Tällä palstalla on korostettu naisen merkitystä lasten kasvattajana. Sen vuoksi kyselen, miten on aikuisen ihmisen suhtauduttava muistamiinsa lapsuudenkokemuksiin. Onko vanhempien toiminta muistettava sellaisena kuin sen lapsi koki ja ymmärsi ts. onko menneisyyteen suhtauduttava lapsen kokemana, vai onko oikein pyrkiä ymmärtämään asiat aikuisen näkökulmasta.
Lapsi ottaa asiat sellaisena kuin ne eteen tulevat, mutta näin aikuisena tajuan, että vanhemmillani, etenkin äidillä, oli omat ongelmansa, puutteensa ja virheensä. Kuitenkin muistikuvani ovat lapsen muistikuvia, en pidä niitä luotettavina enkä siis ole varma, mistä kulloinkin oli kysymys. Isäni oli syrjään vetäytyvä, enkä ole varma hänestäkään. Onko parempi tyytyä lapsen ajatteluun ja muistaa asiat sellaisena, vaikka tietääkin ne virheelliseksi, vai onko tarpeellista pyrkiä selvittämään millaisia edesmenneet vanhemmat todellisuudessa olivat? Lapsuuden kokemuksia ei voi kokonaan pyyhkiä pois mielestä.
Lapsi ottaa asiat sellaisena kuin ne eteen tulevat, mutta näin aikuisena tajuan, että vanhemmillani, etenkin äidillä, oli omat ongelmansa, puutteensa ja virheensä. Kuitenkin muistikuvani ovat lapsen muistikuvia, en pidä niitä luotettavina enkä siis ole varma, mistä kulloinkin oli kysymys. Isäni oli syrjään vetäytyvä, enkä ole varma hänestäkään. Onko parempi tyytyä lapsen ajatteluun ja muistaa asiat sellaisena, vaikka tietääkin ne virheelliseksi, vai onko tarpeellista pyrkiä selvittämään millaisia edesmenneet vanhemmat todellisuudessa olivat? Lapsuuden kokemuksia ei voi kokonaan pyyhkiä pois mielestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni molemmat ovat arvokasta tietoa. Lapsuudessasi kokemat tuntemukset olivat sinulle todellisia omassa lapsuudessasi, eivät suinkaan virheellisiä. Älä väheksy oman lapsuutesi näkökulmaa! Älä heitä lapsuuttasi pois! Pyri säilyttämään molemmat näkökulmat vaikka ne olisivat kuinka ristiriitaisia. Miksi edes pitäisi valita näkökulmien välillä? Yhtä hyvin voi ymmärtää omaa itseään kuin omia vanhempiaan. Jos osaat ja suostut ymmärtämään omaa lapsuuden persoonaasi, se auttaa sinua suunnattomasti lasten maailman ymmärtämisessä.
Sinulla on ehkä huono omatunto siitä että olit itsekeskeinen ja vastuuton lapsena, mutta kaikki lapset ovat sellaisia, ja niin ehkä pitää ollakin. Lapsuudessa ja nuoruudessa oman persoonan ja maailmankuvan kehittäminen vie kaikki saatavilla olevat voimavarat. Vastuuta kykenee ottamaan vasta silloin kun seisoo riittävän tukevasti omilla jaloillaan.
Kaikilla vanhemmilla on omat puutteensa ja virheensä, mutta jokainenhan tässä yrittää elää parhaan taitonsa mukaan. Ihmisen voimavarat ovat kuitenkin rajalliset.