Vuonna 1823 Joseph sai toisen taivaallisen vierailun, jossa enkeli nimeltä Moroni kertoi hänelle muinaisten heprealaisten Amerikassa kirjoittamasta pyhästä historiikista, joka oli kaiverrettu egyptiläisellä murteella kultalevyihin ja haudattu läheiseen kukkulaan. Josephille kerrottiin että se oli Amerikan muinaisten kansojen historiikki, ja että Joseph olisi välineenä tämän asiakirjan tuomisessa maailman tietoisuuteen.
Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja.
Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Usein mormonien ja varsinkin lähetyssaarnaajien suusta saa kuulla fraasin "Tiedän, että Mormonin kirja on totta / tiedän, että Jumala elää / tiedän, että Jeesus Kristus on Vapahtaja / tiedän, että Taivaallisen Isän suunnitelma..." tai muuta vastaavaa. Siihen väliin voisi aina vetää tavallisen kristityn, joka "tietää", että mormonikirkko on väärä ja etteivät mormonit edes ole kristittyjä. Molemmat "tietäjät" eivät voi samanaikaisesti olla oikeassa. Mikään tunne, oli se sitten miten hyvä tahansa, ei voi määritellä totuutta missään asiassa.
MAP-kirkon lähetyssaarnaajien tehtävänä on saada mahdollisimman moni suostutelluksi kasteelle ja kirkon jäseneksi, ei auttaa sinua hankkimaan itsellesi koko totuutta kirkosta. Monet heistä ovat varmasti täysin vilpittömiä käännytysyrityksissään, mutta heidän vilpittömyytensähän ei sinänsä tee mormonismista totta.
Lahkojen yleensä ja erityisesti mormonilähetyssaarnaajien käännytystekniikoista kannattaa lukea viimeistään silloin, kun on suostunut lähetyssaarnaajien opetettavaksi.
Tällä sivulla on tiivistelmä tärkeistä seikoista mormonikirkossa ja sen historiassa. Näitä eivät lähetyssaarnaajat todennäköisesti selvitä sinulle. En väitä, että he tahallisesti johtaisivat sinua harhaan — useimmat niistä nuorista mormoneista, jotka suorittavat lähetystyötä, eivät ole kovinkaan hyvin perillä kirkon historiasta tai sen nykyaikaisista kriittisistä tutkimuksista. Lähetyssaarnaajat eivät sitä paitsi saa lukea muuta kuin kirkon omaa materiaalia, eivät edes sanomalehtiä. He eivät saa katsella TV:tä tai surffailla Internetissä.
Heitä on harjoitettu antamaan tutkijoille "maitoa ennen lihaa", toisin sanoen lykkäämään tuonnemmaksi kaiken sen materiaalin, joka voi aiheuttaa epäröintiä tutkijassa — vaikka se olisi totta. Kuulijalle saatetaan sanoa, että johonkin tiettyyn asiaan saa vastauksen sitten myöhemmin, ja että kaikki kyllä selviää.
Juuri tämän vuoksi kirkon jäsenten omilla sivuillakin korostetaan kovasti Jeesusta, ja Raamatun jakeisiin viitataan tämän tästä — se on ihmisille jo ennestään tuttua, ja saa aikaan sellaisen vaikutelman, ettei mormonikirkossa mitään eriskummallista olekaan. Yhteiseltä tutulta pohjalta on helpompi ystävystyä ja tutustua. Sinun olisi kuitenkin oltava tietoinen näistä vähemmän mairittelevista ja epäselvistä asioistakin ennen kuin päätät lähteä mukaan.
Lähetyssaarnaajat antavat sinulle mieluusti Mormonin kirjan luettavaksi. Pyydä myös kappale Opin ja liittojen kirjaa, joka sisältää myös Kallisarvoisen helmen. Nämä ovat kirkon oppia, ja sinulla on oltava oikeus lukea ne ennen kuin suostut kasteelle. Ne voivat auttaa sinua tekemään kysymyksiä, joihin annetut vastaukset vaikuttavat päätökseesi.
Jokaista seuraavista tosiseikoista tukee perusteellinen historiallinen tutkimus. Tämä lista ei myöskään ole tyhjentävä!
