Lopullinen ratkaisu ja Hitlerin vastuu

Tiedustelupalvelun, SD, johtaja Reyhard Heydrich toimi kokouksen puheenjohtajana ja sai itse Hitleriltä käskyn toteuttaa juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun eli Hitler tiesi asiasta varsin hyvin. Himmler oli Heydrichin esimies, eli tuskin häntäkään salassa pidettiin.

Meikalainen kirjoitti:

Tiedustelupalvelun, SD, johtaja Reyhard Heydrich toimi kokouksen puheenjohtajana ja sai itse Hitleriltä käskyn toteuttaa juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun eli Hitler tiesi asiasta varsin hyvin. Himmler oli Heydrichin esimies, eli tuskin häntäkään salassa pidettiin.

Lue lisää

Pöytäkirja lienee väärennetty? Kuka todistaa, ettei ole? Miksi se olisi säilytty, jos olisi?

Bilderberg-pravda Hesari kun ei anna keskustella aiheesta foorumillaan. Muiden asioiden kera asiassa lienee jotain hämärää...

Vandaali kirjoitti:

Pöytäkirja lienee väärennetty? Kuka todistaa, ettei ole? Miksi se olisi säilytty, jos olisi?

Bilderberg-pravda Hesari kun ei anna keskustella aiheesta foorumillaan. Muiden asioiden kera asiassa lienee jotain hämärää...

Lue lisää

...ainakin se, että sen mukaan kokouksessa ei selväsanaisesti mainittu, että "juutalaiset tapetaan". Väärennökset ovat yleensä vastauksia niitä tarvitsevien odotuksiin, eli väärentäjä olisi ehkä lisännyt sepitelmäänsä selväsanaisen joukkomurha-päätöksen??

Kunhan intiaanit rikastuvat kasinoillaan, ja ostavat Hollywoodin, näemme ehkä seikkailuelokuvia, joissa SS-miehet ja nokkelat Hitler-Junget metsästävät salakavalia juutalaisia ghettojen kujilla?

Ja preeriaintiaanien tuhoamista aletaan sitten nyyhkimään "holokaustina". Päinvastaisen tilanteenhan olemme jo nähneet, eli ei tässä mitään radikaalia olisi.

Tositapahtumiin pohjaudutaan toki.

Ko. kokouksessahan mistään asiasta ei itse asiassa päätetty, vaan polttouunit olivat olleet jo käytössä. Itse asiassa kokouksessa briefattiin vain valikoidut henkilöt asioista tietoisiksi.

Mitään pöytäkirjoja tällaisista kokouksista ei tietenkään jätetä. Nytkin ohjeistukseen kuului nimenomaan kaikkien dokumenttien hävittäminen. Yksi pöytäkirjoista kuitenkin säilyi vastoin ohjeita.

Historiassa on enemmän sääntö kuin poikkeus ettei mistään todella tärkeistä ja arkaluontoisista päätöksistä tai sopimuksista tehdä eikä jätetä kirjallisia dokumentteja. Tiedot tihkuvat sitten historiantutkijoiden haaviin satunnaisista lähteistä ja tietojen kokoaminen on usein palapeliä.

Esimerkiksi Suomen valinnasta -- kun Ryti, Tanner, Mannerheim ja Kivimäki päättivät valita Saksan ja sen lupauksen revanssihyökkäyksestä, eivätkä ottaneet vastaan apua lännestä, hyväksyen N-liiton rauhanehdot toivossa saada menetykset korkojen kanssa takaisin kun Saksa hyökkää itään -- tästä ei ole olemassa mitään dokumenttia. Samoin Mannerheim hävitti kaikki omat dokumenttinsa yhteydenpidostaan Saksaan välirauhan aikana. Voimme vain arvailla miten monella tuolilla hän kameleonttimaisesti istui. Myöskään jatkosodan aloittaneesta yhteishyökkäyksestä saksalaisten kanssa ei ole olemassa mitään siihen viittaavaa suunnitelmaa, sopimusta tai muuta kirjallista dokumenttia.

Toimijat säännönmukaisesti suojelevat itsensä tuollaisten ratkaisujen yhteydessä.

Vandaali kirjoitti:

Pöytäkirja lienee väärennetty? Kuka todistaa, ettei ole? Miksi se olisi säilytty, jos olisi?

Bilderberg-pravda Hesari kun ei anna keskustella aiheesta foorumillaan. Muiden asioiden kera asiassa lienee jotain hämärää...

Lue lisää

Ehkä se johtuu siitä, että typerä uusnatsien valehtelupropaganda ei liity mitenkään historiaan. Sinun horinoistasi taas ei ole muuhun kuin diagnosointiin ja maallikkokin pystyy totemaan sinut mielisairaaksi.

Sitä ei sitä paitsi säilytetty, vaan se säilyi. Siinä on ero. Virallinen ohje oli hävittää kaikki asiakirjat ja lähettää kokouksen pikakirjoittaja vähemmän miellyttäviin olosuhteisiin.

jätetä kirjoitti:

Ko. kokouksessahan mistään asiasta ei itse asiassa päätetty, vaan polttouunit olivat olleet jo käytössä. Itse asiassa kokouksessa briefattiin vain valikoidut henkilöt asioista tietoisiksi.

Mitään pöytäkirjoja tällaisista kokouksista ei tietenkään jätetä. Nytkin ohjeistukseen kuului nimenomaan kaikkien dokumenttien hävittäminen. Yksi pöytäkirjoista kuitenkin säilyi vastoin ohjeita.

Historiassa on enemmän sääntö kuin poikkeus ettei mistään todella tärkeistä ja arkaluontoisista päätöksistä tai sopimuksista tehdä eikä jätetä kirjallisia dokumentteja. Tiedot tihkuvat sitten historiantutkijoiden haaviin satunnaisista lähteistä ja tietojen kokoaminen on usein palapeliä.

Esimerkiksi Suomen valinnasta -- kun Ryti, Tanner, Mannerheim ja Kivimäki päättivät valita Saksan ja sen lupauksen revanssihyökkäyksestä, eivätkä ottaneet vastaan apua lännestä, hyväksyen N-liiton rauhanehdot toivossa saada menetykset korkojen kanssa takaisin kun Saksa hyökkää itään -- tästä ei ole olemassa mitään dokumenttia. Samoin Mannerheim hävitti kaikki omat dokumenttinsa yhteydenpidostaan Saksaan välirauhan aikana. Voimme vain arvailla miten monella tuolilla hän kameleonttimaisesti istui. Myöskään jatkosodan aloittaneesta yhteishyökkäyksestä saksalaisten kanssa ei ole olemassa mitään siihen viittaavaa suunnitelmaa, sopimusta tai muuta kirjallista dokumenttia.

Toimijat säännönmukaisesti suojelevat itsensä tuollaisten ratkaisujen yhteydessä.

Lue lisää

Myöskään jatkosodan aloittaneesta yhteishyökkäyksestä saksalaisten kanssa ei ole olemassa mitään siihen viittaavaa suunnitelmaa, sopimusta tai muuta kirjallista dokumenttia.
---
Ihanko totta? Mistä sitten tiedät, että sellainen tapahtui.

jätetä kirjoitti:

Ko. kokouksessahan mistään asiasta ei itse asiassa päätetty, vaan polttouunit olivat olleet jo käytössä. Itse asiassa kokouksessa briefattiin vain valikoidut henkilöt asioista tietoisiksi.

Mitään pöytäkirjoja tällaisista kokouksista ei tietenkään jätetä. Nytkin ohjeistukseen kuului nimenomaan kaikkien dokumenttien hävittäminen. Yksi pöytäkirjoista kuitenkin säilyi vastoin ohjeita.

Historiassa on enemmän sääntö kuin poikkeus ettei mistään todella tärkeistä ja arkaluontoisista päätöksistä tai sopimuksista tehdä eikä jätetä kirjallisia dokumentteja. Tiedot tihkuvat sitten historiantutkijoiden haaviin satunnaisista lähteistä ja tietojen kokoaminen on usein palapeliä.

Esimerkiksi Suomen valinnasta -- kun Ryti, Tanner, Mannerheim ja Kivimäki päättivät valita Saksan ja sen lupauksen revanssihyökkäyksestä, eivätkä ottaneet vastaan apua lännestä, hyväksyen N-liiton rauhanehdot toivossa saada menetykset korkojen kanssa takaisin kun Saksa hyökkää itään -- tästä ei ole olemassa mitään dokumenttia. Samoin Mannerheim hävitti kaikki omat dokumenttinsa yhteydenpidostaan Saksaan välirauhan aikana. Voimme vain arvailla miten monella tuolilla hän kameleonttimaisesti istui. Myöskään jatkosodan aloittaneesta yhteishyökkäyksestä saksalaisten kanssa ei ole olemassa mitään siihen viittaavaa suunnitelmaa, sopimusta tai muuta kirjallista dokumenttia.

