Olen seurannut torakoiden elämää lähempää kuin moni muu. Muistan joskus katsoneeni luontofilmiä jossa näytettiin Torakoita. Suuria siivekkäitä tuntosarvien heiluttajia. Espanjan matkallani hotellissa 70 luvulla näin yhden kuolleen noin kolmen cm mittaisen torakan . Sen kuvan niistä elimistä olen säilyttänyt mielessäni.
Kunnes aamuyöstä heräsin ja käväisin vessassa. Oven avattuani kynnyksen vierellä juoksi miltei musta tunnistamaton parinsentin mittainen nopea korkeajalkainen koppakuoriainen.
Miltei kuin mini elefantti.
Kackerlacka, kackerlacka huusin keskellä yötä varmaan naapuritkin kuulivat.
Sen yön valvoin ja aamulla soitin tuhoja porukat paikalle. Kumma kyllä heti seuraavana päivänä saapui vanhempi mies valkean tahnan kera ja ansojaan viritteli moneen koloon keittiössä ja vessassa. Lähtiessään hän sanoi
- Saatat löytää kuolleita kackerlackoja mistä vain ja naureskeli vinosti mairealla suullaan.
Olin ihokarvat pystyssä mutta onnellinen näin kätevästihän se käykin, kohta kackerlackat poissa. Kuukausi meni en saanut nukuttua . Yhtään ötökköö ei jäänyt ansoihin enkä myöskään nähnyt vilaustakaan alivuokralaisestani. Tuholais torjuja tuli tarkistamaan ansat mutta kun mitään ei löytynyt päättelimme yhdessä Afrikkalaisen juosseen vessassani. Ja ne kuulemma saattaa juosta parikin vuotta mutta eivät onnekseni pysty täällä lisäytymään.
Kului puolivuotta jonka ajan olin onnellisena täydellisessä tietämättömyydessä elänyt, ellei tyttäreni olisi muuttanut takaisin kotiin.
Pyydän huomioimaan ei ole mitenkään hänen syynsä että olen paremmin tutustunut kackerlackoihin. Mutta hänen hyvä kuulonsa ja näkönsä paljasti keittiössämme olevat alivuokralaiset.
Olin töissä kun kännykkäni soi , tyttäreni huusi suoraa huutoa
- Tuulettimen päällä käveli kackerlackka sain sen tapettua.
Minä kauhuissani
- Vessassa on Mänty poweria pese sillä niin ettei jää mitään hajua.
Muistin vain kuulleeni että kackerlackkoja ei saisi tappaa koska niistä jää paha haju ja se haju kutsuu koko suvun paikalle.
Puhelin soi toisen kerran ja jälleen oli tyttäreni murhaaja. Kun tulin töistä lojui tiskipöydällä kaksi ruumista.
Kaksi Saksalaista. Tyttäreni oli tehnyt tarkan tutkimuksen ja selvittänyt lajin ja kertoi vielä toisen olevan naaraan. Siinä vaiheessa minäkin innostuin ja etsin suomenkielisen nimen kackerlackalle, TORAKKA. Soitin saman tien uudelleen tuholais firmaan mutta sainkin kuulla että he eivät minua enää palvele sopimukset taloyhtiön kanssa ovat päättynet. Kauhistuin mitä nyt tehdään no kävelin taloyhtiön konttoriin ja sainkin sieltä uuden numeron. Tosin jouduin kävelemään konttorilla vielä kerran koska sain väärän numeron. Asia selvitettiin ja lopulta nuori tyttö vastasi ja lupasi, että poika tulee heti seuraavana päivänä.
Aamulla menin ensin töihin ja tulin kesken päivän odottelemaan pojan tuloa. Hän tulikin kuten oli sovittu asetteli ansojaan ja valkeaa tahnaa sinne tänne ja lupasi tulla kuukauden kuluttua tarkistamaan asian . Poika oli fiksun näköinen ja en malttanut olla kysymättä
- Miten oletkaan tällaisen ammatin valinnut.
- Sanos muuta, hän tuumasi nauraen.
Kului viikkoja yhtään torakkaa ei näkynyt. Olin nukkunut valot päällä ja oletin siinä olevan syyn että alivuokralaiset pysyvät piilossa. Mutta kun sitten neljännen viikon alussa tein salaattia sähkölieden päällä käveli muurahainen , muurahainen neljännessä kerroksessa , miten se on mahdollista. Katsoin sitä pikkuista uudelleen ja karvani nousivat pystyyn, tajusin sehän on torakan poikanen, iloisesti heilutteli tuntosarviaan. Muurahainen , Torakka uskomatonta onko ne noin pieniä. Lytistin torakan poikasen talouspaperilla ja vein vessanpönttöön. Seuraavalla kerralla olin viisaampi säästin poikasen purkkiin koska ansat olivat tyhjät.