Ensimmäinen näky
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Mormonismi syntyi, kun Joseph Smith, eräs nuori mies läntisessä New Yorkin osavaltiossa, johtui paikallisen kristillisen herätyksen kannustamana v. 1820 rukoilemaan Jumalalta tietoa siitä, mikä kirkko oli tosi. Vastauksena hänen rukoukseensa Isä ja Poika, kaksi erillistä jumalolentoa, näyttäytyivät hänelle ja kertoivat ettei hänen pidä liittyä mihinkään kirkkoon koska kaikki tuon ajan kirkot olivat vääriä, ja että hänen, Joseph Smithin, piti perustaa tosi kirkko. Tätä tapausta kutsutaan "Ensimmäiseksi näyksi."
Tarina "Ensimmäisestä näystä", sellaisena kuin se sinulle esitetään, oli tuntematon vuoteen 1838 asti — 18 vuotta väitetyn tapauksen ja melkein kymmenen vuotta Smithin lähetystyöhön ryhtymisen jälkeen.
Vanhin löydetty versio näystä on Smithin omaa käsialaa, n. vuodelta 1832 (sekin vähintään 11 vuotta jälkikäteen), ja siinä sanotaan, että vain yksi persoona, Jeesus Kristus, ilmestyi hänelle. Siinä ei myöskään mainita mistään herätysliikkeestä.
Kertomus on ristiriidassa Smithin myöhemmän selostuksen kanssa siitä, oliko hän päättänyt mikä kirkko oli tosi.
Kolmas versio tästä tapahtumasta on muistiinpano Smithin päiväkirjassa, 15 vuotta oletetun näyn saamisesta. Tässä versiossa vain yksi "persoona", tarkemmin erittelemättä oliko se Isä vai Poika, ilmestyi monien "enkelten" saattamana. Näitä ei mainita kirkon nykyisessä virallisessa versiossa, joka sinulle esitetään.
Mikä versio on totuudenmukainen, vai onko mikään niistä? Miksi tämä tapahtuma, joka kirkon mukaan nyt on niin tärkeä, oli täysin tuntematon niin kauan?
Herätysliike ja aika ennen käännöstyötä
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Joseph Smith puhui herätysliikkeestä lähitienoilla eikä välttämättä omalla asuinpaikkakunnallaan.
Tarkka uskonnonhistoriallinen tutkimus Smithin v. 1820 asuinpaikkakunnasta osoittaa, ettei siellä ollut mitään uskonnollista herätystä siihen aikaan. Herätysliikkeitä oli 1817 ja 1824, mutta ei v. 1820.
V. 1828, kahdeksan vuotta sen jälkeen kun Smithin mukaan Jumala itse kielsi häntä liittymään mihinkään kirkkoon, Smith anoi jäsenyyttä paikalliseen metodistikirkkoon. Muita hänen perheensä jäseniä oli liittynyt presbyteerikirkkoon.
Smith oli Jumalaan uskova, nöyrä ja ahkera poika, joka pyrki auttamaan kotitilallaan minkä jaksoi. Hän sai vai vähän koulutusta. Perhe oli köyhää mutta rehellistä väkeä.
Smith tapasi enkeli Moronin kerran vuodessa sai tältä opetusta, mutta teki nuoruuttaan joitakin typeryyksiä.
Smithin aikalaiset kuvailevat häntä yhdenmukaisesti jonkinlaisena huiputtajana, jonka päätoimeentulo oli paikallisten farmarien auttaminen haudattujen aarteiden löytämisessä käyttäen apuna taikuutta ja "näkykiviä". Smithin vanhemmatkin olivat perehtyneitä kansantaikuuteen, ja omistivat erilaisia taikavoimaisia esineitä (amuletteja). Smith joutui jopa oikeuteen v. 1826 syytettynä aarteenetsinnästä.
