http://www.near-death.com/experiences/lsd01.html
Olen käyttänyt hallusinogeenejä paljonkin ja voin kertoa, että kunnon trippi voi olla matka taivaaseen. Tai helvettiin... Itse olen käynyt molemmissa. Olen kokenut mm. sen harmaan tyhjiön, mistä täällä jossakin aiemmassa keskustelussa kerrottiin. Kuvittelin olevani ainoa ihminen maailmassa, yksin oman itseni kanssa. Kamalaa! Varsinaisia tulimerikokemusta en ole kokenut. Mutta olen myös tuntenut kuinka kellun loputtomassa rakkauden meressä, ajatukset tyhjänä kaikesta. Ollut kuin pieni lapsi rakastavan vanhemman sylissä vailla mitään murhetta, vain jokaista solua kutittava rakkaus ympärilläni. Ihanaa! Kaikki tämä huumeiden vaikutuksen alaisena!
Sanomattakin selvää, että nämä kokemukset käänsivät pääni! Mutta mikä on mielenkiintoista on se, että kerran yhdellä pahimmista tripeistäni aloin rukoilla. Rukoilin Jeesusta ja Jumalaa apuun, kun tunsin todellakin olevani helvetissä. Uskokaa tai älkää, mutta selvisin kuin taikaiskusta. Huimasi hetken, mutta sitten olinkin kuin vesiselvä. Ällistyttävä kokemus, mutta sen jälkeen en ole koviin aineisiin koskenut. Siihen loppuivat ne leikit. Nyt koitan mahdollisimman monille kertoa, että Jumala todella on olemassa ja että se pelastaa kaikki, jotka todella rukoilevat pelastusta. Pitää olla hyvä ihminen ja elää elämänsä hyvin. Pitää rakentaa itselleen sellainen tunne sitten viimeisiksi vuosikseen, että voi rauhassa katsoa elämäänsä ja todeta eläneensä hyvin ja oikein. Ainahan se ei ole mahdollista mutta myös itselleen on osattava antaa anteeksi. On opittava virheistään ja opittava se kaikkein tärkein: rakkaus!
Olen käyttänyt hallusinogeenejä paljonkin ja voin kertoa, että kunnon trippi voi olla matka taivaaseen. Tai helvettiin... Itse olen käynyt molemmissa. Olen kokenut mm. sen harmaan tyhjiön, mistä täällä jossakin aiemmassa keskustelussa kerrottiin. Kuvittelin olevani ainoa ihminen maailmassa, yksin oman itseni kanssa. Kamalaa! Varsinaisia tulimerikokemusta en ole kokenut. Mutta olen myös tuntenut kuinka kellun loputtomassa rakkauden meressä, ajatukset tyhjänä kaikesta. Ollut kuin pieni lapsi rakastavan vanhemman sylissä vailla mitään murhetta, vain jokaista solua kutittava rakkaus ympärilläni. Ihanaa! Kaikki tämä huumeiden vaikutuksen alaisena!
Sanomattakin selvää, että nämä kokemukset käänsivät pääni! Mutta mikä on mielenkiintoista on se, että kerran yhdellä pahimmista tripeistäni aloin rukoilla. Rukoilin Jeesusta ja Jumalaa apuun, kun tunsin todellakin olevani helvetissä. Uskokaa tai älkää, mutta selvisin kuin taikaiskusta. Huimasi hetken, mutta sitten olinkin kuin vesiselvä. Ällistyttävä kokemus, mutta sen jälkeen en ole koviin aineisiin koskenut. Siihen loppuivat ne leikit. Nyt koitan mahdollisimman monille kertoa, että Jumala todella on olemassa ja että se pelastaa kaikki, jotka todella rukoilevat pelastusta. Pitää olla hyvä ihminen ja elää elämänsä hyvin. Pitää rakentaa itselleen sellainen tunne sitten viimeisiksi vuosikseen, että voi rauhassa katsoa elämäänsä ja todeta eläneensä hyvin ja oikein. Ainahan se ei ole mahdollista mutta myös itselleen on osattava antaa anteeksi. On opittava virheistään ja opittava se kaikkein tärkein: rakkaus!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen kokenut samaa ilman huumausaineita joogan ja meditaation sivutuotteena. Kokemus on vahvempi kuin mikään kirja tai oppijärjestelmä, se nimittäin pystyy kääntämään suunnan elämässä. Oppijärjestelmät ja erilaiset eri uskontojen väliset näennäiset erimielisyydet katoavat. Rakkaus jää lopulta. Olin aikoinani epäileväinen korkeamman voiman suhteen, mutta avun saatuani epäilys haihtui.