Taas tyttäreni valisti minua sinun on nyt enää saatava kiinne 28 poikasta. muuten ne lisääntyy vauhdilla 1x kolmekymmentä ja niin edelleen. Kuukausi kului ja poika tuo vaalea hurmuri tuli jälleen vierailulle. Ansat olivat tyhjät mutta minulla oli muutama sentin mittainen ja pari ihan pikkuista kolmemillistä tallessa muovipurkissa .
Näytin niitä pojalle ettei hän vain luusi että olen tehnyt turhan hälytyksen. Mutta eipä hän niitä halunnut
mukaansa. Kuukausi toisensa jälkeen poika kävi lisäämässä myrkkyä ja vaihtamassa ansoja . Jos emme olisi olleet niin tarkkaavaisia hän olisi luullut että ei torakoita enää olekaan .
Yhtenä päivänä tyttäreni huusi jälleen puhelimeen,
- Tää on kaameeta kuulen kun ne torakat kävelee, en voi olla täällä. Kykyni mukaan koitin häntä rauhoitella. Kyllä ne kuolee kun sitä myrkkyä on joka paikassa. Mutta taas yhtenä iltana tyttäreni omasta huoneestaan huomautti kuulevansa torakoiden kävelyn keittiössä. Avasin roskakaapin oven ja siellähän se iloisesti heilutteli tuntosarvillaan.
Kun neljä kuukautta oli kulunut , olin jo löytänyt torakoiden reitin tiskipöydälleni. Ja pyysin poikaa laitamaan myrkkyään juuri siihen kohtaan ja kun hän sitten viidentenä kuukautena palasi olikin ansassa peräti viisi keskikokoista alivuokralaista. Silloin minäkin aloin hermostuman ja sanoin jos ei nyt aleta parempiin toimenpiteisiin tulee tästä lehtijuttu en jaksa enää.
Kaameinta asiassa oli että kerran töistä vapaata pyytäessäni pomoni sanoi nauraen .
- Sun on oltava ystävä sille viholliselle mistä et pääse eroon.
Kieltämättä hyvä neuvo.
Poika oli todella kiltti ja tulikin tekemään saneerausta, kaikkiin kaappeihin keittiössä. Jotka minä olin tyhjentänyt mustiin muovipusseihin. Siinä meni kokonainen lomapäivä hukkaan. Ja samalla siinä ahtaudessa katkaisin varpaanikin.
- Vaikka torakoita kävelisikin vielä kolmenviikon kuluttua, kaikki kyllä kuolee nyt, sanoi poika sulkiessani kotini ovea, koska en saanut olla siellä neljän tuntiin ja oli oltava pyyhkimättä hyllyjä kuukauteen.
Kului viikko ja toinen olin vain nähnyt eläviä torakoita, en yhtään kuollutta. Juhannuksen aikaan kun putsasin mansikoita tiskipöydällä. Syöksyi siihen ahnaat alivuokralaiseni, ne olivat todella nopeita kävelleet kyllä ohitse myrkkyjen. Eivät siis välitä onko yö vai päivä valot vai pimeää. Ilmeisesti mansikat suurinta herkkua. Koska en halunnut torakoita vapaasti juoksemassa tiskipöydälleni pyydystin ne lasin alle ja laitoin niille oman tarjoilun tiskipöydän alla olevaan kaappiin. Nyt minulla oli ilo seurata miten kauan torakka elää juomalasin alla ilman ruokaa. Viikossa toinen niistä väsytti itsensä juoksemalla ympäri lasia ja pysähtyi paikoilleen mutta ei ollut kuollut vielä neljän viikonkaan jälkeen, mutta oli ilmeisen otettu katkenneesta jaloistaan ja tuntosarvestaan kun iskin juomalasin sen päälle. Toinen taas oli viisaampi oli rauhassa ja pirteä kokoajan käveli ja liikkui heti jos menin keittiöön. Heilutteli minulla tuntosarviaan. En ollut loukannut kuin vain hänen herkkiä tuntojaan kun kehtasin jättää vuokralaiseni vangiksi.
Olin jotenkin voimaton torakoita juoksi siellä ja täällä aivan kuin myrkyt eivät vaikuttaisi ollenkaan, joten minun oli itse aloitettava todellinen taistelu.