Mormonin kirja
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Vuonna 1823 Joseph sai toisen taivaallisen vierailun, jossa enkeli nimeltä Moroni kertoi hänelle muinaisten heprealaisten Amerikassa kirjoittamasta pyhästä historiikista, joka oli kaiverrettu egyptiläisellä murteella kultalevyihin ja haudattu läheiseen kukkulaan. Josephille kerrottiin että se oli Amerikan muinaisten kansojen historiikki, ja että Joseph olisi välineenä tämän asiakirjan tuomisessa maailman tietoisuuteen. Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja. Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Mormonin kirja on läntisen pallonpuoliskon asukkaiden uskonnollinen ja maallinen tarina noin v:sta 2200 eKr. v:een 421 jKr. Se kertoo lukijalle, että Amerikan intiaanit ovat kaikki polveutuneet kolmesta siirtolaisryhmästä, jotka Jumala johdatti Amerikkaan heidän alkuperäisiltä kotipaikoiltaan Lädi-Idässä. Yksi ryhmä tuli Baabelin tornin luota ja kaksi muuta ryhmää Jerusalemista juuri ennen Babylonian orjuutta, n. 600 eKr. Heitä johti profeetta joka tunsi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, mikä näin säilyi heidän arkistossaan, Mormonin kirjassa. Monet näistä siirtolaisista olivat kristittyjä, jopa ennen kuin Jeesus syntyi Palestiinassa, mutta monet eivät uskoneet. Uskovaiset ja pakanat kävivät keskenään monta sotaa, joista viimeisestä jäi eloon vain suvustaan huonontuneita pakanoita, jotka ovat Amerikan intiaanien esi-isiä. Kaikkein tärkein tapahtuma tämän pitkän historiikin kuluessa on Jeesuksen vierailu Amerikassa ristiinnaulitsemisensa jälkeen, jolloin hän saarnasi asukkaille.
Mormonin kirjassa yksityiskohtaisesti kuvailtu tarina ja sivilisaatio eivät vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonin kirja kuvailee tuhansia vuosia kestänyttä sivilisaatiota, jolle olivat tuttuja hevoset, elefantit, karja, lampaat, vehnä, kaura, teräs, pyörillä kulkevat ajokalut, laivanrakennus, purjeet, kolikot, ja muita Vanhan Maailman kulttuurin aineksia. Mutta yhtään jälkeä näistä hyvin tavallisiksi väitetyistä asioista ei ole koskaan löydetty sen aikakauden Amerikoista.
Kysyttäessä todisteita mormonit väittävät yleensä ensin, että todisteita ei ole ehditty kaivaa esille tai että ei-mormonit eivät ymmärrä liittää arkeologisia löytöjä Mormonin kirjaan. Kun heille osoitetaan, että kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, he tavallisesti muuttavat taktiikkaa ja väittävät, ettei Mormonin kirjaa voi eikä saakaan yrittää todistaa vaan siihen pitää vain uskoa.
Mormonin kirja ei mainitse mitään piirteitä niistä sivilisaatioista, joita siellä todella oli olemassa tuona aikana. MAP-kirkko on vuosikausia käyttänyt miljoonia dollareita yrittäessään todistaa arkeologisen tutkimuksen avulla, että Mormonin kirja on täsmällinen historiallinen asiakirja, mutta ei ole onnistunut tuomaan esille pienintäkään esikolumbiaanista arkeologista todistetta, joka tukisi Mormonin kirjan tarinaa.
Mormonin kirja esittää kuvan suhteellisen yhdenmukaisesta kansasta, jolla on yksi kieli ja joka kommunikoi toisistaan kaukana olevien Amerikan osien kanssa.
Nämä kansat olivat Vanhasta maailmasta tulleiden heprealaisten jälkeläisiä.
Esikolumbiaaninen Amerikkojen historia näyttää päinvastaista: toisistaan suuresti eroavia rotutyyppejä (lähes kokonaan itäaasialaisia — ehdottomasti ei semiittejä), ja monia eri kieliä, jotka eivät ole sukua keskenään ja joilla ei ole yhtään mitään yhteistä heprean tai egyptin kanssa. (Esikolumbiaaninen = Amerikka ennen Kristoffer Kolumbuksen löytöretkiä.)
Joseph Smith vakuutti, että Jumala oli julistanut valmiin käännöksen sellaisena kuin se julkaistiin v. 1830 "korrektiksi".
Myöhempiin painoksiin on tehty useita muutoksia. Paitsi tuhansia muutoksia v. 1830 painoksesta huonon kieliopin ja kömpelön sanankäytön korjaamiseksi, muutamia muita ja tärkeämpiä on tehty kuvastamaan kirkon keskeisissä opeissa tehtyjä myöhempiä muutoksia.