Se harmaa tila, jossa kokee olevansa yksin, on tosiaan vain kuvitelmaa. Todellisuudessa ihminen silloin kuvittelee itselleen muurin ympärilleen ja ei kykene havaitsemaan ympäristöään. Ei hän kuvitelmastaan huolimatta silti ole yksin.
Tiedät tasan mistä kokemuksesta puhut. Itselläni se vaan tuli ikäänkuin vahingossa. En voinut koskaan edes kuvitella, miltä trippaaminen tuntuisi. Halu kokeilla huumeita ei suinkaan johtunut siittä, että olisin etukäteen tiennyt minkälaisen maailman ne eteeni avaavat. Olin aina kuvitellut, että pilvessä olo on kuin humala, mutta toisin kävi. Humalassa ihmisen tietoisuuden taso ikäänkuin laskee hyyyyvin matalalle. Jotkut huumeet (huom ei siis kaikki) taas vievät ylöspäin. Maailma selkeytyy ja tietoisuus on jotenkin korkeammassa tilassa. Näin siis minäkin olen kokenut ne helvettini ja taivaani. Itse ne olen itselleni rakentanut. Mutta yhden asian olen oppinut. Ei ole niin pahaa helvettiä, josta rakkaudella (siis Jumalan avulla) ei selvittäisi. Uskon, että se tieto auttaa minua myös kuolemani jälkeen. Oli edessä sitten mitä tahansa!
Toinen oppimani asia on, että pitää osata antaa anteeksi. Muille ja myös itselleen. Ja elää niin, että voi sitten joskus lopun edessä sanoa itselleen, ettei kadu mitään. Rehellisesti, sillä itseään ei voi huijata. Minäkään en kadu huumesekoilujani. Olisi toki hienompaa, jos olisin oppinut tämän kuten sinä, joogaamalla, mutta minä valitsin oman tieni. Ehkä se valinta oli seurausta elämäni suurimmasta draamasta. Rakastuin ihmiseen, joka ei edes tiennyt mitä rakkaus on ja sitä maanpäällistä helvettiä kesti 6 vuotta. Väkivaltaa ja alistamista... Kun sitten vapauduin olin tietenkin katkera ja halusin vaan tyhjentää pään kaikesta siittä loasta. Jotenkin siittä alkoi sellainen yökerhoissa viipottamisen tunteeton ja materialistinen kausi elämässäni. Mikään ei merkannut mitään, paitsi perjantai-ilta, humala ja klubbaaminen. Luonnollisesti siihen sitten tuli mukaan huumeetkin, kun kerran olin päättänyt elämäni risaiseksi pistää. Minun kohdallani ne kuitenkin olivat pelastus. Itseasiassa tuohon aikaan ymmärsin, että ne ovat melko monelle se silmät avaava kokemus. Media paasaa aina vaan niistä onnettomista, jotka eivät ole tajunneet jutun jujua, vaan koukuttaneet itsensä taivaskokemuksien toivossa. Omalla kohdallani tie oli selvä. Pinnallisen elämän on loputtava, sillä millään muulla ei ole mitään väliä paitsi rakkaudella. Ymmärrän kuitenkin huumeidenkäyttäjiä. Maailma voi olla hyvinkin kylmä ja rakkaudeton paikka ja helvettikokemuksen uhallakin koitetaan hinnalla millä hyvänsä löytää edes se pieni pala taivasta, jonka aineet voivat tarjota. Harmi, että useampi sellaisista ihmisistä ei ymmärrä, että taivaan voi kokea ilman aineitakin...
