Menetin tyttäreni

Kun lähimmäisemme kohtaa surun, olisi helpompi olla vain hiljaa ja surra mukana, mutta kun kysyit asiaa niin yritän jotain vastata. (En ole jehovantodistaja vaan heistä eronnut kristitty.)

Rakkauden Jumala ei ole vastuussa siitä mitä me joudumme kohtaamaan tässä elämässä. Tämä maailma tarjoaa onnea ja onnettomuutta usein hyvin sattumanvaraisesti, senhän me olemme luultavasti kaikki jo huomanneetkin. Ulkopuolelta tulee jatkuvasti koettelemuksia, asioita joihin emme itse voi vaikuttaa, mutta meitä ihmisiä ei ole unohdettu, koska Jumala on tehnyt meille ulospääsytien näistä ikävyyksistä Jeesuksen uhrikuoleman kautta.

Tiedän tapauksia (olen kuullut) joissa Jeesus esittäytyy ihmisille heidän viimeisillä hetkillään ja että nämä ovat saaneet rauhan sielulleen. Uskon että tyttäresi on tallessa, koska Jumala haluaa että kaikki pelastuisivat.

Rukoilen sinun, perheesi ja tyttäresi puolesta.

-Corrector-

tyttäresi johdosta.Pienillä lapsilla on aina ylösnousemustoivo Jeesuksen suorittaman uhrin ansiosta.

Otan osaa suruusi Anemone ja rukoilen sinulle voimia tämän vaikean ajan läpikäymiseen. Olen jt:stä itse eronnut kristitty.
Surun edessä ihminen tuntee usein olevansa sanaton ja voimaton eikä sellaisia vastauksia kysymyksiisi varmasti löydykkään, jotka oikeuttaisivat tapahtuneen.
Tämä maailma on paholaisen vallassa ja täällä me joudumme kukin kohtaamaan sattumanvaraisesti iloa ja surua. Syöpään sairastuu nykyään jo joka kolmas meistä jossain elämänsä vaiheessa. Itse menetin minulle rakkaan ainoan veljeni syövälle.
Surutyössä ihminen käy läpi kaikki tunneskaalat, jopa vihan ja katkeruuden tunteet Jumalaa ja yms. kohtaan. Käy kaikki tuntemuksesi rohkeasti läpi puhumalla ja ota vastaan läheistesi antama tuki

Uskon tyttäresi olevan "tallessa" ja hän on saanut levon tämän maailman murheista ja kivuista. Meille jäljellejääville jää suru sekä kauniit muistot. Kristuksen uhrikuolemaan luottaen voimme kuitenkin uskoa vielä joskus näkevämme meille rakkaat ihmiset. Voimia Sinulle ja perheellesi!

menetyksesi takia, suru on osa elämää.

Otan osaa suruusi.Oman lapsen menetys on kaikkein pahinta mitä voi kohdata.Tämän enempää en osaa sinua lohduttaa,vaikka haluaisin.Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Otan osaa suruusi, mutta raamatussa luvataan että kuolleet herätetään tulevaisuudessa silloin tulet taas näkemään tyttäresi. Joh Ilm 21:4

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Jos haluat kirjotella, niin suomi24 sähköpostini osoite löytyy galleriatiedoistani.

Voimia sinulle.

Siunauksin, Ohdake

Olet kohdannut suruista suurimman. Lapsen menettämisen tuskan. Otan osaa suruusi ja toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin.

Olen todella pahoillani puolestasi.

Todella surullista, että tuollaista tapahtuu.

Voimia sinulle vaikeassa tilanteessasi.

vaikeimman elämän tilanteen. Meidän "vanhojenhan" pitäis poistua ensin. Se että sairaudet ja onnettomudet vievät ennenaikaisesti nuorempia, niin siihen tapahtuma ketjuun emme voi vaikuttaa.
Toivon sydämestäni sinulle voimia elää tapahtuneen kanssa ja hyvät muistot kannustavat sinua elämassäsi!!


PS. JOs Jumala on olemassa, niin ei hän rankaisisi pieniä lapsia pienistä erheistä, vaan suuria johtajia suurista väärinteoista!!

Voimia jatkoon. Kyllä Jumala on, ja hän lopulta pitää huolta niin sinusta kuin tyttärestäsikin.