Toimijat säännönmukaisesti suojelevat itsensä tuollaisten ratkaisujen yhteydessä.

Lue lisää

Hitler siis päätti tuhoamisesta, milloin? Himmler tiesi, mitä muut natsijohtajat tiesivät?

Onko tietoa kirjoitti:

Hitler siis päätti tuhoamisesta, milloin? Himmler tiesi, mitä muut natsijohtajat tiesivät?

Tällaiset kysymykset ovat hieman väärin asetettuja. Kun tarkastellaan hyvin tiukasti omaan yhtenäiskulttuuriinsa sulkeutuneita, totalistarismin hengen ja militarististen väkivaltaisten asenteiden läpitunkemia hallintakoneistoja, niissä yksilöiden valinnoilla tai harkinnalla ei ole samanlaista roolia kuin kysymykseen vastaaminen edellyttäisi. Natsi-Saksan johtohenkilöiden kohdalla tämä tuli varsin traagisella tavalla ilmi, kun he esittivät puolustuspuhenvuorojaan Nürnbergissä. Kukaan ei ollut tehnyt itse yhtään päätöstä mistään eikä kokenut olevansa vastuussa mistään. Kaikki olivat toimineet vain "koneiston rattaina". Jokaisen käyttäytymistä oli määrännyt se käsitys, että elleivät he olisi menetelleet kuten menettelivät joku toinen olisi kuitenkin ottanut heidän paikkansa ja tehnyt mitä vaadittiin.

Tätä lopullista "vaatijaa" vain ei ollut olemassakaan. Tai oli, siis koko järjestelmä kulminoitui Johtajaan, Führeriin, mutta nämä järjestelmät ovat luonteeltaan sellaisia että tuollainen kaiken vallan kiteytymä elää kuvitelmissa, se on ikään kuin järjestelmään sisään istutettu pakollinen kuvio, eikä mitään täsmällistä määrittelyä mistään kipeästä asiasta, täsmällistä määräystä, täsmällisistä käskyä tarvita, vaan päätökset syntyvät ikään kuin tyhjiössä. Niin tapahtui myös Wannseen kokouksessa, ja elokuvassa esitettiin varsin hyvin sekä se miten asioista puhutaan erilaisia kiertoilmaisuja käyttäen että myös se miten kaikki lopulta omaksuivat näkemyksen jonka mukaan asiat oli jo korkeimmalla mahdollisella tasolla harkittu ja päätetty

syntyvät kirjoitti:

Tällaiset kysymykset ovat hieman väärin asetettuja. Kun tarkastellaan hyvin tiukasti omaan yhtenäiskulttuuriinsa sulkeutuneita, totalistarismin hengen ja militarististen väkivaltaisten asenteiden läpitunkemia hallintakoneistoja, niissä yksilöiden valinnoilla tai harkinnalla ei ole samanlaista roolia kuin kysymykseen vastaaminen edellyttäisi. Natsi-Saksan johtohenkilöiden kohdalla tämä tuli varsin traagisella tavalla ilmi, kun he esittivät puolustuspuhenvuorojaan Nürnbergissä. Kukaan ei ollut tehnyt itse yhtään päätöstä mistään eikä kokenut olevansa vastuussa mistään. Kaikki olivat toimineet vain "koneiston rattaina". Jokaisen käyttäytymistä oli määrännyt se käsitys, että elleivät he olisi menetelleet kuten menettelivät joku toinen olisi kuitenkin ottanut heidän paikkansa ja tehnyt mitä vaadittiin.

Tätä lopullista "vaatijaa" vain ei ollut olemassakaan. Tai oli, siis koko järjestelmä kulminoitui Johtajaan, Führeriin, mutta nämä järjestelmät ovat luonteeltaan sellaisia että tuollainen kaiken vallan kiteytymä elää kuvitelmissa, se on ikään kuin järjestelmään sisään istutettu pakollinen kuvio, eikä mitään täsmällistä määrittelyä mistään kipeästä asiasta, täsmällistä määräystä, täsmällisistä käskyä tarvita, vaan päätökset syntyvät ikään kuin tyhjiössä. Niin tapahtui myös Wannseen kokouksessa, ja elokuvassa esitettiin varsin hyvin sekä se miten asioista puhutaan erilaisia kiertoilmaisuja käyttäen että myös se miten kaikki lopulta omaksuivat näkemyksen jonka mukaan asiat oli jo korkeimmalla mahdollisella tasolla harkittu ja päätetty

Lue lisää

Kun Hitler tuli valtaan 1933 niin tarkoituksena oli riistää juutalaisilta heidän kansalaisoikeudet ja omaisuus. Näin tehtiin eikä edes sodan 1939 alkaessa oltu tehty päätöstä juutalaisten tuhoamisesta. Oli suunnitelmia juutalaisten karkoittamista Madagaskarille ja muita yhtä toteuttamiskelvottomia ideoita.

Ei miljoonien ihmisten tuhoaminen tapahdu "sattumalta", kyllä jotkut ovat tehneet siitä tietoisen päätöksen.

Päätös on tehty viimeistään keväällä 1941 sillä kesällä 1941 alkaneessa operaatio Barbarossassa juutalaisia tuhottiin jo suunnitelmallisesti. Jokaisen armeijaryhmän takana oli ns. einsatzgruppenit, erikoisjoukot joiden päätehtävä oli ampua jokainen kiinni saatu juutalainen. Ampuivat satoja tuhansia, tosin valitettiin että menetelmä oli tehoton ja aiheutti erikoismiehillekin henkisiä ongelmia.

Hitler on kieltämättä nayttänyt vihreää valoa mutta tuskin on kiinnostunut yksityiskohdista. Se ketkä päätöksen tekoon osallistuivat on käsittääkseni arvoitus, Himmler ainakin, muiden johtavien natsien osuus osuus on epäselvä.

Tuo Wanseen kokous on kakkosketjun kokous, ainoastaa Heyndrick oli vallan keskiössä, Himmlerin kakkosmies, muut statisteja. Suuret linjat oli vedetty jo muualla aikoja sitten.

syntyvät kirjoitti:

Tällaiset kysymykset ovat hieman väärin asetettuja. Kun tarkastellaan hyvin tiukasti omaan yhtenäiskulttuuriinsa sulkeutuneita, totalistarismin hengen ja militarististen väkivaltaisten asenteiden läpitunkemia hallintakoneistoja, niissä yksilöiden valinnoilla tai harkinnalla ei ole samanlaista roolia kuin kysymykseen vastaaminen edellyttäisi. Natsi-Saksan johtohenkilöiden kohdalla tämä tuli varsin traagisella tavalla ilmi, kun he esittivät puolustuspuhenvuorojaan Nürnbergissä. Kukaan ei ollut tehnyt itse yhtään päätöstä mistään eikä kokenut olevansa vastuussa mistään. Kaikki olivat toimineet vain "koneiston rattaina". Jokaisen käyttäytymistä oli määrännyt se käsitys, että elleivät he olisi menetelleet kuten menettelivät joku toinen olisi kuitenkin ottanut heidän paikkansa ja tehnyt mitä vaadittiin.

Tätä lopullista "vaatijaa" vain ei ollut olemassakaan. Tai oli, siis koko järjestelmä kulminoitui Johtajaan, Führeriin, mutta nämä järjestelmät ovat luonteeltaan sellaisia että tuollainen kaiken vallan kiteytymä elää kuvitelmissa, se on ikään kuin järjestelmään sisään istutettu pakollinen kuvio, eikä mitään täsmällistä määrittelyä mistään kipeästä asiasta, täsmällistä määräystä, täsmällisistä käskyä tarvita, vaan päätökset syntyvät ikään kuin tyhjiössä. Niin tapahtui myös Wannseen kokouksessa, ja elokuvassa esitettiin varsin hyvin sekä se miten asioista puhutaan erilaisia kiertoilmaisuja käyttäen että myös se miten kaikki lopulta omaksuivat näkemyksen jonka mukaan asiat oli jo korkeimmalla mahdollisella tasolla harkittu ja päätetty

Lue lisää

Auf der fast dreistündigen DVD WOLLTE ADOLF HITLER DEN KRIEG? – Kriegsursachen 1939/41 (168 Minuten, Euro 14,95, Best.Nr. 4755) sprechen drei renommierte Autoren unzensiert, hochqualifiziert und ohne Angst vor irgendwelchen Korrektheiten des Zeitgeistes über die Kriegsschuldfrage. Das Werk enthält Vorträge von Generalmajor a.D. Gerd Schultze-Rhonhof, Dr. Stefan Scheil und Dr. Walter Post in Fernsehqualität.