Kerran päivässä imuroin kaikki kolot keittiössä ja heitän saman tien roskapussin roskakuiluun, kallista huvia mutta onneksi ostin kerran paljon alennushintaan noita tuhottaman kalliita pusseja. Opin pyydystämään torakat imurilla ja niin olen minun ei tarvitse tuntea itseäni edes murhaajaksi.
Keittiön lattialla lojuu imuri yötä päivää ja iltasin olen valppaana jokainen joka koittaa keittiönlattiaa ylittää joutuu imuriin. Kaikki ruuat on jääkaapissa , tarjoilut on loppuneet.
Kaksi torakkaa olivat elossa lasin alla, kunnes erilaisten kokeilujen avulla onnistuin selvittämään salaisuuden. Löysin aineen jota heille ystävällisesti tarjoilin, olihan niillä varmaan nälkä ja jano. Sanotaan jos tulee atomisota on Torakka ainoa eloonjäänyt. Pettymykseni sen kokeilun jälkeen olikin suuri. Kuuden tunnin jälkeen molemmat ystäväni olivat jalat taivasta kohden. On vain yksi kysymys olivatko ne viimeiset sukunsa yksilöt.. vai onko se jota en onnistunut pyydystämään se joka pääsi karkuun ansasta ja jätti sinne noin puolensentin leveän ja vähän pidemmän vaalean ruskean kapselin jonka toinen pää oli tummempi ja pinta laineinen josta yllätyksekseni ansaan syntyi 26 vauva torakkaa. Kieltämättä saan olla ylpeä varmaan olen nähnyt harvinaisen tapahtuman, mutta mietin onko mahdollista että muutama poikanen kumminkin pääsi livistämään karkuun . Ja en ole tunteeton minäkään harmitti kovasti kun katselin niiden vauvojen toivotonta kamppailua.
Mutta toisaalta saavat syyttä itseään mitäs tulevat tänne salaa. Minä en koskaan unohda ja voin kertoa olevani
tulossa hulluksi näen torakoita pieni tummia täpliä vilahtelevan silmissäni kun käännän äkkiä pääni ja joudun olemaan koko ajan tarkkaavainen. Ole sinäkin älä nuku rauhassa , jos torakka on janoinen se tulee vaikka juomaan kuolaasi.
Mikä vilahti näpiköllä T kirjaimen alla…………………
joka paikassa on toraka nmentävä aukko suurissa kivitaloissa montakin
Kunnes aamuyöstä heräsin ja käväisin vessassa. Oven avattuani kynnyksen vierellä juoksi miltei musta tunnistamaton parinsentin mittainen nopea korkeajalkainen koppakuoriainen.
Miltei kuin mini elefantti.
Kackerlacka, kackerlacka huusin keskellä yötä varmaan naapuritkin kuulivat.
Sen yön valvoin ja aamulla soitin tuhoja porukat paikalle. Kumma kyllä heti seuraavana päivänä saapui vanhempi mies valkean tahnan kera ja ansojaan viritteli moneen koloon keittiössä ja vessassa. Lähtiessään hän sanoi
- Saatat löytää kuolleita kackerlackoja mistä vain ja naureskeli vinosti mairealla suullaan.
Olin ihokarvat pystyssä mutta onnellinen näin kätevästihän se käykin, kohta kackerlackat poissa. Kuukausi meni en saanut nukuttua . Yhtään ötökköö ei jäänyt ansoihin enkä myöskään nähnyt vilaustakaan alivuokralaisestani. Tuholais torjuja tuli tarkistamaan ansat mutta kun mitään ei löytynyt päättelimme yhdessä Afrikkalaisen juosseen vessassani. Ja ne kuulemma saattaa juosta parikin vuotta mutta eivät onnekseni pysty täällä lisäytymään.
Kului puolivuotta jonka ajan olin onnellisena täydellisessä tietämättömyydessä elänyt, ellei tyttäreni olisi muuttanut takaisin kotiin.
Pyydän huomioimaan ei ole mitenkään hänen syynsä että olen paremmin tutustunut kackerlackoihin. Mutta hänen hyvä kuulonsa ja näkönsä paljasti keittiössämme olevat alivuokralaiset.
Olin töissä kun kännykkäni soi , tyttäreni huusi suoraa huutoa
- Tuulettimen päällä käveli kackerlackka sain sen tapettua.
Minä kauhuissani
- Vessassa on Mänty poweria pese sillä niin ettei jää mitään hajua.
Muistin vain kuulleeni että kackerlackkoja ei saisi tappaa koska niistä jää paha haju ja se haju kutsuu koko suvun paikalle.
