuksen virka" ja "en tuomioksi sano".
5. apoleia
- verbistä apollymi
- tuho, kadotus, tuhlaus, haaskaus, hukkaan joutuminen, hyödyttömäksi/ käyttökelvottomaksi tuleminen
- Matt 7:13, 26:8, Mar 14:4, Joh 17:12, Apt 8:20, 25:16, Room 9:22, Fil 1:28, 3:19, 2Tess 2:3, 1Tim 6:9, Hebr 10:39, 2Piet 2:1,2,3, 3:7,16, Ilm 17:8,11
- Esimerkiksi voiteen haaskaus, Mar 14:4: voide ei kadonnut tai hävinnyt olemasta vaan se tuhlattiin.
- Esimerkiksi rahan haaskaus/ tuhlaaminen/ hyödyttömäksi tuleminen: raha ei katoa vaan siitä ei ole hyötyä kadotuksessa. Apt 8:20
- Jakeessa 2Piet 2:2 "totuuden tie tulee häväistyksi" ei voi tarkoittaa sitä, että totuuden tie eli Jeesus häviää tai lakkaa olemasta; se on vain hyödytön ja käyttökelvoton eli turha niitä varten, jotka joutuvat kadotukseen.
6. olethros
- turmio, tuho; kadotus, häviö
- 1Kor 5:5 "lihan turmioksi", 1Tess 5:3 "yllättää heidät yhtäkkiä turmio", 2Tess 1:9 "heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista", 1Tim 6:9 "Mutta ne, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, paulaan ja moniin mielettömiin sekä vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmisen tuhoon (olethron) ja kadotukseen (apoleian)."
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämä helvetissä.Ainoastaan Kristuksessa on iankaikkinen elämä ja se EI ole helvetissä!Raamatun mukaan kaikki jotka Kristuksessa ovat,siirtyvät suoraan kuolemasta elämään,eikä heillä ole toista kuolemaa.Ainoastaan ne jotka hylkäävät armon,joutuvat kohtaamaan iankaikkisen kadotuksen,se on TOINEN ja LOPULLINEN KUOLEMA helvetin tulijärvessä,jossa kukin tuomitaan kärsimään TEKOJENSA mukaan.Näin sanoo RAAMATUN SANA.