Schultze-Rhonhof erklärt in seinem Vortrag „Der lange Weg zum Zweiten Weltkrieg – Die Krise mit Polen“ die Ursachen des Ausbruchs des Zweiten Weltkrieges 1939 auf höchst objektive Weise. Der Ex-General bekennt, er habe einst auch an eine deutsche Alleinschuld geglaubt. Doch nachdem er Jahre lang Unmengen von Akten und entsprechende Quellen dazu studiert habe, sei es ihm wie Schuppen von den Augen gefallen, dass hier Geschichtsfälscher am Werke gewesen seien, welche die Propaganda der Sieger kritiklos übernommen hätten. Ausgeblendet würden vor allem die schweren Verbrechen an der deutschen Minderheit in Polen sowie die zahlreichen Kompromissvorschläge der deutschen Seite bezüglich der (rein deutschen) Stadt Danzig und exterritorialen Verkehrsverbindungen nach Ostpreußen durch den „polnischen Korridor“.

Dr. Stefan Scheil widmet sich in seinem Vortrag „Am Ende war Barbarossa – Der Krieg der nicht zu stoppen war“ dem Kampf gegen die Sowjetunion. Scheil geht er der Frage nach, ob es sich bei dem am 22. Juni 1941 begonnenen „Unternehmen Barbarossa“ wirklich um einen unprovozierten „Überfall“ auf die Sowjetunion oder um einen deutschen Präventivschlag gehandelt hat und kommt zu der Erkenntnis, dass die Rote Armee im Sommer 1941 selbst bereit stand, einen Angriff auf den deutschen Machtbereich zu starten. Man habe von Seiten der Sowjetunion sogar bereits deutschsprachige Zeitungen für die zu erwartenden Gefangenen geplant. Scheil beleuchtet außerdem die zynische Machtpolitik der USA und die Ignoranz der westlichen Diplomatie gegenüber Deutschland.

Abschließend referiert der Historiker Dr. Walter Post überaus kenntnisreich die Ereignisse im Fernen Osten. Sein Vortrag „Die Hintertür zum Krieg – Der Ferne Osten und der Amerikanische Kriegseintritt 1941“ bedeutet für die Diskussion um den Ausbruch des Zweiten Weltkriegs eine erhebliche Horizonterweiterung. Post entlarvt besonders die üble Kriegstreiberrolle des US-Präsidenten Roosevelt, der über den Umweg eines Krieges mit Japan im Pazifik in den europäischen Konflikt mit Deutschland eintreten wollte. Da von Hitler keine Kriegserklärung zu erwarten gewesen sei und die isolationistisch gesinnte US-amerikanische Öffentlichkeit einen Krieg mit Deutschland auf jeden Fall abgelehnt hätte, sei ihm nur die „Hintertür“ über den Dreimächtepakt mit Japan und Italien geblieben, um einen Kriegseintritt der USA gegen Deutschland zu erreichen. Der japanische Angriff auf Pearl Harbor sei daher von der US-Regierung provoziert worden.

Die drei Vorträge zu den Kriegsursachen 1939/41 ersetzen das Lesen ganzer Bibliotheken und fügen sich zu einem stimmigen Ganzen von erheblicher Überzeugungskraft. Die DVD kann jedem zeitgeschichtlich Interessierten ohne Einschränkung empfohlen werden.

syntyvät kirjoitti:

Tällaiset kysymykset ovat hieman väärin asetettuja. Kun tarkastellaan hyvin tiukasti omaan yhtenäiskulttuuriinsa sulkeutuneita, totalistarismin hengen ja militarististen väkivaltaisten asenteiden läpitunkemia hallintakoneistoja, niissä yksilöiden valinnoilla tai harkinnalla ei ole samanlaista roolia kuin kysymykseen vastaaminen edellyttäisi. Natsi-Saksan johtohenkilöiden kohdalla tämä tuli varsin traagisella tavalla ilmi, kun he esittivät puolustuspuhenvuorojaan Nürnbergissä. Kukaan ei ollut tehnyt itse yhtään päätöstä mistään eikä kokenut olevansa vastuussa mistään. Kaikki olivat toimineet vain "koneiston rattaina". Jokaisen käyttäytymistä oli määrännyt se käsitys, että elleivät he olisi menetelleet kuten menettelivät joku toinen olisi kuitenkin ottanut heidän paikkansa ja tehnyt mitä vaadittiin.

Tätä lopullista "vaatijaa" vain ei ollut olemassakaan. Tai oli, siis koko järjestelmä kulminoitui Johtajaan, Führeriin, mutta nämä järjestelmät ovat luonteeltaan sellaisia että tuollainen kaiken vallan kiteytymä elää kuvitelmissa, se on ikään kuin järjestelmään sisään istutettu pakollinen kuvio, eikä mitään täsmällistä määrittelyä mistään kipeästä asiasta, täsmällistä määräystä, täsmällisistä käskyä tarvita, vaan päätökset syntyvät ikään kuin tyhjiössä. Niin tapahtui myös Wannseen kokouksessa, ja elokuvassa esitettiin varsin hyvin sekä se miten asioista puhutaan erilaisia kiertoilmaisuja käyttäen että myös se miten kaikki lopulta omaksuivat näkemyksen jonka mukaan asiat oli jo korkeimmalla mahdollisella tasolla harkittu ja päätetty

Lue lisää

Historiantulkinnoissa on otettava huomioon totalitarismin ominaislaatu, muuten sorrutaan anakronistiseen virheeseen. Totalistarististen järjestelmien sisältä ei löydy samanlaista vallan ja vastuun erottumista ja henkilöitymistä kuin oman yhteiskuntamme päätöksenteosta. Totalitarismi on regressiivinen sosiaalinen taantumailmiö, jossa yksilöllisyys yleensäkin katoaa. Hassua kyllä, esimerkiksi Hitler Mein Kampfissa luonnehtii hyvin osuvasti -- ja avoimen halveksuvasti -- massojen massareaktioita kuten niiden suurta suggestioherkkyyttä, mutta kuvittelee samaan hengenvetoon että joku Johtaja samassa taantuneessa järjestelmässä voisi edustaa lujaa yksilöllistä tahtoa ja valtaa. Tällainen kuvitelma on harhaa, eikä Johtajan valta ole sen selkeämpää tai yksilöidympää kuin kenen tahansa massaihmisen kokemus "omien mielipiteidensä" yksilöllisyydestä.

Kriisejä kohdatessaan yhteisöt, olivatpa ne sitten primitiivisiä laumoja, heimoja, kansoja, yhteiskuntia tai valtioita, reagoivat taantumalla varhaisempiin kehitysvaiheisiin, joissa johtajavaltaisuus on suurta ja yhteisön sisäinen kiinteys lujaa. Jokainen valtio kokee tällaisen taantuman esim. sodan sytyttyä. Totalitarismi on siis joltain kannalta katsoen luonnollinen yhteisöreaktio uhkatilanteessa. Vaikka valtasuhteet korostuvat ja kaikki oganisaatiot muuttuvat käskyvaltaiseen suuntaan, tämä ei suinkaan ole sama asia kuin yksilöllinen vastuunotto. Päin vastoin, totalistarismin oloissa päätökset todella syntyvät sitä "kollektiivisemmin" mitä kovemmaksi yhdensuuntaisuuden paine kasvaa. Tällaisissa oloissa syntyneitä ratkaisuja ei pidä irrottaa kontekstistaan ja arvioida niitä samoilla mitoilla kuin "demokrattisissa" oloissa yksilön harkintoja, päätöksiä, valtaa ja vastuuta arvioidaan.

alkeita kirjoitti:

Historiantulkinnoissa on otettava huomioon totalitarismin ominaislaatu, muuten sorrutaan anakronistiseen virheeseen. Totalistarististen järjestelmien sisältä ei löydy samanlaista vallan ja vastuun erottumista ja henkilöitymistä kuin oman yhteiskuntamme päätöksenteosta. Totalitarismi on regressiivinen sosiaalinen taantumailmiö, jossa yksilöllisyys yleensäkin katoaa. Hassua kyllä, esimerkiksi Hitler Mein Kampfissa luonnehtii hyvin osuvasti -- ja avoimen halveksuvasti -- massojen massareaktioita kuten niiden suurta suggestioherkkyyttä, mutta kuvittelee samaan hengenvetoon että joku Johtaja samassa taantuneessa järjestelmässä voisi edustaa lujaa yksilöllistä tahtoa ja valtaa. Tällainen kuvitelma on harhaa, eikä Johtajan valta ole sen selkeämpää tai yksilöidympää kuin kenen tahansa massaihmisen kokemus "omien mielipiteidensä" yksilöllisyydestä.

