Kaatamisjulistuksesta.
Suureksi ilokseni löysin kirjoituksen, jossa
eräs pappi teki parannuksen väärän hengen toiminnasta; iloitse sinäkin Raamatun Jeesuksesta joka ei kaada, vaan pitää meidät pystyssä, tuntui miltä tuntui!
Tässä kirjoitus:
Tanskalainen kaatajapappi lopetti kaatamisen
Kokemuksista tuli itsetarkoitus
"Minun oli lopetettava huomatessani, että saatoin itse ohjailla yliluonnollisia ilmiöitä. Mutta kun pyysin Jumalaa puuttumaan asioihin, ihmisten kaatuminen loppui."
Näin kertoo tanskalainen pastori Normand Andersen ilmiöistä, joita liittyy moniin tämän ajan herätyksiin kaikkialla kristikunnassa.
Kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan mitään ns. Toronton siunauksesta, Normand Andersenin kokouksissa Tanskassa oli eniten erikoisia ilmiöitä. Oli aivan tavallista, että ihmiset, joiden puolesta hän rukoili, kaatuivat.
"Tämä tapahtui kymmenkunta vuotta sitten. Silloin uskoin täysin näihin ilmiöihin. Uskoimme, että kaikki mitä tapahtui, oli Jumalasta. Olimme aivan vilpittömiä ja halusimme vain sitä, mikä oli lähtöisin Jumalasta", Andersen kertoo.
Andersen tuli levottomaksi huomatessaan, että hän itse kykeni ohjailemaan näitä ilmiöitä. Hän saattoi päättää kokouksen pitämisestä - ja ihmisten kaatumisesta. Aluksi hän pani kätensä ihmisten päälle, ja he kellahtivat lattialle. Vähitellen kävi niin, että hänen tarvitsi vain nostaa kätensä ja ihmiset kaatuivat. Ihmisiä alkoi tulla hänen luokseen pyytämään: Minäkin haluan kokea tämän. "Sitten he sulkivat silmänsä, antautuivat käsiini ja kaatuivat."
"Päätin puhua asiasta Jumalan kanssa, sillä olin epävarma siitä, minkä asian kanssa oikein olin tekemisissä", hän sanoo.
"Siksi rukoilin: 'Jumala, sinä tiedät, mitä tapahtuu. Ellei tämä ole sinusta, annan tämän kyvyn takaisin sinulle. Ota sinä se hoitoosi ja ohjaa asioita. Minä en halua ohjailla mitään enkä ketään.' Sen jälkeen ei kukaan ole enää kaatunut."
Kristus puuttui
"Tulin tuona aikana huomaamaan, etteivät ne, jotka kokivat tämän yhä uudestaan, kokeneet millään tavoin Kristusta elämässään. Kaiken keskellä ihmiset alkoivat sen sijaan panetella toisiaan, ja ikäviä asioita tuli esiin."
"Noiden aikojen jälkeen Jumalan Henki on vetänyt minua enemmän kaiken ytimeen, siihen, ettei tehtävämme ole ensisijaisesti merkkien ja ihmeiden kokeminen. Meidän on palattava Kristuksen ristin luo ja Kristuksen evankeliumiin, sillä siitä usko syntyy. Kristuksen evankeliumista lähtee Jumalan varsinainen voima, jota Jumala itse ohjaa."
Andersen vertaa näitä tapahtumia siihen, mitä tapahtui Elian ollessa luolassa Horebinvuorella. Silloin tapahtui maanjäristys ja nousi tulenlieska. "Herra ei kuitenkaan ollut kummassakaan niistä", Raamatussa sanotaan. Tätä Andersen tarkoittaa monilla "maanjäristyksillä" ja "tulenlieskoilla", joita esiintyy nykyisessä kristikunnassa.
"Elämme viimeisistä viimeisiä päiviä ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Näinä aikoina hyökätään raivoisasti juuri sen evankeliumin kimppuun, jota Paavali luonnehtii meille kerta kaikkiaan annetuksi."
