vielä...
(xcuse me, aloitin uuden threadin aiheesta, kun edellinen alkoi olla sekavuustilassa)
Jos laitettaisiin kaikki se vauraus, mikä menee länsimaisten hedelmöityshoitojen järjestämiseen, talteen ja ostettaisiin kertyneellä summalla ruokaa esim. kehitysmaiden aliravituille lapsille, saataisiin merkittävästi enemmän ihmisiä aikaan. Mikä mielestänne on hedelmöityshoitojen tarkoitus :
a) Tyydyttää vanhemmiksi haluavien henkilökohtaisia tarpeita
b) Auttaa yhteiskuntaa voimaan hyvin?
Jos vastaatte b, miettikää samalla käytetäänkö hedelmöityshoitoihin kuluvat (käsittääkseni suuret) resurssit järkevästi hyväksi, vai voisiko niillä tehdä jotain hyödyllisempää?
(xcuse me, aloitin uuden threadin aiheesta, kun edellinen alkoi olla sekavuustilassa)
Jos laitettaisiin kaikki se vauraus, mikä menee länsimaisten hedelmöityshoitojen järjestämiseen, talteen ja ostettaisiin kertyneellä summalla ruokaa esim. kehitysmaiden aliravituille lapsille, saataisiin merkittävästi enemmän ihmisiä aikaan. Mikä mielestänne on hedelmöityshoitojen tarkoitus :
a) Tyydyttää vanhemmiksi haluavien henkilökohtaisia tarpeita
b) Auttaa yhteiskuntaa voimaan hyvin?
Jos vastaatte b, miettikää samalla käytetäänkö hedelmöityshoitoihin kuluvat (käsittääkseni suuret) resurssit järkevästi hyväksi, vai voisiko niillä tehdä jotain hyödyllisempää?
Vastaukset 81
Vanhimmat
a).
Yleensäkään kenenkään ei tarvitsisi tehdä lapsia. Voitaisiin adoptoida ulkomailta, vaikka juuri kehitysmaista. Ihmiset vaan haluavat jatkaa omia geenejään, jostain syystä.
olen ollut huomaavinani. Itsekkyyssyistä hakeudutaan hoitoon, että MINÄ saan lapsen ja että MINUN ympärilläni on paljon huomiota ja ihmisiä. Vähän samaa olen aistivinani joidenkin ihmisten asenteessa yksinäisten ihmisten hedelmöityshoitoihin.
Hyvä. Lisää kiitos.
olet väärässä, ei sinun tarvitse saada yhtään jälkeläistä ...
Voit adoptoida niitä vaikka vinkuintiasta.
Mutta todellisena humanistina ja yksilönvapauden kannattajana et tietenkään määrittele muiden oikeuksia perustaa perheitä, etkä esim. määrää kehitysmaihin pakkosterilisaatiota käyttöön ...
Niin itsekkyyssyistä.
Minkä takia ihmiset yleensä tekevät lapsia?
Onko sillä suurtakin eroa itsekkyyden kanssa, että hedelmöitys tapahtuu siemensyöksyn avulla joko vaginaan suoraan, tai purkkiin, josta se vaginaan siirtyy?
Kyllä oikein on aina jotakin kohtaan väärin.
tietty kustannusero, joka lankeaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten maksettavaksi verojen muodossa. Verojen, joita voitaisiin käyttää johonkin hyödyllisempäänkin asiaan, kuin runkkaamiseen terveyskeskuksen vessassa.
olla mikä?
Et siis kannata mitään hedelmöityshoitoja kenellekään?
tunge sammakoita toisten suuhun. Lue vaikkapa tämä threadi kokonaisuudessaan läpi, äläkä takerru ns. lillukanvarsiin.
Olen vaan kyseenalaistanut hedelmöityshoitojen tarpeellisuuden moneen muuhun asiaan verrattuna.
Et kannata kaikille, vai kannatat selektoidusti?
"
Jos laitettaisiin kaikki se vauraus, mikä menee länsimaisten hedelmöityshoitojen järjestämiseen, talteen ja ostettaisiin kertyneellä summalla ruokaa esim. kehitysmaiden aliravituille lapsille, saataisiin merkittävästi enemmän ihmisiä aikaan.
"
Eiköhän niitä ihmisiä ole tällä pallukalla muutenkin liikaa.
Sitä minä juuri tarkoitin. Miksi haaskata jumalattomasti resursseja siihen että saadaan lisää ihmisiä maapallolle? Eikö kannattaisi ennemminkin kohdentaa resurssit jo olemassa olevan (nykyiselläänkin liian nopeasti lisääntyvän) populaation hyvinvoinnin kartuttamiseen, kuin länsimaiseen narsismiin?
Ne resurssit pitäisi ensisijaisesti kohdistaa siihen, että ihmispopulaation määrä saataisiin sellaiselle tasolle jonka planeetta pystyy elättämään.
Nykyinen 6-7 miljardia on liikaa, aivan liikaa. Puolet pois niin planeetan resurssit saattaisivat riittää kohtuullisen elintason ylläpitoon.
Suomessa taas, noh:
"
Suomessa asuu yli viisi miljoonaa ihmistä. Se vastaa maapallon koko väkilukua paleoliittisena aikana. Suomalaiset päättäjät, teollisuuspuolue ja kansa ovat huolissaan maan tulevasta väestökehityksestä. Jo vuosikymmeniä on maalailtu uhkakuvia laskevasta väkiluvusta, "eläkepommista" ja viime aikoina yhä enemmän tästä paljonpuhutusta "huutavasta työvoimapulasta". Jokainen järkevä ihminen kuitenkin kysyy aivan muuta: miten alentaa Suomen väkilukua realistiselle tasolle, sellaiselle jota voidaan ylläpitää siinäkin tapauksessa että maailmankaupan ja energiantuonnin globaali verenkierto tyrehtyy ja tuhlausyhteiskunnan aineelliset edellytykset katoavat.
"
Melkein puolet maapallon väestöstäelää kahdessa maassa, jotka on Intia ja Kiina.
Molemmat valtiot pystyvät tuottamaan melkein kivikautisella tekniikalla pääosan elintarvikkeistaan omalle väestölleen.
Kiinan pinta-aalsta on noin 13 %:tia viljelykseen kelpaavaa, eikä pohjoisia ja ylänkömaita viljellä perunalla vaan yritetään kituuttaa niissä olosuhteissa helvetin heikkotuottoisella riisillä ...
Silti valtkunta ruokkii itse 1,2 miljardin ihmisen väestönsä.