Oikeasti sä oot vainoharhainen pipipää.
Aloittaja on huumeiden sekoittama räkänarkkari, joka luulee ymmärtävänsä asioita. Kun hän oluthuurupierusielussaan tuntee jotain häilähdyksiä, luulee tämä nisti sen olevan rakkautta.
ad hominem abusivis eli suomeksi loukkaus yhdistyneenä ad hominem circumstantiaeen eli asianhaaroihin vetoamiseen sekä asenteelliseen kielenkäyttöön. Pääsääntöisesti mitään niistä ei pidetä hyvinä keskustelutekniikkoina, ja ne kertovat enemmän argumentoijasta itsestään kuin argumentoinnin kohteesta.
- Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan. -
Siddharta Gotama Buddha
Sellaisia hallusinogeeneja, joita käytetään yhteyden saamiseksi omaan sisimpään ja sieltä löytyvään Jumalaan, kutsutaan enteogeeneiksi (en = sisällä, theos = Jumala, genna = synnyttää). Enteogeenit on tunnettu kautta aikojen eri uskonnoissa ympäri maailmaa.
On kuitenkin kyseenalaista, _saadaanko_ enteogeeneilla _todella_ yhteys Jumalaan, vai saadaanko sillä vain sitä muistuttava tila. Tunnen tuon webiartikkelin, mutta mielestäni siinä on tehty turhan hätäisiä johtopäätöksiä. Lisäksi LSD on pseudohallusinogeeni, eli hapossa oleva tietää, että kyseessä ovat hallut. Oikeitakin hallusinogeeneja on olemassa, kuten psilokybiini sekä hullukaalin hyoskyamiini, joka on todella viheliäistä tavaraa - monet noitaoikeudenkäyntien kuviot liittyvät hyoskyamiinin käyttöön, ja "noidat" ovat todella aivan oikeasti uskoneet lentäneensä ja harrastaneensa seksiä Pirun kanssa. Joissakin uskonnoissa enteogeenit ovat olleet no-no, ja niiden sijaan on harjoitettu rukousta sekä meditointia.
Mutta on kuitenkin varmaa, että kuolemakokemuksiin liittyy ainakin _jokin_ biokemiallinen komponentti; mahdollisesti se on mekanismi, jolla tietoisuus erkanee materiasta. Tiedät, mistä on kysymys, kun joudutaan Tyhjöön. Tiedät, mitä on olla yksin oman itsensä kanssa, ainoa olemassaoleva, varsinainen solipsistinen paha trippi. Se on ateistin helvetti.
Mutta olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Jumala todellakin löytyy sisimmästämme, omasta itsestämme, sillä olemme jokainen pieni pala Jumalaa itseään, Pyhää Henkeä. Tähän viittaavat myös Jeesuksen sanat Tuomaksen evankeliumissa: Jumalan valtakunta on teissä, sisällänne ja teidän keskuudessanne. Se todellakin on täällä, keskellämme - mutta toisessa ulottuvuudessa, kolmiulotteisen maailman "tuolla puolen".
Koit pahan tripin, ja koit myös sen, että Jumala pelasti sinut. Tähän viittaavat psalmin 23 sanat: vaikka vaeltaisin pimeyden laaksossa, en pelkää, sillä sinä olet vierelläni. Uskon oikein mainiosti, että tuon jälkeen selvisit niin että pamahti - tämä on dokumentoitu piirre negatiivisissa kuolemakokemuksissa: ne muuttuvat välittömästi positiiviseksi, kun henkilö ymmärtää huutaa Jumalaa avukseen.
