Israel sai aikaan

Olet typerä, sen me jo kaikki tiedämme.

Nyt voitkin olla sitten hiljaa ellei ole MITÄÄN järkevää sanottavaa.

Mene vaikka Copy/pasteamaan jotain muslimipropagandaa Huuhaa-palstalle.

tiettävästi saanut todella vapaasti aseistaa itseään YKn rauhanturvaajien ja Libanonin turvallisuudesta vastaavien auktoriteettien silmien edessä.

Ei pitäisi siis olla yllätys että jos tuollainen valtio valtion sisällä julistaa toiselle sodan, se sota käydään sitä vastaan siellä valtion sisällä.

Noilla muslimeilla taitaa olla vähän tämä ongelma että koko ajan pukkaa separatistia beelsebulin palvelijaa ellei sitten joukolla päätetä lähteä vihollisia riivaamaan ja itseään tappamaan.

Iran suunnitteli koko katastrofin. Niillä oli siellä vuosien kokemuksesta tasan tarkkaan tiedossa, mitkä tulee olemaan eri osapuolten reaktiot ja millaiset tulee olemaan yleismaailmalliset reaktiot.
Kaikki tapahtui TÄSMÄLLEEN Iranin pillin mukaan. Miksi sitten Iran halusi kaiken tämän tapahtuvan? Who knows? Jotain isompaa tapahtumassa sillä suunnalla josta se halusi huomion pois? Ehkä, tai sitten pelkkä provokaatio ja näyttö omista kyvyistään.

Hurskastelusta huolimatta avoin kysymys kohdistuu kuitenkin länsimaihin itseensä: kenen etua oli alueen epävakaus? USA siirtyi Israelin liittolaiseksi vasta 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. (USA ja NL kilpailivat pitkään Israelin poliittisen järjestelmän kätisyydestä.) Kylmä tosiasia on, että Ranska torjui aikanaan Syyrian mandaatissaan muun lännen tuella maltillisempaa suuntausta edustaneen emiiri Feisalin. Siirtomaavallan päättyessä brittien ym. rikkomiin lupauksiin kaatunut Feisalin ja Weizmanin rauhansopimus (http://www.mideastweb.org/FeisWeiz.htm) oli solmittu ilman välikäsiä. Länsimaiden interventio rauhanvälittäjänä on ollut alusta alkaen haparoivaa. Israelissa muistetaan, että eurooppalaiset valtiot suostuivat painostettavaksi jo öljykriisissä 1970-luvulla. Osa maista katkaisi diplomaattisuhteensa Israeliin muutamissa tunneissa.

Weizmann ja Feisal olivat siionismin ja arabinationalismin karismaattisia johtajia - ja he korostivat "rotujensa" sukulaisuutta. Feisal lienee ensimmäinen näissä merkeissä murhattu valtionpäämies. Jerusalemin II Maailmansodan edellä toiminut surullisenkuuluisa suurmufti Hadz Amin Husseini - Jasser Arafatin setä - oli ollut Hitlerin liittolainen, mutta ei edes tämä muotoseikka ole ollut ratkaiseva Arafatin johtajanaseman tunnustamisessa. Omasta mielestäni Arafatin kirjallisestikin ilmaisema, kansallissosialistisen eugeniikan kulta-ajoilta peräisin oleva käsitys historian Jeesuksesta ei-juutalaisen henkilönä on kuitenkin symbolisesti merkittävä. Tietääkseni Arafat uskoo myös aivan vakavissaan, ettei mitään juutalaista temppeliä ole koskaan ollutkaan.

PLO perustettiin Arabiliiton toimesta vuonna 1964. Tuona aikana Länsiranta ei ollut vielä miehitetty ja Egyptin Nasser vasta uhosi uutta sotaa. Palestiinan vapauttamisessa kolikon kääntöpuolella luki 28 artiklasta 33:sta: Israelin tuhon kautta. Ei palestiinalaisvaltion perustaminen ollut arabiliiton tavoitteena vuosina 1949-1967, kun Jordania miehitti Länsirantaa vailla YK:n vahvistuksia. PLO sai Nobelin rauhanpalkinnon suostuessaan tunnustamaan Israelin olemassaolon. Vuonna 1968 PLO:n perusartikloiden sanamuotoja oli tiukennettu, vuonna 1999 lievennettiin USA:n painostuksesta Clintonin läsnäollessa. Pian tämän jälkeen alkoikin jo toinen ja sotilaallisempi intifada.