Millä tietotasolla tai näkemyksellä olet valmis sanomaan että ihmisiä on Kiinassa liikaa.
Tosiasia on, ettei ruokapula ole tuotanto-ongelma vaan pikemminkin jakelu ongelma ...
Eli ruokaa kyllä kaikille riittää, mutta kaikilla ei ole rahaa sitä ostaa ...
Kun ei ole paikallista sosiaalihuoltoa.
Vaan entäpä sitten kun ne kaikki Kiinalaiset, Intialaiset ja Afrikkalaiset pääsevät, jos pääsevät, tasolle jossa he riisikipon lisäksi haluavat ilmastointikoneen, vesivessan, kotiteatterin ja mikroaaltouunin?
Kyse on siitä millaista elintasoa halutaan ylläpitää.
Kyllä ihmisen elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin ruoan hankinta.
Ylikansoittuneessa afrikassa ei ole.
Ehkäpä länsimaiden asukkien suhteellisuudentaju ei ole hävinnyt itsekseen vaan asiaa on autettu napakalla perspotkulla. Ihmisten huomio suunnataan Matti Nykäseen ja Salattuihin elämiin.
Moniko länsimaa haluaa olla kustantamassa Afrikan, Kiinan ja Intian elintason nousua? Tinkimään omasta energiankulutuksestaan, tuotannostaan, jne. jotta koko pallo ei huku scheiBeen?
On paljon hienompaa miettiä täällä eettisiä kysymyksiä hedelmällisyyshoidoista cafe latte kourassa kuin miettiä jossain Kalkuttan slummissa että mistä vitusta sitä tänäänkin kehittäisi näille kymmenelle kakaralle ruokaa.
Summa Summarum : jos köyhyys haluttaisiin poistaa, resurssit olisivat olemassa. Tosiasiassa vain ketään ei kiinnosta.
-> Alkuperäiseen aiheeseen liittyen : R.R äänestää mallia A) jossa oma napa on ihmistä lähinnä.
pitää olla köyhiä, että voi olla rikkaita.
maksammehan kehitysapua.
Pitäähän niiden Afrikan rassujenkin syödä, että suuryhtiöt saavat tervettä paikallista orjatyövoimaa, vai mitä?
Ei tässä mitään kommunismi-ideologiaa ajetakaan, kysellään vaan vaihteeksi vähän suhteellisuudentajun perään. Se on ihan ok, jos joku haluaa rahoittaa narsistiset tarpeensa omasta pussistaan, mutta jos ne pitäisi rahoittaa yhteisestä pussista (verot) niin tonnikalaa pääravinnokseen syöjää alkaa vinosti hymyilyttämään.
Mitä itse hölökohtaisesti olet ajatellut tehdä?
Ostaa reilun kaupan tuotteita?
No jo on tosiaan suhteellisuudentaju kateissa - ja suhteellisen helvevetin kateissa onkin, jos nyt oikeasti kuvittelet mitään ongelmia ratkaistavan - ja vielä kehitysmaiden - sillä, että hedelmöityshoidot kiellettäisiin naispareilta ja itsenäisiltä naisilta. Sopiiko naurahtaa?
ps. naisparit ovat hoitonsa maksaneet tähänkin asti itse ja näitä hoitoja järjestetään vuosittain todella vähän.
Mitkä ovat narsistiset tarpeet ja mitkä eivät?
kiitos.
hyttysenpaska valtameressä, mutta ainakin se on jotain. Kuten jo kirjoitin, jokaisen kannattaa miettiä itse omia tekemisiään ja asenteitaan valonkestävään kuntoon.
Pienistä purosista syntyy suuri virta, ym. kornia mutta paikkansapitävää sontaa.
Kyllä se näin toimii.
hyttynen paskantaa samaan suuntaan, niin se ei ole enään pisara.
Tahdoin siis sanoa, että olen samaa mieltä.
joilla on sekä omia, että adoptoituja lapsia, onko äititys millään tavalla erilaista adoptoitujen kohdalla.
Kuinka tärkeä kokemus synnyttäminen on. jne.
Lapselle sillä ei ole merkitystä, kuka hänet on synnyttänyt, pääasia että joku rakastaa ja huolehtii. Jos taas lapsia tehtaillaan siksi, että naiset saisivat extreme-kokemuksia, mahdetaanko olla jo syvässä suossa?
Eikös synnyttäminen ja syntyminen ole ihan luonnollinen osa naisen elämää?
Vai millä tavalla sinä tänne tulit?
Adoptiolasten on varsin vaikeaa sopeutua siihen hylkäämisen kokemukseen, joka on adoption aiheuttanut. Jari Sinkkonen, joka on lasten psykiatrina erikoistunut nimenomaan adoptiolapsiin, on sitä mieltä, että adoptio aiheuttaa aina trauman lapselle. Trauma johtuu osittani hyljätyksi tulemisen tunteesta ja osittain myös itsenä vieraaksi kokemisesta. Ulkomailta adoptoidut lapset etenkin kärsivät erilaisuuden tunteista.
Hedelmällisyyshoidoilla on Suomessa aikaan saatu naispareille alle 10 lasta vuodessa, määrä on siis varsin vähäinen, vertaisipa sitä mihin tahansa. Nämä lapset koetaan siis ongelmallisina.
Huostaanotetut lapset, joilla on todellisia pulmia, unohdetaan keskusteluissa kätevästi, koska huostaanotetut lapset ovat heterosuhteissa syntyneitä lapsia. Kärsimyksiä ei toisaalta voi määrissä mitata, mutta suhteelisuudentaju olisi hyvä säilyttää -kuitenkin.
edelleen samaa kysymystä kuin aloituksessakin. Olisiko järkevää kohdentaa kalliin, sinäänsä hyödyttömän (ellei hyödyksi haluta laskea muutamaa uutta veronmaksajaa ja muutamaa onnellista pariskuntaa) hoidon viemät resurssit muiden ongelmien hoitoon?
Hyvänä esimerkkinä (mielestäni) kriittisempää paneutumista vaativasta asiasta on juuri mainitsemasi lastensuojelu.
Niin, ja kyse oli länsimaista, niitä oli viime laskennan mukaan muitakin kuin Suomi. Kokonaisuudessaan puhutaan merkittävästä rahasummasta mitä pelkästään tähän "turhuuteen" käytetään.
Kyllä resursseja pitäisi toki repiä paljon muiltakin sektoreilta, kuten ns. korkeakulttuurin puolelta niin kauan kuin sellaiset asiat kuin terveydenhoito, vanhusten hoito, sekä mielenterveysongelmat ovat hoitamatta, noin vaan esimerkiksi.