Kriisejä kohdatessaan yhteisöt, olivatpa ne sitten primitiivisiä laumoja, heimoja, kansoja, yhteiskuntia tai valtioita, reagoivat taantumalla varhaisempiin kehitysvaiheisiin, joissa johtajavaltaisuus on suurta ja yhteisön sisäinen kiinteys lujaa. Jokainen valtio kokee tällaisen taantuman esim. sodan sytyttyä. Totalitarismi on siis joltain kannalta katsoen luonnollinen yhteisöreaktio uhkatilanteessa. Vaikka valtasuhteet korostuvat ja kaikki oganisaatiot muuttuvat käskyvaltaiseen suuntaan, tämä ei suinkaan ole sama asia kuin yksilöllinen vastuunotto. Päin vastoin, totalistarismin oloissa päätökset todella syntyvät sitä "kollektiivisemmin" mitä kovemmaksi yhdensuuntaisuuden paine kasvaa. Tällaisissa oloissa syntyneitä ratkaisuja ei pidä irrottaa kontekstistaan ja arvioida niitä samoilla mitoilla kuin "demokrattisissa" oloissa yksilön harkintoja, päätöksiä, valtaa ja vastuuta arvioidaan.

Lue lisää

Demokraattisesta mutta Neukkulan vaikutusvallassa olevasta itsenäisestä valtiosta EU:n kansojen liiton jäseneksi.
Tässähän asiat ovat taas tapahtuneet ennalta nähtävästi kuten Aadolfin Saksassakin "Jos en olisi tehnyt niin, joku toinen olisi".
Erona ehkä että silloin kuitenkin toimittiin jotenkin kansalliselta pohjalta, kerättiin omaan pesään, nyt kannetaan ulos tuhkatkin.

alkeita kirjoitti:

Historiantulkinnoissa on otettava huomioon totalitarismin ominaislaatu, muuten sorrutaan anakronistiseen virheeseen. Totalistarististen järjestelmien sisältä ei löydy samanlaista vallan ja vastuun erottumista ja henkilöitymistä kuin oman yhteiskuntamme päätöksenteosta. Totalitarismi on regressiivinen sosiaalinen taantumailmiö, jossa yksilöllisyys yleensäkin katoaa. Hassua kyllä, esimerkiksi Hitler Mein Kampfissa luonnehtii hyvin osuvasti -- ja avoimen halveksuvasti -- massojen massareaktioita kuten niiden suurta suggestioherkkyyttä, mutta kuvittelee samaan hengenvetoon että joku Johtaja samassa taantuneessa järjestelmässä voisi edustaa lujaa yksilöllistä tahtoa ja valtaa. Tällainen kuvitelma on harhaa, eikä Johtajan valta ole sen selkeämpää tai yksilöidympää kuin kenen tahansa massaihmisen kokemus "omien mielipiteidensä" yksilöllisyydestä.

Kriisejä kohdatessaan yhteisöt, olivatpa ne sitten primitiivisiä laumoja, heimoja, kansoja, yhteiskuntia tai valtioita, reagoivat taantumalla varhaisempiin kehitysvaiheisiin, joissa johtajavaltaisuus on suurta ja yhteisön sisäinen kiinteys lujaa. Jokainen valtio kokee tällaisen taantuman esim. sodan sytyttyä. Totalitarismi on siis joltain kannalta katsoen luonnollinen yhteisöreaktio uhkatilanteessa. Vaikka valtasuhteet korostuvat ja kaikki oganisaatiot muuttuvat käskyvaltaiseen suuntaan, tämä ei suinkaan ole sama asia kuin yksilöllinen vastuunotto. Päin vastoin, totalistarismin oloissa päätökset todella syntyvät sitä "kollektiivisemmin" mitä kovemmaksi yhdensuuntaisuuden paine kasvaa. Tällaisissa oloissa syntyneitä ratkaisuja ei pidä irrottaa kontekstistaan ja arvioida niitä samoilla mitoilla kuin "demokrattisissa" oloissa yksilön harkintoja, päätöksiä, valtaa ja vastuuta arvioidaan.

Lue lisää

Hitleristä en niinkään tiedä mutta Stalin valvoi tarkkaan mitä maassaan tapahtui. Hän teki kaikki tärkeät päätökset, kuunteli ehkä muitakin mutta lopullinen päätösvalta oli hänellä. Eikä muilla ollut siihen mitään sanomista.

Stalin ja hänen politbyroonsa oli vastuussa niistä rikoksista joita hänen aikanaan tehtiin. Hitlerin hallintokoneisto tuntuu paljon monimutkaisemmalta ja sekavammalta mutta lopullisen päätöksen teki Hitler. Hiljainen hyväksyntäkin on vallankäyttö.

tarvinnut....

Vandaali kirjoitti:

Pöytäkirja lienee väärennetty? Kuka todistaa, ettei ole? Miksi se olisi säilytty, jos olisi?

Bilderberg-pravda Hesari kun ei anna keskustella aiheesta foorumillaan. Muiden asioiden kera asiassa lienee jotain hämärää...

Lue lisää

lienee aito... Miksi olisi väärennetty? Silloinhän saksa voitti sodan? Myöhemmin taisi olla raskauttavempiakin asiakirjoja ko. asian tiimoilta... On AINA, KAIKISSA asioissa vaikeaa todistaa(löytää todistajaa), ETTEI jokin asia ole.

" Miksi se olisi säilytty, jos olisi? " No miksi säilytettiin "kaasutettavien nimilistat"? Todistus murhasta on aina pahempi kuin sen sunnitteleminen.

Viisas hallitsija delegoi likaiset hommat ja päätökset alaisilleen. Näinollen tuskin Hitler välitti miten juutalais "ongelma" ratkaistaan, kunhan se ratkaistaan ja antoi alamaisilleen vapaat kädet.

Aika surkeaa valehtelua. Mitkä ihmeen kasaarijuutalaiset?

Ei olekaan kuuteen, mutta 5,1 miljoonaa jäljettömiin kadonnutta on tarkin luku joka on saatu tutkittua.

Missä nämä ihmiset ovat? Suurimmalla osalla jälki päättyy Auschwitziin ja Treblinkaan.

Lukkijurpo kirjoitti:

Aika surkeaa valehtelua. Mitkä ihmeen kasaarijuutalaiset?

Ei olekaan kuuteen, mutta 5,1 miljoonaa jäljettömiin kadonnutta on tarkin luku joka on saatu tutkittua.

Missä nämä ihmiset ovat? Suurimmalla osalla jälki päättyy Auschwitziin ja Treblinkaan.

Lue lisää

http://www.kansallissosialismi.com/seuraava.php

ja

http://www.khazaria.com/

ja

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000017883927

tiedät! kirjoitti:

http://www.kansallissosialismi.com/seuraava.php

ja

http://www.khazaria.com/

ja

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000017883927

Lue lisää

Uusnatsien valhepropagandaa.

EI KELPAA!

Lukkijurpo kirjoitti:

Uusnatsien valhepropagandaa.

EI KELPAA!

KEITÄ JUUTALAISET OVAT?

Seuraava teksti on Robert Wiltonin vuonna 1920 ensimmäistä kertaa ilmestyneestä "Romanovien viimeiset päivät -kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin" -kirjan suomentajan, Tabernaculum Dei Ry.:n Jakim Boorin kirjoittamasta esipuheesta otettuja lainauksia. Esipuhe ei esiinny tässä kokonaisuudessaan, mutta asioita ei silti ole irrotettu yhteyksistään.

Venäjällä asui vallankumouksen aikoihin noin seitsemän miljoonaa juutalaista. Mistä he olivat tulleet Venäjälle? Heti toisen maailmansodan jälkeen juutalaiset perustivat Palestiinaan oman valtionsa Israelin. Tämän oli mahdollistanut YK:n vuoden 1947 päätös jakaa Palestiina juutalaisten ja arabien kesken. Israelin luomista juutalaiset perustelivat "paluulla kotimaahansa". Moni - varsinkin kristitty - uskoi tämän ja siitä tulikin vuosikymmeniksi eräänlainen oppi:

Natsien vainot kärsinyt kansa pääsi vihdoinkin palaamaan kotimaahansa. Palestiinassa vuosisatoja asunut seemiläinen kansa - palestiinalaiset - joutui luopumaan kotimaastaan tämän toisen kansan hyväksi. Tähän YK:n päätökseen olivat vaikuttaneet eniten USA:n ja Euroopan kristityt, jotka mielsivät juutalaiset muinaisten heprealaisten jälkeläisiksi ja siten tavallaan oikeutetuiksi muuttamaan Palestiinaan. Ja tätä käsitystä juutalaiset itse voimakkaasti tukivat.

Onko Palestiina nykyajan juutalaisten esi-isien kotimaa? Olivatko Venäjän juutalaiset roomalaisten Palestiinasta karkoittamien juutalaisten jälkeläisiä?