Esimerkiksi eräs varhainen sanojen vaihto muunsi v. 1830 painoksen kolminaisuusopin hyväksymisen sallien Smithin näin esittää myöhemmän oppinsa monijumalaisuudesta. Eräs hiljattainen muutos englanninkielisessä kirjassa (1981) korvasi sanan "valkoinen" sanalla "puhdas", ilmeisesti kuvastaen muutosta kirkon asenteessa mustaa rotua tai tummaihoisia painavaa "kirousta" kohtaan.
Joseph Smith sanoi että Mormonin kirja sisälsi "evankeliumin täyteyden".
Tästä huolimatta monia sen oppia koskevia opetuksia ei ole otettu huomioon tai sitten ne ovat ristiriidassa nykyisen MAP-kirkon kanssa, ja monia niistä opeista, joita pidetään perustavina nykyään, ei edes mainita siinä. Esimerkkejä näistä ovat
Jumalan luonne
Neitsyestä syntyminen
pyhä kolminaisuus
moniavioisuus
helvetti
pappeus sellaisena kuin kirkko sitä nykyään harjoittaa
salaiset järjestöt
taivaan ja pelastuksen luonne
temppelit
sijaistoimitukset kuolleiden puolesta.
Mormonien itsensä mukaan Joseph Smith oli yksinkertainen maalaispoika, jolla ei ollut mitään lähteitä mistä hän olisi voinut kopioida ideoita omiin juttuihinsa.
Monet niistä perustavista historiallisista käsityksistä, jotka löytyvät Mormonin kirjasta, olivat ilmestyneet painettuina jo v. 1825, vain kaksi vuotta ennen kuin Smith alkoi valmistaa Mormonin kirjaa. Teoksen nimi oli Heprealaisteoria (View of the Hebrews), sen tekijä Ethan Smith (ei sukua) ja se julkaistiin vain muutaman mailin päässä paikasta, jossa Joseph Smith asui. Tämän hämärän kirjan tarkka tutkimus sai erään MAP-kirkon virkamiehen (historioitsija B.H. Roberts, 1857-1933) tunnustamaan todisteiden viittaavan siihen, ettei Mormonin kirja ollutkaan mikään muinainen aikakirja vaan pikemminkin Joseph Smithin itsensä kokoonhaalima tarina, joka pohjautui hänen tuosta aiemmasta kirjasta ja aikansa ajatuksista löytämiinsä ideoihin. Intiaanien alkuperä oli muutoinkin pysyvänä keskustelun ja ihmettelyn aiheena noihin aikoihin.
Joseph Smith nuor. ei ollut lukutaidoton hölmö. Smithillä oli käytettävissään sanomalehtiä ja kirjasto; kirjoja — esim. Laurencen Book of Enoch ja okkulttista kirjallisuutta — tuotettiin runsaasti hänen asuinympäristöönsä. Lisäksi hänellä oli virikkeenantajiensa joukossa sellaiset kyvyt kuin Oliver Cowdery, joka oli toiminut kirjanpainajana ja opettajana, sekä Sidney Rigdon, joka oli ollut campbelliittisaarnaaja. Smithin ei siis yksinään toki tarvinnutkaan panna kokoon mormonismin oppeja. On epäselvää, milloin Smith oikeastaan tapasi mainitut herrat ensi kerran. Smith näyttää myös jossakin vaiheessa tutustuneen esim. ruotsalaisen näkyjennäkijän, teosofi Emanuel Swedenborgin (1688—1772) tuotantoon. Swedenborgilaiset perustivat seurakuntia mm. Yhdysvaltoihin v:sta 1787. Toisina mahd. lähteinä mainittakoon Smithin itsensä omistama kirjasto, johon sisältyi esim. Thomas Dickin Philosophy of a Future State vuodelta 1829.
http://www.mormonismi.net/ei_kerro.shtml
Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja.
Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Usein mormonien ja varsinkin lähetyssaarnaajien suusta saa kuulla fraasin "Tiedän, että Mormonin kirja on totta / tiedän, että Jumala elää / tiedän, että Jeesus Kristus on Vapahtaja / tiedän, että Taivaallisen Isän suunnitelma..." tai muuta vastaavaa. Siihen väliin voisi aina vetää tavallisen kristityn, joka "tietää", että mormonikirkko on väärä ja etteivät mormonit edes ole kristittyjä. Molemmat "tietäjät" eivät voi samanaikaisesti olla oikeassa. Mikään tunne, oli se sitten miten hyvä tahansa, ei voi määritellä totuutta missään asiassa.