Andersen viittaa siihen, että tunnettu norjalainen pappi sanoi 30 vuotta sitten, että viimeinen taistelu, johon Jumalan seurakunta joutuu, on taistelu todellisesta evankeliumista.
"Paavali sanoo, että vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Se merkitsee, ettei ole kysymys siitä, että aisteillamme pitää olla jotain koettavaa. Usko tarttuu Jumalan sanaan ja evankeliumiin."
Juuri tämä näkyy nykyisin kahtena suuntauksena. On niitä, jotka pitäytyvät uskoon, ja niitä, joilla täytyy olla elämyksiä aina. Elämyksethän eivät muuta ihmistä eivätkä anna sitä sisältöä, jota he syvimmiltään kaipaavat: Jeesusta Kristusta.
ARNOLD R. LÆRUM
Norjalaisessa kristillisessä
päivälehdessä Dagen 1.2.1996
Artikkeli Herää Valvomaan (nyk. Elämään) -lehden numerossa 5/1998.
Artikkeli löytyy: http://www.kirjasilta.net/artikkelit/misc/kokemuk.html
Suureksi ilokseni löysin kirjoituksen, jossa
eräs pappi teki parannuksen väärän hengen toiminnasta; iloitse sinäkin Raamatun Jeesuksesta joka ei kaada, vaan pitää meidät pystyssä, tuntui miltä tuntui!
Tässä kirjoitus:
Tanskalainen kaatajapappi lopetti kaatamisen
Kokemuksista tuli itsetarkoitus
"Minun oli lopetettava huomatessani, että saatoin itse ohjailla yliluonnollisia ilmiöitä. Mutta kun pyysin Jumalaa puuttumaan asioihin, ihmisten kaatuminen loppui."
Näin kertoo tanskalainen pastori Normand Andersen ilmiöistä, joita liittyy moniin tämän ajan herätyksiin kaikkialla kristikunnassa.
Kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan mitään ns. Toronton siunauksesta, Normand Andersenin kokouksissa Tanskassa oli eniten erikoisia ilmiöitä. Oli aivan tavallista, että ihmiset, joiden puolesta hän rukoili, kaatuivat.
"Tämä tapahtui kymmenkunta vuotta sitten. Silloin uskoin täysin näihin ilmiöihin. Uskoimme, että kaikki mitä tapahtui, oli Jumalasta. Olimme aivan vilpittömiä ja halusimme vain sitä, mikä oli lähtöisin Jumalasta", Andersen kertoo.
Andersen tuli levottomaksi huomatessaan, että hän itse kykeni ohjailemaan näitä ilmiöitä. Hän saattoi päättää kokouksen pitämisestä - ja ihmisten kaatumisesta. Aluksi hän pani kätensä ihmisten päälle, ja he kellahtivat lattialle. Vähitellen kävi niin, että hänen tarvitsi vain nostaa kätensä ja ihmiset kaatuivat. Ihmisiä alkoi tulla hänen luokseen pyytämään: Minäkin haluan kokea tämän. "Sitten he sulkivat silmänsä, antautuivat käsiini ja kaatuivat."
"Päätin puhua asiasta Jumalan kanssa, sillä olin epävarma siitä, minkä asian kanssa oikein olin tekemisissä", hän sanoo.
"Siksi rukoilin: 'Jumala, sinä tiedät, mitä tapahtuu. Ellei tämä ole sinusta, annan tämän kyvyn takaisin sinulle. Ota sinä se hoitoosi ja ohjaa asioita. Minä en halua ohjailla mitään enkä ketään.' Sen jälkeen ei kukaan ole enää kaatunut."
Kristus puuttui
"Tulin tuona aikana huomaamaan, etteivät ne, jotka kokivat tämän yhä uudestaan, kokeneet millään tavoin Kristusta elämässään. Kaiken keskellä ihmiset alkoivat sen sijaan panetella toisiaan, ja ikäviä asioita tuli esiin."