"
huostaanotetut lapset ovat heterosuhteissa syntyneitä lapsia.
"
Onko tosiaan noin, että kaikki huostaanotetut ovat heteroperheiden lapsia?
No, OK, voi ollakin näin juuri tällä hetkellä. Millä perustelet, ettei tulevaisuudessa synny ihan uusia ongelmia ja huostaanottoja mahollisten lesbo- ja sinkkuäitien lasten kanssa?
Oletko todella sitä mieltä, että lesboparilla tai sinkkuäidillä on jokin erityisen loistava ominaisuus joka estää ongelmat lasten kanssa?
Tämä on varsin monimutkainen kysymys, oikeus biologiseen, terveeseen lapseen.
Hedelmällisyyshoidoilla tehdään myös geeniseulontaa, tarkoituksena on saada geenivirheistä "vapaita" lapsia.
Tietenkin myös vanhempien oikeus omiin lapsiin on sinänsä jo eettinen kysymys. Lapsethan ovat Suomessakin tiukasti vanhempiensa omaisuutta ja tämä asiantila on jopa joskus lapsen edun vastainen. Perheinstituutio on kuitenkin äärettömän tärkeä länsimaiselle yhteiskunnalle.
Lapset ovat tämän yhteiskunnan "orjia" tämä termi tarkoittaa, että heidät on välineellistetty ja heillä ei sinänsä ole itseisarvoa. Arvo syntyy vasta vanhenpien antamana, mikäli vanhemmat siihen ovat kykeneviä. Muuten lasten oikeudet ovat varsin vähäisiä.
Hedelmällisyyshoidot ovat varsin monitahoinen ongelma. Siihen liittyviä eettisiä ongelmia on paljon. Kansainväliseen adoptioon liittyy myös etiikan kannalta ongelmallisia asioita.
Kehitysavun sitominen lapsien lukumäärään olisi myös loputon suo. Mikäli lasten avulla saataisiin kehitysapua lisätyksi, lapsien lukumäärä lisääntyisi kehitysmaissa heti.
"
Kyllä resursseja pitäisi toki repiä paljon muiltakin sektoreilta, kuten ns. korkeakulttuurin puolelta niin kauan kuin sellaiset asiat kuin terveydenhoito, vanhusten hoito, sekä mielenterveysongelmat ovat hoitamatta, noin vaan esimerkiksi.
"
Juuri näin.
Lisään vielä, että kyllä tuolta urheiluosastoltakin voisi pikkaisen nipsaista tärkeämpiin asioihin.
Huvittaa kun jollakin pikkukunnalla ei ole varaa hoitaa sairaitaan mutta on varaa rakentaa urheiluhalli.
Kyse on lähinnä suhteelisuudesta. Hedelmällisuushoitoihin on varsin tiukat seulat jo nyt. Aivan hetken innostuksesta, ei hoitoja siis saa.
Huostaanotetuilla lapsilla on taustalla alkoholismin aiheuttamia ongelmia, nämä lapset syntyvät varsin usein vahingossa. Tai tarkoituksena on ollut lapsen avulla paikata rakoilevaa parisuhdetta, tai parantua alkoholin liikakäytöstä. Samalta naiselta voidaan huostaanottaa alkoholin vaurioittama lapsi vuosittain. Ehkäisy unohtuu tai tahallaan unohdetaan, heteroasuhteista on kuitenkin kysymys. Lesbosuhteissa ei vahinkolapsia synny.
Brasiliassa (jos muistan oikein) ihmislapsen arvo on määritelty, olikohan jotain 50 USD:n luokkaa.
Sen hinnan palkkasoturi saa ampumansa katulapsen päänahasta. Tämäkin on eräänlainen eettinen kysymys.
Tässä vasta puhutaankin tasa-arvosta. Siitä, kuinka ihmiset ovat keskenään samanarvoisia.
Toiset (länsimaat) ovat vain vähän tasa-arvoisempia kuin toiset (kehitysmaat).
Brasiliassa on järjestäytynyt yhteiskunta, joka on hoitanut sosiaaliset velvoitteensa kehnonlaisesti. Tähän melko kärjistettyyn esimerkkiin vedoten väitän, että kasvava välinpitämättömyys kanssaihmisiä kohtaan johtaa kuvatun kaltaisiin tilanteisiin yhteiskunnassa.
Sitä kukaan täällä tuskin haluaa.
Miettikää. Matkaa tuohon on paljon, mutta kehitys meilläkin on ilman asiaan paneutumista ja suunnan vaihdosta tämän suuntainen.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että
ennekuin ryhdytään ratkaisemaan elitistisiä ongelmia kuten lapsettomuutta, pitäisi ensin ratkaista perusasiat, kuten nälkä ja asunnottomuus.
Olen ymmärtänyt niin, että tällä uudella lailla taattaisiin kaikille naisille oikeus lapseen ilman sen kummempaa seulontaa. Olenko ymmärtänyt väärin.
Jaahas, ja meinaat, että vain ns. vahinkolapset ja alkoholiongelmaisten lapset joutuvat huostaanotetuiksi. Ja tietenkään lesbopareilla ei esiinny alkoholiongelmia, eihän?
Ei taattaisi. Kyllä seulontoja on edelleen tarpeen tehdä. Lääketieteeliseen operaatioon ylensäkin on olemassa tietyt kriteerit. Hhoidoissa käydään läpi, kuinka lasten sitoutuneita lapseen ollaan valmiita olemaan. Seula on, kuitenkin merkittävästi harvenpi, kuin adoptiomenetelyssä, näin on jo nykyisin ja tämä asiantila tullenee jatkumaan.
Alkoholiongelmaiset lesboparit voivat toki pyrkiä hhoitoihin, en usko sen olevan, kuitenkaan, mitenkään yleistä.
En tarkoittanut, etteikö muidenkin lapset joudu huostaanoteutuksi, kuin alkoholiongemaisten/päihdeongelmaisten lapset, määrällisesti nämä lapset ovat ehdottomasti enemmistönä. Lastensuojelun tukitoimilla voidaan varsin pitkään auttaa, elleivät ongelmat aivan mahdottomia ole.
ei toisaalta ole pitkä matka siihen, että aletaan ajatella taas tasa-arvoa ja vaaditaan samanlaista seulaa heteropareillekin.