Nykyinen historiantutkimus vastaa tähän kysymykseen selvästi: Venäjän juutalaiset ja suurin osa koko maailman juutalaisista eivät polveudu Palestiinan juutalaisista vaan mahtavasta kasaarikansasta, joka käännytettiin juutalaisuuteen noin vuonnna 740 jkr. Ilman kasaarikansan kääntymistä juutalaisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juutalaisuutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vähäinen. Tätä tosiasiaa juutalaisten historiasta eivät historian oppikirjat eivätkä tietosanakirjat juuri mainitse, paitsi juutalaisten omat teokset ja jotkut poikkeukset. Miksi? Jos tämä tieto olisi julkistettu ennen YK:n yleiskokousta vuoden 1947 lopulla, ei Palestiinaa olisi varmastikaan jaettu eikä Israelin valtiota olisi syntynyt. Mainittakoon että YK:n päättämää Palestiinan jakoa ei olisi myöskään syntynyt ilman massiivista lahjonta ja painostuskampanjaaa. Vielä viikkoa ennen ratkaisevaa äänestystä Palestiinan jaolle ei löytynyt tarpeeksi puolustavia ääniä. Mutta viikon sisällä seuraavat valtiot alistuivat muuttamaan kantansa jaon vastustajista jaon puolustajiksi: Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi-Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Haiti. Näin saatiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kolmasosaa YK:n edustajista (New York Times 26.-30.11.1947).

KASAARIT

Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä harvoja suomenkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vihjaista kasaareihin Venäjän juutalaisten esi-isinä: "kasaarit, turkk. kansa, jonka luomaan suurvaltaan keskiajan alkupuolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. Kasaarien valta oli mahtavimmillaan 700-luvulta alkaen. Eräiden käsitysten mukaan suuri osa ns. itäjuutalaisista polveutuu kasaareista."

Kasaarien yllättävää häviämistä historian lehdiltä kuvaa Benjamin Freedman (itsekin kasaarien jälkeläinen) kirjassaan "The Truth about Khazars" (New York, 1954) seuraavasti:

"Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suurelle joukolle korkeita USA:n upseereita, jotka pääosin kuuluivat sotilastiedustelun G 2 osastoon, räjähdysherkästä geopoliittisesta tilanteesta Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli potentiaalinen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (amerikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heille täydellisesti kasaarien sekä kasaarien kuningaskunnan alkuperän. Tiesin silloin kuten nytkin, että ilman selvää ja laajaa tietoa tästä aiheesta ei ole mahdollista ymmärtää tai arvioida oikein mitä on tapahtunut maailmassa vuoden 1917 jälkeen eli Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeen. Se on "avain" tähän ongelmaan.

Puheeni johtopäätökseen reagoi eräs hyvin valpas everstiluutnantti, joka kertoi olevansa yhden USA:n suurimman ja tieteellisesti arvostetuimman korkeakoulun historian osaston rehtori. Hän oli opettanut historiaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin sotilastehtäviin. Hämmästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko historianopettajan uransa aikana kuullut sanaa 'kasaari', ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.

Tämä antaa jonkinlaisen kuvan - rakas tohtori Goldstein (jolle kirja oli omistettu, suom. huom.) - siitä, kuinka onnistuneesti tämä mysteerinen salainen valta oli onnistunut juonessaan pyyhkiä pois kasaarien ja kasaari-kuningaskunnan alkuperä ja historia, jotta maailmalta ja etenkin kristityiltä salattaisiin niin sanottujen 'Itä-Euroopan juutalaisten´ todellinen alkuperä ja historia."

Benjamin Freedman syyttää siis kirjassaan heimoveljiään kasaarialkuperänsä tahallisesta salaamisesta, jotta nämä saisivat kristityt uskomaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Palestiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aasiassa. Benjamin Freedman kääntyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tiedottamiseen juutalaisten kasaarialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että kasaarit käyttivät itsestään nimitystä "juutalainen", vaan nimitti heitä "niin sanotuiksi juutalaisiksi" ("self-styled jews"). Freedman piti Israelin perustamista kaikkien aikojen pahimpana kansainvälisenä rikoksena.

Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli sukua hunneille. Kasaarit olivat kovasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seurauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit länteen. Kasaarit valtasivat ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina suuren alueen Mustanmeren ja Kaspian meren pohjoispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suurvallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Valtakunta oli mahtavimmillaan 700- ja 800-luvuilla, jolloin se oli kiistatta Euroopan mahtavin valtio. Noin 1000 jkr. venäläiset voittivat kasaarit, jolloin osa kasaariylimystöstä pakeni Eurooppaan, lähinnä Unkariin ja Espanjaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ihmistä.

Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryöstelyyn taipuvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juutalainen tietosanakirja myöntää myös ns. itäjuutalaisten (ashkenasim) polveutuvan kasaareista.

Juutalaisen historiantutkijan Arthur Koestlerin mukaan kasaarit olivat raakoja ja likaisia, eivätkä esim. puhdistautuneet ulostamisen ja virtsaamisen jälkeen, eivätkä koskaan vaihtaneet alusvaatteita, vaan antoivat niiden mädäntyä riekaleiksi. Kasaarien uskontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Noin vuonna 740 jkr. kasaarikuningas Bulan kyllästyi kansansa barbaareihin tapoihin ja kutsui maahan edustajia kolmesta sen ajan pääuskonnosta eli islamista, kristinuskosta ja talmudismista, jota viimeksi mainittua on myöhemmin alettu kutsua juutalaisuudeksi.

Vallanhimoinen kuningas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka harjoittajat saisivat Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen. Talmudismista tehtiin kasaarivaltakunnan virallinen uskonto. Babyloniasta kutsuttiin rabbiineja, jotka perustivat kouluja Talmud-opetusta varten. Koko kasaarikansa mukaan luettuna jäännökset kasaareihin sulautuneista kansoista käännytettiin nopeasti talmudismiin, ja fallos-kultti kiellettiin.

Kasaarivaltakunnan jälkeläiset muodostivat myöhemmin Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän yksitoistamiljoonaisen jiddishiä puhuvan juutalaisväestön, jonka uskonto pohjautui Talmudiin. Jiddish on kasaarien kieli, joka on ottanut kirjaimiston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Termi "juutalaissaksa" on väärä kuvaus jiddishistä, sillä vaikka jiddish sisältääkin lainasanoja saksasta, se ei ole germaaninen vaan turkkilainen kieli. Suuri osa kasaariväestöstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ns. ashkenasim-juutalaiset polveutuvat suoraan kasaareista, ja ns. sefardijuutalaiset osittain Espanjaan muuttaneista kasaareista ja osittain Espanjaan muuttaneista Palestiinan juutalaisista. Historiallinen tosiasia on, että kasaareista polveutuu nykyään yli 90% maailman juutalaisväestöstä. Lisäksi kasaarit ovat sulauttaneet sefardijuutalaiset itseensä, joten luontevaa on puhua kasaareista, kun puhutaan siitä kansasta, joka käyttää itsestään ilmaisua "juutalaiset". Tässä tekstissä käytän "kasaari" ja "juutalainen" -sanoja synonyymeinä.

Tsaarinvalta oli uhka Venäjän kasaareille, ja kasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet kasaareita hallitsemaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten kasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa. Kasaareilla oli rajoitetut alueet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kahnauksia, jotka johtuivat useinmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maatiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäilemättömällä koronkiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja -- juutalaisvainoja -- joissa kasaareja raa'asti surmattiin.

Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliittisessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmudin mukaan sallittua ja jopa hyvä teko. Monet tsaarit joutuivat murhayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat murhaamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881. Kasaarien johtama sosialistisen vallankumouspuolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välillä kuusi ministeriä. Tällainen poliittisen väkivallan käyttö oli tuntematonta venäläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myöhemmin vallankumouksessa sai hirvittävät mittasuhteet.

Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia. Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän kouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin. Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin. Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaarinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen. Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rotschildin pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarinvastaisia vallankumousryhmiä. Lopulta kasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100% kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla. Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.

Kasaarien johtamat bolshevikit murhasivat Venäjän vallankaappauksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina):

tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
28 piispaa ja arkkipiispaa
6 775 pappia
6 575 opettajaa
8 800 lääkäriä
54 850 upseeria
260 000 sotilasta
150 000 poliisia
48 000 santarmia
355 250 älymystön edustajaa
198 000 työläistä
915 000 talonpoikaa

Murhien syyksi riitti leima "luokkavihollinen" tai "vastavallankumouksellinen", mutta todellisuudessa venäläinen eliitti tuhottiin, jotta venäläiset eivät kykenisi tekemään vastavallankumousta kasaareita vastaan. Kasaarit olivat kuitenkin pieni vähemmistö Venäjällä ja riski paljastua poistettiin murhaamalla venäläinen sivistyneistö.