"Noiden aikojen jälkeen Jumalan Henki on vetänyt minua enemmän kaiken ytimeen, siihen, ettei tehtävämme ole ensisijaisesti merkkien ja ihmeiden kokeminen. Meidän on palattava Kristuksen ristin luo ja Kristuksen evankeliumiin, sillä siitä usko syntyy. Kristuksen evankeliumista lähtee Jumalan varsinainen voima, jota Jumala itse ohjaa."
Andersen vertaa näitä tapahtumia siihen, mitä tapahtui Elian ollessa luolassa Horebinvuorella. Silloin tapahtui maanjäristys ja nousi tulenlieska. "Herra ei kuitenkaan ollut kummassakaan niistä", Raamatussa sanotaan. Tätä Andersen tarkoittaa monilla "maanjäristyksillä" ja "tulenlieskoilla", joita esiintyy nykyisessä kristikunnassa.
"Elämme viimeisistä viimeisiä päiviä ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Näinä aikoina hyökätään raivoisasti juuri sen evankeliumin kimppuun, jota Paavali luonnehtii meille kerta kaikkiaan annetuksi."
Andersen viittaa siihen, että tunnettu norjalainen pappi sanoi 30 vuotta sitten, että viimeinen taistelu, johon Jumalan seurakunta joutuu, on taistelu todellisesta evankeliumista.
"Paavali sanoo, että vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Se merkitsee, ettei ole kysymys siitä, että aisteillamme pitää olla jotain koettavaa. Usko tarttuu Jumalan sanaan ja evankeliumiin."
Juuri tämä näkyy nykyisin kahtena suuntauksena. On niitä, jotka pitäytyvät uskoon, ja niitä, joilla täytyy olla elämyksiä aina. Elämyksethän eivät muuta ihmistä eivätkä anna sitä sisältöä, jota he syvimmiltään kaipaavat: Jeesusta Kristusta.
ARNOLD R. LÆRUM
Norjalaisessa kristillisessä
päivälehdessä Dagen 1.2.1996
Artikkeli Herää Valvomaan (nyk. Elämään) -lehden numerossa 5/1998.
Artikkeli löytyy: http://www.kirjasilta.net/artikkelit/misc/kokemuk.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaataminen on vaikuttanut positiivisesti monen ihmisen elämään. Monet ovat täällä kertoneet miten.
Luterilainen kirkkohan vasta luopumuksen partaalla on. Miksi et koskaan puhu siitä!?
Jokainen opettaa mitä sattuu. Toinen opettaa että kaikki pääsee taivaaseen ja joku muu taas kieltää parannuksen. Kirkko vie nuoret valehtelemaan kirkkoon uskostaan. Jumala kyllä kutsuu jokaista vuorollaan ei kaikille usko tule samaan aikaan. Missä raamatussa käsketään valehtelemaan? Jos ei missään niin onko varmasti oikein tuo että kirkko kannustaa puhumaan mitä sattuu Jumalan silmien edessä Jumalalle vai meinaako luterilainen kirkko että Jumala ei tiedä sitä uskooko joku vai ei joten on parempi sanoa että uskoo vaikka ei uskoisi. Kirkko kuri on olematon. Paavali oli hyvin vihainen kun haureuden tekijää ei erotettu.
Nykyään kirkko ei välitä tuosta eikä niistä opettajista vaan antaa heidän opettaa. Pitäis olla selvääkin selvempi että tuollaisen opettajat kuuluisi erottaa kirksta. Outo seurakunta kun millää ei ole mitään väliä.
Onneksi en enää kauaa kuulu tuollaiseen kirkkoon vaan liityn helluntaiseurakuntaan...
"Paavali sanoo, että vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Se merkitsee, ettei ole kysymys siitä, että aisteillamme pitää olla jotain koettavaa. Usko tarttuu Jumalan sanaan ja evankeliumiin."
