Tiedän, että tämä viesti saa aikaan vastalauseiden myrskyn, mutta laitan sen silti tänne. Tämän on kirjoittanut tuttuni, joka asuu Israelissa. Hän on toimittaja. Lue tarkkaan ja tutki asennettasi.
Viesti on lähetetty 13.7.06. Lyhensin sitä hieman ja selkeytin joitakin kohtia.
..................
Parhaillaan kun näitä rivejä kirjoitan taustalla kuuluu panssarien jyly ja rakettien ammuntaa Libanonin rajalta. Meiltä on näihin rajapisteisiin noin 30 kilometriä. Lähempänä rajaa on toistakymmentä suurempaa asutuskeskusta, joihin Libanonin suorittamat pommitukset Israeliin ovat keskittyneet. Osasta näitä asutuksia tuhansia israelilaisia on lähtenyt maan keskiosiin evakkoon. Toinen rintama on sitten vastassa etelässä, jossa Israelin joukot etenivät kaksi viikkoa sitten Gazan kaistalle pistääkseen kuriin Hamasin asejoukkoja, jotka puolestaan ampuvat raketteja Israelin eteläisiin kaupunkeihin Välimeren rannalla.
Libanonista tulleissa iskuissa on kuollut muutamia ja loukkaantunut kymmeniä. Israelin vastaiskuissa kuolonuhreja on useita kymmeniä. Israelin viranomaisten mukaan kuolleet ovat pääosin Hizbollahin asemiehiä.
Iranilta aseistuksena saava Hizbollah on ampunut raketteja lähes kaikkiin suurempiin asutuksiin rajan pinnassa, noin 30 - 40 kilometrin säteelle. Tv-uutislähetyksessä selvitetään parhaillaan, miten ensimmäiset pitkän kantaman ohjukset jysähtivät Haifaan, joka on n. 60 kilometriä rajasta. Nyt sitten Haifan seudun asukkaita kaikkia kehotettiin viettämään yö pommisuojissa. Käväisin Haifasta palatessa Safedissa, johon tuli iltapäivällä kolme rakettia. Ne osuivat mm. maahanmuuttajien vastaanottokeskukseen ja sytyttivät kaupungin tuntumassa vuorenrinteitä palamaan. Kaupunki oli hiljainen, koska väestöä kehotettiin pommisuojiin. Liikkeellä oli lähinnä pelastus- ja sotilasajoneuvoja. Monista rajan pinnan israelilaisista taajamista on lähtenyt tuhansia asukkaita evakkoon.
Täällä asuneena ymmärrän ehkä hiukan pintaa syvemmältä, mistä on kyse. Nykyisen kriisin epäluottamuksen ilmapiiri on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Historiaa voisi kelata pitkälle taaksepäin, riittänee kuitenkin tässä vaiheessa Israelin itsenäistyminen vuosi 1948, joka oli erittäin kova pala arabeille ja laajemmin islamilaiselle maailmalle. Sodan kierre on jatkunut ja jatkunut. Oslon sopimus näytti tuovan edistystä, mutta palautti vuonna 2000 toisen intifadan myötä "realismin". Vaikka Israel luovuttaisi koko Länsirannan Gazan ohella palestiinalaisten itsenäiseksi valtioksi, uskon, että islamilainen maailma ei tunnusta (vrt. Hamasin, Syyrian, Iranin teesit) Israelin oikeutusta olemassaoloon. Monille islamilaisille tämä olisi sama kuin tunnustaa Muhammedin ja islamin olleen väärässä, kun 600-luvulla sotimalla vallattu Jerusalem ja sitä ympäröivät maat "kuuluvatkin" vääräuskoisille juutalaisille.
Tämän tiukan ajattelun takana ei ole vain muutamat islamilaiset ääriliikkeet, todellista Israelin hyväksymistä on vaikea löytää edes arabikansojen ns. maltillisista syvistä riveistä. Tätä ovat vuosien mittaan minulle vahvistaneet lukuisat haastattelut niin Egyptissä, Jordaniassa kuin palestiinalaisalueilla. Jordaniassa esim. käväisin vajaa kuukausi sitten. Pelkkä Israelin mainitseminen nimenä herätti "rivikansalaisissa" aggressioita.