Allekirjoitan pitkälti kaiken, mitä olet tuonut esille. Ja se kaikkein tärkein - rakkaus - on sama, mitä itse koin,
Kylläpäs tuli täsmällistä kuvausta siittä mitä itse koin. En todellakaan ollut kuullut sanaakaan kuolemanrajakokemuksista ennen kokeilujani. Mutta juuri tuon tajusin itse huutaessani tyhjiössä Jumalaa avuksi. Juuri noin se meni! Ihan värisyttävää lukea se sama sinun kirjoituksestasi! Uskomatonta! Voit vissiin vain kuvitella miten kyseinen kokemus muutti minun elämääni. Oivalsin, että rakkauden voima on mittaamaton. Sillä on mahdollista muuttaa asioita! Oivalsin olevani pala Jumalaa. En ollut lukenut sitä mistään, vaan tajusin ja koin sen itse! Ymmärsin, että olemme kaikki yhtä ja samaa ja vain egomme estää meitä näkemästä todellisuuden.
Mitenkähän asia on pienten vauvojen kohdalla? Heillä kun egoa ei ole estämässä yhteyttä sisimpään? Mielenkiintoista pohdiskella näitä!
:-)
on lasten kaltainen. Tässäpä pari snipettiä Tuomaan evankeliumista (kuuluu UT:n apokryfeihin)
3. Jeesus sanoi, "Jos teidän johtajanne sanovat teille, ’Katso, (Isän) valtakunta on taivaalla,’ silloin taivaan linnut ovat teitä arvokkaampia. Jos he sanovat teille, ’Se on meressä,’ silloin kalat ovat teitä arvokkaampia. Ennemmin valtakunta on teissä ja teidän ulkopuolellanne. Kun te tunnette itsenne, te tulette tunnetuiksi, ja ymmärrätte, että olette elävän Jumalan lapsia. Mutta jos te ette tunne itseänne, silloin te elätte köyhyydessä, ja te olette köyhyys."
4 Jeesus sanoi, "Henkilö, vanha päiviltään, ei epäröi kysyä viikon vanhalta lapselta elämän paikasta, ja tämä henkilö tulee elämään. Sillä monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi, ja heistä tulee yksi."
Nämä tekstit eivät sisälly Raamatun kaanoniin, mutta ne ovat silti totta sanasta sanaan.
Googletin Tuomaan evankeliumin ja lukaisin sen pikaisesti. Jotenkin kuullosti loogiselta. Ehkä se, että on itse saanut kokea ihmismielen syöverit ja maailman rajattomuuden on saattanut minut uskoon. Ei kristinuskoon, mutta johonkin. Ymmärrän kuitenkin varsin hyvin ateisteja, sillä sellainen olin oikeastaan itsekin ennen. Mutta vasta kun näin palasen totuutta tajusin miten loogista ja silti selittämätönta kaikki on. Ateistina silmät vaan olivat kiinni ja vastauksia haettiin ihan väärästä suunnasta. En voinut kuvitellakaan, että löytyisi ihan toinen "ulottuvuus", jossa ne sitten olisivat ihan itsestään odottamassa etsijäänsä! Jos unohtaa kaikilla viidellä aistilla havaittavan maailman ja hakee sisältään, niin huomaakin hakevansa oikeasta suunnasta. Ennen olisin kuvitellut sen olevan loogisesti "pienemmästä" suunnasta hakemista, mutta nyt ymmärrän, että ääretön jatkuu yhtä äärettömänä molempiin suuntiin. Vaikea paremmin selittää, sillä minulla ainakaan ei ole kovin suurta verbaalista lahjakkuutta, että osaisin pukea kaiken kokemani sanoiksi! Olen tänään lueskellut kirjoituksiasi ja huomannut, että sinulla on kyky kertoa sanoin asioita! Toivon, että ymmärrät siis minua... Itse en varsinaisesti ole siis ollut kuollut, mutta kokenut helvetin ja Jumalan. Ymmärtänyt, että kaikki vastaukset me jo oikeastaan "tiedämme", muttemme aina näe niitä tai emme ymmärrä kuunnella omaa itseämme.
