kylmäkalle toisessa keskustelussa:
"Koko vuosim 2002 ja vanhempien käytettyjen prosenttihäslinki on heti lähtökohtaisesti väärin. Kaikilla autoilla (uudet ja käytetyt) pitäisi AINA olla yksi ja sama prosentti ja mieluummin vielä ilman mitään euromääräisiä vähennyksiä. "
wifferi:
Kylmäkallella on kerrankin hyvin yksinkertainen ratkaisu autoverotuksen ongelmaan. Näin juuri pitäisi olla, mikäli yleensä mitään autoveroa rekisteröinnin yhteydessä täytyy kerätä.
Kansalaisille ja EYT:lle riittää, että prosentiksi määriteltäisiin riittävän pieni luku siten, että taataan EYT:n vaatimus ettei YHDESSÄKÄÄN TAPAUKSESSA (järjestelmän luonnolliset likimääräisyydet huomioon ottaen) verotus muodostu syrjiväksi.
Miten on kansalaiset, medborgare, olisiko sopiva arvo kenties 13 prosenttia, mikä on käsittääkseni alin julkistettu verotusarvo vastaavalle Suomessa myydylle autolle, vai 28 prosenttia (liekö keskiarvo vai mikä?). Taitaa prosentin määrittelemisessä olla se suurin vaikeus.
Käytännössä pitäisi siis määrittää miten toteutetaan vaatimukset
a) yhdessäkään tapauksessa ei syrjivä
b) poikkeuksena yhden prosentin järjestelmään luonnollisesti kuuluva likimääräisyys.
Onko sallittu likimääräisyys esimerkiksi joka kymmenes verotettu tapaus vai kenties pienempi? Jos on kyseessä 25 prosenttia tapauksista, ei mielestäni kohdan 'a' vaatimus toteudu. Ei se kyllä toteudu mainitsemassani 'kymmenessä prosentissakaan tapauksista', mutta on se nyt selvästi vähemmän kuin joka neljäs.
Joka tapauksessa kaikille yhteinen 28 prosenttia on suuressa osassa tapauksia syrjivä, joten sitä ei ainakaan voisi käyttää.
Mikä on kylmäkallen mielestä sellainen prosenttiosa autoverotapauksista, joka hyväksyttäisiin toteuttamaan "ei yhdessäkään tapauksessa" vaatimus, likimääräisyydet huomioon ottaen. Toisin sanoen mikä on se likimääräisyysosuus, mistä EYT puhuu?
"Koko vuosim 2002 ja vanhempien käytettyjen prosenttihäslinki on heti lähtökohtaisesti väärin. Kaikilla autoilla (uudet ja käytetyt) pitäisi AINA olla yksi ja sama prosentti ja mieluummin vielä ilman mitään euromääräisiä vähennyksiä. "
wifferi:
Kylmäkallella on kerrankin hyvin yksinkertainen ratkaisu autoverotuksen ongelmaan. Näin juuri pitäisi olla, mikäli yleensä mitään autoveroa rekisteröinnin yhteydessä täytyy kerätä.
Kansalaisille ja EYT:lle riittää, että prosentiksi määriteltäisiin riittävän pieni luku siten, että taataan EYT:n vaatimus ettei YHDESSÄKÄÄN TAPAUKSESSA (järjestelmän luonnolliset likimääräisyydet huomioon ottaen) verotus muodostu syrjiväksi.
Miten on kansalaiset, medborgare, olisiko sopiva arvo kenties 13 prosenttia, mikä on käsittääkseni alin julkistettu verotusarvo vastaavalle Suomessa myydylle autolle, vai 28 prosenttia (liekö keskiarvo vai mikä?). Taitaa prosentin määrittelemisessä olla se suurin vaikeus.
Käytännössä pitäisi siis määrittää miten toteutetaan vaatimukset
a) yhdessäkään tapauksessa ei syrjivä
b) poikkeuksena yhden prosentin järjestelmään luonnollisesti kuuluva likimääräisyys.
Onko sallittu likimääräisyys esimerkiksi joka kymmenes verotettu tapaus vai kenties pienempi? Jos on kyseessä 25 prosenttia tapauksista, ei mielestäni kohdan 'a' vaatimus toteudu. Ei se kyllä toteudu mainitsemassani 'kymmenessä prosentissakaan tapauksista', mutta on se nyt selvästi vähemmän kuin joka neljäs.
Joka tapauksessa kaikille yhteinen 28 prosenttia on suuressa osassa tapauksia syrjivä, joten sitä ei ainakaan voisi käyttää.