Kasaarien historian ja todellisen luonteen tunteminen on "avain" vuoden 1917 jälkeisen maailmanhistorian ymmärtämiselle, kuten Benjamin Freedman esittää. Tsaarin ja keisarillisen perheen murha oli vain jatkoa kasaarien perinteelle käyttää murhaa poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseen.

Liitteessä C olevat luettelot tsaariperheen murhan aikana bolshevikkipuolueeseen kuuluneista ja neuvostohallinnossa toimineista henkilöistä korostavat juutalaisten ratkaisevaa osuutta puolueessa ja hallinnossa. Wilton laati luettelot virallisten raporttien ja alkuperäisten asiakirjojen pohjalta. Ne ilmestyivät ensiksi Wiltonin kirjan ranskankielisessä painoksessa, joka ilmestyi Pariisissa vuonna 1921 Les Derniers Jours de Romanoffs -nimisenä.

"Olen tehnyt kaiken voitavani toimiakseni puolueettomana kronikoitsijana", Wilton kirjoitti Les Derniers Jours des Romanoffs -teoksen esipuheessa. "Jotta en altistuisi ennakkoluulo-syytteille, esitän luettelon (bolshevikkipuolueen) keskuskomitean, erikoiskomission (Tsekan eli salaisen poliisin) ja komissaarien neuvoston jäsenistä, jotka toimivat mainituissa elimissä keisariperheen murhan aikaan."

Keskuskomitean 62 jäsentä olivat viisi venäläistä, yksi ukrainalainen, kuusi latvialaista, kaksi saksalaista, yksi tsekki, kaksi armenialaista kolme georgialaista, yksi karaililainen (juutalainen lahko) ja 41 juutalaista. Moskovan erikoiskomission (Tsekan tai Vetshekan) muodosti 36 jäsentä, joita olivat yksi saksalainen, yksi puolalainen, yksi armenialainen, kaksi venäläistä, kahdeksan latvialaista ja 23 juutalaista. Kansankomissaarien neuvostoon (neuvostohallitukseen) kuului kaksi armenialaista, kolme venäläistä ja 17 juutalaista. Neuvostolehdistöstä saatujen tietojen mukaan bolshevikkivaltion 556 tärkeästävirkailijasta, yllä mainitut mukaan luettuina, vuosina 1918-1919 oli 17 venäläisiä, kaksi ukrainalaisia, 11 armenialaisia, 35 latvialaisia, 15 saksalaisia, yksi unkarilainen, kymmenen georgialaisia, kolme puolalaisia, kolme suomalaisia, yksi tsekki, yksi karaililainen ja 457 juutalaisia.

"Jos lukija hämmästyy havaitessaan juutalaisten käden jäljen joka puolella Venäjän keisariperheen murhajutussa, hänen tulee muistaa, miten pelottavan ylivoimaisia juutalaiset olivat lukumääräisesti neuvostohallinnossa", Wilton kirjoitti.

"Tehokas hallitusvalta", Wilton jatkoi (saman painoksen sivuilla 136-138), "on bolshevikkipuolueen keskuskomiteassa. Vuonna 1918", hän mainitsi, "siinä oli 12 jäsentä, joista yhdeksän oli juutalaista syntyperää ja kolme oli venäläistä sukua. Yhdeksän juutalaista olivat Bronstein (Trotski), Apfelbaum (Zinovjev), Lurie (Larine), Uritski, Volodarski, Rosenfeld (Kamenev), Smidovitsh, Sverdlov ja Nahamkes (Steklov). Kolme venäläistä olivat Uljanov (Lenin)*, Krylenko ja Lunatsharski."

*(Leninin suhteen kirjoittaja erehtyy. Leninin isä oli juutalainen Zederbaum, mutta Uljanov oli adoptoinut hänet. Leninin äiti oli juutalainen ja Lenin puhui sujuvasti jiddishiä, mikä oli yleisin kieli neuvostohallinnon sisäpiireissä. Suom. huom.).

"Muut Venäjän sosialistipuolueet ovat samanlaisia", Wilton jatkoi. "Niiden keskuskomiteat ovat seuraavanlaiset:

Menshevikit (sosiaalidemokraatit): 11 jäsentä, kaikki juutalaisia. Kansankommunistit: kuusi jäsentä, joista viisi juutalaisia ja yksi venäläinen. Sosiaalivallankumoukselliset (oikea siipi): 15 jäsentä, joista 13 juutalaisia ja kaksi venäläisiä (Kerenski, joka saattaa olla juutalaista syntyperää, ja Tshaikovski). Sosiaalivallankumoukselliset (vasen siipi): 12 jäsentä, joista kymmenen juutalaisia ja kaksi venäläisiä. Moskovan anarkistien komitea: viisi jäsentä, joista neljä juutalaisia ja yksi venäläinen. Puolan kommunistipuolue: 12 jäsentä, joista kaikki ovat juutalaisia, mukaan luettuna Sobelson (Radek), Krohenal (Zagonski) ja Schwartz (Goltz)."

"Nämä puolueet", huomautti Wilton, "jotka ovat näennäisesti bolshevikkien vastustajia, pelaavat enemmän tai vähemmän salaa bolshevikkien pussiin estämällä venäläisiä kokoamasta rivejään. Näiden puolueiden johdossa olevista 61 hengestä kuusi on venäläisiä, 55 juutalaisia. Olkoon vallankumoushallituksen nimi mikä tahansa, se on juutalainen."

Jotta voi ymmärtää kasaarien eli siis juutalaisten politiikkaa täytyy tuntea kasaarien uskonto. Kasaarien uskonto perustuu Talmudiin, joka on kokoelma rabbiinien tulkintoja Toorasta eli "vanhinten perinnäissäännöille", jota Jeesus vastusti ja josta Hän käytti nimitystä "fariseusten hapatus". Talmud on kammottava kirja, joka sisältää kirjoituksia, joita ei nykyään edes voisi Suomessa laillisesti julkaista. Talmudin keskeisiä teemoja ovat juutalaisten pyrkimys maailmanherruuteen. Talmudin mukaan juutalaiset ovat kansana Messias, jolle kuuluvat kaikki maailman rikkaudet. Juutalaisten tulee Talmudin mukaan alistaa kaikki muut kansat orjikseen. Juutalaisen tulee noudattaa Mooseksen lakia toisiin juutalaisiin nähden, mutta ei gojimeihin eli ei-juutalaisiin. Ei-juutalaiset eivät ole Talmudin mukaan ihmisiä.

Tässä muutamia otteita Talmudista:

"Juutalainen, joka tappaa kristityn, ei tee syntiä" (Sepher or Israel 177b).
"Kristittyjen tuhoaminen on välttämätön uhritoimitus" (Zohar II, 43a).
"Juutalaisten tulee aina pettää kristittyjä" (Zohar I, 160a).
"Juutalaiset ovat ihmisiä, mutta kristityt eivät ole" (Kerithut 6b s. 78).
"Myös parhaat ei-juutalaiset pitää tappaa" (Avoda Zora, s. 26b).
"Ei ole luvallista ryöstää veljeä, mutta on luvallista ryöstää ei-juutalainen" (Baba-Mezia, 61a).

Koska Talmud sisältää näin kauheita ohjeita, on sillä myös puolustus:

"Ei-juutalainen, joka vain vilkaiseekin Talmudiin on tuomittu kuolemaan" (Sanhedrin 59a)

ja

"Keskusteleminen ei-juutalaisen kanssa uskonnollisista asioistamme olisi samaa kuin tappaa kaikki juutalaiset, sillä jos ei-juutalaiset saisivat tietää, mitä me opetamme heistä, tappaisivat he meidät avoimella kadulla" (Libbre David 37).

Talmudin mukaan juutalaisten pitää vallata maailma ja tuhota kristityt, sillä he ovat muka itse kansana "Messias":

"Esittääkseni Messiaksen -- ilman metaforaa, juutalainen kansa" (Kethubth IIIa, viite 4).

Talmud on tämän päivän "juutalaisten" virallinen ideologia. Se on myös Israelin valtion virallinen ideologia. Israelin todellinen tarkoitus on koko maailman valloittaminen ja kristinuskon tuhoaminen Talmudin mukaisesti. Mutta juutalaiset ovat onnistuneet salaamaan tämän, ja moni luulee Israelia tavalliseksi valtioksi ja jopa "jumalan valtioksi". Jokainen ihminen, joka on omaksunut Talmudin opit, on kahdella jalalla kävelevä ilmielävä perkele ja Israelin valtio kirjaimellisesti perkeleen maanpäällinen valtakunta. "Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." (Matt. 4: 8-9). Juuri tätä perkelettä "juutalaiset" eli kasaarit kumartavat. Tästä perkeleestä lähtee himo vallata koko maailma ja alistaa kaikki kansat orjuuteen. Juutalaiseen uskontoon eli talmudismiin ei kuulu lainkaan kuolemanjälkeinen elämä. Juutalaisen onni on olla rikas ja mahtava maallisessa elämässään. Eli juutalaisuus ei ole varsinaisesti uskonto, vaan poliittinen maailmanvalloitukseen pyrkivä liike.

