Otsikon sanonta lienee kaikille tuttu. Useissa tilanteissa sen voi todeta olevan paikallaankin.
Olen tullut siihen tulokseen, että uskovaisten kohdalla heidän 'tietoutensa' eräistä asioista aiheuttaa heille ylimääräistä päänvaivaa, ellei jopa mielenahdistusta vaikkakin toisaalta myös iloisuutta. Tehtävässään epäonnistunut islaminuskoinen tiesi saavansa tekonsa jälkeen ja marttyyrikuoleman kohdanneena 70 neitsyttä itselleen. Hän oli iloinen silloin ja odotti kovin tuota suurta pamausta, jonka piti siivittää hänet matkalle neitsyiden täyttämään paratiisiin.
Uskovainen 'tietää', että hänen kapakoissa viihtyvä ystävä joutuu kuoltuaan helvettiin. Uskovainen 'tietää', että tuo níin pahamaineinen helvetti todellakin on olemassa. 'Tiedetäänhän' muutamien uskonveljien ja -sisarien jopa käyneen tuonelan porteilla tekemässä havaintoja helvetin hirveyksistä.
Uskovainen 'tietää', että hänen on oltava tekemättä "syntiä", sillä synnin palkka on iankaikkinen ero Jumalasta helvetissä. Toisaalta uskovainen tietää, että pyytämällä sopivin väliajoin näitä syntejään anteeksi Jumalalta Jumala armahtaa ja synnit pyyhitään pois. Taas voi elellä kevyemmin. Hai miten näpsäkkää. Huh miten naivia. Lienee vain ihminen, joka kykenee näin yksinkertaisen mustavalkoisia teorioita raapusteleen.
Usein uskovainen 'tietää' olevansa matkalla taivaaseen, tuonne helvetin vastakohtaan, jossa kaikki on niin hyvin ja jossa elellään ikuisesti. Ollaan kuolemattomia. Se on tosi ihanaa. 'Tiedetään', että taivaan kaltainen paikka on olemassa. 'Tiedetäänhän' edelleen joidenkin uskonsisarien ja -veljien käyneen taivaan porteilla katselemassa tuota ihanuutta.
Uskovainen lisäksi 'tietää' Raamatun kertoman perusteella, että 'vain Jumala tietää' taivaaseen matkaavien nimet ja 'vain Jumala tietää' salaisimmatkin asiat ja vastaukset mieliämme vaivaaviin kysymyksiin. Noh, uskovainen on pikkasen oikassu tässä kohtaa ja lähtenny ite 'tietämään' Jumalan puolesta asioista. Näitä 'tiedon asioita' hän sitten kertoo muille ihmisille, jotka eivät vielä asioista 'tiedä'.
Uskovainen siis 'tietää' olevansa Jumalansa mielenmukainen. Ainakin tosiuskovaiset ovat siitä tietoisia. Mutta hei, vainhan Jumala tietää. Eikös tässä mättää jokin..? Ristiriita?
Ei mättää. Uskovainen 'selvästi tietää', että Raamattu on se opus, joka kertoo Jumalan ajatukset. Sieltä voidaan lukea vastaukset kysymyksiin, omien tulkintamieltymysten mukaisesti. Ai niin, lienee turha edes mainita, että on olemassa myös muita uskovia, joilla on omat Jumalan ilmoitukset painetussa muodossa. Muslimiuskovilla Koraani, juutalaisuskovilla Talmud ja mitä lie. Mikäköhän näistä nyt sitten tarkalleen on se oikea Jumalan aivoitusten ilmoittaja? Tietääköhän kukaan (uskovaisia lukuunottamatta)?
Monenlaisiin asioihinhan täällä voi tosiaan uskoa. Joillakin se uskominen vain muuttuu jossain vaiheessa siihen, että näiden uskonasioiden 'tiedetään' olevan totta. Mistäköhän syystä? Ja miksi kuitenkin vielä silloinkin puhutaan USKOvaisista ja USKOontuloista? En ymmärrä. Parempi varmaan olis puhua TIETÄväisistä ja TIETOontulosta.
Tieto siis voi lisätä tuskaa. Uskovaiset näyttävät usein olevansa hyvin varmoja 'tiedonasioistaan', mutta luulen vahvasti, että pinnan alla kytee. Siellä kytee epävarmuus. Tämän epävarmuuden tunteen peittämiseksi oiva apu on seurakunta, jonka tarvetta perustellaan kylläkin Raamatun ilmoituksella, joka 'tietenkin' on Jumalalta.