MAP-kirkon lähetyssaarnaajien tehtävänä on saada mahdollisimman moni suostutelluksi kasteelle ja kirkon jäseneksi, ei auttaa sinua hankkimaan itsellesi koko totuutta kirkosta. Monet heistä ovat varmasti täysin vilpittömiä käännytysyrityksissään, mutta heidän vilpittömyytensähän ei sinänsä tee mormonismista totta.
Lahkojen yleensä ja erityisesti mormonilähetyssaarnaajien käännytystekniikoista kannattaa lukea viimeistään silloin, kun on suostunut lähetyssaarnaajien opetettavaksi.
Tällä sivulla on tiivistelmä tärkeistä seikoista mormonikirkossa ja sen historiassa. Näitä eivät lähetyssaarnaajat todennäköisesti selvitä sinulle. En väitä, että he tahallisesti johtaisivat sinua harhaan — useimmat niistä nuorista mormoneista, jotka suorittavat lähetystyötä, eivät ole kovinkaan hyvin perillä kirkon historiasta tai sen nykyaikaisista kriittisistä tutkimuksista. Lähetyssaarnaajat eivät sitä paitsi saa lukea muuta kuin kirkon omaa materiaalia, eivät edes sanomalehtiä. He eivät saa katsella TV:tä tai surffailla Internetissä.
Heitä on harjoitettu antamaan tutkijoille "maitoa ennen lihaa", toisin sanoen lykkäämään tuonnemmaksi kaiken sen materiaalin, joka voi aiheuttaa epäröintiä tutkijassa — vaikka se olisi totta. Kuulijalle saatetaan sanoa, että johonkin tiettyyn asiaan saa vastauksen sitten myöhemmin, ja että kaikki kyllä selviää.
Juuri tämän vuoksi kirkon jäsenten omilla sivuillakin korostetaan kovasti Jeesusta, ja Raamatun jakeisiin viitataan tämän tästä — se on ihmisille jo ennestään tuttua, ja saa aikaan sellaisen vaikutelman, ettei mormonikirkossa mitään eriskummallista olekaan. Yhteiseltä tutulta pohjalta on helpompi ystävystyä ja tutustua. Sinun olisi kuitenkin oltava tietoinen näistä vähemmän mairittelevista ja epäselvistä asioistakin ennen kuin päätät lähteä mukaan.
Lähetyssaarnaajat antavat sinulle mieluusti Mormonin kirjan luettavaksi. Pyydä myös kappale Opin ja liittojen kirjaa, joka sisältää myös Kallisarvoisen helmen. Nämä ovat kirkon oppia, ja sinulla on oltava oikeus lukea ne ennen kuin suostut kasteelle. Ne voivat auttaa sinua tekemään kysymyksiä, joihin annetut vastaukset vaikuttavat päätökseesi.
Jokaista seuraavista tosiseikoista tukee perusteellinen historiallinen tutkimus. Tämä lista ei myöskään ole tyhjentävä!
Ensimmäinen näky
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Mormonismi syntyi, kun Joseph Smith, eräs nuori mies läntisessä New Yorkin osavaltiossa, johtui paikallisen kristillisen herätyksen kannustamana v. 1820 rukoilemaan Jumalalta tietoa siitä, mikä kirkko oli tosi. Vastauksena hänen rukoukseensa Isä ja Poika, kaksi erillistä jumalolentoa, näyttäytyivät hänelle ja kertoivat ettei hänen pidä liittyä mihinkään kirkkoon koska kaikki tuon ajan kirkot olivat vääriä, ja että hänen, Joseph Smithin, piti perustaa tosi kirkko. Tätä tapausta kutsutaan "Ensimmäiseksi näyksi."
Tarina "Ensimmäisestä näystä", sellaisena kuin se sinulle esitetään, oli tuntematon vuoteen 1838 asti — 18 vuotta väitetyn tapauksen ja melkein kymmenen vuotta Smithin lähetystyöhön ryhtymisen jälkeen.
