ALKUSANAT
Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Olen kirjoittanut tämän alun perin vuonna 1978 otsikolla Seurakunta, jonka Jumala perusti / Weijo Lindroos. Vuosien varrella tästä on otettu lukuisia sadan kappaleen painoksia opetusvihon muodossa.
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen (vastaan otettuna ja käytäntöön pistettynä).
Tästä alkava ja alkujuurilleen palaava Jumalan seurakunnan herätys pitää sisällään
- KOKO ARMON,
- KOKO USKON,
- KOKO TOTUUDEN JA
- KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
Kysymyksessä on Matteus 25:6 ja 7 herätys: ”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
MIKÄ ON UNIVERSAALINEN JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme maailmanlaajuisesta, globaalisesta ja koko universumin Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia.
Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset olemme yhdessä Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko.
Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. ”… he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä..” (Ilm. 7:14). Kysymyksessä on se suuri valkopukuisten joukko (Ilm. 14:9), joka pian Taivaassa kuulee Jeesuksen siunaavan sanan: ”Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt.25:34).
Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1 Kor.12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5), ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22), ”Jumalan viljelysmaa” ja ”Jumalan rakennus” (1 Kor. 3:9).
Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” (1 Kor. 12:27). Siinä meille on esitetty ikuisesti pätevä seurakunnan jäsenyys.
MIKÄ ON PAIKALLISSEURAKUNTA?
Puhuessamme paikallisesta Jumalan seurakunnasta tarkoitamme kaikkia samalla paikkakunnalla olevia Jumalan pyhiä, Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa. Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli yksi Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Jumalan seurakunta on paikallisesti kuten maailmanlaajuisestikin ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22).
Seurakuntaa samalla paikkakunnalla ei pidä hajottaa minkäänlaisilla asioilla, opeilla, työnäyillä, nimityksillä tai tunnustuksilla.
Jokaisen uskossa olevan turkulaisen tunnustus tulee olla, että hän kuuluu tähän yhteen Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan. Samoin on siis laita Sinunkin paikkakunnallasi.
Raamatullinen paikkakuntajako ei tietenkään sulje toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikki voivat, ja heidän tulee toimia yhdessä. Raamattu ei tunne käsitettä ”itsenäinen” paikallisseurakunta. Tällä tarkoitan sitä, että Seurakuntalaiset paikallisellakaan tasolla eivät saa pystyttää raja-aitoja ympärilleen. Ei ole olemassa erikseen yleismaailmallista ja paikallista Kristuksen ruumista. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4). Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. Lahkot ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21).
Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on siitä erottautuva eriseura. Paikallinen seurakunta taas ei ole lahko, vaan on seurakunta Kristuksen ruumiissa, yhden maailmanlaajuisen seurakunnan haaraosasto. Se on kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, niin toinen niistä on lahko.
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. - Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko (= syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen, elämän suursiivous) sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
Seurakuntamme alkuajoista lähtien on tapanamme ollut siunata uudet seurakuntalaiset yhteiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Tämä kätten päälle paneminen on eräs Kristuksen opin alkeista (Hebr. 6:1,2).
"Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Olemme Jeesuksen opetuslapsia. Sana on kaksiosainen: opetus ja lapsi. Jos opetus jää pois, niin jäljelle jää lapsi.
Meidän tulee pysyä Hänen antamissaan opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.
· Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
· Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
· Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
· Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”. Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40).
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon. Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Yhteisen toiminnan ulkopuolella joku voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo kutsua laumansa yhteyteen. Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan.
Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista.
JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA
Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella myös kaste on suoritettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso myös Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym.
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon” jne.. Sellaisia nimityksiä ei ole Raamatussa. Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimitys kuuluu jokaiselle uskoon tulleelle eli syntinsä anteeksi saaneelle ihmiselle, pakanalle sekä juutalaiselle. Jeesuksen Nimessä kokoontuminen tarkoittaa, ettei kokoonnuta minkäänlaisten ihmistekoisten nimikylttien alla.
Kristityt ovat yhtä kuin Jumalan seurakunta ja heidän tulee kuulua ainoastaan Jumalan seurakuntaan. –
Jos jollakin paikkakunnalla on Kristuksen ruumiin eli Jumalan seurakunnan toimintaa, mutta he ovat ottaneet toiminnalleen itse keksimänsä nimen, tulee sellainen ”nimittely” poistaa. Nimen poistaminen on erittäin yksinkertainen toimenpide. Uskovien seurakunnan nimeähän ei yleensä ole tämän maailman kirjoissa ja kansissa.