Erinomaisesti sanottu. En muista oliko kanssasi aikanaan puhetta, mutta itsekin jouduin hiljattain tekemään parannusta siitä, että yritin elää näkemisessä. Pidemmän prosessin kautta Jumala näytti nimenomaan, että meidän tulee elää USKOSSA, ja siinä uskossa jonka itse Isä Jumala antaa. Omalla uskottelulla saamme vain aikaan pettymyksiä ja lopulta kuoleman.
Toinen hengellinen Totuus minkä Jumala minulle opetti, oli se, että mikään inhimillinen peruste uskolle ei ole pätevä. Jos alamme perustelemaan uskoamme kokemuksillamme, armolahojoilla, ihmeillä tai muiden uskovien kokemuksilla, olemme tekemässä väärää perustusta. Ei ole muuta kestävää perustusta kuin Kristus, ja Häneen meidän tulee kasvaa kiinni Hengessä ja Totuudessa. Pyhä Henki itse todistaa meissä, että Jeesus on Kristus:
Room. 8:15-16
"-- Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia."
Keskitytään Kristukseen Elämämme perustana. Rakennetaan kaikki muu toissijainen tälle perustalle, sillä vain se kestää.
Jumalan siunausta.
Saatko helpotusta musiikista?
Kiitos ystävällisestä viestistäsi, ilahduin siitä!
Totta on tuo kaikki mitä sanoit, ja lisäisin siihen vielä sen, että vaikka meidän ei tulekaan odottaa Jumalan antavan meille sitä näkyvää todistusta, niin kyllä Hän itse oman tahtonsa mukaan meitä kuitenkin aina silloin tällöin vahvistaa, suureksi iloiseksi yllätykseksemme:)
Silloin on itselläkin sellainen rauhallisen syvän ilon mieli ja se kunnioitus Jumalaa kohtaan, kun Hän vaivautuu juuri minun elämääni (kun nyt itsestäni tässä puhun)tarkkailemaan.
Ps.ja juuri tällaisia yllätyksiä on itselläni ollut viime aikoina, ihan itkettää ilosta!
Vielä antaisin sinulle rohkaisevan Jumalan sanan paikan;
Job
29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Lohdutus ja helpotus tulee Jumalalta, minun kohdallani useinkin juuri musiikin kautta.
Miksi jälleen kutsut minua nimellä "poikanen Saul"?
Niinhän se on. Siinä on juuri se oleellinen ero; Kristus yksin on Elämän perusta, mutta Hän siunaa meitä välillä ihmeellisillä tavoilla. Ne ovat meidän vahvistukseksi, mutta osaksi perustusta ne eivät saa tulla :)
Paholainen niin helposti yrittää veidä väärille raiteille ja pois evankeliumin julistamisesta.
Mikä annettiin meille tehtäväksi Jumalalta.
Ihmiset puhuu kuka kaatui tai kuka kaatoi, silloin ollaan "metsähallituksen" puolella.
Ihmisten pitäisi saada kohdata Jeesus Kristus syntien anteeksiantajana ja Pyhällä Hengellä täyttäjänä....Ja julistajien, julistaa Pyhässä Hengessä sanaa, parannusta syntien anteeksisaamiseksi. Luuk.24:47
Minun kokemukseni oli myös , sain kielilläpuhumisen ja tunne oli hyvä kun puhuin , mutta kun minä aloin ajatella että onhohan tämä Jumalasta ,ja rukoilin että jos se ei ole niin ota se pois , niin se hyvän olon tunne hävisi , kyllä minä voisin vielläkin jotakin mongertaa , mutta sitä tunnetta ei ole , näin ollen uskon että se ei ollutkaan JUMALASTA , uskon elämäni on myös kasvanut sen jälkeen , kun en tavoittele enää mitään ihmeitä vaan jUMALAN SANA ON VOIMANI.