Puhelin soi toisen kerran ja jälleen oli tyttäreni murhaaja. Kun tulin töistä lojui tiskipöydällä kaksi ruumista.
Kaksi Saksalaista. Tyttäreni oli tehnyt tarkan tutkimuksen ja selvittänyt lajin ja kertoi vielä toisen olevan naaraan. Siinä vaiheessa minäkin innostuin ja etsin suomenkielisen nimen kackerlackalle, TORAKKA. Soitin saman tien uudelleen tuholais firmaan mutta sainkin kuulla että he eivät minua enää palvele sopimukset taloyhtiön kanssa ovat päättynet. Kauhistuin mitä nyt tehdään no kävelin taloyhtiön konttoriin ja sainkin sieltä uuden numeron. Tosin jouduin kävelemään konttorilla vielä kerran koska sain väärän numeron. Asia selvitettiin ja lopulta nuori tyttö vastasi ja lupasi, että poika tulee heti seuraavana päivänä.
Aamulla menin ensin töihin ja tulin kesken päivän odottelemaan pojan tuloa. Hän tulikin kuten oli sovittu asetteli ansojaan ja valkeaa tahnaa sinne tänne ja lupasi tulla kuukauden kuluttua tarkistamaan asian . Poika oli fiksun näköinen ja en malttanut olla kysymättä
- Miten oletkaan tällaisen ammatin valinnut.
- Sanos muuta, hän tuumasi nauraen.
Kului viikkoja yhtään torakkaa ei näkynyt. Olin nukkunut valot päällä ja oletin siinä olevan syyn että alivuokralaiset pysyvät piilossa. Mutta kun sitten neljännen viikon alussa tein salaattia sähkölieden päällä käveli muurahainen , muurahainen neljännessä kerroksessa , miten se on mahdollista. Katsoin sitä pikkuista uudelleen ja karvani nousivat pystyyn, tajusin sehän on torakan poikanen, iloisesti heilutteli tuntosarviaan. Muurahainen , Torakka uskomatonta onko ne noin pieniä. Lytistin torakan poikasen talouspaperilla ja vein vessanpönttöön. Seuraavalla kerralla olin viisaampi säästin poikasen purkkiin koska ansat olivat tyhjät.
Taas tyttäreni valisti minua sinun on nyt enää saatava kiinne 28 poikasta. muuten ne lisääntyy vauhdilla 1x kolmekymmentä ja niin edelleen. Kuukausi kului ja poika tuo vaalea hurmuri tuli jälleen vierailulle. Ansat olivat tyhjät mutta minulla oli muutama sentin mittainen ja pari ihan pikkuista kolmemillistä tallessa muovipurkissa .
Näytin niitä pojalle ettei hän vain luusi että olen tehnyt turhan hälytyksen. Mutta eipä hän niitä halunnut
mukaansa. Kuukausi toisensa jälkeen poika kävi lisäämässä myrkkyä ja vaihtamassa ansoja . Jos emme olisi olleet niin tarkkaavaisia hän olisi luullut että ei torakoita enää olekaan .
Yhtenä päivänä tyttäreni huusi jälleen puhelimeen,
- Tää on kaameeta kuulen kun ne torakat kävelee, en voi olla täällä. Kykyni mukaan koitin häntä rauhoitella. Kyllä ne kuolee kun sitä myrkkyä on joka paikassa. Mutta taas yhtenä iltana tyttäreni omasta huoneestaan huomautti kuulevansa torakoiden kävelyn keittiössä. Avasin roskakaapin oven ja siellähän se iloisesti heilutteli tuntosarvillaan.
Kun neljä kuukautta oli kulunut , olin jo löytänyt torakoiden reitin tiskipöydälleni. Ja pyysin poikaa laitamaan myrkkyään juuri siihen kohtaan ja kun hän sitten viidentenä kuukautena palasi olikin ansassa peräti viisi keskikokoista alivuokralaista. Silloin minäkin aloin hermostuman ja sanoin jos ei nyt aleta parempiin toimenpiteisiin tulee tästä lehtijuttu en jaksa enää.
Kaameinta asiassa oli että kerran töistä vapaata pyytäessäni pomoni sanoi nauraen .
- Sun on oltava ystävä sille viholliselle mistä et pääse eroon.
Kieltämättä hyvä neuvo.
Poika oli todella kiltti ja tulikin tekemään saneerausta, kaikkiin kaappeihin keittiössä. Jotka minä olin tyhjentänyt mustiin muovipusseihin. Siinä meni kokonainen lomapäivä hukkaan. Ja samalla siinä ahtaudessa katkaisin varpaanikin.