En todellakaan halua suositella huumeita kenellekään, mutta joku viisas joskus sanoi, että jos lopetettaisiin sota huumeita vastaan ja keskityttäisiin kehittämään huumeita sotaa vastaan, niin maailma olisi parempi paikka! Itse ymmärrän tämän niin, että joidenkin ihmisten maailmassa olisi "tervettä" nähdä hiukan totuutta keinolla millä hyvänsä...
...että satuin tämänkin täältä lukemaan, kun olen muutenkin funtsaillut näitä asioita luettuani Graham Hancockin kirjan "Supernatural". Hänhän siis uskoo että noin 2 % ihmiskunnan yksilöistä kykenee luonnostaan saamaan aikaan transsitilan (GH:n nimitys), eli virittämään aivonsa tietylle taajuudelle jossa ihmiset kautta vuosituhansien ovat aina kokeneet samankaltaisia juttuja. Elikkä lähinnä tietynlaisia olentoja (ennen haltijoita ja nykyään alieneitä...), tiettyjä geometrisia kuvioita ja kaikenlaisia näkyjä.
Nuorempana selvästikin kuuluinkin tuohon armoitettuun joukkoon, ja kun se sitten on hiljakseen kuollut minusta pois, se spontaani tapa nähdä näkyjä etc., niin sitten on alkanut kyllä sen verta pänniä että on tullut jo mieleen psykoaktiivisia aineksiakin kokeilla. Olen niitä vaan aina pelännyt kovin, koska en haluaisi ikimaailmassa vahingoittaa kehoani. Mielen tasolla uskon kyllä kestäväni yhtä sun toista - mutta parempi tietysti olla uhoamatta, kun ei ole mikään käytännön asiantuntija.
Olen lähes absolutisti, ja en halua mitään pöhnää enkä "hauskoja" fiiliksiä, ainoa mitä haluan on visioni takaisin.
Tiede tottakai sanoo että transsitilan kokemukset ovat kaikki aivoista lähtöisin. GH kallistui kirjassaan varovasti sille kannalle että aivot voisivat olla vastaanotin, joka saa yhteyden toiseen todellisuuteen tiettyjen menetelmien avulla (meditaatio, transsitanssi, huumeet jne.)
Luulenpa että jos tulee huonoja kokemuksia vastaan, käytti aineita tai ei, niin se on oikeastaan aika sama ketä siinä alkaa huutaa. Jumalaa, Jeesusta, Buddhaa tai vaikka Muhammedia. Pääasiahan on että ihminen turvaa itseään suurempaan energiaan/voimaan/tunteeseen, ja monet ovat mainostaneet että rakkaus tällainen olisi. Itse en ko. sanaa kovin usein käytä, sillä mielestäni se sana on jo puhkin...ttu liiallisella käytöllä... Mutta mikä lopulta turvaa pienen olennon, jos hän alkaa seikkailla maailmoissa (vaikka nämä olisivatkin vain hänen korviensä välisiä?) Ei mikään muu kuin positiiviset tunteet, sillä ilo, riemu, onni yms. on aina kyennyt pusertamaan pelot ja aggressiot pois tieltään, kunhan vain riemu tarpeeksi pääsee jylläämään. :)
"Nuorempana selvästikin kuuluinkin tuohon armoitettuun joukkoon, ja kun se sitten on hiljakseen kuollut minusta pois, se spontaani tapa nähdä näkyjä etc., niin sitten on alkanut kyllä sen verta pänniä että on tullut jo mieleen psykoaktiivisia aineksiakin kokeilla. Olen niitä vaan aina pelännyt kovin, koska en haluaisi ikimaailmassa vahingoittaa kehoani. Mielen tasolla uskon kyllä kestäväni yhtä sun toista - mutta parempi tietysti olla uhoamatta, kun ei ole mikään käytännön asiantuntija."