Mikä on kylmäkallen mielestä sellainen prosenttiosa autoverotapauksista, joka hyväksyttäisiin toteuttamaan "ei yhdessäkään tapauksessa" vaatimus, likimääräisyydet huomioon ottaen. Toisin sanoen mikä on se likimääräisyysosuus, mistä EYT puhuu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>Joka tapauksessa kaikille yhteinen 28 prosenttia on suuressa osassa tapauksia syrjivä, joten sitä ei ainakaan voisi käyttää.
Mikä on kylmäkallen mielestä sellainen prosenttiosa autoverotapauksista, joka hyväksyttäisiin toteuttamaan "ei yhdessäkään tapauksessa" vaatimus, likimääräisyydet huomioon ottaen. Toisin sanoen mikä on se likimääräisyysosuus, mistä EYT puhuu?
Jos siis tarkoitit UUTTA autoverolakia ja sen jälkeen tehtyjä autoveropäätöksiä, niin siinä vaiheessa yksi ja sama prosentti toimii.
Käytettyjen tuonnissa pitää kuitenkin mennä EYT:n vaatimusten mukaisesti, ettei yhdessäkään tapausessa tämä verotus muodostu syrjiväksi.
Jos siis vuonna 2002 Suomessa myydyssä autossa on rekisteröintivero ollut 100 yksikköä, niin vuoden 2002 mallin käytettyä autoa tuotaessa ei tuontiauton vero-osuus saa järjestelmällisesti ylittää tuota 100 yksikköä.
Jos kuitenkin vastaisit kysymykseen syrjivien tapausten lukumäärästä. Esimerkiksi matemaattisesti eli joukko-oppia käyttäen. Jos siis lukujoukon vaatimukset ovat a)ei yhdessäkään tapauksessa (nolla päätöstä syrjiviä) ja b) likimääräisyydet (sallittu määrä syrjityksi joutuvia päätöksiä) huomioon ottaen, niin miten suuri alkuperäisestä lukujoukosta (kaikki päätökset) saa olla syrjiviä?
>>Jos siis vuonna 2002 Suomessa myydyssä autossa on rekisteröintivero ollut 100 yksikköä, niin vuoden 2002 mallin käytettyä autoa tuotaessa ei tuontiauton vero-osuus saa järjestelmällisesti ylittää tuota 100 yksikköä.
Santtu Turusen vaatimukset HAO:ssa asiassa 05/1850/1:
”Veroprosentti
Autoveron määrä ei saa ylittää samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvossa jäljellä olevan veron määrää. Näin ollen autoveron katoksi muodostuu nykyisen autoveroprosentin mukainen vero 28 prosenttia verotusarvosta vähennettynä 650/450 eurolla. Jos vero alenee, alenee samalla kaikkien markkinoilla olevien autojen sisältämä veron osuus, koska myös käytettyjen hinnasta häviää verojen alentumisen ja uusien autojen hintojen alentumisen myötä nimenomaan verojen osuutta.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käytäntö jäljellä olevan veron mää- rittelyssä perustuu oletukseen, että auton veroton arvo ja veron osuus pie- nenevät ajan myötä samassa suhteessa. Tällaista olettamaa ei kuitenkaan voida tehdä silloin, kun veroprosenttia uusien autojen osalta muutetaan. Tällaisessa tilanteessa veron osuus auton arvossa pienenee nopeammin kuin auton veroton arvo. Veroprosenttina tulisi siis käyttää uuden samanlaisen auton veroprosenttia. Jos hallinto-oikeus ei pidä tätä tulkintaa oikeana, sen tulisi pyytää asiaa koskeva ennakkoratkaisu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.
Veroprosenttia laskettaessa on lisäksi otettava huomioon, että uusiin autoihin voidaan verottomasti lisätä toimituskulut ja varusteita, joiden arvo lienee tavallisesti keskimäärin noin 1 000 euroa. Nämä erät voidaan ottaa huomioon tekemällä verosta ylimääräinen vähennys. Vähennyksen suuruuden tulisi olla 250 euroa olettaen, että vertailuauton veroprosentti on ollut 25 ja toimituskulut ja myydyt varusteet noin 1 000 euron arvoisia. Vähennystä voidaan pienentää samassa suhteessa kuin auton arvo laskee suhteessa uuteen autoon. Uusien autojen vero lienee keskimäärin noin 24-25 prosenttia ottaen huomioon auton käypään arvoon sisältyvät verot- tomat erät. Käytetystä autosta perittävä veron osuus ei saisi ylittää tätä.