Myös Martti Luther oli perehtynyt Talmudiin ja kirjoittaa siitä kirjassaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Luterilainen kirkko on pelkurimaisesti hylännyt tämän Lutherin ansiokkaan teoksen. Luther sanoo mm.:

"Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tappaminen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan silloin, jos hän tappaa jonkun israelilaisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jollekin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta varastaminen ja ryöstäminen (kuten he koronkiskomisellaan tekevät) on muka jumalanpalvelusta."

"Sen vuoksi, missä näet oikean juutalaisen, sinä voit hyvällä omalla tunnolla tehdä ristinmerkin ja ilman muuta varmasti sanoa: tuossa menee ilmielävä perkele."

Kasaarien mieltymys ryöstelyyn ja kristittyjen pettämiseen saavutti huikeimmat voittonsa kansainvälisessä pankkitoiminnassa. Kasaarikeinottelija Mayer Amschel Rothschild onnistui 1700-luvun loppupuoliskolla luomaan koronkiskontaan perustuvan kansainvälisen pankkilaitoksen, joka on vääristänyt koko maapallon rahatalouden ja orjuuttanut käytännöllisesti katsoen kaikki kansat. Rothschildien lisäksi monet muutkin kasaarisuvut, etenkin Warburgit onnistuivat huijaamaan ja ryöstämään kokonaisia kansoja. USA:n keskuspankki The Federal Reserve, joka on kasaarien kansainvälisten pankkien omistuksessa, on maailmanhistorian tuottoisin huijaus, jolla kasaaripankit ovat saaneet haltuunsa tähtitieteelliset varat. Laki USA:n keskuspankista oli kasaaripankkiiri Paul Warburgin luomus, joka hyväksyttiin kongressissa piilotettuna suuren lakinipun joukkoon vuonna 1913 jouluaaton aattona, jolloin suuri osa edustajista oli jo lähtenyt viettämään joulua. Sen sijaan, että USA:n valtio olisi itse painanut rahansa, tämä tehtävä annettiin kasaarien pankeille ja USA:n valtiosta tuli velallinen. Tänään USA on velkaa tähtitieteellisen summan kasaaripankeille jotka eivät ole tehneet muuta kuin painaneet rahaa ja antaneet sitä lainaksi. Jokainen voi käsittää, kuinka satumaisen rikas on esim. Warburgien pankki, kun se pystyy antamaan suuria lainoja kymmenille valtioille. Kuitenkaan juutalaiset pankit eivät ole tuottaneet mitään hyötyä ihmiskunnalle: ne ovat vain lainanneet rahaa ja ottaneet korkoa ja koron korkoa. Tässä on ihmiskunnan talouden syöpäkasvain.

Mayer Amshcel Rothschild oli innokas Talmudin lukija, ja hänen ohjeensa kymmenelle lapselleen oli seuraava: gojimit (ei-juutalaiset) ovat vain eläinten ulostetta ja maailman rikkaudet kuuluvat juutalaisille (kreivi Cherep-Spiridovich: The Secret World Government). Tällaisella ideologialla toimivat kasaarien pankit tänäkin päivänä.

Kasaaripankkiirit ovat Talmud-ideologiansa mukaisesti käyttäneet varojaan kristittyjen tuhoamiseen. Monet sodat ja vallankumoukset ovat olleet kasaaripankkiirien aloittamia tai ainakin tukemia. Näitä ovat esim. Ranskan suuri vallankumous, Venäjän vallankumous, USA:n sisällissota, Espanjan sisällissota, 1. maailmansota ja 2. maailmansota sekä toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta kaikki USA:n ja Israelin sodat. Tällä hetkellä kasaaripankkiirit ja muu kasaarieliitti valmistelevat kolmatta maailmansotaa saavuttaakseen totaalisen vallan maapallolla.

Rothschildit rahoittivat ja organisoivat Ranskan suuren vallankumouksen. He olivat luoneet omat salaiset verkostonsa koko Eurooppaan. Vapaamuurarijärjestö oli Rothschildien määräysvallassa. Lisäksi heillä oli oma salainen poliisinsa. Rothschildit olivat lähes kaikkien sotien rahoittajia 1800-luvulla. Usein he tukivat sodan molempia osapuolia. Maailmanhistoriassa ei kukaan toinen perhe ole aiheuttanut niin suurta kärsimystä ja tuhoa kuin Rothschildit.

Toinen alue, jonka kasaarit ovat vallanneet on media. Kasaarit ovat vallanneet lähes kaikki suuret läntiset tiedotusvälineet pääomillaan, jotka he ovat huijanneet pankkitoiminnallaan. USA:n televisio- ja radiokanavat, sanomalehdet ja aikakauslehdet, elokuvateollisuus ja kirjankustantajat ovat lähes kaikki kasaarien omistamia tai ainakin kontrolloimia. Melkein kaikki kansainväliset uutistoimistot ovat kasaarien valvonnassa. Kasaarit omistavat päivä päivältä yhä enemmän tiedotusvälineitä myös muissa maissa kuin USA:ssa. Mediamafiallaan kasaarit vainoavat vastustajiaan, nostavat puolustajiaan ja salaavat omat rikoksensa. He levittävät virheellisiä käsityksiä itsestään. He salaavat kasaarialkuperänsä, esiintyvät muinaisten heprealaisten jälkeläisinä ja liioittelevat natsivainoja.

Yllä oleva teksti voi tuntua nykypäivän ihmisestä käsittämättömältä, mutta se ei johdu itse tekstistä, vaan siitä, että lähes jokainen nykyajan ihminen on aivopesty juutalaisuuden suhteen. 99% ihmisistä kokee sympatiaa juutalaisia kohtaan, joita natsit murhasivat "kuusi miljoonaa".

Natsit vainosivat juutalaisia. Mutta kommunistit olivat natsien päävastustajia ja suuri osa Saksan kommunisteista oli juutalaisia.

Juutalaiset julistivat 1930-luvulla sodan Saksalle. Heillä oli myös suunnitelmat saksalaisten rodullisesta hävittämisestä. Kirjassaan "Germany Must Perish" (USA 1941) juutalainen Nathan Kaufman vaatii, että ilmapommitusten jälkeen säilynyt saksalainen väestö, sekä miehet että naiset, on steriloitava, jotta varmistettaisiin saksalaisen rodun totaalinen tuho".

Kirjailija Aleksandr Solzenitsyn arvioi juutalaisten luoman neuvostovaltion murhanneen yli 60 miljoonaa ihmistä. Tämän rinnalla natsien rikokset ovat mitättömän pieniä.

Kun seuraamme tämän päivän Israelin ja USA:n mahtavan juutalaisväestön politiikkaa, voimme nähdä siinä tyypillisiä kasaaripiirteitä. Kreivi Folke Bernadotte ei totisesti ole ainoa kuuluisuus, jonka kasaarien jälkeläiset ovat murhanneet. Michael Collins Piperin kirja "The Final Judgement" (USA 1998) osoittaa Israelin tiedustelupalvelun ja amerikanjuutalaisten murhanneen presidentti Kennedyn. Juutalaiset ovat pystyneet tehokkaasti peittämään Kennedyn murhaajien henkilöllisyyden, sillä heillä on tavattoman suuri valta USA:ssa. Kennedyn murhan syyksi Piper esittää sen, että Kennedy vastusti Israelin ydinasetta. USA:n media ei ole kertonut halaistua sanaa Piperin tutkimuksista.

Wiltonin kirja osoittaa, että kasaarit onnistuivat valtaamaan Venäjän ja murhaamaan tsaariperheen. Tänä päivänä voisi joku tutkija havaita, että kasaarit ovat onnistuneet valtaamaan myös USA:n. Kasaarit hallitsevat USA:n mediaa ja pankkitoimintaa, ovat soluttaneet kaikki yhteiskunnalliset laitokset ja etenkin puolustusvoimat: puolustusministeri William Cohen on kasaari ja Mossadin agentti, joka on soluttanut USA:n armeijan ja myös NATO:n kasaariagenteilla. Kasaarit ovat voimakkain poliittinen painostusryhmä Washingtonissa. Presidentti Clintonin hallinnon korkeista virkamiehistä yli puolet on kasaareja.

Juutalaiset eli kasaarit muodostavat nykyään mahtavan suurvallan. Tämä on tosiasia, jonka monet tietävät, mutta juuri kukaan ei uskalla puhua siitä. Kasaareilla on kansainvälisten organisaatioiden lisäksi myös oma valtio, Israel, jonka he ovat luoneet petoksella ja terrorilla. Jos mittana käytetään uusien neutronipommien määrää on Israel sotilaallisesti maapallon voimakkain valtio. Kasaarit johtavat myös mahtavaa vapaamuurarijärjestöä ja heillä on maailman parhaiten organisoidut salaiset ja julkiset järjestöt, joilla he voivat painostaa kokonaisia kansoja.

