Totuutta etsimässä

Kerronpa ensin hieman itsestäni. Olen 22-vuotias ylioppilas eräästä pienestä kaupungista Oulun lähettyviltä. Olen kasvanut mitä erikoisemmissa olosuhteissa. Perheessäni on ollut alkoholismia sekä helluntalaisuutta ja lestadiolaisuutta. Melkoinen sekametelisoppa siis.

Minäkin olen ollut lestadiolainen. Täytyy myöntää että se, että pystyi uskomaan johonkin toi suurta turvallisuuden tunnetta. Silti tuntui koko ajan siltä että jokin tässä on pielessä. Kun katsoin monien lestadiolaisperheiden lapsia huomasin että he olivat erittäin ilkeitä ja suvaitsemattomia. Kaikkea muuta kuin sitä mitä kristinusko edusti (ja edustaa yhä) minulle. Myös ristiriidat mitä Raamatusta löytyy saivat minut miettimään asioita uudemman kerran.

Pahimmat ristiriidat liittyvät kristinuskon ytimeen, eli Jeesuksen kärsimykseen ja syntien lunastamiseen. Ensinnäkään en käsitä lainkaan miksi uskovaiset pitävät Jeesusta Jumalana. Omien tutkimuksieni mukaan mikään Raamatussa ei viittaa siihen että Jeesus ja Jumala olisivat sama. Jeesus puhuu Isästä ihan omassa persoonassaan, eikä hän ikinä väitä olevansa Jumala. Ristillä hän myös huutaa: Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Jos hän olisi ollut itse Jumala, miksi ihmeessä hän olisi sanonut jotain tällaista? Miksi hän olisi Raamatussa koko ajan puhunut Isän tahdosta eikä omastaan?

Toinen, kaikista suurin ongelma liittyy Juudaksen rooliin jumalallisen suunnitelman toteutumisessa. Jumala loi Juudaksen. Jumala valitsi Juudaksen pettämään Jeesuksen jotta Hänen pelastussuunnitelmansa toteutuisi. Juudas sai tästä palkkioksi iänkaikkisen kadotuksen. Hän siis oli Jumalan sätkynukke joka ei voinut vaikuttaa kohtaloonsa millään tavalla? Eikö tämä olisi suuri oikeusmurha, ja jos Jumala toimii näin eikö hän ole joko a.)epäoikeudenmukainen rakkaudessaan b.) mielipuoli? Miten selitätte tämän ristiriidan?

Olen tutkinut viime aikoina useita uskontoja sekä myös näitä kuolemanrajakokemuksia. Olen vakuuttunut siitä että on olemassa kuolemanjälkeinen elämä. Olen myös LÄHES vakuuttunut siitä että on olemassa kaikkivaltias Jumala. Olen myös sitä mieltä että UT:ssa on paljon viisautta. Vuorisaarnassa Jeesus kertoo meille miten meidän tulisi elää. Itse näen asian siten että rakkauden kaksoiskäsky on suurin Jeesuksen opetuksista. Siihen kiteytyy koko jumaluuden olemus. Ongelma on siinä, että tämä totuus tiedetään kaikissa uskonnoissa ympäri maailmaa, myös niissä jotka ovat olleet olemassa yhtä pitkään kuin kristinusko. Olen tavannut useita buddhalaisia ja todennut että kaikilla uskonnoilla on sama yhteinen päämäärä. Me kaikki kamppailemme kärsimyksen poistamiseksi ja paremman maailman rakentamiseksi. Esimerkiksi Dalai Lama on kertonu vierailleensa useissa kristillisissä luostareissa rukoilemassa kristittyjen munkkien kanssa. Tämä osoittaa TODELLISTA nöyryyttä jumalallisen voiman edessä, sellaista mihin kristikunnassa harvemmin törmää.