Tulli on soveltanut päätöksessä ns. keskimääräistä veroprosenttia. Sovellettu prosentti 29/30 ei perustu tietoon samanlaisten ajoneuvojen todellisista veroprosenteista ensirekisteröinnin aikaan, vaan arvioon keskimääräisestä veroprosentista ensirekisteröinnin aikaan. Syrjimättömyysvaatimuksesta seuraa, että autosta perittävä vero ei saa olla uusien autojen veroprosenttia eikä todellista jäännösveroa suurempi. Tullin tulisi selvittää kyseisen ajoneuvon yksilöllinen veroprosentti ja soveltaa sitä verotuksessa,
jos yksilöllinen veroprosentti on alhaisempi. Jos yksilöllisen veroprosentin selvittämiseksi ei ole riittäviä tietoja todellisista saman mallin veroprosenteista samana vuonna, veroprosenttina on käytettävä alinta tiedossa olevaa veroprosenttia. Toistaiseksi saatujen tietojen mukaan se on 13, oikein laskettuna todennäköisesti noin 10.”
HAO:n perustelut asiassa 05/1850/1:
”Edellä tarkoitettu veron suhteellinen osuus määräytyy samanlaisten uusien ajoneuvojen alkuperäisen verotuksen mukaan eivätkä siihen vaikuta autoverokannan myöhemmät muutokset.”
Heimonen ei ota kirjoituksessaan mitään kantaa siihen, että syrjivyyden räikein ongelma on eri tuojien eriarvoisuus.
Ns. "järjestelmään kuuluneet" maahantuojat ovat voineet tuoda auton vapaasti maahan ja maksaa siitä autovero käytännössä sen summan, jonka ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena. Mitään kontrollia veron oikeellisuudesta (=veron perusteesta) ei tullin puolelta ole ollut. Kuten nyttemmin on paljastunut, kun verotustietoja pitäsi käyttää ja niitä julkaista...
Ja siihen aikaan tavallisen sukankuluttajan maahantuomalle autolle mätkäisitiin vero täysin eri perustein. Ja joka järjestelmä lopulta pystyttiin kaatamaan vasta ankaran vastaanharaamisen jälkeen EY-tuomistuimen vahvistettua sen laittomaksi.
Kun nyt muu kuin "järjestelmään kuulunut" (vaikka Matti Meikäläinen) haluaa tuoda maahan vastaavan auton, tulee toki tällekin antaa saman auton maahantuonnista sama kohtelu, kuin annettiin niille etuoikeutetuillekin. No miksikö? Siksi, että SILLOIN AIKANAAN SITÄ EI SAANUT. Vähintään kohtuullista, että sen saa edes jälkikäteen.
Tosiaankin; Heimonen ei käsittele tätä problematiikkaa lainkaan tuossa kirjoituksessaan. Siksi on turha panna sanoja hänen suuhunsa asiasta, josta hän ei ole mielipidettään lainkaan ilmaissut. Oikeusoppineena hänellä on taatusti käsitys tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan arvon kK ei halua nähdä tätä tosiasiallista ongelmaa ja siksi yrittää hakea puolustusta yksisilmäisyydelleen alan oppineiden kirjoituksista. Vaikka tästäkään Heimosen kirjoituksesta sitä ei tosiasiallisesti lainkaan löydy.
Kolmetoista prosenttia saattaisi olla laillinen autoveroprosentti, mutta mistä se laskettaisiin? Oikein lienee olisi prosentin laskeminen kuitista. Suurempi kysymys on, onko tässä mitään järkeä?
Mikäli joku pitää nykyista prosenttisysteemiä hyvänä/parempana, niin vapaus sellaiseen mielipiteeseen tietenkin suotakoon. Mutta Heimonen sitä ei pitänyt hyvänä, vaan näki siinä merkittäviä ongelmia ja sen vuoksi artikkelissaan haki parempaa ja kait oikeudenmukaisempaakin ratkaisua.
EYT on asian jo ratkaissut Siilin-jutussa. Alkuperäisen veron määrä on selvitettävä. Se, että tulli on tehnyt sen sen vasta vähäisestä määrästä merkkejä ja malleja, ei tee tilanteesta laillista.
Jos vain helppoa ratkaisua haettaisiin, ei mitään ongelmaa okisikaan. Esim. autoveroprosentiksi 10, niin homma olisi pois päiväjärjestyksestä.
En pidä tätä oikeudenmukaisuus- ja tasapuolisuusnäkemystä yksin omana mielipiteenäni.
Esimerkiksi EY-tuomioistuin päätyi tähän ratkaisuun, koska piti sitä oikeudenmukaisena. Joka kuitenkin on viime kädessä se taho, joka oikeudenmukaisuuden määrittelee. Eikä kylmä-Kalle. Eikä edes Heimonen, joka ei tosin tähän asiaan kantaa ottanutkaan...