Yhdistykset ovat toinen asia. Niillä voi olla mitä tahansa nimiä. Nehän eivät ole seurakuntia. Mm. Turussa on ajallisia asioita hoitamaan perustettu rekisteröity yhdistys nimellä Seurakunta-apu ry. –
Turussa seurakunta jo toimii Kristuksen ruumiin periaatteella. Uutta työtä ei kenenkään enää pidä aloittaa. Jokaisen pitää nyt vain tulla mukaan jo toimivaan paikallisseurakuntaan.
Tämä on Turun paikallisseurakunnan toimintaa. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia. Tämä varma todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa.
Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa sekä niiden ulkopuolella olevat turkulaiset uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Me kristityt olemme ainoa Turussa oleva Jumalan seurakunta.
Samoin ovat sinun paikkakunnallasi asuvat Jumalan lapset paikkakuntasi ainoa Jumalan seurakunta.
SEURAKUNNAN NIMI
Apostolisena aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan seurakunta. Nimi kuvaa omistussuhdetta. Seurakunta on Jumalan.
Nimiasian väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta ja monissa asioissa harhaan johtavaa vääristelyä Jumalan kansan keskuudessa.
Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta.
Tunnettua on, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta. Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Tämä on Golgatan voittotyön perustalle perustettu seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt.16:18). Ajattele tätä! Iloitse tästä!
Tutkimme asian Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle (1 Kor.10:32; 11:16; 15:9).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, … ” (1 Tessal. 2:14).
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16). ”… Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt. 20:28).
Alussa Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä. ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä tarkoitti siis, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä. ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5).
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että järjestys syntyy seurakuntaan. Näin on tapahtunut mm. Turussa, vaikkakin vielä kovin pienessä mittakaavassa.
Turussakin valtaosa Jumalan seurakunnasta kuuluu erilaisiin ihmisperusteisiin seurakuntiin ollen näin hajaannuksen tilassa. Maailmanlaajuinen eksytyksen verkko on kietonut uskovat pauloihinsa, kun on alettu perustaa seurakuntia jäsenkortistoineen. Raamattu ei opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.
Ei kirkkoja.
Kirkko on uskonnollisten ihmisten termi. Maailmalla on tapana käyttää seurakunnastakin tuota halventavaa nimitystä. Se ei kuitenkaan tee asiaa oikeutetuksi. Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
"Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun (kirkoista) sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'” (Jer. 7:4). Jumalalla ei ole minkään nimistä kirkkoa.
ALOITUS SINUSTA
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mk.1:15).
Raamattu ilmoittaa yleisen heräämisen tapahtuvan juuri ennen Jeesuksen takaisin tulemista (Mat. 25:1-13). Lupauksen mukaan Hänen seurakuntansa herää, laittaa uskonelämänsä kuntoon ja ottaa vastaan Pyhän Hengen voitelun. Tämä aika on nyt tullut.
Tehtävämme on toteuttaa Hänen suunnitelmansa ja mennä ”ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13-14).
Tähän työhön voivat tulla mukaan kaikki yksilöuskovat!
Sinun tulee ottaa vastaan seurakuntatotuus ja ojentautua sen mukaan!
Sinun seurakuntanäkemyksesi tulee ojentautua pitämään sisällään kaikki paikkakuntasi oikeat kristityt!
Sinä olet oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen kuuluessasi Jeesukselle!
Sinun ei tule olla jäsen ihmisperusteisissa uskonnoissa!
Ellei paikkakunnallasi vielä ole Jumalan seurakunnan toimintaa ulkopuolella uskonsuuntien, niin aloita Sinä toiminta.
Kutsu paikkakuntasi uskossa olevat ihmiset esim. kerran viikossa toistuvaan kokoontumiseen kodissasi tai muussa paikassa.
Tämän työn aloittaminen ei edellytä sinulta mitään erityistä tehtävänimitystä. Kuka tahansa voi aloittaa.
Mutta muista pitää alusta asti tunnustus selkeänä:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA. Tämä tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei mahdu kahteen tai kolmeenkaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta yhden ainoan Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi.
Tee kaikkesi, että kaikkien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Painota, että olette Jeesuksen ja Hänen ristinsä täytetyn työn ympärille kokoontunutta Jumalan kansaa. Tämä on Jeesuksen Nimessä kokoontumista.
Äläkä välitä, jos toimintaan mukaan ei alkuun tule kovin montaa uskovaa. Toiminta on silti Jumalan seurakunnan toimintaa.