Ei se huumeiden käyttö välttämättä vahingoita kehoasi. Se riippuu ihan huumeesta. Ensin pitää ymmärtää miksi joku aine on huume. Se päihdyttää, saa mielen "sekaiseksi". Näin ajatellen alkoholikin on sellainen. Alkoholi on kuitenkin sallittua, koska se on ollut sallittua jo niin pitkään, eivätkä kieltolait ole saaneet juopottelua kuriin. Alkoholi on kuitenkin myrkky ja sen käyttöön kuolee vuosittain hyvin paljon ihmisiä. Myös joihinkin huumeisiin kuolee vuosittain hyvin paljon ihmisiä. On kuitenkin olemassa huumeeksi luokiteltuja aineita, jotka eivät ole terveydelle vaarallisia. (ihan niinkuin on olemassa alkoholi, joka on terveydelle vaarallinen, muttei kielletty) Kannabis on yksi niistä.
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980218/9802180319.html
Itse en koske enää koviin aineisiin, mutta silloin tällöin annan itselleni luvan pohdiskella maailmaa pilven voimalla. Ehkä kerran kuussa... Tämä on uudestisynnyttävä kokemus joka kerta ja vastaa sitä transsia, jota joogit hakevat omalla tavallaan ja muut omilla tavoillaan. Minulle se on maallisen maailman unohdusretki. Laitan kaunista musiikkia soimaan, poltan jointin ja kuuntelen mitä sanottavaa "minulla on itselleni". En pidä sitä "huumeidenkäyttönä", vaikka kannabis huumeeksi on luokiteltukin. Useat luotettavat lähteet ovat varmistaneet, että kannabis on vaaratonta terveydelle. Se ei aiheuta riippuvuutta (ainoastaan psyykkisen joillekin ihmisille...) eikä siittä tule krapulaa (päinvastoin, olo on seuraavana aamuna parempi kuin muulloin). Sen käyttöön ei ole kukaan kuollut toisin kun tupakkaan ja alkoholiin kuolee ihmisiä päivittäin. Tämän lisäksi maassa, jossa sen käyttö on sallittua on kovien huumeiden käyttö vähentynyt huomattavasti. Tämä ei siis ollut puolustuspuhe huumeille, vaan kannabikselle, joka ei saisi olla huume! Se kun täyttää kriteereistä vain sen, että se panee mielen "transsiin", eli päihdyttää. Se ei ole vaarallinen silloin tällöin käytettynä. Jokapäiväinen käyttö aiheuttaa muistin heikkenemistä, mutta muisti palautuu ennalleen, kun käytön lopettaa. Tämä on tutkittua ja objektiivista tietoa kannabiksesta.
Olen kuullut semmoisesta legendasta että tupakka ei olisi ollut intiaaneille haitaksi, mutta valkoiselle miehelle siitä tuli haitta koska joku intiaani kirosi koko kasvin.
Järkevästi ajateltuna tietenkään intiaanit eivät saaneet mitään keuhkosyöpiä, koska tupakan poltto oli varattu yksinomaan rituaalikäyttöön ja Suurten Asioiden pariin, eikä jatkuvaksi posket lommolla imuttamiseksi kuten nämä myöhempien ihmisten addiktit sitten tapaavat tehdä.
Voisin hyvin kuvitella että mikäli tiettyjä kasveja käyttää tietyllä "pyhyyden" mentaliteetilla, eli hartaissa tunnelmissa ja määrätietoisesti tietoisuuttaan itsensä ja muiden olentojen hyväksi laajentaakseen, niin se on ihan eri juttu kuin pyrkiä olemaan koko ajan pihalla ja täysin tööt vain viihdemielessä.