Ei pidä myöskään unohtaa, että jos Suomessa ei olisi vuosikymmenet syydetty valtiolle kuuluvia verotuloja yksiyisille maahantuojaliikkeille laittoman ja oikeudettoman autoverojärjestelmän avulla, ei koko nykyistä prosenttisotkua olisikaan...
”Kolmetoista prosenttia saattaisi olla laillinen autoveroprosentti,”
Elevi:
Samaa mieltä.
Kpy:
mutta mistä se laskettaisiin? Oikein lienee olisi prosentin laskeminen kuitista.”
Elevi:
”Kauppahinnasta” sanoo KHO Siilin päätöksen esittelijäneuvos Marina Äimä. Muukin tullin arvo käy, kunhan se ei ole suurempi kuin kauppahinta.
Itävallan normikululutusverossa vuonna 2000 käyttöönotetussa 5 § 2 mom. määrätään näin:
”Kun ajoneuvo hankitaan yhteisön sisällä hyväksytyltä jälleenmyyjältä, ajoneuvon hankintahintana on sen ostohinta”.
Näinhän tämä tulee päätymään meilläkin. Oman valitukseni olenkin ensisijaisesti perustanut auton ostohintaan ja takaisinlaskentaan.
KPy:
”Suurempi kysymys on, onko tässä mitään järkeä?”
Elevi:
Siis koko autoverossa. EI MITÄÄN!
Tässä konkretisoituu kaksi eri näkemystä oikeudesta ja tasavertaisuudesta.
1. Suomen autoverotuksessa harjoittama ja kK:n tukema linja:
Epäoikeudenmukainen ja laitonkin menettely on sallittua, kun kiinni jäätäessä luvataan muuttaa pahat tavat tai se on vaan muuten kerrotaan olleen tilapäistä. Hyvänä esimerkkinä ns. 6 kk:n pykälä. Mitään ongelmaa ei kuulemma ole, kun se on kerran luvattu poistaa! Itse asiassa luvattu jo monta vuotta.
Eriarvoisten etujen jakaminen joillekin ryhmille on sallittua, kunhan se "tulevaisuudessa" tullaan lopettamaan. Mutta sitä saa jatkaa aina niin kauan, kun viimeinenkin venkoilu ja ajanpeluu on käytetty loppuun.
Ja mitään korvausvelvollisuutta väärinkohdelluille saati sitten korvausvelvollisuutta niille, joille perusteeton hyöty on järjestetty, ei tietenkään ole.
2. EY-tuomioistuimen, yleisen länsimaisen oikeuskäytännön ja kansan oikeustajun mukainen linja:
Ei ole oikein, että valtiovalta jatkaa vääryyttä niin pitkään kuin vain mahdollista yksittäisten, suuren rahan keskittymien suosimiseksi. Yksittäisten kansalaisten kustannuksella.
Siksi EY-tuomioistuin nimenomaan määräsi, että samanlaisen käytetyn auton maahantuonti pitää verottaa samoilla veroilla riippumatta siitä, kuka tuoja on. Oli se sitten se aikanaan vallankäytön eliitiltä tapulioikeudet saanut virallinen maahantuoja tai nyt tavallinen kansalainen.
Ei ryöstäjäkään selviä oikeudessa sillä, että ilmoittaa lopettavansa ryöstelyn. Ehkäpä jo ensi vuoden alusta. Vaan joutuu ainakin korvaamaan rikoksella saadun hyödyn. Ja ryöstön uhrikin saa lisäksi korvauksen ryöstäjän aiheuttamista vammoista.
Ja oikeusvaltiossa jopa ryöstäjä ja avunantaja saavat vielä teoistaan tuomion.
Niin kauan kuin autovero perustuu auton arvoon olipa veroprosentti mikä hyvänsä, jatkuu samanlainen salaileva sekoilu auton tuojan vahingoksi kuin tähänkin saakka. Arvoon perustuva verotus on virkamiesten mieleen kun tarvitaan legioona virkailijoita arvojen määrittelyyn, markkinahintojen tutkintaan jne. ja oikeusistuimet pysyvät kiireisinä autoverovalituksia tutkiessaan.
Ainut oikeudenmukainen autoveron määräytymisperuste on jokin yksiselitteinen tekninen arvo, jonka määrittely ei perustu virkamiehen henkilökohtaiseen tulkintaan vaan selkeisiin auton tyyppitodistuksen numeerisiin arvoihin. Ovatko ne arvot sitten auton paino, moottoritilavuus tai CO2-päästöt on samantekevää kunhan verotuksesta poistuu auton arvon arvailuun perustuva epämääräisyys.