Tilastonikkarit ovat hakeneet selitystä sille että miksi naiset ovat aliedustettuina yritysten johtoasemissa heidän koulutustasoonsa nähden. Syytä tähän on haettu kovasta miehisestä maailmasta, jossa hyvä veli -verkostot torppaavat naiset sivuun. Kukaan mies ei kuitenkaan tunnu tietävän mitään näistä mystisistä naisia vastaan suunnatuista salaseuroista.
Joskus on iskenyt suunnaton turhautumisen tunne kun olen seurannut asioita vierestä. Olen nähnyt koulutettuja ja älykkäitä naisia jotka ovat olleet todellisia alisuoriutujia asian varsinaisessa merkityksessä. Heillä on ollut koulutusta ja myös soveltavaa älyä, mutta he ovat haaskanneet voimavaransa täysin naurettavaan omien angstiensa kanssa painimiseen. He valittavat ikään kuin heidän epäonnistumisensa olisivat ympäröivien olosuhteiden syytä; heidän mukaansa he pärjäävät heikosti siksi että ympäröivä yhteiskunta ei ole räätälöity heitä varten siten, että heidän lahjakkuutensa tulisi parhaiten esille. Ikään kuin muiden tulisi levittää punainen matto heidän uraputkensa pohjalle. He odottavat että jostain pulpahtaisi joku kykyjenetsijä tai mesenaatti, joka petaisi heille kaiken valmiiksi siten että heille jäisi pelkkä tekeminen.
Luulisi että normaalijärjellä varustettu aikuinen ihminen älyäisi tunnustaa tosiasiat eli omat ja ympäristön vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet, ja sitten hyödyntää niitä tai ainakin elää niiden kanssa. Sen sijaan he alentavat itsensä aliarvioimalla omat vaikuttamismahdollisuutensa omaan elämäänsä.
Eräs poikkeus tästä on Nokian johdossa kunnostautunut Sari Baldauf. Eräässä haastattelussa hän kertoi kuulleensa mieskollegaltaan vinkin että hänen ei tulisi puhua konditionaalimuodossa naismaiseen tyyliin "olisi kiva että..." vaan käyttää suoraa puhetapaa; "tämä asia tehdään niin että..." Tällöin ne menevät paremmin perille. Tässä vaiheessa moni nainen olisi kokenut moisen neuvon henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa persoonaansa ja sukupuoltaan vastaan. Baldauf kuitenkin otti neuvosta vaarin. Hän osoitti kykynsä mukautua ympäröiviin olosuhteisiin. Väitän että juuri tämä ominaisuus on hänen menestyksensä avain.
Mitään järjestelmällistä lasikattoa ei ole olemassa tässä yhteiskunnassa. Päinvastoin, tasa-arvokiintiöt takaavat että naiset käytännössä pääsevät (tai pääsisivät) johtoasemiin heikommilla meriiteillä kuin miehet.
Alussa mainitsin tilastoista joissa verrattiin koulutusta ja asemaa työelämässä. Tällainen tilastointi on täysin harhaanjohtavaa. Mielestäni koulutuksen "nostevaikutusta" työelämään sijoittumisessa on yliarvioitu rankasti; koulutus on kyllä loistava työkalu uralla etenemisessä. Mutta jos joku hiljainen hissukka lukee kauppatieteen maisterin tutkinnon, niin mikä hänestä tulee? No, kauppatieteiden maisteri joka on hiljainen hissukka. Jos itse olisin yrityksen johdossa, en todellakaan palkkaisi sellaista henkilöä firman talousosaston johtoon tekemään kovia päätöksiä.
Naiset! Nyt me miehet odotamme teiltä näyttöjä tässä yhteiskunnassa! The stage is yours!