Tämä on paikkakuntasi arvokkain toimintamuoto.
Kristuksen ruumiin periaatteella toimiva paikallinen seurakunta vanhimmistoineen ym. tehtävineen on ajallisen elämämme arvokkainta seurakuntatyötä.
Paholainen on kylvänyt uskovien keskuuteen sellaisen valheen, että ”kyllä Jumala sen sitten aikanaan toteuttaa”. Jotkut opettavat, että vasta Taivaassa voimme olla yhtä. Mutta tuo on käärmeensiementä. Uskovien raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu ellemme me sitä toteuta.
Jumala on aina ollut halukas siunaamaan kansansa yhteyspyrkimykset. Meidän tulee sanoa kuten Joosua ja Kaaleb: "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme” (4 Moos. 13:31). "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö” (4 Moos. 14:7-9).
Jumalan suuri siunaus ja voitelu on kanssamme tällä tiellä.
Tämä toiminta on Jeesuksen rukouksen toteuttamista. ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:23).
Järjestys
Jumala tahtoo seurakuntansa toimivan Raamatun mukaisessa järjestyksessä. "että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon" (Ef 3:10). Järjestys seurakunnassa saa aikaan sen, että synnin korvessa harhailevat ihmiset näkevät evankeliumin valon. Seurakuntaa onkin kuvattu pimeällä merellä loistavaksi majakaksi. Sitä me olemmekin pitäessämme tarjolla Jumalan sanaa (Fil 2:16) ja tehdessämme Jumalan johdatuksessa hyviä tekoja (Mt 5:14-16).
”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol. 2:5).
Säännölliset kokoontumiset yms. toiminta vanhimmiston alaisuudessa on Jumalan Sanan mukaista järjestystä. Näin Jeesus johtaa omaa laumaansa.
YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei edellytä sellaista. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidakseen jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä.
Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee tietää, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Hän on vapaaehtoisesti sitoutunut yhteyteen kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
Jäsenkortistot ovat eräs paholaisen keksimä seurakunnan hajaannuksen aiheuttaja. Tämän vuoksi Sinun on hyvä nyt tehdä päätöksesi poistaa nimesi uskontokuntien jäsenrekisteristä.
VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan kavereita ja luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille. Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen” (1 Piet. 5:1-4).
Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot: ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."
Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään luullen, ettei heidän tule toimia oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuudessa. Heidän eksymyksensä laatu on rinnastettavissa ylpeyden syntiin.
Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat suuren tehtävänsä olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Mutta kaikkien tulee toimia Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa. Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on paljolti unohdettu Jumalan säätämys.
Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
Kaikki vanhimmistoveljet ovat kykeneviä opettamaan.
vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, mutta kysymyksessä on yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.
VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikki Jumalan antamat työnäyt tulee toteuttaa seurakunnan puitteissa ja sen siunaamina. ”… meidän veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä (eivät yksityisesti sooloilevia), ovat Kristuksen kunnia” (2 Kor. 8:23; Filip. 2:25).
Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. Eräille uskonsuunnille tämä ratkaisu on vielä mahdollista. ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15). ”… koossa pysyen” (Efes. 4:16). – Raamattu tarkoittaa tässäkin asiassa tarkalleen sitä mitä sanoo. –
Alussa kaikki hengellinen työ tehtiin paikallisten seurakuntien toimesta. Pyhä Henki valitsi ja lähetti: Seurakunnan johtohenkilöt ”panivat kätensä heidän päällensä… Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät…” (Apt. 13:1-4). Samoin tulee edelleen toimia.
Raamattujen yms. materiaalin tuottaminen, lähetystyö jne. tulee ottaa eri järjestöiltä takaisin seurakunnan tehtäväksi.
Uskovan ei tule jättää (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokoontumista, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen... ” (Efes. 4). ”Älkäämme jättäkö omaa (tässä kirjoituksessa esille tuotua, raamatullista) seurakunnan kokoustamme…” (Hebr. 10:25). Kaikenlaiset ”kirkonmenot” tulee jättää.
Raamatullisia kokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys ja seurakunnan toiminta Pyhässä Hengessä.
Meillä on nyt mahdollisuus poistaa kaikki yhteyden esteet.
Jokaisen Turussa ( ja Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa jne..) ja missä tahansa asuvan oikean kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Tällä yhteyden tiellä Jumalan rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu.
HUOM!
Asioiden oikea tärkeysjärjestys!