Yllä mainittu Benjamin Freedman varoitti lukuisissa esitelmissään kasaarien maailmanvaltauspyrkimyksistä ja sanoi Israelin valtion perustamisen johtavan kolmanteen maailmansotaan. Freedmanin mukaan kasaarit olivat syypäitä sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi. Kasaarit sopivat Englannin kanssa USA:n tulosta ensimmäiseen maailmansotaan ja saivat siitä palkkioksi ns. Balfourin sopimuksen. Kasaarit vetivät USA:n mukaan toiseen maailmansotaan estämällä viranomaisia varoittamasta Pearl Harborin tukikohtaa, vaikka japanilaisten hyökkäys tiedettiin ennakolta. Toisen maailmansodan seurauksena kasaarit saivat perustetuksi Israelin valtion. Benjamin Freedman tiesi, mistä puhui, sillä hän oli itsekin kasaari ja tunsi kasaarien sisäpiirit. Freedmanin aihetta käsittelevä esitelmä löytyy osoitteesta:

http://www.natvan.com/free-speech/fs965b.htm

(Suomenkielinen versio löytyy täältä, KK. huom.: http://www.kansallissosialismi.com/freedman.php)

Kasaarien viimeisistä rikoksista mainittakoon Persianlahden sota, jossa Israelille uhaksi tullut Irak tuhottiin. Irak saatiin valtaamaan Kuwait, kun USA ilmoitti, ettei se puuttuisi Kuwaitin valtaukseen. Kyseessä olikin kasaarien ovela juoni. Amerikanjuutalaiset järjestivät teatteriesityksiä USA:n kongressissa saadakseen kongressin kannattamaan sotaa. Koko operaatio palveli vain Israelin ja kansainvälisten juutalaisten etua. Kasaareiden valta vapaamuurarijärjestön avulla YK:ssa ja etenkin turvallisuusneuvostossa surmaa edelleenkin irakilaisia: tuhansia ihmisiä - etenkin lapsia - kuolee vuosittain ruuan ja lääkkeiden puutteeseen YK:n pakotteiden vuoksi. Kasaarit tuhosivat Libanonin ja ovat tuottaneet valtavia kärsimyksiä kaikille arabikansoille, etenkin palestiinalaisille, joiden maan he ovat petoksella ja terrorilla vallanneet. Israelilla ei ole minkäänlaista kansainvälistä oikeutta olemassaoloonsa.

Karl Marx oli kasaaripankkiirin poika, joka kirjoitti oppinsa kasaarien maailmanvaltausta varten. Karl-Marxin esi-isät olivat olleet yli 300 vuotta rabbeja, joten Talmudin perkeleellinen henki oli hänessä syntymästä asti. Tänään Marxia vastaava kasaari on valtiotieteilijä Zbigniev Brzezinski, joka on luonut uudentyyppisen diktatuurimallin, joka on vielä kammottavampi kuin marxismi. Tässä mallissa koko maailmaa johtaa "eliitti, jota ei rajoita tavanomaiset arvot ja joka ei epäröi käyttää poliittisiin tarkoituksiinsa uusinta mielipiteenmuokkaustekniikkaa kontrolloida ja valvoa ihmisiä" (Z. Brzezenski: Between Two Ages). Tällainen eliitti on jo ollut kauan olemassa ja se käsittää ns. Bilderberg-ryhmän jäsenet, vapaamuurarijärjestön ylijohdon, CFR:n (The Council of Foreign Relations), TC: (The Trilateral Comission) ja muutamia muita salajärjestöjä. Kaikkien näiden ryhmien yläpuolella on kuitenkin kasaarien salainen eliitti eli ylijohto, joka koostuu juutalaisen vapaamuurarijärjestön (B'nai B'rith) ja sen taistelujärjestön (ADL) johdosta, Rothschildeista, Warburgeista, johtavista rabbiineista ja muusta kasaarieliitistä. Kasaarien salainen ylijohto käyttää ei-juutalaista eliittiä apunaan maailmanvaltauksessaan. Tämä uusi Brzezinskin diktatuurimalli perustuu täysin salaiseen vallankäyttöön, josta suuri yleisö ei saa koskaan tietää mitään. Kasaarit ovat ylivoimaisia salaisessa vallankäytössä, jossa heillä on satojen vuosien kokemus. "Uusinta mielipiteenmuokkaustekniikkaa" eli tieteellistä valehtelua käytettiin sekä Irakin että Jugoslavian terroripommitusten tukemisessa.

Kasaarieliitti pyrkii systemaattisesti heikentämään muita kansoja, jotta maapallon valtaaminen olisi helpompaa. AIDS, huumausainekauppa, porno- ja väkivaltaviihde sekä pakolais-politiikka ovat kasaarien aseita muiden kansojen heikentämisessä. Tässä he käyttävät salaisia järjestöjään - etenkin vapaamuurarijärjestöä - apunaan. Peruskoulukin on kasaarien alullepanema keksintö, jonka kansainvälisyyskasvatuksella heikennettiin eurooppalaisten kansallisuustunnetta ja valmistettiin pohjaa EU:lle, joka sekin on alunperin kasaarien juoni. Vaikka kasaarit ovat itse maapallon kiihkokansallisin järjestö, taistelevat he kaikkien kansojen kansallismielisiä voimia vastaan leimaten pienenkin isänmaallisuuden pilkahduksen mediamafiallaan "äärioikeistolaiseksi".

-------------------------------------

TIETOSANAKIRJA osa 4, Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä, 1912

Palstat 436-437

Kasaarit l- kazarit (väärin katsaarit), turk. alkuperää oleva kansa, mainitaan historiassa ensikerran 198, jolloin he silloisilta asuinpaikoiltaan Mustan- ja Kaspian-merten välimailta tekivät sotaretken Armeenian puolelle. Sittemmin he, oltuaan lyhyen aikaa Attilan alamaisina, ulottivat valtaansa Persian puolelle; sieltä heidät torjuttiin takaisin noin v. 507, jolloin he asettuivat Volgan suistomaahan ja vähitellen etenivät pohjoista kohden pannen valtaansa Volgan bolgaarit ja pakottaen Okan ja Dneprin varsilla asuvat slaavilaiset tunnustamaan yliherruuttaan. Krimin ja Kiovan he myös valloittivat. 8:nnella ja 9:nnellä vuosis. k:ien valta kohosi suurimpaan kukoistukseensa, vaikkakin heidän samoihin aikoihin täytyi maksaa veroa Kaspian-meren eteläpuolisille muhamettilaisille. Heidän alueensa kautta kulki vilkas kauppaliike aina Bagdadiin ja Asterabadiin asti. Heidän pääkaupunkinsa Itil (nyk. Astrakaani) oli Volgan suistomaassa. Kansan ylin mies oli kakaani (khakan-khazar), joka valittiin juutalaisuskoisten ylimysten keskuudessa. Hänen valtansa oli vain nimellinen, sillä maan asioita hoiti kakaanin valitsema bek niminen hallitsija, jonka tuli olla mooseksen uskoa. Järjestetty sotavoima käsitti 12,000 miestä. Kaupan kukoistukseen vaikutti tuntuvasti myöskin se, että k. kahdeksannella vuosisadalla ottivat keskuuteensa Konstantinopolista karkoitetut juutalaiset; näiden vaikutus oli niin suuri, että k:ien hallitsijasuku ja ylimmät yhteiskuntaluokat kääntyivät Mooseksen uskoon. Muu osa kansaa oli muhamettilaisia, kristittyjä ja pakanoita. Kun 800-luvun lopulla Venäjän valtakunta perustettiin, alkoi k:ien valta horjua. Jo 883 Kiovan suuriruhtinas Oleg vapautti drevljaanien slaavilaisen heimon k:ien vallasta ja Svjatoslav valloitti suurimman osan heidän valtakuntaansa, voitettuaan heidät verisessä taistelussa 966. Vain Krimillä säilyi jonkun aikaa pieni jäännös tuota laajaa valtakuntaa, mutta siitäkin tekivät lopun 1016 bysanttilaiset ja venäläiset Vladimirin pojan Mstislavin johdolla. [Frähn, "Veteres memoriae Chazarorum" (1822); Chwolson, "Izvestija o hozarah, burtasah, bolgarah, madjarah, slavjanah i russah" (1869).]

Rense.com on salaliittoteorioiden ja muun foliohattumateriaaliin keskittynyt sivusto. Tosin kyllähän noissa jutuissa on yleensä totuus takana kun harvemmin tyhjästä juttua syntyy, mutta se on usein vääristynyt.