Joskus on iskenyt suunnaton turhautumisen tunne kun olen seurannut asioita vierestä. Olen nähnyt koulutettuja ja älykkäitä naisia jotka ovat olleet todellisia alisuoriutujia asian varsinaisessa merkityksessä. Heillä on ollut koulutusta ja myös soveltavaa älyä, mutta he ovat haaskanneet voimavaransa täysin naurettavaan omien angstiensa kanssa painimiseen. He valittavat ikään kuin heidän epäonnistumisensa olisivat ympäröivien olosuhteiden syytä; heidän mukaansa he pärjäävät heikosti siksi että ympäröivä yhteiskunta ei ole räätälöity heitä varten siten, että heidän lahjakkuutensa tulisi parhaiten esille. Ikään kuin muiden tulisi levittää punainen matto heidän uraputkensa pohjalle. He odottavat että jostain pulpahtaisi joku kykyjenetsijä tai mesenaatti, joka petaisi heille kaiken valmiiksi siten että heille jäisi pelkkä tekeminen.
Luulisi että normaalijärjellä varustettu aikuinen ihminen älyäisi tunnustaa tosiasiat eli omat ja ympäristön vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet, ja sitten hyödyntää niitä tai ainakin elää niiden kanssa. Sen sijaan he alentavat itsensä aliarvioimalla omat vaikuttamismahdollisuutensa omaan elämäänsä.
Eräs poikkeus tästä on Nokian johdossa kunnostautunut Sari Baldauf. Eräässä haastattelussa hän kertoi kuulleensa mieskollegaltaan vinkin että hänen ei tulisi puhua konditionaalimuodossa naismaiseen tyyliin "olisi kiva että..." vaan käyttää suoraa puhetapaa; "tämä asia tehdään niin että..." Tällöin ne menevät paremmin perille. Tässä vaiheessa moni nainen olisi kokenut moisen neuvon henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa persoonaansa ja sukupuoltaan vastaan. Baldauf kuitenkin otti neuvosta vaarin. Hän osoitti kykynsä mukautua ympäröiviin olosuhteisiin. Väitän että juuri tämä ominaisuus on hänen menestyksensä avain.
Mitään järjestelmällistä lasikattoa ei ole olemassa tässä yhteiskunnassa. Päinvastoin, tasa-arvokiintiöt takaavat että naiset käytännössä pääsevät (tai pääsisivät) johtoasemiin heikommilla meriiteillä kuin miehet.
Alussa mainitsin tilastoista joissa verrattiin koulutusta ja asemaa työelämässä. Tällainen tilastointi on täysin harhaanjohtavaa. Mielestäni koulutuksen "nostevaikutusta" työelämään sijoittumisessa on yliarvioitu rankasti; koulutus on kyllä loistava työkalu uralla etenemisessä. Mutta jos joku hiljainen hissukka lukee kauppatieteen maisterin tutkinnon, niin mikä hänestä tulee? No, kauppatieteiden maisteri joka on hiljainen hissukka. Jos itse olisin yrityksen johdossa, en todellakaan palkkaisi sellaista henkilöä firman talousosaston johtoon tekemään kovia päätöksiä.
Naiset! Nyt me miehet odotamme teiltä näyttöjä tässä yhteiskunnassa! The stage is yours!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juttua:
http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?id=568
Suomalainen koulu on naisten hallitsema yhteisö. Naiset siellä toimivat ja naiset sitä johtavat ja naiset kantavat vastuun. Ollaanko tyytyväisiä vai ei?
Koululaitoksella on erinomaiset puitteet ja tavoitteet, ja erinomainen toimintapolitiikka. Rahoituskin on kunnossa. Kaikki tämä on tosin miesten ja naisten yhteistoiminnassa aikaansaamaa.
Mutta kun mennään varsinaisiin toimintayksikköihin, kouluihin, niin siellä miehet loistavat poissaolollaan. Kuitenkin monet äidit valittavat lastensa kohtelua, ja kaikilla tuntuu olevan jotain huomauttamista koulua kohtaan. Naiset siellä soveltavat kasvatusperiaatteita ja johtavat organisatiota. Toisinaan he onnistuvat hyvin, toisinaan ei. En usko että "naiseus" on mikään ratkaisu.