Seurakuntatotuus on oltava kärkipäässä tämän ajan seurakunnan opetuksissa. Onhan siinä asiassa tapahtunut uskovien suurin lankeemus. Kristuksen ruumis on jaettu (vrt. 1 Kor. 1:11-13 ja 3:4-11). Mutta on huomattava, etteivät ihmiset pelastu kuullessaan seurakuntatotuutta. Pelastussanoma on edelleen ristin tapahtumissa. ”Sana rististä on… Jumalan voima” (1 Kor. 18; 2:1-5). ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hebr. 8:1,2). Jeesus ja Hänen veriuhrinsa ristillä sekä voitollinen ylösnousemus on loppuun asti oleva kristinuskon ydinsanoma.
Nyt on Pyhän Hengen aikakausi. Sen tähden Jumalan seurakunnassa arvostetaan ensi sijassa Pyhän Hengen toimintaa, armolahjoja ja Hengen voiman ilmenemistä. Esim. kuuluvaa ylistystä ja kielilläpuhumista tulee ilmetä kaikissa yhteisissä rukoushetkissämme. Pyhän Hengen vaikutus seurakuntamme alkuvaiheessa oli kuuluvaa (Apt. 2:6; 10:46; Room. 15:6; ym..). – Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muissa piireissä, ei Jumalan seurakunnassa. –
Evankelioimista tulee painottaa. Olemme puhtaasti evankelioiva seurakunta. Lähetyskäsky kuuluu meille kaikille.
Uskoon tulleille tulee opettaa Kristuksen opin alkeet alkuperäisen kristinuskon mukaisesti (mm. Hebr. 6:1,2).
Uskonnollisuuden demonihenki vastustaa ed. m. asioita kaikin voimin. Mutta tällä tiellä Pyhä Henki toimii ja osoittaa, että Hän on vastustajaamme suurempi (1 Joh.4:4).
Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh.1:7-9, Hebr. 12:24).
Kiitos Jumalalle! Olemme Jeesuksen veriuhrin armossa, vihmontaveren tykönä (Hebr 12:24). Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi ikuisesti jakamaton seurakunta.
Pyhä Henki on nyt saava toimintaedellytykset Joh. 17:21-23 mukaiselle Jeesuksen rukouksen toteutumiselle: ”että he olisivat täydellisesti yhtä.”
Tämä ei enää ole edessäpäin. Se on tässä ja nyt. Tahdotko Sinä olla tässä mukana?
Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Uskovien yhteys ja ystävyys on ikuista.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa (ja Turun seudulla) rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta”
(Apt. 9:31).
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:
"Tässä on tie, sitä käykää." (Jesaja 30:21).
HUOM!
LOPPUMUISTUTUS
Huomaa siis missä on tämän herätyksen alku! Se ei ole New Yorkissa, Pariisissa tai Turussa yms.; se ei ole Euroopassa, Afrikassa tai Amerikassa. Se ei ole ”suurissa” ihmisissä.
Tämän herätyksen alku on Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa, Golgatan ristillä ja helluntaikokemuksessa Yläsalissa (Apt. 2).
Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan Jerusalemista alkaneessa herätyksessä.
Turussa oleva Jumalan seurakunta ei levittäydy muille paikkakunnille, vaan levittää Jerusalemista alkanutta Jumalan seurakuntaa kaikkialle ! ! !
Saman periaatteen mukaan tulee toimia jokaisella paikkakunnalla.
Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Olen kirjoittanut tämän alun perin vuonna 1978 otsikolla Seurakunta, jonka Jumala perusti / Weijo Lindroos. Vuosien varrella tästä on otettu lukuisia sadan kappaleen painoksia opetusvihon muodossa.
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen (vastaan otettuna ja käytäntöön pistettynä).
Tästä alkava ja alkujuurilleen palaava Jumalan seurakunnan herätys pitää sisällään
- KOKO ARMON,
- KOKO USKON,
- KOKO TOTUUDEN JA
- KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
Kysymyksessä on Matteus 25:6 ja 7 herätys: ”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
MIKÄ ON UNIVERSAALINEN JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme maailmanlaajuisesta, globaalisesta ja koko universumin Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia.
Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset olemme yhdessä Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko.
Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. ”… he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä..” (Ilm. 7:14). Kysymyksessä on se suuri valkopukuisten joukko (Ilm. 14:9), joka pian Taivaassa kuulee Jeesuksen siunaavan sanan: ”Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt.25:34).
Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1 Kor.12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5), ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22), ”Jumalan viljelysmaa” ja ”Jumalan rakennus” (1 Kor. 3:9).
Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” (1 Kor. 12:27). Siinä meille on esitetty ikuisesti pätevä seurakunnan jäsenyys.
MIKÄ ON PAIKALLISSEURAKUNTA?
Puhuessamme paikallisesta Jumalan seurakunnasta tarkoitamme kaikkia samalla paikkakunnalla olevia Jumalan pyhiä, Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa. Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli yksi Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Jumalan seurakunta on paikallisesti kuten maailmanlaajuisestikin ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22).
Seurakuntaa samalla paikkakunnalla ei pidä hajottaa minkäänlaisilla asioilla, opeilla, työnäyillä, nimityksillä tai tunnustuksilla.
Jokaisen uskossa olevan turkulaisen tunnustus tulee olla, että hän kuuluu tähän yhteen Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan. Samoin on siis laita Sinunkin paikkakunnallasi.
Raamatullinen paikkakuntajako ei tietenkään sulje toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikki voivat, ja heidän tulee toimia yhdessä. Raamattu ei tunne käsitettä ”itsenäinen” paikallisseurakunta. Tällä tarkoitan sitä, että Seurakuntalaiset paikallisellakaan tasolla eivät saa pystyttää raja-aitoja ympärilleen. Ei ole olemassa erikseen yleismaailmallista ja paikallista Kristuksen ruumista. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4). Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. Lahkot ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21).
Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on siitä erottautuva eriseura. Paikallinen seurakunta taas ei ole lahko, vaan on seurakunta Kristuksen ruumiissa, yhden maailmanlaajuisen seurakunnan haaraosasto. Se on kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, niin toinen niistä on lahko.
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. - Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko (= syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen, elämän suursiivous) sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
Seurakuntamme alkuajoista lähtien on tapanamme ollut siunata uudet seurakuntalaiset yhteiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Tämä kätten päälle paneminen on eräs Kristuksen opin alkeista (Hebr. 6:1,2).
"Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Olemme Jeesuksen opetuslapsia. Sana on kaksiosainen: opetus ja lapsi. Jos opetus jää pois, niin jäljelle jää lapsi.
Meidän tulee pysyä Hänen antamissaan opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.
· Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
· Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
· Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
· Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”. Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40).
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon. Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Yhteisen toiminnan ulkopuolella joku voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo kutsua laumansa yhteyteen. Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan.
Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista.
JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA
Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella myös kaste on suoritettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso myös Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym.
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon” jne.. Sellaisia nimityksiä ei ole Raamatussa. Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimitys kuuluu jokaiselle uskoon tulleelle eli syntinsä anteeksi saaneelle ihmiselle, pakanalle sekä juutalaiselle. Jeesuksen Nimessä kokoontuminen tarkoittaa, ettei kokoonnuta minkäänlaisten ihmistekoisten nimikylttien alla.
Kristityt ovat yhtä kuin Jumalan seurakunta ja heidän tulee kuulua ainoastaan Jumalan seurakuntaan. –
Jos jollakin paikkakunnalla on Kristuksen ruumiin eli Jumalan seurakunnan toimintaa, mutta he ovat ottaneet toiminnalleen itse keksimänsä nimen, tulee sellainen ”nimittely” poistaa. Nimen poistaminen on erittäin yksinkertainen toimenpide. Uskovien seurakunnan nimeähän ei yleensä ole tämän maailman kirjoissa ja kansissa.
Yhdistykset ovat toinen asia. Niillä voi olla mitä tahansa nimiä. Nehän eivät ole seurakuntia. Mm. Turussa on ajallisia asioita hoitamaan perustettu rekisteröity yhdistys nimellä Seurakunta-apu ry. –
Turussa seurakunta jo toimii Kristuksen ruumiin periaatteella. Uutta työtä ei kenenkään enää pidä aloittaa. Jokaisen pitää nyt vain tulla mukaan jo toimivaan paikallisseurakuntaan.
Tämä on Turun paikallisseurakunnan toimintaa. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia. Tämä varma todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa.
Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa sekä niiden ulkopuolella olevat turkulaiset uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Me kristityt olemme ainoa Turussa oleva Jumalan seurakunta.
Samoin ovat sinun paikkakunnallasi asuvat Jumalan lapset paikkakuntasi ainoa Jumalan seurakunta.
SEURAKUNNAN NIMI
Apostolisena aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan seurakunta. Nimi kuvaa omistussuhdetta. Seurakunta on Jumalan.