Todellisuudessa seurakunnan tarve selittynee lähinnä vain samanmielisten seuran ja tuen hakemisella. Yksin on huono selvitä uskonasioiden suossa. Seurakunnan samanmielisten hyväksyntä jopa kohottaa itsetuntoakin. Tuntuu hyvältä. Ja sehän tietenkin selitetään Jumalan avulla. Jumala vahvistaa seurakunnassa. Jumala voitelee seurakuntaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että uskovaisten kohdalla heidän 'tietoutensa' eräistä asioista aiheuttaa heille ylimääräistä päänvaivaa, ellei jopa mielenahdistusta vaikkakin toisaalta myös iloisuutta. Tehtävässään epäonnistunut islaminuskoinen tiesi saavansa tekonsa jälkeen ja marttyyrikuoleman kohdanneena 70 neitsyttä itselleen. Hän oli iloinen silloin ja odotti kovin tuota suurta pamausta, jonka piti siivittää hänet matkalle neitsyiden täyttämään paratiisiin.
Uskovainen 'tietää', että hänen kapakoissa viihtyvä ystävä joutuu kuoltuaan helvettiin. Uskovainen 'tietää', että tuo níin pahamaineinen helvetti todellakin on olemassa. 'Tiedetäänhän' muutamien uskonveljien ja -sisarien jopa käyneen tuonelan porteilla tekemässä havaintoja helvetin hirveyksistä.
Uskovainen 'tietää', että hänen on oltava tekemättä "syntiä", sillä synnin palkka on iankaikkinen ero Jumalasta helvetissä. Toisaalta uskovainen tietää, että pyytämällä sopivin väliajoin näitä syntejään anteeksi Jumalalta Jumala armahtaa ja synnit pyyhitään pois. Taas voi elellä kevyemmin. Hai miten näpsäkkää. Huh miten naivia. Lienee vain ihminen, joka kykenee näin yksinkertaisen mustavalkoisia teorioita raapusteleen.
Usein uskovainen 'tietää' olevansa matkalla taivaaseen, tuonne helvetin vastakohtaan, jossa kaikki on niin hyvin ja jossa elellään ikuisesti. Ollaan kuolemattomia. Se on tosi ihanaa. 'Tiedetään', että taivaan kaltainen paikka on olemassa. 'Tiedetäänhän' edelleen joidenkin uskonsisarien ja -veljien käyneen taivaan porteilla katselemassa tuota ihanuutta.
Uskovainen lisäksi 'tietää' Raamatun kertoman perusteella, että 'vain Jumala tietää' taivaaseen matkaavien nimet ja 'vain Jumala tietää' salaisimmatkin asiat ja vastaukset mieliämme vaivaaviin kysymyksiin. Noh, uskovainen on pikkasen oikassu tässä kohtaa ja lähtenny ite 'tietämään' Jumalan puolesta asioista. Näitä 'tiedon asioita' hän sitten kertoo muille ihmisille, jotka eivät vielä asioista 'tiedä'.
Uskovainen siis 'tietää' olevansa Jumalansa mielenmukainen. Ainakin tosiuskovaiset ovat siitä tietoisia. Mutta hei, vainhan Jumala tietää. Eikös tässä mättää jokin..? Ristiriita?
Ei mättää. Uskovainen 'selvästi tietää', että Raamattu on se opus, joka kertoo Jumalan ajatukset. Sieltä voidaan lukea vastaukset kysymyksiin, omien tulkintamieltymysten mukaisesti. Ai niin, lienee turha edes mainita, että on olemassa myös muita uskovia, joilla on omat Jumalan ilmoitukset painetussa muodossa. Muslimiuskovilla Koraani, juutalaisuskovilla Talmud ja mitä lie. Mikäköhän näistä nyt sitten tarkalleen on se oikea Jumalan aivoitusten ilmoittaja? Tietääköhän kukaan (uskovaisia lukuunottamatta)?
Monenlaisiin asioihinhan täällä voi tosiaan uskoa. Joillakin se uskominen vain muuttuu jossain vaiheessa siihen, että näiden uskonasioiden 'tiedetään' olevan totta. Mistäköhän syystä? Ja miksi kuitenkin vielä silloinkin puhutaan USKOvaisista ja USKOontuloista? En ymmärrä. Parempi varmaan olis puhua TIETÄväisistä ja TIETOontulosta.
Tieto siis voi lisätä tuskaa. Uskovaiset näyttävät usein olevansa hyvin varmoja 'tiedonasioistaan', mutta luulen vahvasti, että pinnan alla kytee. Siellä kytee epävarmuus. Tämän epävarmuuden tunteen peittämiseksi oiva apu on seurakunta, jonka tarvetta perustellaan kylläkin Raamatun ilmoituksella, joka 'tietenkin' on Jumalalta.
Todellisuudessa seurakunnan tarve selittynee lähinnä vain samanmielisten seuran ja tuen hakemisella. Yksin on huono selvitä uskonasioiden suossa. Seurakunnan samanmielisten hyväksyntä jopa kohottaa itsetuntoakin. Tuntuu hyvältä. Ja sehän tietenkin selitetään Jumalan avulla. Jumala vahvistaa seurakunnassa. Jumala voitelee seurakuntaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jeesuksen jälkeen Jumalan keksinnöistä seuraavaksi hienoin. kolmannen sijan saa keksintö, jonka työnimenä oli adam.
jee!