Vanhin löydetty versio näystä on Smithin omaa käsialaa, n. vuodelta 1832 (sekin vähintään 11 vuotta jälkikäteen), ja siinä sanotaan, että vain yksi persoona, Jeesus Kristus, ilmestyi hänelle. Siinä ei myöskään mainita mistään herätysliikkeestä.
Kertomus on ristiriidassa Smithin myöhemmän selostuksen kanssa siitä, oliko hän päättänyt mikä kirkko oli tosi.
Kolmas versio tästä tapahtumasta on muistiinpano Smithin päiväkirjassa, 15 vuotta oletetun näyn saamisesta. Tässä versiossa vain yksi "persoona", tarkemmin erittelemättä oliko se Isä vai Poika, ilmestyi monien "enkelten" saattamana. Näitä ei mainita kirkon nykyisessä virallisessa versiossa, joka sinulle esitetään.
Mikä versio on totuudenmukainen, vai onko mikään niistä? Miksi tämä tapahtuma, joka kirkon mukaan nyt on niin tärkeä, oli täysin tuntematon niin kauan?
Herätysliike ja aika ennen käännöstyötä
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Joseph Smith puhui herätysliikkeestä lähitienoilla eikä välttämättä omalla asuinpaikkakunnallaan.
Tarkka uskonnonhistoriallinen tutkimus Smithin v. 1820 asuinpaikkakunnasta osoittaa, ettei siellä ollut mitään uskonnollista herätystä siihen aikaan. Herätysliikkeitä oli 1817 ja 1824, mutta ei v. 1820.
V. 1828, kahdeksan vuotta sen jälkeen kun Smithin mukaan Jumala itse kielsi häntä liittymään mihinkään kirkkoon, Smith anoi jäsenyyttä paikalliseen metodistikirkkoon. Muita hänen perheensä jäseniä oli liittynyt presbyteerikirkkoon.
Smith oli Jumalaan uskova, nöyrä ja ahkera poika, joka pyrki auttamaan kotitilallaan minkä jaksoi. Hän sai vai vähän koulutusta. Perhe oli köyhää mutta rehellistä väkeä.
Smith tapasi enkeli Moronin kerran vuodessa sai tältä opetusta, mutta teki nuoruuttaan joitakin typeryyksiä.
Smithin aikalaiset kuvailevat häntä yhdenmukaisesti jonkinlaisena huiputtajana, jonka päätoimeentulo oli paikallisten farmarien auttaminen haudattujen aarteiden löytämisessä käyttäen apuna taikuutta ja "näkykiviä". Smithin vanhemmatkin olivat perehtyneitä kansantaikuuteen, ja omistivat erilaisia taikavoimaisia esineitä (amuletteja). Smith joutui jopa oikeuteen v. 1826 syytettynä aarteenetsinnästä.
Mormonin kirja
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat
eivät mielellään kerro
Vuonna 1823 Joseph sai toisen taivaallisen vierailun, jossa enkeli nimeltä Moroni kertoi hänelle muinaisten heprealaisten Amerikassa kirjoittamasta pyhästä historiikista, joka oli kaiverrettu egyptiläisellä murteella kultalevyihin ja haudattu läheiseen kukkulaan. Josephille kerrottiin että se oli Amerikan muinaisten kansojen historiikki, ja että Joseph olisi välineenä tämän asiakirjan tuomisessa maailman tietoisuuteen. Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja. Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Mormonin kirja on läntisen pallonpuoliskon asukkaiden uskonnollinen ja maallinen tarina noin v:sta 2200 eKr. v:een 421 jKr. Se kertoo lukijalle, että Amerikan intiaanit ovat kaikki polveutuneet kolmesta siirtolaisryhmästä, jotka Jumala johdatti Amerikkaan heidän alkuperäisiltä kotipaikoiltaan Lädi-Idässä. Yksi ryhmä tuli Baabelin tornin luota ja kaksi muuta ryhmää Jerusalemista juuri ennen Babylonian orjuutta, n. 600 eKr. Heitä johti profeetta joka tunsi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, mikä näin säilyi heidän arkistossaan, Mormonin kirjassa. Monet näistä siirtolaisista olivat kristittyjä, jopa ennen kuin Jeesus syntyi Palestiinassa, mutta monet eivät uskoneet. Uskovaiset ja pakanat kävivät keskenään monta sotaa, joista viimeisestä jäi eloon vain suvustaan huonontuneita pakanoita, jotka ovat Amerikan intiaanien esi-isiä. Kaikkein tärkein tapahtuma tämän pitkän historiikin kuluessa on Jeesuksen vierailu Amerikassa ristiinnaulitsemisensa jälkeen, jolloin hän saarnasi asukkaille.
