Olen 19 vuotias tyttö, ja olen ruma kasvonpiirteiltäni. Olen lisäksi ujo. En harrasta hienoja ja miesmäisiä lajeja. Olen hyvä koulussa, mutta sillä ei ole naisen työnhaun kannalta väliä, vaan ulkonäöllä. En usko saavani töitä ujona, rumana ja kirjallisuutta harrastavana, koska miehet on johtajia ja miehet haluavat luotettavia miehiä töihin. Kotiäidiksikään en kelpaa koska kukaan mies ei ikinä tule huolimaan minua. Kannattaako olla olemassa?
Lisäksi toinen juttu, en ole ikinä seurustellut eikä minulla ole miespuolisia kavereita... en tiedä miesten tunne-elämästä mitään. Ja joka mediasta ja muualta tulee sellaista viestiä etteivät miehet yksinkertaisesti voi rakastaa naista. Mistä ihmeestä tällainen tulee?
Lisäksi toinen juttu, en ole ikinä seurustellut eikä minulla ole miespuolisia kavereita... en tiedä miesten tunne-elämästä mitään. Ja joka mediasta ja muualta tulee sellaista viestiä etteivät miehet yksinkertaisesti voi rakastaa naista. Mistä ihmeestä tällainen tulee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
feministiksi, sulla on kaikki edellytykset siihen!
feministiksikö alkaminen sitten on ratkaisu tähän työasiaan?
kaikkeen. Sen jälkeen, kun olet ristiytynyt feministiksi et ole enää koskaan väärässä missään, tulipa mieleesi väittää mitä tahansa. Jos joku ikinä kimmastuu väitteistäsi, syytät sitä sitten vaan naisvihaajaksi ja sanot että syrjiminen on lainvastaista.
Helppoa.
ei kuulosta minun jutultani ollenkaan.
Eipäs. Koulutuksella on väliä ei ulkonäöllä, naurettava väite.
No ei ehkä pelkällä ulkonäöllä, mutta kun vastassa on hyvännäköisiä sosiaalisia naisia ja ennen kaikkea jees jätkiä niin ei minulla paljon ole mahdollisuuksia.
Itse kyllä en katsoisi ulkonäköä vaan työkykyä.
Uskon että hyvin moni tekee näin.
että feminismipropagansda on saanut sinutkin menettämään itsetuntosi. Ei miehet ole kirjoituksesi laisia, vaan miespomot haluavat reippaita ihmisiä töihin, jotka ovat vastuuntuntoisia ja suoriutuvat tehtävästään. En tiedä mikä tässä feminisi-tasa-arvopropagandassa on oikeasti ideanan, välillä tuntuu että nämät "vetäjät" keräävät vain mahdollisimman suurta taustajoukkoa joiden edessä he sitten voivat olla sankareita tai jotain.
Hyvä esimerkki on Anneli Jäätteenmäki, joka toimittuaan presidentin selän takana ja eduskunnalle ilmeistä puppua puhuessaan sai potkut pääministerin tehtävistä on nyt hakemassa uutta nousua nais-asianaisena. Vähän väliä tässä törmää vihjailuun että "miesten salaliitto" oli aikanaan itse asiassa hänen syrjäyttämisensa syynä... Joku mies jos tuollaista menisi pääministeriyden jälkeen vastaavasti sanomaan hän sai röhönaurut päälleen eikä kukaan kuuntelisi - että sellaista tasa-arvoa...
Mutta työhonotosta:
Suurin murhe työhönottajalla on että miten valittu henkilö suoriutuu työtehtävistään. Muut asiat ovat toisarvoisia seikkoja.
"leuka pystyyn" ja pois "anteeksi että minä olen olemassa" -asenne. Työpaikallakaan ei kannata hiljaisesti puurtaa ja odottaa jossain sermin takana että joku tulee kiittämään. Aikaansaannoksistaan ja hyvistä puolistaan saa rohkeasti mainita. Työn iloa, olet varmaan kohta jo saanut työpaikan!
että ei tarvi olla yleensä mikään supertyyppi tms. Mutta kannattaa hiukan miettiä etukäteen positiivisia asioita itsestään ja tsempata mieltään.
Ihmisiä tässä kaikki vain ollaan, ei sen kummempaa. Olen sitäpaitsi törmännyt ihmisiin jotka murehtivat usein aivan suotta ulkonäköään. Sitä korostetaan ehkä liikaakin nykymaailman saippuoopperatyylisessä mediassa, mutta oikeasti työpaikoilla tärkeintä lienee yhä että saa hommansa tehtyä. Minusta alavalinta on tärkeää nimenomaan oman itsensä kannalta, että hakeutuu alalle jossa omat ominaisuudet ovat tärkeitä ja toisaalta kenties että huonoimmat ominaisuudet jäisivät toisarvoisiksi. Jos ei ole asiakaspalveluihminen ollenkaan ei kenties kannata hakeutua myyntialalle, jos ei pidä käsillä tekemisestä ei kannattane mennä asennushommiin...
Mitä vielä tuohon AJ:hin tulee, niin ei ihmistä tietenkään voi loputtomiin leimata jonkun historian tapahtuman takia. Soisi kuitenkin ettei sellaista käsitystä tässä maassa mikään taho turhaan viljelisi että miehillä olisi joku liittouma naisten pärjäämistä vastaan, mutta samalla pitää ymmärtää tietenkin että kun kerran samoista johtopaikoista kilpaillaan ei aina voida ns. eturistiriidoiltakaan välttyä. Ei voi ola niinkään että kilpailevan tahon mies ikäänkuin luovuttaisi leikin vastapuolen sukupuolen takia.
Sitäpaitsi, eikös tuossa pääministerikohussa aika lailla "merkittävä tekijä" ollut muuan fakseja lähetellyt mies...?
Olet jo valmiiksi sopivan negatiivinen feministiksi. Sinusta saisi vähän kouluttamalla hyvän miesten vihaajan, joka saa motivaationsa miesten ja ei-feministien elämän pilaamisesta. Feministiäitisi on näköjään onnistunut kasvatustehtävässään.
Kunhan nyt olet edes siistin näköinen, niin ei ulkonäöllä niin merkitystä pitäisi olla. Ujous saattaa olla jonkinlainen este, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Kyllä koulutuksella on tosi suuri merkitys nykyään. Oletkohan edes tosissasi, vai oletko vain provo?
Erikoisia ajatuksia.
Mistä ihmeen mediasta tulee ja mitä? Etteikö miehet voisi rakastaa naista? ? ?