Luin juuri yhdestä kirjasta vakavan kuvauksen uskovista, jotka luulevat olevansa pelastettuja, mutta eivät kuitenkaan ole. Uskovaiset, jotka sanovat olevansa uskossa, eivät kuitenkaan välttämättä ole oikeassa suhteessa Jumalaan. Heitä voitaisiin kutsua uskonnollisiksi ja osaksi kristillismielistä uskonnollista maailmaa.
Monet uskovaisiksi itseään kutsuvat elävät kaikessa moraalittomuudessa ja pahuudessa puolustellen tekojaan kaikella mahdollisella alkaen psykologiasta asiayhteydestään irrotettuihin Raamatunjakeisiin. Monesti tällaiset ihmiset ajattelevat saavansa kuitenkin jossain vaiheessa "uutta voimaa vaellukseensa" niin, että kuitenkin perivät taivasten Valtakunnan, vaikka elävät erossa Jumalasta. Moni saattaa ajatella, että Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen pelastuu kuitenkin, jos vaikka olisi jostain syystä jäänyt tänne Jeesuksen tullessa takaisin. Hätkähdin kuitenkin aikalailla luotetun ja arvostetun suomalaisen julistajan kirjoittaessa, että Raamatun pohjalta ei voi sanoa mitään varmaa niiden uskovien osalta, jotka ovat jääneet tänne. Se siis ei ole varmaa, että Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen pelastuu. Joten, jos olet kylmennyt uskossasi niin, ettet osaa sanoa oletko uskossa, vai et, olet tosiasiassa hengenvaarassa. Kannattaako laskea sen varaan, että kuitenkin pelastuu Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen? Mitä, jos se ei olekaan mahdollista? Tämän asian suhteen minä olen todella tosissani (aina en sitä ole tällä palstalla), koska mahdollisuus, että kaikki olisi "kerrasta selvää" on itseasiassa kammottava. En haluaisi olla niin typerä ja kevytmielinen, että hukkaan iankaikkisen elämän vain saadakseni, niinkui Paavali sanoo, synnistä lyhytaikaista nautintoa. Mitä, jos se todellakin on niin, että Jeesusken toisen tulemisen jälkeen ei ole mahdollisuutta pelastua? Minulla on jotenkin sellaine tunne hengessä, että se hyvinkin saattaa olla niin. Mitä ajattelette?
Monet uskovaisiksi itseään kutsuvat elävät kaikessa moraalittomuudessa ja pahuudessa puolustellen tekojaan kaikella mahdollisella alkaen psykologiasta asiayhteydestään irrotettuihin Raamatunjakeisiin. Monesti tällaiset ihmiset ajattelevat saavansa kuitenkin jossain vaiheessa "uutta voimaa vaellukseensa" niin, että kuitenkin perivät taivasten Valtakunnan, vaikka elävät erossa Jumalasta. Moni saattaa ajatella, että Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen pelastuu kuitenkin, jos vaikka olisi jostain syystä jäänyt tänne Jeesuksen tullessa takaisin. Hätkähdin kuitenkin aikalailla luotetun ja arvostetun suomalaisen julistajan kirjoittaessa, että Raamatun pohjalta ei voi sanoa mitään varmaa niiden uskovien osalta, jotka ovat jääneet tänne. Se siis ei ole varmaa, että Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen pelastuu. Joten, jos olet kylmennyt uskossasi niin, ettet osaa sanoa oletko uskossa, vai et, olet tosiasiassa hengenvaarassa. Kannattaako laskea sen varaan, että kuitenkin pelastuu Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen? Mitä, jos se ei olekaan mahdollista? Tämän asian suhteen minä olen todella tosissani (aina en sitä ole tällä palstalla), koska mahdollisuus, että kaikki olisi "kerrasta selvää" on itseasiassa kammottava. En haluaisi olla niin typerä ja kevytmielinen, että hukkaan iankaikkisen elämän vain saadakseni, niinkui Paavali sanoo, synnistä lyhytaikaista nautintoa. Mitä, jos se todellakin on niin, että Jeesusken toisen tulemisen jälkeen ei ole mahdollisuutta pelastua? Minulla on jotenkin sellaine tunne hengessä, että se hyvinkin saattaa olla niin. Mitä ajattelette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Matteuksen evankeliumi:
10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Markuksen evankeliumi:
13:13 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
eihän sitä kannatakkaan odottaa että pelastuu Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen, kun monelle sitä ennen jo oma kuolema on ns. Herran päivä jolloin ei enää ole uutta mahdollisuutta!
on mukavasti jeesannut palastuksen tiellä.