Mormonin kirjassa yksityiskohtaisesti kuvailtu tarina ja sivilisaatio eivät vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonin kirja kuvailee tuhansia vuosia kestänyttä sivilisaatiota, jolle olivat tuttuja hevoset, elefantit, karja, lampaat, vehnä, kaura, teräs, pyörillä kulkevat ajokalut, laivanrakennus, purjeet, kolikot, ja muita Vanhan Maailman kulttuurin aineksia. Mutta yhtään jälkeä näistä hyvin tavallisiksi väitetyistä asioista ei ole koskaan löydetty sen aikakauden Amerikoista.
Kysyttäessä todisteita mormonit väittävät yleensä ensin, että todisteita ei ole ehditty kaivaa esille tai että ei-mormonit eivät ymmärrä liittää arkeologisia löytöjä Mormonin kirjaan. Kun heille osoitetaan, että kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, he tavallisesti muuttavat taktiikkaa ja väittävät, ettei Mormonin kirjaa voi eikä saakaan yrittää todistaa vaan siihen pitää vain uskoa.
Mormonin kirja ei mainitse mitään piirteitä niistä sivilisaatioista, joita siellä todella oli olemassa tuona aikana. MAP-kirkko on vuosikausia käyttänyt miljoonia dollareita yrittäessään todistaa arkeologisen tutkimuksen avulla, että Mormonin kirja on täsmällinen historiallinen asiakirja, mutta ei ole onnistunut tuomaan esille pienintäkään esikolumbiaanista arkeologista todistetta, joka tukisi Mormonin kirjan tarinaa.
Mormonin kirja esittää kuvan suhteellisen yhdenmukaisesta kansasta, jolla on yksi kieli ja joka kommunikoi toisistaan kaukana olevien Amerikan osien kanssa.
Nämä kansat olivat Vanhasta maailmasta tulleiden heprealaisten jälkeläisiä.
Esikolumbiaaninen Amerikkojen historia näyttää päinvastaista: toisistaan suuresti eroavia rotutyyppejä (lähes kokonaan itäaasialaisia — ehdottomasti ei semiittejä), ja monia eri kieliä, jotka eivät ole sukua keskenään ja joilla ei ole yhtään mitään yhteistä heprean tai egyptin kanssa. (Esikolumbiaaninen = Amerikka ennen Kristoffer Kolumbuksen löytöretkiä.)
Joseph Smith vakuutti, että Jumala oli julistanut valmiin käännöksen sellaisena kuin se julkaistiin v. 1830 "korrektiksi".
Myöhempiin painoksiin on tehty useita muutoksia. Paitsi tuhansia muutoksia v. 1830 painoksesta huonon kieliopin ja kömpelön sanankäytön korjaamiseksi, muutamia muita ja tärkeämpiä on tehty kuvastamaan kirkon keskeisissä opeissa tehtyjä myöhempiä muutoksia.
Esimerkiksi eräs varhainen sanojen vaihto muunsi v. 1830 painoksen kolminaisuusopin hyväksymisen sallien Smithin näin esittää myöhemmän oppinsa monijumalaisuudesta. Eräs hiljattainen muutos englanninkielisessä kirjassa (1981) korvasi sanan "valkoinen" sanalla "puhdas", ilmeisesti kuvastaen muutosta kirkon asenteessa mustaa rotua tai tummaihoisia painavaa "kirousta" kohtaan.
Joseph Smith sanoi että Mormonin kirja sisälsi "evankeliumin täyteyden".