Se että naisella koulutusta tai soveltavaa älyä. Mihin? Soveltavaa. Naisella ei ole soveltavaa älyä ainakaan yritysjohtamiseen tai esim. huippututkimukseen. Koulussa pärjää hyvämuistiset ahertajat joilla ei ole loogistakäsityskykyä lainkaan. Tälläisia juuri koulussa menystyvät naiset ovat mutta naiset eivät voita Nobelin-palkintoja tai perusta huipputekniikkaa tuottavia/käyttäviä yrityksiä eivätkä osaa johtaa niitä. Tähän tulee vastauksia esim. naisilla on perhe ja lapset huolettavina, ei ole aikaa jne. Otetaan esimerkki - säveltäminen - miksi naiset eivät sävellä musiikkia. Eikö ole aikaa?
Madonna
Streisand, Barbara
Hynde, Chrissie
Vega, Suzanne
Chapman, Tracy
Etheridge, Melissa
Harris, Emmylou
Parton, Dolly
Vilkkumaa, Maija
lista on paljon pitempi kuin huomaatkaan. Sikäli mikäli nyt sattuisit huomaamaan, yksisilmäinen mies kun olet.
Tässä he ovat:
http://nobelprize.org/nobel_prizes/lists/women.html
Huomaa, että ensimmäinen on jo vuodelta 1903, jolloin feminismistä ja naisten vapauksista oli hädin tuskin alettu puhua.
Lue vielä historiaa, niin huomaat että jokainen nainen, joka oli esille työntyvä, taitava, rohkea tai suulas, mitä tahansa näkyvää, päätyi polttoroviolle noitana. Noitia kun polteltiin noin 300 vuoden ajan, karkeasti vuosina 1400-1770.
Siis, kun metodi oli suu kiinni akka taikka palat... niin oppihan sitä siinä taitonsa piilottelemaan.
Kysyin miksi naiset eivät sävellä musiikkia en esittäjiä. Madonna ja monet muut listan naiset eivät ole säveltäneet säveltäkään. Kerro montako % nobelisteista on naisia tai minä kerron 0%.
voi ainostaan sovinisti olla.
Näkyi olevan 22 Nobelia jaettu naisille tieteiden ja taiteiden alalta. Rauhanpalkintoa en laskenut, sen nyt saa sillä kun jaksaa tarpeeksi vängätä jonkun asian puolesta. ;)
Yksi syy naisten vähäisyyteen on ollut tietysti se että tiedenaisilla ei ole ollut sellaista taustavoimaa joka olisi ottanut hoitaakseen käytännön asiat ja muutenkin luonut olosuhteet sille että he voisivat syventyä tutkimuksiinsa. Einsteinin sanotaan olleen täysi tumpelo käytännön arkiaskareissa, ja äijähän olisi nääntynyt nälkään ellei hänen vaimonsa olisi passannut häntä.
Kukahan Curien perheessä pesi pyykit sillä välin kun Marie ja Pierre viettivät kaiket päivänsä labrassa ytimiä halkomassa? ;)
Keski-Euroopan noitavainoissa tosiaan poltettiin paljon naisia. Suomen erikoispiirteisiin kuuluu että täällä teloitettiin noitavainoissa enemmän miehiä kuin naisia. Tämän väitetään johtuvan jostain šamaanitietäjäperinteestä. Täytyy kuitenkin huomauttaa että näiden "noitien" tiedot perustuivat pitkälti muistiin, eivät soveltavaan tieteeseen; muistettiin että mikä yrtti vaikutti mihinkin vaivaan.
No joo, oli miten oli, historia on historiaa.
Väitän että sellaiset naiset jotka ovat minun ikäisiäni ja syyttävät huonosta urakehityksestään ympäröivää yhteiskuntaa, kulttuuria, lasikattoa, herrakerhoja tai mitä vain, ovat oikeasti yhtä lailla luusereita kuin kuka tahansa mieskin joka syyttää kaikista epäonnistumisistaan jotain ulkoista tahoa. Jos ei 10 - 20 vuoden päästä ala olla runsain mitoin naisia kovan tason yritysjohtajina, niin feministien täytyy ihan oikeasti alkaa löytää uusia syitä naisten pärjäämättömyydelle. Tämä on pointtini.
toivoisin, että olet oikeassa. Kirjoituksesi oli näitä iloisia poikkeuksia tällä palstalla.