Pitäisikö heteropareillakin olla suoritettuna jonkinlainen "lapsiperheen ajokortti" ennen kuin aletaan holtittomasti lisääntymään? :)
Toisaalta, kuinka pitkälle holhousyhteiskunnassa halutaan mennä?
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ne, jotka altistavat itsensä hedelmöityshoidoille (pitkiä ja ilmeisesti kivuliaitakin hoitoja?) ovat keskimäärin motivoituneempia lapsen saamiseen ja hoitoon, kuin nämä keskiolutkuppilan Ritvat joille tulee kakara eri miehelle keskimäärin 2 vuoden välein.
Adoptiolapset ovat aina kärsineet trauman/tarumoja jo ennen kuin heidät adoptoidaan. Uusi trauma voi syntyä uudessa adotioperheessä jos adoptiovanhemmat eivät tiedä tai eivät kykene asennoitumaan tarumaattisen lapsen hoitoon.
Traumatiosidun lapsen hoitaminen vaatii todella paljon adoptiovanhemmilta. Useat adoptiovanhemmat kärsivät siitä ettei adoptiolapsi kykenen nopeasti tai eikä ehkä vielä jonkun ajankaan päästä solmimaan siteitä uusiin vanhempiinsa.
Monet adoptiovanhemmat kokevat sen omana vikanaan, oman empatian puutteena tai jopa lapsen ilkeämielisyytenä. Monilla on ehkä väärä asenne jo alunperin. He odottavat että lapsi tulee osoittamaan hyvin pian kiitollisuuttaan uusia vanhempiaan kohtaan ja jos lapsi ei kykene sitä tekemään syntyy paha kierre lapsen ja adoptiovanhempinen välille josta on melkien mahdotonta yksin selvitä ilman asaintuntevaa apua ja tukea. Pahimiissa tapauksissa adoptiovanhemmat kokevat lapsen empatian ja luottamuksenpuutteen henkilökohtaisena loukkauksena.
Onneksi kuitenkin adoptiot monta kertaa onnistuvat hyvin, ja sekin parempi kuin että lapsi jäisi laitoshoitoon lopuksi ikäänsä. Sitä paitsi jos kapsi adoptoidaan niin hänet olisi adoptoitava tarpeeksi ajoissa lapsen kehityksen jatkumisen kannalta. Laitoshoito ei koskaan voi korvata vanhempia.
Tottakai, myös heteropareilla on seula, ei hedelmällisyyshoitoja saa aivan kuka vaan.
Sukupuoliyhteyttä ei oikein voi valvoa, joten lapsiperheiden ajokortti on ajatuksena mahdoton, vaikkakin jossakin mielessä täysin kannatettavissa.
Varsin pitkälle ollaan holhousyhteiskunnassa jo menty, mikäli viinipulloihin aletaan liimailemaan varoitustarroja, ollaan vielä pidemällä, sanoisin jopa liian pitkällä.
Ja tietokoneiden kylkeen tarra.
'Intenet käyttö saataa aiheuttaa addiktiota'
:D
Kyllä tämä aina oikean työnteon voittaa! :)
Minä tarkoitin kyllä vastasyntynyttä lasta. Se mitä sitten jälkeen tulee, se kai johtuu monesta tekijästä, eikä voida sanoa, että se olisi juuri se yksi ja sama mistä kaikki juontaa. Kuten asiantuntevasti kerroitkin.
Kaiken voi tosiaankin hoitaa hyvin tai huonosti.
mutta taisin olla silloin yksin kotona ja pirun pieni.
Extremen siitä tekee se, että sitä markkinoidaan kokemuksena. Väärä syy alkaa vanhemmaksi.
Muistanko aivan metsään, vai oliko yksinhuoltajalla lapsella suurin riski joutua huostaanotetuksi?
Muistan lukeneeni joskus, että yksinhuoltajaperheistä huotaanotetaan prosentuaalisesti eniten.
markkinoi? Taitaa olla sinun antamasi kuvaus. Hengittäminenkin on kokemus. Aivan yhtä luonnollinen.
tekohengitys tai respiraattorin kautta hengitys on yhtä luonnollinen kuin keinohedelmöitys.
molemmat täyttävät tarkoituksensa.
täyttävät, synnytyksen saaminen joka naisen ulottuville, koska se on tärkeä KOKEMUS naiselle ei ole hyvä pohja valita vanhemmuutta. Sitä vastustan.
Vanhemmuuteen pitää olla muut syyt. Tulee sitten niitä adoptiolapsiakin vähemmän, kun yhteiskunta laittaa yksilön harkitsemaan omia resurssejaan vanhemmuuteen.
kuten tuolla alempana on mainittu, siinähän on jo seulat. Ja tälläkin hetkellä se on jokanaisen ulottuvilla. Jos et ole vielä kässännyt. Siinä touhussa ei ole seuloja.
Mitä ovat sinusta resurssit vanhemmuuteen?
Raha ei ole kovinkaan vahva edellytys, sillä toimeen tulee pienelläkin summalla rahaa. On sitä ennen eletty köyhemminkin.
raha on silti yksi hyvä mittari.
Halusin vain alunperin kertoa, että kokemus ei ole se paras syy, jonka perusteella kannattaa lähteä hankkiutumaan raskaaksi. Enkä ole muuttanut mieltäni.
Se on toisarvoista. Ensiarvoista on se, mitä annettavaa vanhemmalla lapselle on - eikä toisinpäin. Synnytyskokemus nimittäin PÄÄTTYY siihen, kun lapsi SYNTYY. Silloin vasta kaiken pitäisi alkaa ja resurssia olisi löytyminen.
vanhempien pitäisi pystyä antamaan lapselle? Mikä on se "resurssi", joka jää puuttumaan, jos lapsi keinohedelmöitetään?
Kokemuksella voidaan tarkoittaa niin monenlaisia asioita.
Huostaanotettujen lasten taustoilla on monenlaisia ongelmia. Yksinhuoltajuus on eräs ongelmarypäs, siihen liittyy usein muitakin pulmia. Yksinhuoltajuus ei sinänsä ole riski, mutta yksihuoltajaksi päätyvät usein ihmiset, joiden elämänhallinta ei onnistu lähes millään osa-alueella..
Nyt olet hakoteillä. Kritisoin ainoastaan sitä, että synnytys pitäisi KOKEMUKSENA taata jokaiselle naiselle. Get the picture? Ihan helvetin sama mulle, onko se pipetti vai kyrpä joka raskauden aiheuttaa.
Kaikille rajattomuus ja loputon pakkoymmärtäminen eivät kolise. Minä kuulun heihin.