Kristinuskon piirissä on toisinaan puhuttu kärsimyksestä Jumalan välineenä. Sen mukaan Jumalalla salliessaan ihmisen kärsiä on hyvä tarkoitus. Kärsimys auttaa kristillisessä kilvoituksessa, se jalostaa.
Jota Jumala rakastaa, sitä hän myös kurittaa. Näille ajatuksille löytyy kyllä Raamatusta tukea. Profeetat puhuvat siitä, kuinka kärsimys on rangaistus ihmisen tai kansan pahoista teoista. Toisinaan taas Jumala kärsimyksen avulla kutsuu kansaa pahoilta teiltä elävän Jumalan puoleen.
Raamatun viisauskirjallisuudessa puhutaan yleisinhimillisen kokemuksen mukaisesti kärsimyksestä jalostavana, kasvattavana ja lopulta ihmisen hyvää tarkoittavana asiana.

Kuitenkaan Raamatun antama kuva ei ole näin yksipuolinen. Paras esimerkki on Jobin kirja, jossa kärsimyksen syyt problematisoidaan ja jäädään Jumalan huolenpitoon luottaen suuren mysteerin äärelle. Uuden testamentin mukaan Jeesus asennoitui kielteisesti ajatukseen, jonka mukaan kärsimys voitaisiin aina tulkita rangaistukseksi.
Hänen mukaansa kärsimys oli ihmistä kohdannut onnettomuus, jonka hän kohtasi poistamalla, parantamalla, lohduttamalla. Samaan työhön, parantamaan, hän lähetti oppilaansakin.

Minusta kristittyjen - kyllä muidenkin - tulisi kaihtaa tai ainakin varoa kärsimyksen selittämistä, varsinkin selittämistä, mitä Jumala siitä ajattelee.

Jumalan ajatukset ovat salaisuus. Kärsimys on suuri mysteeri. Jos se jonkun kohdalla saattaakin olla pitkällä tähtäyksellä siunaus, ei se ehkä kaikkien kohdalla ole sitä Sen vuoksi tällaisen vastauksen tarjoamista kärsivälle tulisi varoa.

Syntiinlankeemuskertomus on Raamatun perusselitys pahalle.
Sehän ei ole mikään määritelmä, se on tarina tai runoutta, joka kuvaa enemmän kuin selittää. Sekin herättää myös uusia kysymyksiä, mutta siitä käy ilmi, että paha ja kärsimyskään ei ole Jumalan alkuperäinen tahto.

Paratiisiin, johon ihminen tarkoitettiin, ei kuulunut tuska ja ahdistus. Ihmisen lopullinen päämäärä, jota puolestaan runollisin kuvin maalaa Raamatun viimeinen kirja, Johanneksen Ilmestys, on sekin paikka, jossa ”Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm. 21:3-4).

Kärsimys, on jotain, joka kuuluu tähän maailmaan, ei Jumalan valtakuntaan. Siksi kärsimystä ei myöskään tule ihannoida eikä tavoitella. Se on ohimenevää, se on perusolemukseltaan pahaa, jota Jumalan tahtoa noudattavat pyrkivät paitsi välttämään myös poistamaan.

Ihmiseksi tullut Jumala tuli kärsimään ja kuolemaan. On totta, että Kristuksen kärsimys ja ristinkuolema oli ainutkertainen sovitusteko, mutta juuri kärsimyksissä hän on läsnä yhä edelleen.

Jos haluat tuntea Jumalan, katso Kristusta. Jos haluat nähdä Kristuksen kasvot, näet ne tämän maailman keskellä kärsimyksessä ja kärsivässä ihmisessä.

Eräs uskonpuhdistaja viittasi 2.Mooseksen kirjan 33.lukuun, jossa Mooses pyytää Jumalalta, että saisi nähdä tämän kirkkauden.
Jumala vastaa, ettei Mooses voi nähdä hänen kasvojaan, ”sillä ei kukaan , joka näkee minut ,jää eloon”.
Tämän jälkeen Jumala asettaa Mooseksen kallionkoloon. Jumala kulki ohi, mutta peitti Mooseksen kasvot ja vasta kun Jumala oli ohittanut Mooseksen, tämä näki Jumalan, mutta vain selkäpuolelta. Jumala ei siis näytä meille kasvojaan, joista näkyy hänen hyvyytensä ja rakkautensa, vaan selkäpuolen. Jumala kätkeytyi vastakohtaansa.
Hän, joka on valo ja kirkkaus tulee meitä lähelle pimeydessä antaen toivoa.