Epäluottamuksen ilmapiiri on Lähi-idässä niin syvässä, että osapuolet ovat lukkiutuneet bunkkereihinsa ja luottavat omaan aseelliseen voimaansa eivätkä usko toistensa pyrkimyksiin todellisiin rauhanneuvotteluihin. Tätä on vaikea murtaa, jos rauhantahtoisuutta ei lähdetä opettamaan lastentarhoista ja alaluokilta lähtien.
Mitä tulee Israelin pääministeri Ehud Olmertiin. Hän on maltillisempaa kaliiperia kuin edeltäjänsä Sharon. Täällä ei ole kuitenkaan minkään hallituksen tapana neuvotella kaappaajien kanssa. Sitä pidetään päättymättömänä kierteenä ja arabimaailma tulkitsee mahdolliset vankivaihtokaupat Israelin heikkouden osoitukseksi. Nyt kaappauksiin syyllistynyt Hizbollah esim. kuulutti Israelin vetäydyttyä eteläisestä Libanonista vuonna 2000 voittoa heikosta Israelista ja kehotti palestiinalaisia jatkamaan heidän viitoittamillaan väkivallan linjalla, jonka edessä Israel antautuu.
Olet varmaan uutissähkeistä huomannut, ettei nyt Libanonissa ollut kyse vain kahdesta kaapatusta, vaan Hizbollahin hyökkäyksessä Israelin alueelle sai surmansa kahdeksan Israelin sotilasta. Samoin tänä aamuna kuoli Hizbollahin raketti-iskuissa yksi ja loukkaantui toistakymmentä siviiliä. Tämän vuoksi jo eilen aloitettiin mm. meidän asuinpaikkakunnallamme opettaa päiväkotilapsia, miten vetäytyä hälytyksen tullessa pommisuojiin.
Viesti on lähetetty 13.7.06. Lyhensin sitä hieman ja selkeytin joitakin kohtia.
..................
Parhaillaan kun näitä rivejä kirjoitan taustalla kuuluu panssarien jyly ja rakettien ammuntaa Libanonin rajalta. Meiltä on näihin rajapisteisiin noin 30 kilometriä. Lähempänä rajaa on toistakymmentä suurempaa asutuskeskusta, joihin Libanonin suorittamat pommitukset Israeliin ovat keskittyneet. Osasta näitä asutuksia tuhansia israelilaisia on lähtenyt maan keskiosiin evakkoon. Toinen rintama on sitten vastassa etelässä, jossa Israelin joukot etenivät kaksi viikkoa sitten Gazan kaistalle pistääkseen kuriin Hamasin asejoukkoja, jotka puolestaan ampuvat raketteja Israelin eteläisiin kaupunkeihin Välimeren rannalla.
Libanonista tulleissa iskuissa on kuollut muutamia ja loukkaantunut kymmeniä. Israelin vastaiskuissa kuolonuhreja on useita kymmeniä. Israelin viranomaisten mukaan kuolleet ovat pääosin Hizbollahin asemiehiä.
Iranilta aseistuksena saava Hizbollah on ampunut raketteja lähes kaikkiin suurempiin asutuksiin rajan pinnassa, noin 30 - 40 kilometrin säteelle. Tv-uutislähetyksessä selvitetään parhaillaan, miten ensimmäiset pitkän kantaman ohjukset jysähtivät Haifaan, joka on n. 60 kilometriä rajasta. Nyt sitten Haifan seudun asukkaita kaikkia kehotettiin viettämään yö pommisuojissa. Käväisin Haifasta palatessa Safedissa, johon tuli iltapäivällä kolme rakettia. Ne osuivat mm. maahanmuuttajien vastaanottokeskukseen ja sytyttivät kaupungin tuntumassa vuorenrinteitä palamaan. Kaupunki oli hiljainen, koska väestöä kehotettiin pommisuojiin. Liikkeellä oli lähinnä pelastus- ja sotilasajoneuvoja. Monista rajan pinnan israelilaisista taajamista on lähtenyt tuhansia asukkaita evakkoon.