Turust
Olen täysin lopussa. Mun osani on ilmeisesti odottaa vain tässä elämässä kunnes se päättyy mut laitetaan iankaikisiin tuskiin=( OLen 2vuorokautta taas tärissyt ja pelännyt=( Mitään apua ei mistään tule=( On kai pakko vaan hyväksyä olevansa helvetin lapsi joka tulee kärsimään ikuisesti polttavissa tuskissa=( oi jospa saisin edes yhden onnellisen päivän. voisin muistaa edes tuon yhden onnellisen päivän tuooa kärsimyksissäni. Olen rukoillut jarukoillut ja itkenyt ja avuttomana huutanut vuosikaudet. Mutta jos ei voi pelastua niin ei voi=(
lukea enemmän Raamattua kuin näitä "hengellisiä" kirjoja. Etenkin menestysteologeilla on tapana syyllistään ja pelotella uskovia saadakseen ja samalla korostaa omaa pyhyyttään saadakseen kukkaronnyörit heltiämään.
Antoikos tämä kirjoittaja mitään selkeitä ohjeita pelastuksen varmistamiseen? Jeesuksen oppi on hyvin selkeä ja yksinkertainen: "Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi", sekä: "Mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle". Tätä oppia vain kuulee hyvin harvoin saarnapöntöstä julistettavan. Jos ihminen uskoo Jumalaan ja pyrkii elämään tämän opin mukaan, niin kuka pystyy tuomitsemaan, kenellä on sellaiset valtuudet?
Room 8:34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
tuskin oli kyse, senverran kuivakka(positiivisesa mielessä) oli kiroittaja. Kirja on kirjoitettu joskus 80-luvulla, eikä perinteisissä helluntai-piireissä varmaankaan ollut menestysteologiaa tuolloin.
syyllistäjiä taitaa olla kristikunnassa muuallakin. Tässä on kuitenkin protestanttisen opin kannalta aikamoinen ongelma. Paavali kirjoitti aikanaan roomalaiskirjeeseen, että "ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja" (Room 3:28) - mutta mitä hän mahtoi tarkoittaa tässä "lain teoilla"? Samassa kirjeen 2. luvussa hän nimittäin kirjoittaa: "9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!".
Luther menee tulkinnassaan paljon pidemmälle väittämällä, että pelastus on 'yksin uskosta'. Tämä näyttää kyllä olevan protestanteillekin hankala pala nieltäväksi. Aika usein törmää saarnoihin tai kirjoihin, joiden mukaan usko yksin ei riitä, täytyy myös pitää vaari vaelluksestaan, toisin sanoen: uskon lisäksi tarvitaan myös tekoja. Näinhän myös katolinen ja ortodoksinen kirkko opettavat.
Jeesuksen opetuksissa teot ovat hyvinkin keskeisellä sijalla. Esim. kansojen tuomiolla Matt. 25 luvun loppupuolella osa porukasta menee 'iankaikkiseen elämään' ja toiset 'iankaikkiseen rangaistukseen'. Uskosta koko luvussa ei puhuta mitään, ja tuomion perusteena on ainoastaan: "mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni". Matt 19:17 kerrotaan miehestä, joka kysyi Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesuksen vastaus on tässäkin protestanttisen teologian kannalta hyvin ongelmallinen: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." Samoin ovat Jeesuksen sanat: "21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21)
Toisaalta Raamattuun on jopa 3 kertaa kirjattu lupaus: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Jooel 2:32, Apt 2:21, Room 10:13). Samoin Jeesus sanoo Johanneksen 6 luvussa hyvin lohdullisesti: "39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Usko vai teot - lienee kristikunnan vanhin kiistakysymys. Minusta protestantin täytyy kyllä pitää kiinni siitä, että uskon täytyy pelastuksen perustaksi riittää, vaikka se elämässä näkyisikään kovin hyvin, mihinkä sitä armoa muuten tarvittaisiin? Aina voi tietysti väittää, ettei tuon ihmisen usko ole 'oikeaa', mutta milläs sen todistat? Niinkuin Paavali sanoi: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. (Room 14:4)