Kun vanhemmat ovat kavereita lapsilleen (resurssin eräs puuttumisen muoto), lapsi ei saakaan olla lapsi, vaan joutuu tekemään sellaista (päätöksiä yms), joka oikeastaan olisi ollut vanhempiensa tehtävä.
Lapsenomainen mielihyvän tavoittelu erilaisilla asioilla on minullekin tyystin vieras ajatus.
Syyllisyyttä ja syyllistymistä vältetään viimeiseen asti ja syyllistä etsitään aina itsen ulkopuolelta. Henkilö, joka ei tunne syyllisyyttä, on psykopaatti.
Syyllisyys muokkaa moraalia ja auttaa empatiassa. Yhteiskunnan sosiaaliset rajat ovat hälvenneet olemattomiin, on muodikasta olla suvaitsevainen.
Eli haluan sanoa, että jos koko ajan vain annamme kaiken tapahtua, jotta kukaan ei vaan syyllistyisi tai joutuisi miettimään omia resurssejaan, ja jotta olisimme hyvin suvaitsevaisia, kasvatamme samalla sukupuolvea, josta ei ole eläkkeittemme maksajiksi. Jossain oli tieto, että kolmasosa nykyisistä lapsista on työikään ehdittyään psyykkisesti niin sairaita, ettei heistä olekaan työelämään. On puhuttu "kadotetusta sukupolvesta".
Onko kaikki sallittua, koska millään ei ole väliä?Entä jos näennäinen suvaitsevaisuus onkin välinpitämättömyyttä? Tunteeko ihminen olevansa vapaa, kun hän voi ja saa tehdä mitä huvittaa oman mielensä mukaan? Missä vaiheessa rajat lakkasivat tuottamasta turvaa?
Jos mikään ei ihmiselle hänen sisällään kerro, mikä on oikein ja mikä väärin, miten eletään oikein? Perustetaanko "poliisivaltio" ja valvotaan tarkasti, että kaikki saavat mitä haluavat ja ovat sitten niin kamalan tyytyväisiä elämäänsä? Ja rangaistaan niitä, jotka syyllistävät muita.
Entä jos eivät olekaan onnellisia- ja todennäköisesti eivät ole? Mitä sitten tehdään?
on juuri päinvastainen: raskauden ja synnytyksen LUONNOLLISTA asemaa naisen elämässä korostetaan tässä kulttuurissa. biologinen äitiys (tai potentiaalinen biol. äitiys) on suorastaan naiseuden kriteeri, näin naiset monien tutkimusten (haastattelu-, päiväkirja-, ja omaelämäkertatutkimukset) mukaan kokevat. muun muassa tämän vuoksi suuri osa naisista on periaatteessa valmis mihin tahansa voidaakseen tulla biologisiksi äideiksi, ja erityisesti tahaton lapsettomuus on monissa yhteyksissä tabu. tietenkään naisten äitimisen tarve ei ole noin yksinkertaisesti selitettävissä, syitä on monia. hedelmöityskoito-keskustelussa on myös huomionarvoista, että tutkimusten mukaan kulttuurissamme naiseus määritellään enemmän biologisen äitiyden kautta kuin mieheys biologisen isyyden kautta. ei siis ihme, että naisille (vaikkei tietenkään kaikille naisille) raskaus ja synnytys ovat niin tärkeitä asioita.
kun yllä olevien asioiden lisäksi huomioidaan vielä perustuslaki ja seksuaalinen tasa-arvo, olisi mielestäni väärin kieltää hedelmöityshoitojen antaminen lesbopareilta ja yksin eläviltä naisilta.
olisiko mielestäsi väärin, että lapsia tehtaillaan siksi, että naiset saisivat synnytyksestä extreme-kokemuksia?
Tapa millä raskaus saa alkunsa, ei ole minulle olennainen, vaikka jengillä muuta yritätte väittää.
Oletko siis tuosta eri vai samaa mieltä kanssani?
Mutta Ruotsissa ei yksinhuoltajien lapsivastuu ole sen suurenpi ongelma kuin perheellistenkään. Täällä nimitetään näitä perheitä multiongelmaperheiksi. Noin kolmas osa perheistä kuuluu ongelmaperheisiin tavalla tai toisella.
Ylsinhuoltajilla ei ehkä ole yhtä huono status Ruotsissa kuin Suomessa, näin olen asian ymmärtänyt. Yksinhuoltajuus on ollut hyvin tavallista jo kauan Ruotsissa. Yksinhuoltajien sosiaalinen turva on myös ollut paljon parenpi Ruotsissa kuin Suomessa ja on sitä vieläkin.
Tulee mieleen ettei aviopuolisoiden yhteiverotusta ole ollut enää moniin kymmeniin vuosiin Ruotsissa. Elatusmaksut on hoidettu KELA:a vastaavan valtiollisen viraston kautta yksinhuoltajille (ja virasto sitten lähettnyt laskun joka kuukausi maksavalle vanhemmalle)ja näin oleln yksinhuoltajan ei ole tarvinnut riidellä elätusmaksuista, ei edes olla missään tekemisissä toisen vanhemman kanssa.
Sen sijaan Ruotissa ei tunneta taloudellista perhetukea kotiäideille. Yksinhuoltajien on melkein pakosta tehtävä kokopäivätyötä jotta rahat riittäisivät, mikä on ongelma sinäänsä.
Sosiaaliviranomaiset ovat usein järjestelleet myös lastentapaamiset joten niistäkään ei ole tarvinnut riidellä, jos vanhemmat eivät ole itse tulleet yhetsiymmärrykseen. Ruotsissa on muutenkin yhteishuoltajuus (eronneilla) tavallisin muoto, ei siis yksinhuoltajuus.
On olemassa kaikenlasia tukijärjestöjä, paikkoja missä yksinhuoltajat voivat tavata toisiaan, saada tukea ja apua monella lailla.
Nyt ei todellisuudessa ole asiat kuitenkaan niin hyvin etteikö olisi paljon vielä parantamisen varaa.
Jos yhteiskunnan puolelta kohdistuu yksinhuoltajiin määrättyjä ennakkoluuloja, niin kyllähän se on ymmärrettävää, että yksinhuoltaja siitä masentuu. Hän ei enää itsekkään usko että hän voisi onnistua tehtävässään.
Yksinhuoltajien syrjäytyminen on Suomessa suurempaa kuin Ruotsissa, todennäköisesti, kuvauksestasi päätellen.