Joskus ajattelenkin että ihmiselämä on niin ahterista juuri sen takia että olemme menettäneet yhteyden siihen "Johonkin", johon shamaanit muinoin olivat ja nykyäänkin vielä jossain jotkut yhteydessä, ja josta he toivat yhteisölleen tietoa ja taitoa... Vajoamme kukin omiin itseihimme ja pyörittelemme jonninjoutavuuksia, turrutamme itseämme tv:llä, internetillä, pornolla, viinalla etc. Elämän tarkoituksesta ei kukaan tiedä, mutta voisi se eläminen jotain muutakin olla kuin ajan tappamista ja turtana olemista. Tietoisuuden päämäärä minun katsomukselliselta kantiltani on laajentua. Jos ei se sitä voi tehdä, se alkaa purra itseään kuin hullu eläin. Tällöin elämä on pelkkää itsetuhoista riehumista, johon olisi parempi saada vain mahdollisimman nopea päätös.
...ja juuri tästä syystä juutalaisuudessa vain papit saivat syödä näkyleipiä. Epäillään, että näkyleivistä teki näkyleipiä se, että niiden leipomiseen käytettiin torajyvien saastuttamaa jauhoa.
Kerrotaan, että aikoinaan conquistadorien tullessa Meksikoon he saivat selville, että atsteekkipapeilla oli tapana syödä Psilocybes-suvun sieniä päästäkseen yhteyteen jumaluuden kanssa. Conquistadorit kokeilivat, ja tuloksena oli ns. paha trippi. Seuraus oli, että nuo sienet leimattiin "saatanan sieniksi" ja niiden käyttö kiellettiin välittömästi.
Sitten vuosia tämän jälkeen muuan munkki, joka oli tehnyt työtä vuosikausia natiivien kanssa, oli kokeillut tätä samaista sientä ja saanut yhteyden Jumalaan. Sieni oli saanut nimen "jeesus" ja munkki oli pitänyt sitä Jumalan lahjana.
Kaikki riippuu siis asenteesta. Conquistadorit tulivat ahneudella, saaliinhimolla ja vihalla. Tuloksena oli paha trippi ja helvettikokemus. Munkin asenne oli rakkaus, välittäminen ja ystävällisyys. Hän sai yhteyden Jumalaan sisimmässään.
Täsmälleen kuten sanoit: mikäli tiettyjä kasveja käyttää tietyllä "pyhyyden" mentaliteetilla, eli hartaissa tunnelmissa ja määrätietoisesti tietoisuuttaan itsensä ja muiden olentojen hyväksi laajentaakseen, niin se on ihan eri juttu kuin pyrkiä olemaan koko ajan pihalla ja täysin tööt vain viihdemielessä.
Enpä ole tuota "näkyleipää" tullut ajatelleeksikaan!
Jeesus-keskustelussa on muistaakseni otsikko joka viittaa Jeesukseen ja kannabikseen, ja siellähän parikin tyyppiä oli tietysti säikähtänyt ikihyväkseen moista teoreettistakin ajatusta että Jeesuksella olisi jotain tekemistä moisten kannabisten kanssa.
Jos saat vain jostain käsiisi kirjan
"Gurun kuolema", kannattaa lukea!
Sen kirjoittaja kertoo samanlaisista kokemuksista,
kirjan loppupuolella liittyen huumeisiin,
ja sen alkupuolella joogaan, ja siihen miten
ja miksi Jeesuksen avuksi huutaminen auttaa.
Gurun kuolema -kirjaa löytyy kirjastoista:
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&author=&title=gurun kuolema&keyword=&ident=&mat_type=all&organization=flat&s1=ALL&dosearch=Hae
Tai sen voi tilata omaksi nettiantikvariaatista:
http://www.kvariaatti.net/info21075.php