Kun kaikkea epäolennaista kirjoitellaan jo liikaakin, niin minulla olisi vaihteeksi jotain positiivishenkisempää mielessä.
Loma lähestyy ja tuskin maltan pysyä nahoissani odotellessani alkavaa lomamatkaa.
Olettekos muut tunteneet tällaista intoa vuosi toisen jälkeen tienpäälle pääsyä odotellessanne?
Autoilua ja leireilyä suomalaisessa maisemassa(miksei ulkomaillakin) kalastus, kesäinen luonto yleensä, hiljaisuus ja kaikki se muu rauhallinen elämänmeno, karavaanitovereiden jälleennäkeminen, ja mitä kaikkea automatkailu kellekin tarjoaakin.
Eli mikä on se voima, joka ajaa Teidät(meidät) kaikki joukolla maantielle viikoiksi joka vuosi uudelleen?
Loma lähestyy ja tuskin maltan pysyä nahoissani odotellessani alkavaa lomamatkaa.
Olettekos muut tunteneet tällaista intoa vuosi toisen jälkeen tienpäälle pääsyä odotellessanne?
Autoilua ja leireilyä suomalaisessa maisemassa(miksei ulkomaillakin) kalastus, kesäinen luonto yleensä, hiljaisuus ja kaikki se muu rauhallinen elämänmeno, karavaanitovereiden jälleennäkeminen, ja mitä kaikkea automatkailu kellekin tarjoaakin.
Eli mikä on se voima, joka ajaa Teidät(meidät) kaikki joukolla maantielle viikoiksi joka vuosi uudelleen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näinhän me yleensä fiilistelläänkin, mutta ilmeisesti kiukunpurkaukset tällä palstalla johtuu vähän pieleen menneestä lomasta... ?
Mutta sitähän se on, suomen suvi, tarvittaessa vaihtuvalla näköalalla ja ystäviä ympärillä, mitä sitä muuta voi lomaltaan toivoa?! Oikein hyvää lomaa !!!!
No nyt tuli mielenkiintoinen ongelma pohdittavaksi!
Me olemme reissaavaa laatua. Emme yleensä ole paria päivää kauempaa missään.
Kyllä minä luulen että itselläni jonkinlainen kulkurin luonne tai uutuuden viehätys vaikuttaa. Aina innostaa käydä jossakin muualla katsomassa mitä uutta sieltä löytyisi ja miltä siellä näyttää! Eikä tarvitse tulla edes lomaa, tavallinen viikonloppukin riittää.
Se on täydellinen katkaisuhoito arjen rutiinielämästä.
Minulla on jo kesälomareissu takana. 5000 kilometriä Suomen lappia, Norjaa ja Ruotsia kierrellessäni oli todella vapautunut olo. Kotiin kin oli silti kiva tulla koska kaikenlaisia asioita on päästävä hoitamaan. Siltikin halu päästä liikkeelle on kova...
Tulipa alkukesästä heitettyä tuommoinen 4000 km viikkoreissu myös itälapissa ja jäämerellä, ja loppukesällä taas uudelleen jonnekin sinne suunnalle. Tai saa nähä.
Oli aika paljon eurooppalaisia jo liikkeellä, suomalaisia ei juurikaan. Keli oli varmaan aika yllätys Helmuteille euroopan helteiden jälkeen, lapissa kun oli viela melkoisen keväistä siihen aikaan.
Kyllä se on se vanha kommunismin periaate, joka vie eteenpäin:
Liike on pääasia, suunnalla ei niin väliä ;)
(tosin tämähän pätee nyky-EU:ssa myös aika hyvin!)
Onko teillä joitain erityisiä suosikkipaikkoja, minne mennään aina uudelleen, vai oletteko kaikki muutkin samanlaisia tuuliviirejä!
se slogan on Bernsteinilaisen aatteen oma, ei kommareiden. Siis 'liike on tärkeämpi kuin päämäärä'!
Ja tuuliviirejä ollaan mutta vanhat suosikkipaikatkin aina käydään nauttimassa.
Siinä lähdöntunnelmassa on jotakin olipa kyse mistä matkasta tahansa.
Matkoissa kiinnostaa itse matka ja matkanteko ei niinkään perille pääsy.
Silloin kun lähdimme lapin reissulle, emme tehneet aikatauluja, reittisuunnitelmia etukäteen, riitti että pohjoiseen ja takaisin. Aina aamulla vasta katsoimme karttaa...tonne...ja menoksi, Ja jos joku paikka tuntui kivalta, viihdyttiin pitempään. Tuttuja tavattiin, yövyttiin "puskassa", hiekkakuopilla ja pari-kolme yöyä jopa leirintäalueillakin. Kolme viikkoa kesti ja pikkuhuomio; En ottanut emännän kanssa kertaakaan yhteen. Kotona normaaliarjessa olisi varmasti ollut jotain pikku känää, matkailuautolla ei lainkaan!
Sinällään outoa, vaikka ollaan ahtaasti ja koko ajan toistemme kanssa....se luonnonrauha ja vapaus arkisista asioista vapauttaa?
Mökkielämääkin on kokeiltu, vaan siihen ei ole paluuta. Mökkityömaalle sanomme, ei kiitos!
Vapaus, se se on!
kulkemiseen, leiriytymiseen, olemiseen, saunomiseen, huurteiseen jne. jne., tämä kaikki ssa meidät vuodesta toiseen tien päälle ja menoksi! Hyvät kaverit ja ystävät ovat lisäbonuksia, kokemukset ja elämykset sitä perusnaatintoo! Näin se menee.
Saa mennä sinne minne nokka näyttää, eikä ole riippuvainen aikatauluista sun muista ikävistä asioista!
positiivisesta kirjoituksestasi, näinhän se on, karavaanareiden ajatukset, aina se innostus on kova kun lähdön hetki lähestyy. Vuodesta toiseen, into on pysyvää, kun tietää että saa puuhastella mikä on mieluista, kalastaa, marjastaa, sienestää, tavata ystäviä, nähdä uusia maisemia, unohtaa kaikki epäolennainen, nauttia siitä OLENNAISESTA, karavaanariuden hyvistä puolista, vapaudesta ja ja siitä että saa tehdä liki mitä haluaa. Tai olla tekemättäkin. Tätä se karavaaniharrastus on!
Veikkaanpa että asut kerrostalossa kun noin kovat lähtöpaineet olet kehittänyt?
Valitettavasti väärin. Omakotitalossa -eikä kesämökkiä.
Kokeiltu on muinioin saaristoveneilyä, moottoripyöräilyä ym.ym.
Veneily vei kaiken joutoajan -ei kiinnosta enää. Moottoripyöräily on nykyisin pelkästään nuoruusmuistoihin hamuavien goretexhomojen hommaa, ja niitä on tiellä ihan liikaa, eli alkaa olla liian jokapoikaharrastus. Ja loppujen lopuksi ei sovi Suomen ilmastoon kovin hyvin, mutta etelän lämmössä tulee vielä joskus kruisailtua...
Nyt siis näin -tämä on aikuiselle parempaa hermolepoa.