Kiitos vastauksesta.
käsitettäsi extreme-kokemus tässä yhteydessä... tarkoitatko, ettet "hyväksy" sitä että nainen hankkii biologisen lapsen ensisijaisesti kokeakseen raskauden ja synnytyksen? onhan se minusta vähän hassu motiivi, mutten usko, että se olisi kovin yleinen. halusin edellisessä viestissäni painottaa sitä, että koska kultturissamme naiseus määrittyy (yhä) vahvasti biologisen äitiyden kautta, naiset kokevat synnytyksen ja raskauden tärkeäksi osaksi elämäänsä. kärjistäen ilmaistuna: "jotta olisin oikea nainen, minun on oltava biologinen äiti." sikäli ruumiillinen kokemus (minusta ei kuitenkaan extreme sellainen) on varmaankin tärkeä osa biol. äitiyttä. mielestäni on kuitenkin tärkeämpää yrittää ymmärtää tätä ilmiötä kuin tuomita sen edustajia.
mielestäni naiseus ei ole biologisesta äitiydestä kiinni. ja kannatan sitä, että kulttuurisesti naiseus voitaisiin määritellä vapaammin. feminismi yleensäkin ajaa tätä asiaa.
vielä sellainen juttu, että ihmettelen miksi tässä yhteiskunnassa ei ole pidetty suurempaa mölyä adoptioprosessien helpottamiseksi. adoptio-vanhemmuushan, jos mikä, on ihailtavaa vanhemmuutta.
Yksinhuoltaja tilastoja rumentava nämä "liisukat" joilla pysyy housut huonosti jalassa, jos niitä on ensinkään. Ei välitetä kertakaikkiaan mistään ja lapsia syntyy ja niitä huostaanotetaan. Tiedän yhden naisen jolta on huotaanotettu 7 lasta ja ferttiili ikä jatkuu. Onneksi elämä on jo hieman kuluttanut ulkonäköä. Tälläiset vaikuttavat tilastoihin merkittävästi. Yksinhuoltajuus sinänsä ei ole riski.
hain takaa niillä resursseilla. Ei siinä ole kysymys muusta kuin halusta rakastaa sitä lasta, ja ottaa siitä se vastuu.
Muuten on ihan sama, vaikka ne kasvavat paskassa.
Miten vitussa keinohedelmöitys vaikuttaa mihinkään noista mainistsemistasi asioista.
Se on kuule niin, että ne nartut, jotka eivät osaa ottaa vastuuta mistään, saavat kyllä spermaa sisäänsä joka tapauksessa.
Ihan yksi vitun hailee.
Yksinhuoltajuus on se juttu, joka altistaa muille riskeille ja monesti niitä esiintyykin ihan ryppäänä, siellä missä esiintyy. Muistaakseni teiniyh:lla oli kaikkein huonoin ennuste.
Teinivanhemmuuteen liittyy vielä riski häiriöistä vuorovaikutussuhteissa vauvaan.
Minullakin on tässä tiedossa eräs, jolta on otettu neljä lasta huostaan, yksi toisensa jälkeen. Yh-äiti myöskin, entinen huumeiden käyttäjä. Saivat kuitenkin hänelle järkeä puhuttua päähän kun viides synnytys päättyi vauvan kuolemaan ja nainen suostui sterilisaatioon.
Se on totta. Tilastot synkkenevät tällä tavoin.
Suo anteeksi tyhmyyteni, mutta niinhän tuo toinen nimimerkki jo heti alussa sanoi - sen voi tarkistaa hänen ensimmäisestä viestistään. Ihan sama kuka on synnyttänyt, kunhan lasta vaan rakastetaan - niin hän sanoi. Jos miettii vain omia tarpeitaan ja omaa kokemuksennälkäänsä, saattaa resurssien harkinta äkkiä unohtua ja lapsi syntyy äidille, jolla ei ollut edellytyksiä asiaan. Toinen asia on se, minkälaisen asenteen luomme sillä, että lapseen on oikeus kaikilla. Sekin on vähän sellainen "vaarallinen" ajatus lapsen kannalta katsottuna. Vähän kuten prostituution sallimisessakin.
Asiasta voi olla eri mieltä, mutta uskon, ettet sinä ole.
Oikeastaan muut riskit altistavat yksinhuoltajuudelle. Elämänhallinta on hukassa muutenkin ja ihmissuhteet eivät onnistu, näin päädytään yksinhuoltajiksi ja ongelmia saattaa löytyä elämän joka osa-alueella.
Teinivanhemmuudessa on kyse aika usein siitä, että lapsuudenkodin olosuhteissa on ollut jotain pielessä. Seksuaalikokemuksien kautta haetaan hellyyttä ja välittämistä. Nämä tarpeet ovat varsin tärkeitä ihmisille ja nuorten tyttöjen on helppoa saada hyvänä pitämisen kokemuksia, ryhtymällä seksuaalisuhteeseen. Ikävä kyllä, esm. asemalla on näitä "sankareita" jotka pystyvät lapsille luomaan illuusion siitä, että heistä välitetään. Hintana on sitten akti.
Pienissä ryhmissä tilastot vääristyvät hyvin nopeasti, kun on näitä allalla uurastavia.
Enpä mene väittämään vastaan, sillä kokonaisnäkemys asiasta on meillä ilmeisen sama.
Teinivanhemmuudesta sen verran, että mahtaako pitää se tieto paikkansa, että myös isän suhtautuminen tyttäreensä vaikuttaa siihen, tuleeko tytöstä teinivanhempi? Olen kuullut myös, että suomenruotsalaiset tytöt ovat harvemmin teinivanhempia kuin ihan supisuomalaiset. Mistä lienee johtuu? Jokin kasvatuksellinen ero?
Minulla on sellainen näppituntuma, että kyseessä on ero yhteisöllisyydessä. Suomenruotsalaiset yhteisöt ovat merkittävästi kiinteämpiä, kuin suomalaiset. Yhteisöllisyys paikkaa varsin monta kasvatuksellista aukkoa. Kuten Arfikkalaiset sanoisivat: "Yhden lapseen kasvattamiseen tarvitaan koko kylää".
Varsin paljon nykyisistä lasten oireiluista voi panna sen piikkiin, että Suomesta on hävinnyt kyläyhteisöperinne. Perheet ovat liian erityneitä ja jos vielä sukuyhteys on kadoksissa. Lasten kasvatuksessa ollaan varsin yksin. Lapset tarvitsevat ympärilleen välittäviä aikuisia, mikäli omilla vanhemilla on voimat vähissä, paikkamaan pystyy myös toiset aikuiset tätä hellyyden tarvetta, miksi ei myöskin kurinpidollisia aukkoja. Aikoinaan koko suku osallistui lasten kasvattamiseen innolla, minullakin on kokemuksia setien näkemyksistä, kuinka oikea tyttö käyttäytyy. Aikoinaan tämän tyyppinen kommentointi häiritsi, nykyään osaan jo arvostaa tätäkin huolenpitoa.
