auttakaa. sanokaa mitä tehdä. pitkään oon jo aatellu itsemurhaa. ja se on jo niin lähellä että teen sen. en löydä enää mitään syytä miksi elää. oon masentunu, niin pohjalla, tuntuu etten enää nouse. itsekkään en syytä löydä, mutta on vaan niin raskasta elää. ei jaksa tehdä mitään. on vaan painon tunne rinnassa. se painaa. päivittäin itken.
sanokaa edes joku syy miksi elää? ja mikä auttaa tähän oloon? en tahtoisi tehdä sitä, mutta tuntuu että on pakko. tai jos jollakin muulla on ollut samoja tuntemuksia, niin miten pääsitte yli?
olen vasta nuori nainen, elämä edessä. vai onko?
sanokaa edes joku syy miksi elää? ja mikä auttaa tähän oloon? en tahtoisi tehdä sitä, mutta tuntuu että on pakko. tai jos jollakin muulla on ollut samoja tuntemuksia, niin miten pääsitte yli?
olen vasta nuori nainen, elämä edessä. vai onko?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mene lääkäriin ja anna itkun tulla. Niin minäkin tein ja sain apua. Puhu, puhu ja puhu, itke. Kyllä elämä helpottaa ja paha olo väistyy. Et ole yksin. Uskaltaudu vain hakemaan apua. Masennus on verrattavissa flunssaan, se on sairaus, ei sitä tarvi hävetä ja siitä parantuu. Eikä sille aina itse voi mitään, kroppasi ja hormoonisi saatavat aiheuttaa masennuksen. Sinä olet varmasti ihana ihminen!
ehkä tämä sittenkin voisi mennä ohi.. pitää mennä lääkärin puheille, jospa se auttaisi. todellakin haluan päästä eroon tästä masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista.
kiitos sinulle viestistäsi. mieleni virkistyi.
^ itselläni on samankaltaisia ajatuksia,kunpa kuolisin nyt ja heti. ei ole päivääkään etten itkisi
Mene ihmeessä puhumaan jollekin jos pystyt.
Ja ajattele myös sitä, millaista tuskaa muille aiheutat jos itseltäsi henkesi viet.
Minä itse olen pohjalla, ja täysin yksin.
Tiedän että saisin apua, mutta en pysty
puhumaan kenellekään.
Istun päivästä päivään kotona,
piilossa muulta maailmalta.
En jaksa tehdä mitään,
ole väsynyt ja tunnoton.
En jaksa enää edes itkeä.
Voimia sinulle,
toivottavasti saat apua
ja pääset pois synkkyydestä.
Ei saa jäädä yksin. Ei ole heikkoutta hakea apua, se on rohkeutta. Mene lääkäriin, siellä voi puhua. Lääkäri arvioi tilanteen ja päättää sairaslomasta ym. hoidosta. Itse sain mieli-alalääkkeet ja muutaman viikon päästä huomasin, että ne auttoivat jaksamaan. Aluksi oli pää kipeä, suuta kuivasi jne. mutta sivuvaikutukset menee ohi. Söin lääkkeitä 9 kuukautta ja sitten lopetin pikkuhiljaa. Tuosta on reilu kaksi vuotta. Selvisin vaikka joskus mielessä käy, että mitäs jos masennus ja suru ottaa taas vallan. Tiedän kuitenkin, että apua saa kun sitä vain hakee. Ole rohkea ja muista, olet tärkeä!!!
Poikani kärsi masennuksesta monena vuonna. Pelkäsin viestejä mitä hän lähetti minulle. Puhelimessa hän itki ja sanoi ettei ole mitään syytä elää. Hän oli silloin vähän yli 20v. Yritin tukea häntä ja saada ammattiauttajalle, mutta ei hän suostunut lähtemään.
Hän selvisi ja uskon siihen olevan syynä se, että hän puhui ongelmistaan ainakin minulle varmaan kavereillekin. Tänä päivänä hän on onnellinen ja muuttamassa yhteen tytön kanssa. Ja siitä on pari, kolme vuotta kun hän oli tekemässä itsemurhaa. Junaradallakin oli odotellut junaa yö aikaan, onneksi ei junaa tullut.
Kun vaan puhut jonkun kanssa, se helpottaa. Samassa tilanteessa olevia on paljon, et ole yksin.
sekä terveelliset elämäntavat ja ulkona luonnon ihastelu.
ajatukset ja painon tunne rinnassa koko ajan.makaan vaan päivät miettien että kuolisin jo pois.itsaria mietin kans.mulla ei ole mitään elämänhalua.ei kukaan jaksa elää näin.tiedän sun tunteen.itse hain apua vuosi sitten mutta en saanut apua.kun olin ollut kuukauden sairaslomalla niin oltiin pakottamassa johonkin työkokeiluun,olin silloin vakituisessa työssä.nyt olen työtön,irtisanoin itseni syksyllä,en vaan jaksanut.voimia sulle toivottavasti saat apua.olen alle 30v
Etkö uskaltanut olla rehellinen itsellesi ja lääkärillesi. Jos olisit sanonut suoraan, että et jaksa töitä tai mitään muutakaan, niin etköhän olisi saanut lisää sairaslomaa. Saitko jotain lääkkeitä? Syötkö niitä edelleen? Jos syöt ja ne ei tunnu auttavan, niin menepäs lääkäriin ja vaihda ne toisiin lääkkeisiin. Masennus on sairaus, jolle ei välttämättä itse voi mitään, ne välittäjäaineet yms. Toki oma elämäntyyli vaikuttaa ja sitä kannattaakin vähän miettiä. Kulje luonnossa, istu rannalla, ota kirja ja hiljenny, käy välillä vähän juhlimassa, tapaa ystäviä, kirjoita vaikka runoja, siivoa koti, tee jotain. Itsestä ainakin tuntui aikoinaan, että vaikka jonkin askareen tekeminen ja varsinkin aloittaminen oli vaikeaa, niin kun sai jotain tehtyä, niin se paransi vähän mieltä. Olisin oikeasti halunnut maata vain peiton alla ja nukkua, nukkua, nukkua ja itkeä. Voimia sinulle!