Tästä huolimatta monia sen oppia koskevia opetuksia ei ole otettu huomioon tai sitten ne ovat ristiriidassa nykyisen MAP-kirkon kanssa, ja monia niistä opeista, joita pidetään perustavina nykyään, ei edes mainita siinä. Esimerkkejä näistä ovat
Jumalan luonne
Neitsyestä syntyminen
pyhä kolminaisuus
moniavioisuus
helvetti
pappeus sellaisena kuin kirkko sitä nykyään harjoittaa
salaiset järjestöt
taivaan ja pelastuksen luonne
temppelit
sijaistoimitukset kuolleiden puolesta.
Mormonien itsensä mukaan Joseph Smith oli yksinkertainen maalaispoika, jolla ei ollut mitään lähteitä mistä hän olisi voinut kopioida ideoita omiin juttuihinsa.
Monet niistä perustavista historiallisista käsityksistä, jotka löytyvät Mormonin kirjasta, olivat ilmestyneet painettuina jo v. 1825, vain kaksi vuotta ennen kuin Smith alkoi valmistaa Mormonin kirjaa. Teoksen nimi oli Heprealaisteoria (View of the Hebrews), sen tekijä Ethan Smith (ei sukua) ja se julkaistiin vain muutaman mailin päässä paikasta, jossa Joseph Smith asui. Tämän hämärän kirjan tarkka tutkimus sai erään MAP-kirkon virkamiehen (historioitsija B.H. Roberts, 1857-1933) tunnustamaan todisteiden viittaavan siihen, ettei Mormonin kirja ollutkaan mikään muinainen aikakirja vaan pikemminkin Joseph Smithin itsensä kokoonhaalima tarina, joka pohjautui hänen tuosta aiemmasta kirjasta ja aikansa ajatuksista löytämiinsä ideoihin. Intiaanien alkuperä oli muutoinkin pysyvänä keskustelun ja ihmettelyn aiheena noihin aikoihin.
Joseph Smith nuor. ei ollut lukutaidoton hölmö. Smithillä oli käytettävissään sanomalehtiä ja kirjasto; kirjoja — esim. Laurencen Book of Enoch ja okkulttista kirjallisuutta — tuotettiin runsaasti hänen asuinympäristöönsä. Lisäksi hänellä oli virikkeenantajiensa joukossa sellaiset kyvyt kuin Oliver Cowdery, joka oli toiminut kirjanpainajana ja opettajana, sekä Sidney Rigdon, joka oli ollut campbelliittisaarnaaja. Smithin ei siis yksinään toki tarvinnutkaan panna kokoon mormonismin oppeja. On epäselvää, milloin Smith oikeastaan tapasi mainitut herrat ensi kerran. Smith näyttää myös jossakin vaiheessa tutustuneen esim. ruotsalaisen näkyjennäkijän, teosofi Emanuel Swedenborgin (1688—1772) tuotantoon. Swedenborgilaiset perustivat seurakuntia mm. Yhdysvaltoihin v:sta 1787. Toisina mahd. lähteinä mainittakoon Smithin itsensä omistama kirjasto, johon sisältyi esim. Thomas Dickin Philosophy of a Future State vuodelta 1829.
http://www.mormonismi.net/ei_kerro.shtml
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaverillani oli kyseenalainen kunnia törmätä pariin "mormoonilähettilääseen" pari vuotta sitten. Tyypit antoivat hänelle mormoonien ikioman raamatun. On muuten hulvaton opus. Suosittelen kaikille.. :)
Luku"nautinnon" jälkeen käytimme tekelettä sytykkeenä. Soveltuu hyvin siihenkin touhuun.
Mutta aika hyviä juttuja on "meidänkin" Raamatussa. Eli ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan.
Mitä se pakana menee selittelemään.Turha leikkiä uskonpuhdistajaa.Pitäisi jotain tietää ja selittää oikeasti mistä puhuu.Ammoniakkiko se päässä hölskyy kysyy kummitus?
Miksi sinä esiinnyt kuin joku uskonpuhdistaja sinä joka et ole ...... Pitäisi tietää ja tulisi uskoa Jeesukseen jos mielii päästä taivaaseen.Käyhän koulusi loppuun.Voi sinua pakanaa.
koska en haluakaan mihinkään Taivaaseen.
Mutta, etpä näemmä kovin paljoa tiedä, kun sekoitat Jeesuksen ja mormonit. Mormonit kun eivät ole kristittyjä ensinkään.