Nimiasian väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta ja monissa asioissa harhaan johtavaa vääristelyä Jumalan kansan keskuudessa.
Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta.
Tunnettua on, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta. Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Tämä on Golgatan voittotyön perustalle perustettu seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt.16:18). Ajattele tätä! Iloitse tästä!
Tutkimme asian Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle (1 Kor.10:32; 11:16; 15:9).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, … ” (1 Tessal. 2:14).
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16). ”… Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt. 20:28).
Alussa Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä. ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä tarkoitti siis, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä. ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5).
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että järjestys syntyy seurakuntaan. Näin on tapahtunut mm. Turussa, vaikkakin vielä kovin pienessä mittakaavassa.
Turussakin valtaosa Jumalan seurakunnasta kuuluu erilaisiin ihmisperusteisiin seurakuntiin ollen näin hajaannuksen tilassa. Maailmanlaajuinen eksytyksen verkko on kietonut uskovat pauloihinsa, kun on alettu perustaa seurakuntia jäsenkortistoineen. Raamattu ei opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.
Ei kirkkoja.
Kirkko on uskonnollisten ihmisten termi. Maailmalla on tapana käyttää seurakunnastakin tuota halventavaa nimitystä. Se ei kuitenkaan tee asiaa oikeutetuksi. Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
"Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun (kirkoista) sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'” (Jer. 7:4). Jumalalla ei ole minkään nimistä kirkkoa.
ALOITUS SINUSTA
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mk.1:15).
Raamattu ilmoittaa yleisen heräämisen tapahtuvan juuri ennen Jeesuksen takaisin tulemista (Mat. 25:1-13). Lupauksen mukaan Hänen seurakuntansa herää, laittaa uskonelämänsä kuntoon ja ottaa vastaan Pyhän Hengen voitelun. Tämä aika on nyt tullut.
Tehtävämme on toteuttaa Hänen suunnitelmansa ja mennä ”ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13-14).
Tähän työhön voivat tulla mukaan kaikki yksilöuskovat!
Sinun tulee ottaa vastaan seurakuntatotuus ja ojentautua sen mukaan!
Sinun seurakuntanäkemyksesi tulee ojentautua pitämään sisällään kaikki paikkakuntasi oikeat kristityt!
Sinä olet oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen kuuluessasi Jeesukselle!
Sinun ei tule olla jäsen ihmisperusteisissa uskonnoissa!
Ellei paikkakunnallasi vielä ole Jumalan seurakunnan toimintaa ulkopuolella uskonsuuntien, niin aloita Sinä toiminta.
Kutsu paikkakuntasi uskossa olevat ihmiset esim. kerran viikossa toistuvaan kokoontumiseen kodissasi tai muussa paikassa.
Tämän työn aloittaminen ei edellytä sinulta mitään erityistä tehtävänimitystä. Kuka tahansa voi aloittaa.
Mutta muista pitää alusta asti tunnustus selkeänä:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA. Tämä tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei mahdu kahteen tai kolmeenkaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta yhden ainoan Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi.
Tee kaikkesi, että kaikkien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Painota, että olette Jeesuksen ja Hänen ristinsä täytetyn työn ympärille kokoontunutta Jumalan kansaa. Tämä on Jeesuksen Nimessä kokoontumista.
Äläkä välitä, jos toimintaan mukaan ei alkuun tule kovin montaa uskovaa. Toiminta on silti Jumalan seurakunnan toimintaa.
Tämä on paikkakuntasi arvokkain toimintamuoto.
Kristuksen ruumiin periaatteella toimiva paikallinen seurakunta vanhimmistoineen ym. tehtävineen on ajallisen elämämme arvokkainta seurakuntatyötä.
Paholainen on kylvänyt uskovien keskuuteen sellaisen valheen, että ”kyllä Jumala sen sitten aikanaan toteuttaa”. Jotkut opettavat, että vasta Taivaassa voimme olla yhtä. Mutta tuo on käärmeensiementä. Uskovien raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu ellemme me sitä toteuta.
Jumala on aina ollut halukas siunaamaan kansansa yhteyspyrkimykset. Meidän tulee sanoa kuten Joosua ja Kaaleb: "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme” (4 Moos. 13:31). "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö” (4 Moos. 14:7-9).
Jumalan suuri siunaus ja voitelu on kanssamme tällä tiellä.
Tämä toiminta on Jeesuksen rukouksen toteuttamista. ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:23).