- Vaikka torakoita kävelisikin vielä kolmenviikon kuluttua, kaikki kyllä kuolee nyt, sanoi poika sulkiessani kotini ovea, koska en saanut olla siellä neljän tuntiin ja oli oltava pyyhkimättä hyllyjä kuukauteen.
Kului viikko ja toinen olin vain nähnyt eläviä torakoita, en yhtään kuollutta. Juhannuksen aikaan kun putsasin mansikoita tiskipöydällä. Syöksyi siihen ahnaat alivuokralaiseni, ne olivat todella nopeita kävelleet kyllä ohitse myrkkyjen. Eivät siis välitä onko yö vai päivä valot vai pimeää. Ilmeisesti mansikat suurinta herkkua. Koska en halunnut torakoita vapaasti juoksemassa tiskipöydälleni pyydystin ne lasin alle ja laitoin niille oman tarjoilun tiskipöydän alla olevaan kaappiin. Nyt minulla oli ilo seurata miten kauan torakka elää juomalasin alla ilman ruokaa. Viikossa toinen niistä väsytti itsensä juoksemalla ympäri lasia ja pysähtyi paikoilleen mutta ei ollut kuollut vielä neljän viikonkaan jälkeen, mutta oli ilmeisen otettu katkenneesta jaloistaan ja tuntosarvestaan kun iskin juomalasin sen päälle. Toinen taas oli viisaampi oli rauhassa ja pirteä kokoajan käveli ja liikkui heti jos menin keittiöön. Heilutteli minulla tuntosarviaan. En ollut loukannut kuin vain hänen herkkiä tuntojaan kun kehtasin jättää vuokralaiseni vangiksi.
Olin jotenkin voimaton torakoita juoksi siellä ja täällä aivan kuin myrkyt eivät vaikuttaisi ollenkaan, joten minun oli itse aloitettava todellinen taistelu.
Kerran päivässä imuroin kaikki kolot keittiössä ja heitän saman tien roskapussin roskakuiluun, kallista huvia mutta onneksi ostin kerran paljon alennushintaan noita tuhottaman kalliita pusseja. Opin pyydystämään torakat imurilla ja niin olen minun ei tarvitse tuntea itseäni edes murhaajaksi.
Keittiön lattialla lojuu imuri yötä päivää ja iltasin olen valppaana jokainen joka koittaa keittiönlattiaa ylittää joutuu imuriin. Kaikki ruuat on jääkaapissa , tarjoilut on loppuneet.
Kaksi torakkaa olivat elossa lasin alla, kunnes erilaisten kokeilujen avulla onnistuin selvittämään salaisuuden. Löysin aineen jota heille ystävällisesti tarjoilin, olihan niillä varmaan nälkä ja jano. Sanotaan jos tulee atomisota on Torakka ainoa eloonjäänyt. Pettymykseni sen kokeilun jälkeen olikin suuri. Kuuden tunnin jälkeen molemmat ystäväni olivat jalat taivasta kohden. On vain yksi kysymys olivatko ne viimeiset sukunsa yksilöt.. vai onko se jota en onnistunut pyydystämään se joka pääsi karkuun ansasta ja jätti sinne noin puolensentin leveän ja vähän pidemmän vaalean ruskean kapselin jonka toinen pää oli tummempi ja pinta laineinen josta yllätyksekseni ansaan syntyi 26 vauva torakkaa. Kieltämättä saan olla ylpeä varmaan olen nähnyt harvinaisen tapahtuman, mutta mietin onko mahdollista että muutama poikanen kumminkin pääsi livistämään karkuun . Ja en ole tunteeton minäkään harmitti kovasti kun katselin niiden vauvojen toivotonta kamppailua.
Mutta toisaalta saavat syyttä itseään mitäs tulevat tänne salaa. Minä en koskaan unohda ja voin kertoa olevani
tulossa hulluksi näen torakoita pieni tummia täpliä vilahtelevan silmissäni kun käännän äkkiä pääni ja joudun olemaan koko ajan tarkkaavainen. Ole sinäkin älä nuku rauhassa , jos torakka on janoinen se tulee vaikka juomaan kuolaasi.
Mikä vilahti näpiköllä T kirjaimen alla…………………
joka paikassa on toraka nmentävä aukko suurissa kivitaloissa montakin
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinnekös se Carl-Erik von Lövenström II tulikin.
No pääasia, että lähti täältä.