Ja kun elämme näissä Pohjoismaissa, niin kyllä pitäisi olla. Ja jotain sensuuntaista kehitystä on kyllä ollut näkyvissäkin. Kuten uutinen, jossa kerrottiin ns. naiskiintiöitä harrastaneista päätöselimistä, jotka nyt ovat julkisesti todenneet, että naisten tulo mukaan oli hyvä juttu, päätökset ja tulokset paranivat. Ja että enää ei halutakaan pelkästään miehiä.
Onhan sitä valitettavasti naisia, jotka ovat liittäneet lasikatto- ja alistamispuheet omaan arsenaaliinsa huulipunan rinnalle. He ovat feminismin sabotöörejä, tajuamatta sitä itse.
Onhan heille vastineensa, nämä handicap-miehet, joista yksi oli saada Keskon ruokamyynnin puheillaan miinukselle. No, ansiosta. Ja kas kuinka äkkiä Kesko löysikään johtokuntaansa naispuolisen henkilöstöpäällikön.
Se ensimmäinen Curieitten Nobel myönnettiin molemmille, koska molemmat olivat tehneet tutkimusta. Mutta sitten Pierre väsyi, ei miehenä jaksanut erotella atomeja, kun se oli niin pitkäpiimäistä työtä.
Marie jatkoi, sinnikkään sitkeästi, nainen kun oli. Palkinto annettiin molemmille.
No, minulla on kyllä yksi Madonnan Best of -kokoelma, jossa hänet on merkitty toiseksi tekijäksi useimpiin kappaleisiin. Saatta olla, että hän on ollut suurempi vaikuttaja tuottajana.
Nuo muut sen sijaan ovat säveltäneet kaikki, väität mitä väität.
Unohdin listasta vielä mm. Eva Dahlgrenin, joka on säveltänyt 18-vuotiaasta asti.
Mitä tulee tuottamiseen ja performanssiin, niin aika moni miesartisti nojaa samalla tapaa ammattimuusikoihin. Joiden monipäiseen riviin taas mahtuu epäilemättä myös monia tuntemattomia naisia.
Nobelistit, sinä se nollaprosenttinen olet. Käy katsomassa nobelien sivulla, siellä prosenttiosuuskin on laskettu.
aloitti työn, jota hän jatkoi miehensä kanssa.
Marie Curieta ei myöskään hyväksytty Ranskan tiedeakatemiaan sukupuolensa vuoksi.
Lehdessä joku nainen valitti, ettei häntä ollut valittu johtajakoulutukseen. Se oli syrjintää hänen mielestään.
Anoppini ei olisi häntä ymmärtänyt. Anoppi oli synnynnäinen johtaja, maalaistalon tytär, joka katsoi, että työt tulivat tehdyiksi ja oikealla tavalla. Hän oli vaatimattoman oloinen, tahdikas, kohtelias ja ystävällinen, mutta päättäväinen. Minua huvitti, kun hän vanhemmiten ei enää jaksanut muuten olla mukana talkoissa, mutta johti sentään kahvinkeittoa. Yli 80-vuotiaana hän oma-aloitteisesti johti vanhustenkerhoa ja askartelupiiriä, kun se palkattu vetäjä "oli niin avuton".
Ei olisi tullut mieleenkään, että joku olisi syrjinyt häntä. Hän oli tuloskeskeisesti asennoitunut, eikä hän olisi edes ymmärtänyt jos joku olisi vihjannutkaan, että hän hamusi valtaa. Hän todella tiesi, osasi ja ymmärsi enemmän kuin muut, ja oli luonnollista, että hän asettui johtoon. Jos hänellä olisi ollut koulutusta, hän olisi kenties johtanut suuryritystä levollisen hämäläiseen tapaan - Hämeestä ne Niskavuoren naisjohtajatkin olivat.
Anoppi oli älykäs ja tiesi missä raja kulkee. Meillä ei ollut konflikteja koskaan, vaikka minullakin kuulema on sitä omaa tahtoa.
Mitähän mieltä anoppisi olisi ollut naiskiintiöistä?