Voidaan tietenkin sanoa että kristinusko on maailman suurin uskonto ja siten sen täytyy olla totta. Kristinusko on suurin usko koska sitä on levitetty väkivallalla, ei rakkaudella. Jeesus sanoo: "se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu". Väitän että ilman miekkakäännytyksiä kristinusko ei missään tapauksessa olisi maailman suurin uskonto.
On myös oleellista tutustua psykologiseen käsitteeseen nimeltä ehdollistuminen. Olen ihan varma että on olemassa tieteellistä näyttöä sille että ihmiset valitsevat elämänkatsomuksensa ympäröivän kulttuurin mukaan. On myös ihmisiä jotka eivät koskaan kuule Jeesuksesta, esimerkkinä vaikkapa luonnonkansat. Olen lukenut kuitenkin mm. shamaaneista jotka parantavat ihmisiä ainoana motiivinaan rakkaus. Olen jutellut tästä joidenkin kristittyjen kanssa ja monet heistä väittävät että he käyttävät mustaa magiaa, saatanallista voimaa parantamiseen. Tämä on todella ristiriitaista. Olen itse rukouksissani saanut huomata että jos rukouksen motiivina on todellinen rakkaus mitä tuntee täydestä sydämestään toteutuu rukous aina. Tämä on oman kokemukseni mukaan faktaa.

Minä rukoilen johdatusta. Rukoilen usein. Rukouksissani en ikinä pyydä mitään maallista hyvää. Rukoilen nöyryyttä, viisautta ja sitä että rakkaus sydämmessäni kasvaisi joka päivä. Olen myös tehnyt Hänen kanssaan sopimuksen siitä että kuoleman hetkellä jättäydyn hänen täydellisen oikeudenmukaisuutensa ja armonsa varaan. Silti mitä enemmän tutkin, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä että kaikkivaltias Jumala on niin suuri rakkaudessaan että tämä rakkaus murtaa kaikkien uskontojen rajat. Minä en usko helvettiin lainkaan. Itse asiassa pidän sitä loogisena mahdottomuutena. Raamatun mukaan Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon että lähetti ainoan poikansa kuolemaan ihmisten puolesta. Jumala loi meistä itsenäisesti ajattelivia olentoja sen tähden että etsisimme itse elävän totuuden. Mitään muuta selitystä en löydä järjen olemassaololle.

Yksi ongelma on myös kärsimys. Sanotaan että Jumala käyttää kärsimystä kasvattaakseen ihmistä. Silti on ihmisiä jotka musertuvat kärsimyksen alla. He tekevät itsemurhia, joutuvat psykooseihin ym. Minusta on erikoista että Jumala sallii tällaista tapahtuvan. Jotkut syntyvät alkoholisti -perheisiin, jotkut saavat tuntea Jumalan rakkauden syntyessään uskovaiseen perheeseen. Kuitenkin sanotaan että Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen? Minusta Karman laki on huomattavasti loogisempi selitys kärsimykselle jo pelkästään tuon oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa. Jos teemme tässä elämässä, tässä maailamssa jotain väärin, eikö olisi oikeudenmukaista että kärsimme teoistamme myös tässä maailmassa?

Voi toki olla että olen eksynyt. Raamatussa varoitetaan vääristä profeetoista ja siitä miten he eksyttävät jopa valitutkin. Tiedän etten ole niin hyvä että ansaitsisin Jumalalta yhtään mitään. Viimeisellä tuomiolla minulla on kuitenkin viimeinen puolustuspuheenvuoro. Olen etsinyt totuutta koko sydämmestäni ja sieluni ja ruumini voimistani. Etsin Jumalaa kuin hukkuva joka yrittää kaikin mahdollisin keinoin päästä pinnalle. Jos olen eksynyt, voin puolustautua sillä että ainakin yritin kaikkeni ja laitoin itseni täysillä peliin. Edes Jumala ei voi vaatia minulta enempää. Ehkä minua ei sitten ole valittu Hänen tykönsä. Jos näin on, minun on vain tyydyttävä kohtalooni.