Puhuin hieman asian vierestä. Isän suhtautuminen kasvavaan tyttöön on merkittävä, itsetunnon kehittymisen kannalta, samoin sen kuinka tyttö kokee sukupuolensa. Terveellä itsetunnolla varustettu nuori, harvoin eksyy etsimään hellyyttä seksuaalisuhteista. Pelkkä ystävyys aluksi riittää. Kyllä, isillä on merkitystä.
Kirjoittelin eilen jo pitkän rämpsyn suvaitsevaisuuden pakosta ja siitä onko se kuitenkin vain välinpitämättömyyttä.
Tämän yhteisöllisyyden puuttumisen kai voi nähdä niinkin, että se on tai jopa aiheuttaa välinpitämättömyyttä. Oikeudet tuntuvat olevan kaikilla hyvin hallussa ja niihin osataan vedota, mutta sen sijaan vastuut ihan kateissa. On syntynyt omituinen hedonistinen joukko ihmisiä, joille kaikki uhraukset muiden eteen (ja oman itsensäkin!!) ovat liikaa - jopa omien lapsiensa.
Oikeaa ei eroteta väärästä eikä ketään kiinnosta kuin juuri omat asiat ja huonosti nekin, jos ne vaatisivat itsekritiikkiä. Vaaditaan mieluummin muita hyväksymään kaikki ja syytellään suvaitsemattomiksi ja vihamielisiksi, jos vastalauseita kuuluu. Hyvä vastaveto nykyisin on myös "ei saa syyllistää"-lause. Mutta tosiaan, millaista kehitystä saa aikaan ilman syyllisyyttä? Nykyajan ihminen ei osaa käsitellä näitä syyllisyytensä tunteita lainkaan. Miten sitten kestää ne? Ei kai niitä kestäkään, syyllisyyden tunne on myös muutoksen ja kasvun edellytys. Onko siis nykyihmiset tulleet henkisen tiensä päähän ja taantuminen alkanut, koska ikäviä tunteita ja vastalauseita ei haluta ottaa vastaan ja kokea - käsitellä pois? Aikaa on sanottu narsistiseksi, eikä syyttä.
Lueskelin, että perheenäiti mallin puuttuminen olisi yksi syy nykyiseen menoon. Kai ne sitten olivat äidit, jotka sitä yhteisöllisyyttä hyvin ja ansiokkaasti aikoinaan vaalivat. Naiselle kai onkin yhteisöllisyys tärkeämpää kuin miehelle.
No nyt minä taas pääsin vauhtiin. Jospa vähän hiljentelen.
Naisille pienyhteisö oli aikoinaan varsin tärkeä, koska muuten oli heikot mahdollisuuden vaikuttaa perheen ulkopuolella. Pidettiin sitten huolta muiden kyläläisten ja lähipiirin asioista. Nykyisin työelämä on sinänsä jo riittävä perheen ulkopuolinen vaikuttamis/ihmisuhde kanava. Laajenpaan yhteisöllisyyttä ei ymmäretä kaivata.
Suomessa on metsäläisen perinne, tämä perinne arvostaa itsenäisyyttä ja jopa erakkomaisuutta. Suomenruotsalaisilla/ruotsalaisilla ei tätä perinettä ole, siinä on merkittävä ero. Venäjällä on myös voimakas yhteisöllisyyden tarve. Suomalaiset tässä välissä ovat hieman etsineet toisenlaisia yhteiselon malleja. Jotkut -lähinnä sosiologit- ovat esittäneet syyksi tähän yhteisöllisyyden katkeamiseen, kansalaissodan tuoman trauman? Mielenkiintoinen hypöteesi sinänsä.
Minäkin tässä alan lopettelemaan, hyvää viikonloppua.
Jos koko suku kasvattaa lasta ja suvun sisällä kasvatusmetodit ovat kovin erilaiset, niin eikö siitä ole hallaa lapselle? Eikö ole vaara, että lapsi oppii sukkuloimaan aikuisten välissä ja oppii aina esittämään pyyntönsä sinne, missä niihin kulloinkin vastataan.
Eikö johdonmukaisuus lapselle ole kuitenkin tärkeää?
Tämä minua häiritsee näissä yhteisöllisissä kasvatusjutuissa.
Epäjohdomukaisuus on lapselle tuhoisaa silloin, jos kasvattajalla on linjat hukassa. Lapsi ei voi luottaa siihen, että samat säännöt ovat voimassa huomenna, kuin ovat tänäänkin. Erilaisten ihmisten näkemyset ja metodit, kasvattavat, päinvastoin, sosiaalisuuteen ja erilaisuuden kohtaamiseen. Tietenkin lapsi oppii myös hyväksikäyttämään erilaisia ihmisiä, tämä on kuitenkin normaalia sosiaalistumista. Opitaan hakemaan tukea sieltä, mistä sitä saadaan.
Johdonmukaisuun on kasvatuksessa tärkeä, mutta liiallinen johdonmukaisuus mahdollistaa myös mielivaltaisuuden, tai toisenlta puolen myös välinpitämättömyyden. On hyvä, että myös lapsella olisi mahdollisuus toisenlaisten arvojen ja näkemysten kohtamiselle.
En ehdi nyt jatkaa enempää, lähden viettämään viikonloppua. Riemukasta viikonloppua myös sinulle.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Tästä aiheesta voimme vielä joskus jatkaa, sillä minua kyllä huolettasi monet erilaiset, toisistaan poikkeavat säännöt lapselle.
Ja kun lapsi oppii hyväksikäyttämään erilaisia ihmisiä, niin hän tavallaan myös pääsee luistelemaan siitä, että teoilla on aina seuraukset. Vanhempana tuo toisten ihmisten hyväksikäyttö johtaa vilpillisyyteen, jonka vastuista voi liueta. No jatketaan joskus.
ettei äidin rakkaus lapseen ole kokemus?
Uskoisin, että ne seulotaan kyllä pois, jotka hakevat niitä muunlaisia kokemuksia.
Edelleen, sanon, että nekin, joilla ei ole resursseja, saavat lapsia. Juopoilla on lapsia, kehitysmaissa ei muuta olekaan kuin lapsia.