Täällä asuneena ymmärrän ehkä hiukan pintaa syvemmältä, mistä on kyse. Nykyisen kriisin epäluottamuksen ilmapiiri on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Historiaa voisi kelata pitkälle taaksepäin, riittänee kuitenkin tässä vaiheessa Israelin itsenäistyminen vuosi 1948, joka oli erittäin kova pala arabeille ja laajemmin islamilaiselle maailmalle. Sodan kierre on jatkunut ja jatkunut. Oslon sopimus näytti tuovan edistystä, mutta palautti vuonna 2000 toisen intifadan myötä "realismin". Vaikka Israel luovuttaisi koko Länsirannan Gazan ohella palestiinalaisten itsenäiseksi valtioksi, uskon, että islamilainen maailma ei tunnusta (vrt. Hamasin, Syyrian, Iranin teesit) Israelin oikeutusta olemassaoloon. Monille islamilaisille tämä olisi sama kuin tunnustaa Muhammedin ja islamin olleen väärässä, kun 600-luvulla sotimalla vallattu Jerusalem ja sitä ympäröivät maat "kuuluvatkin" vääräuskoisille juutalaisille.
Tämän tiukan ajattelun takana ei ole vain muutamat islamilaiset ääriliikkeet, todellista Israelin hyväksymistä on vaikea löytää edes arabikansojen ns. maltillisista syvistä riveistä. Tätä ovat vuosien mittaan minulle vahvistaneet lukuisat haastattelut niin Egyptissä, Jordaniassa kuin palestiinalaisalueilla. Jordaniassa esim. käväisin vajaa kuukausi sitten. Pelkkä Israelin mainitseminen nimenä herätti "rivikansalaisissa" aggressioita.
Epäluottamuksen ilmapiiri on Lähi-idässä niin syvässä, että osapuolet ovat lukkiutuneet bunkkereihinsa ja luottavat omaan aseelliseen voimaansa eivätkä usko toistensa pyrkimyksiin todellisiin rauhanneuvotteluihin. Tätä on vaikea murtaa, jos rauhantahtoisuutta ei lähdetä opettamaan lastentarhoista ja alaluokilta lähtien.
Mitä tulee Israelin pääministeri Ehud Olmertiin. Hän on maltillisempaa kaliiperia kuin edeltäjänsä Sharon. Täällä ei ole kuitenkaan minkään hallituksen tapana neuvotella kaappaajien kanssa. Sitä pidetään päättymättömänä kierteenä ja arabimaailma tulkitsee mahdolliset vankivaihtokaupat Israelin heikkouden osoitukseksi. Nyt kaappauksiin syyllistynyt Hizbollah esim. kuulutti Israelin vetäydyttyä eteläisestä Libanonista vuonna 2000 voittoa heikosta Israelista ja kehotti palestiinalaisia jatkamaan heidän viitoittamillaan väkivallan linjalla, jonka edessä Israel antautuu.
Olet varmaan uutissähkeistä huomannut, ettei nyt Libanonissa ollut kyse vain kahdesta kaapatusta, vaan Hizbollahin hyökkäyksessä Israelin alueelle sai surmansa kahdeksan Israelin sotilasta. Samoin tänä aamuna kuoli Hizbollahin raketti-iskuissa yksi ja loukkaantui toistakymmentä siviiliä. Tämän vuoksi jo eilen aloitettiin mm. meidän asuinpaikkakunnallamme opettaa päiväkotilapsia, miten vetäytyä hälytyksen tullessa pommisuojiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan asiallinen juutalaisen näkemys asiasta! ja varmaan ihan tottakin suurelta osin.toki uutisten välityksellä olen saanut tietoa huomattavista siviiliuhreista libanonissa ja palestiinalaisalueilla,mutta israelissakin viranomaiset ilmeisesti kertoo kansalle asiat hiukan toisella tavalla kuin ne oikeasti ovat!!!
On viisainta kun ei usko mihinkään lähteeseen uhreista kerrottaessa. Silloin ei tule nokasta vedetyksi.
SULLA ON JUUTALAISIA VASTAAN?TOTTAKAI ISRAEL PUOLUSTAUTUU JA SE ON TÄYSIN HYVÄKSYTTÄVÄÄ.SIVIILI UHREJA TULEE PUOLIN TOISIN MIKÄ ON VALITETTAVAA.ONNEKSI ISRAEL ON VAHVA!!!!!ITSE EN OLE JUUTALAINEN MUTTA SYMPATIAT OVAT ISRAELIN PUOLELLA.