Olen seurannut suomalaisen median uutisointia Israelin tilanteesta kasvavan ärtymyksen vallassa. Uuutisointi on ollut tunnepitoista, ja perusfaktoilla ei ole uutislähetyksissä ja lehtien uuttijutuissa ollut juuri mitään sijaa. Mediassa vain kerrotaan kuinka se ja se asiantuntija on sanonut sitä ja sitä. Välissä on kuvaa pommien räjähtelystä. Seuraavaksi siviilit purkavat tuntojaan itkuisena, ja Suomen kansa saa It-miljonääristä Pihtiputaan mummoon kauhistella "Israelin julmuutta". Missään vaiheessa ei suomalainen media ole vaivautunut tutustumaan israelilaisten tuntoihin vuosikymmeniä jatkuneen sodan pelon ja pommien räjähtelyn keskellä. Kukaan ei Suomessa kanna huolta kaapattujen sotilaiden tilanteesta, vaikka Uskon, sotilailla saattaa olla mielenterveys todella koetteilla siitäkin huolimatta, että Israelin Jumala varmasti on heidän rinnalaan niinkuin Hän on jokaisen hädässä olevan rinnalla.
Israelin toimia ei koskaan ole yritettykään ymmärtää suomalaisessa mediassa. Asiantuntijamme yrittävät sivistyneen kriittisesti analysoida tilannetta, mutta vaivautuvat tekemään israelilaisten tunnoista yliolkaisen vihamielisiä muutaman lauseen "arvioita". Niitä sitten media toistelee jonkin kansallisen hurmion vallassa.
Mistä tällainen puolueellisuus johtuu? Voisiko syynä olla niinkin kaukaa haettu syy kuin alemmuudentunne? Ovatko suomalaiset alemmuudentunteisia suhteessa Israeliin? Kauanhan on tiedetty, että suomalainen häpeää itseään ihan kenen tahansa edessä, mutta voisiko Israel-viha johtua sekin alemmuudentunteesta? Kohdistuuhan Israelin kritisoiminen kaikkiin juutalais-kristillisen maailmankuvan mukaan eläviin tahoihin. Olisiko puolueellisuus siksi myös vihaa Jumalaa kohtaan? Vihaa Amerikkaa kohtaan? Vihaa kaikkea Jumalaan liittyvää kohtaan? Vihaavatko suomalaiset kaikkia menestyneitä ja jollain lailla kykeneviä tahoja? Onko Israelkin jollain kummalla tavalla vihan kohteena juuri siitä syystä? Onko jako Eurooppa ja arabit vastaan USA ja Israel? Suomalaiset olisivat osa eurooppalaisten 60-lukulaisten rintamaa USA:ta ja kaikkia siihen yhdistettäviä tahoja vastaan (Israel ja kaikki uskovat kristityt). Mitä mieltä olette esittämistäni ajatuksista? Oletteko koskaan syylistyneet näin kerettiläisiin ajatuksiin kuin minä poloinen olen?
Israelin toimia ei koskaan ole yritettykään ymmärtää suomalaisessa mediassa. Asiantuntijamme yrittävät sivistyneen kriittisesti analysoida tilannetta, mutta vaivautuvat tekemään israelilaisten tunnoista yliolkaisen vihamielisiä muutaman lauseen "arvioita". Niitä sitten media toistelee jonkin kansallisen hurmion vallassa.
Mistä tällainen puolueellisuus johtuu? Voisiko syynä olla niinkin kaukaa haettu syy kuin alemmuudentunne? Ovatko suomalaiset alemmuudentunteisia suhteessa Israeliin? Kauanhan on tiedetty, että suomalainen häpeää itseään ihan kenen tahansa edessä, mutta voisiko Israel-viha johtua sekin alemmuudentunteesta? Kohdistuuhan Israelin kritisoiminen kaikkiin juutalais-kristillisen maailmankuvan mukaan eläviin tahoihin. Olisiko puolueellisuus siksi myös vihaa Jumalaa kohtaan? Vihaa Amerikkaa kohtaan? Vihaa kaikkea Jumalaan liittyvää kohtaan? Vihaavatko suomalaiset kaikkia menestyneitä ja jollain lailla kykeneviä tahoja? Onko Israelkin jollain kummalla tavalla vihan kohteena juuri siitä syystä? Onko jako Eurooppa ja arabit vastaan USA ja Israel? Suomalaiset olisivat osa eurooppalaisten 60-lukulaisten rintamaa USA:ta ja kaikkia siihen yhdistettäviä tahoja vastaan (Israel ja kaikki uskovat kristityt). Mitä mieltä olette esittämistäni ajatuksista? Oletteko koskaan syylistyneet näin kerettiläisiin ajatuksiin kuin minä poloinen olen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olevan luulotautisia.
Suomalaisen median uutisointi Palestiinan tilanteesta on hyvin asiallista, molempien puolien kantoja valottavaa ja tosiasioissa pysymistä.
Aloittajan viesti oli tunteenomainen, puolueellinen ja provosoiva. Ilmeisesti se oli provoisoinniksi tarkoitettukin.
Itse olen havainnut sen, että joskus asioitten taustat jätetään kertomatta ja kerrotaan vaan joku tilanne, että se ja se on lähettänyt raketin... Ei sekään kovin laadukasta uutisointia ole, ottamatta kantaa ollenkaan aloittajan viestiin, totesin tämän tässä ohimennen.
Ottakaa huomioon suomalaisen median resurssit. Lähi-idässä on yleensä korkeintaan kaksi Ylen kirjeenvaihtajaa paikan päällä, vaikka olisi millainen tilanne tahansa. Nämäkin ovat useimmiten vapaita toimittajia. Taustoittaminen vaatii jo suurempaa satsausta, mutta se on vaikeaa, koska mediakenttä on sirpaloitunut. Ei ole enää vain yksi Yle, vaan raha jakautuu laajemmalle.
Suurin osa lehtienkin jutuista perustuu kansainvälisten uutistoimistojen matskuun eikä niissä yleensä ole erityisiä painotuksia. Suomalaisen median painotukset taas kuvastavat asiakaskunnan näkemyksiä. Pienehkö Israelin tukijoiden joukko ei siksi voi määritellä, miten esim. juuri Israelista pitäisi uutisoida. Eli laajentakaa tukijoukkojenne määrää ja vaikutusvaltaa, jos haluatte medialta Israel-myönteisempää otetta.
On kohtuutonta verrata Yleä (pienemmistä medioista puhumattakaan) johonkin BBC:hen. Netin kautta voi kuitenkin seurata niin monenlaisia viestimiä, että varmasti saa aineksia ajatteluunsa.
Kielitaidottomia ei voida valitettavasti palvella kääntämällä itse kullekin mieluista uutisvirtaa, vaan pitää opiskella ne kielet, joita katsoo tarvitsevansa mm. median seuraamiseen.