Järjestys
Jumala tahtoo seurakuntansa toimivan Raamatun mukaisessa järjestyksessä. "että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon" (Ef 3:10). Järjestys seurakunnassa saa aikaan sen, että synnin korvessa harhailevat ihmiset näkevät evankeliumin valon. Seurakuntaa onkin kuvattu pimeällä merellä loistavaksi majakaksi. Sitä me olemmekin pitäessämme tarjolla Jumalan sanaa (Fil 2:16) ja tehdessämme Jumalan johdatuksessa hyviä tekoja (Mt 5:14-16).
”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol. 2:5).
Säännölliset kokoontumiset yms. toiminta vanhimmiston alaisuudessa on Jumalan Sanan mukaista järjestystä. Näin Jeesus johtaa omaa laumaansa.
YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei edellytä sellaista. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidakseen jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä.
Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee tietää, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Hän on vapaaehtoisesti sitoutunut yhteyteen kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
Jäsenkortistot ovat eräs paholaisen keksimä seurakunnan hajaannuksen aiheuttaja. Tämän vuoksi Sinun on hyvä nyt tehdä päätöksesi poistaa nimesi uskontokuntien jäsenrekisteristä.
VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan kavereita ja luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille. Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen” (1 Piet. 5:1-4).
Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot: ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."
Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään luullen, ettei heidän tule toimia oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuudessa. Heidän eksymyksensä laatu on rinnastettavissa ylpeyden syntiin.
Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat suuren tehtävänsä olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Mutta kaikkien tulee toimia Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa. Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on paljolti unohdettu Jumalan säätämys.
Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
Kaikki vanhimmistoveljet ovat kykeneviä opettamaan.
vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, mutta kysymyksessä on yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.
VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikki Jumalan antamat työnäyt tulee toteuttaa seurakunnan puitteissa ja sen siunaamina. ”… meidän veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä (eivät yksityisesti sooloilevia), ovat Kristuksen kunnia” (2 Kor. 8:23; Filip. 2:25).
Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. Eräille uskonsuunnille tämä ratkaisu on vielä mahdollista. ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15). ”… koossa pysyen” (Efes. 4:16). – Raamattu tarkoittaa tässäkin asiassa tarkalleen sitä mitä sanoo. –
Alussa kaikki hengellinen työ tehtiin paikallisten seurakuntien toimesta. Pyhä Henki valitsi ja lähetti: Seurakunnan johtohenkilöt ”panivat kätensä heidän päällensä… Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät…” (Apt. 13:1-4). Samoin tulee edelleen toimia.
Raamattujen yms. materiaalin tuottaminen, lähetystyö jne. tulee ottaa eri järjestöiltä takaisin seurakunnan tehtäväksi.
Uskovan ei tule jättää (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokoontumista, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen... ” (Efes. 4). ”Älkäämme jättäkö omaa (tässä kirjoituksessa esille tuotua, raamatullista) seurakunnan kokoustamme…” (Hebr. 10:25). Kaikenlaiset ”kirkonmenot” tulee jättää.
Raamatullisia kokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys ja seurakunnan toiminta Pyhässä Hengessä.
Meillä on nyt mahdollisuus poistaa kaikki yhteyden esteet.
Jokaisen Turussa ( ja Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa jne..) ja missä tahansa asuvan oikean kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Tällä yhteyden tiellä Jumalan rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu.
HUOM!
Asioiden oikea tärkeysjärjestys!
Seurakuntatotuus on oltava kärkipäässä tämän ajan seurakunnan opetuksissa. Onhan siinä asiassa tapahtunut uskovien suurin lankeemus. Kristuksen ruumis on jaettu (vrt. 1 Kor. 1:11-13 ja 3:4-11). Mutta on huomattava, etteivät ihmiset pelastu kuullessaan seurakuntatotuutta. Pelastussanoma on edelleen ristin tapahtumissa. ”Sana rististä on… Jumalan voima” (1 Kor. 18; 2:1-5). ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hebr. 8:1,2). Jeesus ja Hänen veriuhrinsa ristillä sekä voitollinen ylösnousemus on loppuun asti oleva kristinuskon ydinsanoma.