Toista intifadaa kutsutaan Israelissa sarkastisesti ”Oslon sodaksi”. Israel on joutunut tuhoamaan myös itse rakentamaansa infrastruktuuria Oslon sopimuksessa kiellettyjä aseita jahdatessaan. Mitä Länsirantaan tulee, niin Israelin hallinnon aikana (1967-1993) Länsirannalle ja Gazan alueelle perustettiin katuja, teitä, viemäröinti, sähkö- ja vesihuolto, kouluja, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Ideaalina pidettiin, että arabit ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa kuin juutalaiset ja samat sosiaaliset edut. Arabiväestölle terveyspalvelut ovat olleet ilmaisia, vain lääkkeistä on täytynyt maksaa osa. Palestiinalaisilla ei tietääkseni ollut yliopistoja Britannian (1920-1947) ja Jordanian (1948-1967) hallintokausilla. The Association of Arab Universitiesin mukaan (http://www.aaru.edu.jo/) Israelin hallintokaudella Länsirannalle ja Gazaan ilmestyi 9 yliopistoa. Tri. Michael Boardin on-line kirjan mukaan luku tosin on vain kuusi (www.us-israel.org/jsource/myths/mf19.html).

Vuosina 1967-1988 perus- ja toisen asteen koulujen määrä kasvoi yli kolmanneksella. Vuosina 1970-1986 kouluja käymättömien naisten määrä laski 67 %:sta 32 %:iin. Palestiinan arabien odotettavissa oleva elinikä kohosi 48 vuodesta 72 vuoteen vuosien 1967-1995 (vrt. 68 vuoden keskiarvo Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muissa valtioissa). Kuolleisuusnopeus laski yli kaksi kolmasosaa vuosien 1970 ja 1990 välillä ja Israelin läketieteelliset ohjelmat laskivat lapsikuolleisuutta arvosta 60 per 1000 vuonna 1968 arvoon 15 per 1000 vuonna 2000 (Irakissa luku oli 64, Egyptissä 40, Jordaniassa 23, Syyriassa 22). BKT per asukas (per-capita GNP) Länsirannalla ja Gazassa kohosi 1968-1991 165 dollarista 1715 dollariin (vertaa Jordanian 1050, Egyptin 600, Turkin 1630 ja Tunisia 1440). Palestiinan per-capita tulo oli lähes kaksinkertainen Syyriaan verrattuna, yli neljä kertaa suurempi kuin Jemenin ja 10% korkeampi kuin Jordanian.

Vuodesta 1969 lähtien Jerusalemissa on ilmestynyt riippumaton arabiankielinen sanomalehti, jota ei ole koskaan sensuroitu, koska Israelissa on naapurimaista poiketen vain sotilassensuuri. Sotilashallituksesta huolimatta miehitetyillä alueilla on saatu pitää vapaat vaalit, liikkua vapaasti ja ilmaista mielipiteensä - ennen intifadoja. Vaikka Jordanian radio Jom Kippur -sodassa toistuvasti kehotti Israelin arabeja jättämään työnsä ja osallistumaan sissisotaan, ei sellaista juurikaan tapahtunut. Monet arabit päinvastoin luovuttivat verta tai auttoivat kibbutseissa tekemättömissä töissä. Tilanteen kärjistyttyä Israel käyttää esimerkiksi palestiinalaisen koululaisen opetukseen 40 % vähemmän varoja kuin juutalaisen – mutta on ainakin tiedostanut epäkohdan ja luvannut korjata sen. Kyllä asiat siis "Villissä Idässäkin" periaatteessa osattaisiin järjestää.