Olen ollut ateisti n. kaksi vuotta (olen 18-vuotias). En ole vielä täysin varma siitä haluanko erota. Sosiaalinen paine kuulua kirkkoon on melko suuri, vaikkeivat vanhempani uskovaisia olekaan. Asun vielä kotona, enkä jaksaisi heille selittää valintaani (rasittavan uteliaita). Jos käytän eroa kirkosta- nettipalvelua, tuleeko siitä kotiin mitään postia? Onko eroaminen todella niin helppoa, että se onnistuu pelkästään netin kautta?
Eroanko viimeinkin?
en tiedä
181782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kukaan ei vaivautunut vastaamaan, joten laitoin eroanomuksen menemään.
Jos sä kuuluit kirkkoon vain muiden mielipiteiden takia niin toi oli hyvä ratkaisu. Ja jos joskus muutat mielesi niin mikään ei estä liittymästä uudestaan.
Muuten tulee postia. Mun poikani kun erosi kirkosta sai siitä vahvistuksen. Mä käskin sitä eroamaan. Ainoa ihminen kenen päätökseen olen näissä asioissa vaikuttanut suuntaan tai toiseen ja todenäköisesti jää ainoaksi. Itse kuulun kirkkoon ja uskon että vanhempasikin ymmärtää. Kannattaa kertoa heille ja kun kertonut niin täysikäinenhän on päätöksensä tehnyt.
jätä nettiin eroilmoitus. saat maistraatista henkilökohtaisen ilmoituksen jonka vahvistat,täytä ja lähetä. eroaminen on oma asiasi eikä siitä tarvitse kertoa kellekkään. sosiaalinen paine on vanhanaikaista. harvoin tulee tilanteita jossa kirkkoon kuluminen olisi jokin itseisarvo. nyt eletään vuotta 2006 ei 1906. itse ero ei vaikuta elämääsi millääntavoin. tein sen itse n. vuosi sitten. olen vanhempi kuin sinä, mutta ajatukset samanlaisia. ei kirkkoon kuuluminen ole mikään velvollisuus. kirkko ja usko ovat eri asia.
Helpotti kun vihdoinkin sain pitkään vaivanneen asian päätökseen (tai vielä pitää tosin se vahvistus tehdä). Eipä tämä tosiaan kenellekään muulle kuulu.
se lähtee. hyvää kesää tv toinen :)
Kirkko ja usko kuuluvat yhteen. Ei ole kristillistä uskoa ilman Kristuksen kirkkoa, joka on näkyvä ja paikallinen (samoin myös Kristus ja apostolit olivat näkyviä). Kolmas uskonkappale ilmaisee, että kirkko / seurakunta ovat uskomme kohteita ja olennainen osa uskoa ajassamme. Kristuksen maanpäällisen elämän jälkeen kristikunnassa siirryttiin kirkon aikaan. Se jatkaa Vapahtajan työtä maailmassa Pyhän Hengen voimalla.
"Me uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon." (Nikean uskontunnustus)
"Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan" (Apostolinen uskontunnustus)
varmaankin kirkko ja usko kuuluvat yhteen. mutta pitääkö uskosta maksaa jäsenmaksu jolla ei oikeastaan saa mitään vastiketta. kirkossa voin käydä ilman etää kuulun kirkkoon. esim. menen veljenpoikani konfimaatioon, enkä tunne mitään väärään, vaikken maksakkaan kirkollisveroa.
Ei sinun tarvitse kirkolle mitään maksaa, jos et halua. Kukaan ei pakota sinua.
Minä erosin heti kaksi päivää sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Äitini ihmetteli hiukan eroamista, mutta ei sen kummempaa. Kotiin tuli vahvistus, että olen eronnut, mutta sitä ei kyllä missään pyydetty allekirjoittamaan ja lähettämään takaisin. Onkohan asiat muuttunut jotenkin vuoden alusta vai onko tuo vahvistaminen jotenkin kaupunkikohtaista?