Nyt on Pyhän Hengen aikakausi. Sen tähden Jumalan seurakunnassa arvostetaan ensi sijassa Pyhän Hengen toimintaa, armolahjoja ja Hengen voiman ilmenemistä. Esim. kuuluvaa ylistystä ja kielilläpuhumista tulee ilmetä kaikissa yhteisissä rukoushetkissämme. Pyhän Hengen vaikutus seurakuntamme alkuvaiheessa oli kuuluvaa (Apt. 2:6; 10:46; Room. 15:6; ym..). – Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muissa piireissä, ei Jumalan seurakunnassa. –
Evankelioimista tulee painottaa. Olemme puhtaasti evankelioiva seurakunta. Lähetyskäsky kuuluu meille kaikille.
Uskoon tulleille tulee opettaa Kristuksen opin alkeet alkuperäisen kristinuskon mukaisesti (mm. Hebr. 6:1,2).
Uskonnollisuuden demonihenki vastustaa ed. m. asioita kaikin voimin. Mutta tällä tiellä Pyhä Henki toimii ja osoittaa, että Hän on vastustajaamme suurempi (1 Joh.4:4).
Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh.1:7-9, Hebr. 12:24).
Kiitos Jumalalle! Olemme Jeesuksen veriuhrin armossa, vihmontaveren tykönä (Hebr 12:24). Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi ikuisesti jakamaton seurakunta.
Pyhä Henki on nyt saava toimintaedellytykset Joh. 17:21-23 mukaiselle Jeesuksen rukouksen toteutumiselle: ”että he olisivat täydellisesti yhtä.”
Tämä ei enää ole edessäpäin. Se on tässä ja nyt. Tahdotko Sinä olla tässä mukana?
Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Uskovien yhteys ja ystävyys on ikuista.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa (ja Turun seudulla) rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta”
(Apt. 9:31).
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:
"Tässä on tie, sitä käykää." (Jesaja 30:21).
HUOM!
LOPPUMUISTUTUS
Huomaa siis missä on tämän herätyksen alku! Se ei ole New Yorkissa, Pariisissa tai Turussa yms.; se ei ole Euroopassa, Afrikassa tai Amerikassa. Se ei ole ”suurissa” ihmisissä.
Tämän herätyksen alku on Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa, Golgatan ristillä ja helluntaikokemuksessa Yläsalissa (Apt. 2).
Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan Jerusalemista alkaneessa herätyksessä.
Turussa oleva Jumalan seurakunta ei levittäydy muille paikkakunnille, vaan levittää Jerusalemista alkanutta Jumalan seurakuntaa kaikkialle ! ! !
Saman periaatteen mukaan tulee toimia jokaisella paikkakunnalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Te kaikki olette Jumalan lapsia,kun
uskotte Kristukseen Jeesukseen.
Kaikki te,jotka olette Kristukseen kastettuja,
olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Yhdentekevää,oletko juutalainen vai Kreikkalainen,orja vai vapaa,mies vai
nainen,sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."
Gal.3:26-28.
Weijon omistaman seurakunnan siis yhdistyksen kriittistä ja Raamatullista arviointia linkissä.
http://www.uskontie.net/modules.php?name=Forums&file=viewtopic&p=12791
Ottaos huomioon, että juutalaiselle tapahtuu kasteessa eri asia, kuin pakanalle.
Kasteessa pyyhitään heillä pois "vanhan liiton synnit" joita ei ole kuin lainalaisilla.
Tämän jälkeen juutalainenkin on yhtä pakanoiden kanssa Kristuksessa.
Kolossalaiskirje:
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Kirje efesolaisille 2
1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
11. Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi -
12. että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;
13. mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
16. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
17. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
Tuossa Paavali kertoo sen eron, joka oli "heidän" ja "meidän pakanoiden" pelastumisessa.
Juutalaisille ja pakanoille tapahtuu eri asia jotta me Kristuksen olisimme samassa asemassa.
Room.8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Jumalan laki ja Mooseksen laki ovat tuossakin erikseen. Toisaallahan Mooseksen lailla kerrotaan olevan kuoleman virka, sillä sen kautta tuli syyllisyys. Yhteinen usko liittää meidät Kristuksessa "lapsen asemaan".
Tuo asema ei ole kuitenkaan laittomuutta, vaan me olemme Kristuksen lain alla sekä juutalaiset että pakanat.
Kristuksen lain alla oleville ovat iankaikkiset lupaukset mutta Mooseksen laissa lupaukset koskivat vain tämän elämän aikaa.
Nämä ajatukseni saivat kimmokkeen linkin kritiikistä, josta voitte löytää sen Paavalin kääntymistä koskevasta kohdasta.
Tämä kirjoitukseni oli siis kritiikin kritiikkiä.
Ilta vai aamupäivällä.