Mutta, kuten totesitkin, olen vähintäänkin osittain samaa mieltä kanssasi.
Nyt heteroparisuhteessa elävillä naisilla on jo mahdollisuus hankkia noin lapsia. Kerro minulle, miten sinusta yksinäiset ja lesbonaiset siis poikkeavat heistä?
Ihmisellä on oikeus perustaa perhe, yhteiskunta on meidän yhteiskuntamme jonka kuulua valvoa sitä että oikeutemme toteutuvat.
Eli jos haluamme perustaa perheen niin että lapset ovat meidän omia geneettisiä jälkeläisiämme, eikä se muuten onnistu niin yhteiskuntamme täytyy tulla apuun.
Jokainen ketju on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki, vahva yhteiskunta säilyy koska se katsoo jäsentensä etua aina, riippumatta siitä onko se kannattavaa.
Jos sairaanhoitoa aletaan priorisoimaan taskulaskimen kanssa, niin esmikerkiksi yli 80 vuotiaita ei kannata leikata ollenkaan, koska niistä ei kumminkaan ole yhteiskunnalle muuta kuin kulua.
Muuta asia on niin, että jokainen on yhteiskunnan jäsen ja jokaisen oikeudet on turvattava ja toteutettava.
kehitysmaiden ihmisillä on omat yhteiskunnat jotka katsovat heidän etujaan, jos katsovat ...
>Ihmisellä on oikeus perustaa perhe, yhteiskunta on meidän yhteiskuntamme jonka kuulua valvoa sitä että oikeutemme toteutuvat. <
Ihmisellä on myös oikeus työhön ja toimeentuloon, asuntoon, sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja ihmisarvoiseen elämään. Onko näiden asioiden hoito mielestäsi Suomessa niin kutsutun hyvinvointivaltion statuksen edellyttämällä tasolla?
>Eli jos haluamme perustaa perheen niin että lapset ovat meidän omia geneettisiä jälkeläisiämme, eikä se muuten onnistu niin yhteiskuntamme täytyy tulla apuun. <
Eikä tarvitse. Ei yhteiskunta kustanna silmälasejakaan niitä tarvitseville, eikä korvaa monien perinnöllisten(kään) sairauksien aiheuttamia lääkekustannuksia. Yksittäisen ihmisen geeniperimän säilyminen ei varmasti ole valtionjohdon ykköskysymyksiä.
>Jokainen ketju on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki, vahva yhteiskunta säilyy koska se katsoo jäsentensä etua aina, riippumatta siitä onko se kannattavaa. <
Tämän ajatuksen toteutus on kohtuullisella mallilla, mutta esimerkiksi mielenterveyden ongelmien hoitoon ei tahdo päästä kirveelläkään, eh, eh, anteeksi sanavalintani.
Kyllä minä uskon että rikas ja suosittu saa enemmän etuja yhteiskunnalta kuin köyhä ja syrjäytynyt.
>Jos sairaanhoitoa aletaan priorisoimaan taskulaskimen kanssa, niin esmikerkiksi yli 80 vuotiaita ei kannata leikata ollenkaan, koska niistä ei kumminkaan ole yhteiskunnalle muuta kuin kulua. <
Otsikkoni viittasi juuri tähän seikkaan - tiedoksesi sinulle, Suomessa jätetään tietyt ikäkriteerit täyttävät henkilöt jo nykyäänkin kokonaan hoidotta. Juuri siksi, että ajatellaan että kuolevat kuitenkin, niin turha niiden elämänlaatua on enää lähteä parantamaan.
>Muuta asia on niin, että jokainen on yhteiskunnan jäsen ja jokaisen oikeudet on turvattava ja toteutettava. <
Muuttaisin tämän konditionaaliin. Hyvinvointivaltio loppui 90-luvun alussa.
>kehitysmaiden ihmisillä on omat yhteiskunnat jotka katsovat heidän etujaan, jos katsovat ... <
Eivät katso, eivät. Jossain Somaliassa hallinto ajattelee vain ja ainoastaan omaa etuaan, maa on ollut kaaoksessa jo yli 20 vuotta yhtä soittoa. Ei siinä oikein yhteiskunnasta voi puhua.
Täällä asiat ovat toisella tolalla, mutta silti kysyisin ihmisiltä : Mikä on teille todella tarpeellista? Oman yhteiskunnan sisällä asioihin voi vaikuttaa, ja jokaisen kannattaisi miettiä omalla kohdallaan omat arvojärjestyksensä sellaiseen kuntoon, että ne kestävät päivänvaloa.
R.R
"
Suomessa jätetään tietyt ikäkriteerit täyttävät henkilöt jo nykyäänkin kokonaan hoidotta. Juuri siksi, että ajatellaan että kuolevat kuitenkin, niin turha niiden elämänlaatua on enää lähteä parantamaan.
"
Toisaalta Suomessa ei myöskään hoidetta esimerkiksi nelikymppisten nivelrikkoja. Perusteena, ettei ne tekonivelet kuitenkaan koko ikää kestä. Eipä ei mutta antaisivat kummasti tuottavia työvuosia lisää.
Henkilölle jolla tällainen tilanne on lääkäri totesi kylmästi, että 'on opeteltava elämään kivun kanssa'.
Sen sijaa coxan jono on pullollaan 60 väestöä.
Ei minusta ihan kohdallaan sekään asia.
on hyvin iloinen.
Täällä on jo kuutisenkymmentä asiallista viestiä putkiloon, eikä ketään ole henkilökohtaisesti haukuttu maan rakoon.
Ihanaa leijonat ihanaa, hienoa kuulla näitä juttuja, tämä on sitä kaipaamaani Keskustelua asioista.
Ihan tässä vanhan kyynikon silmä kostuu :)
Lämmin kiitos kaikille osallistujille!
HS Nyt -viikkoliitteessä Riku Siivonen kysyi kolumnissaan jotenkin näin:
Pitääkö maahan rakentaa isolla rahalla valtavasti jäähalleja, jotta pystytään tuottamaan NHL:ään yksi huippupelaaja, joka sitten "isona" lahjoittaa lastensairaalaan keskoskaapin?
Aiheellinen kysymys! Ei voi olla ajattelematta, että suora rahoitus keskoskaappien hyväksi jäähallien kustannuksella olisi huomattavasti järkevämpää. Teemuselänteet jäävät tietysti kehittymättä, mutta mitä sitten?
No niin - tämä oli tosiaan vain mielleyhtymä eikä esim. antifeminismiä.