Mutta minun ymmärttääkseni vahvistus oli ilmoitus luontoinen ja ei vaadi vastausta jos kaikki on okei.
Ja kun on täyttänyt 18 v niin ei vanhempien allekirjoituksia missään tarvita.
Maistraatti lähettää kotiin kuittauksen, mutta se on vain tiedonanto eikä sitä tarvitse enää mitenkään vahvistaa.
Ainoa poikkeus tähän oli Helsingin maistraatti joskus viime vuonna. Se nimittäin ilmoitti yhtäkkiä, että vastoin ministeriön suositusta ei tule hyväksymään sähköpostieroja. Eroakirkosta.fi -sivua korjattiin tämän mukaan, mutta jotkut ehtivät jo lähettää sähköisen eroilmoituksen. Näille henkilöille maistraatti lähetti tuollaisen varmistuspyynnön postitse.
Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti 14.7. klo 15:01 "En ole vielä täysin varma siitä haluanko erota."
Tasan puoli tuntia myöhemmin 14.7. klo 15:31 hän kirjoittaa "Kukaan ei vaivautunut vastaamaan, joten laitoin eroanomuksen menemään."
Nykynuorisolla tuo prosessin läpimenoaika on näköjään melko lyhyt, itsellä meni monta vuotta pelkästään päätökseen, ja päätöksen jälkeenkin vielä (liian) monta vuotta ennenkuin lopulta erosin kirkosta.
minä en ymmärrä miksi pitäisi perustella sellaisesta eroamisesta mihin ei ole koskaan halunnutkaan liittyä.
Kirjoittaja tuskin on esim. ev-lut lahkoon omasta halustaan liittynyt, vaan hänet on tahdottomana pikkuvauvana siihen liitetty.
Prosessin läpimenoaika melko lyhyt? No jos pari vuotta on lyhyt aika, niin ehkä sitten. Lähinnä mietiskelin sitä, miten vanhemmat asian ottaisivat ja siksi kysyin tuleeko kotiin mitään lappua (tänään muuten tuli vahvistus). Mitään hengellistä yhteyttä en ole kirkkoon tuntenut vuosiin. Kyse oli vain siitä ryhdynkö "tapauskovaiseksi" vai eroanko oikeasti.
"itsellä meni monta vuotta pelkästään päätökseen, ja päätöksen jälkeenkin vielä (liian) monta vuotta ennenkuin lopulta erosin kirkosta."
Päätökseen meni minulla pari vuotta. Päätökseen erota meni sitten vähemmän.
Teit viisaan päätöksen kun erosit kirkosta.
Ei tule mitään postia, eikä sinun tarvitse kertoa asiasta vanhemmillesi mitään. Silloin, kun minä erosin piti käydä kirkkoherranvirastossa henkilökohtaisesti. Virkailijat katsoivat kuin halpaa makkaraa ja lomakkeeseen piti laittaa vielä syy eroamiseenkin. Vanhemmilleni selvisi vasta monta vuotta myöhemmin, että olin eronnut kirkosta. Taisi käydä ilmi jostain virkatodistuksesta, mikä tarvittiin jotain perunkirjoitusta varten. Äiti ei sanonut mitään, totesi vain jaaha olet sitten eronnut kirkosta. Isä ei saanut vielä silloinkaan asiaa selville. Hänelle asia selvisi vasta silloin kun äitini oli kuollut ja hänen perunkirjoitustaan varten tarvittiin virkatodistus. Isä oli vihainen, hän ei voinut hyväksyä lainkaan sitä, että olin eronnut kirkosta, johon minut oli kasteessa liitetty. Sanoin vain, että minulta ei oltu kysytty haluanko kuulua kirkkoon vai ei. Sen jälkeen isäkään ei sanonut sanaakaan aiheesta.
Minusta se on aivan oma-asiasi,eroatko,vai et.
Se on henkilökohtainen päätös.
Kukaan,eikä mikään voi tietää ja sanoa sulle,mikä on parhaaksesi.
Sä tunnet itse itsesi parhaiten,joten toimi sen mukaan.